Näinkin voi käydä adoptiosssa

varoittaja

Näinkin voi käydä:

Haluan kertoa tarinamme epäonnistuneesta adoptiosta varoittavaksi, mutta samalla kannustavaksi esimerkiksi siitä, ettei kannata antaa periksi. Kerron tämän vasta nyt, kun kaikki on lopullisesti kohdallemme ohi. Tähän asti en ole uskaltanut tehdä mitään, mikä voisi vielä pitkittää tai mutkistaa muutenkin vaikeaa prosessia.

Pari viikkoa sitten selvisi, ettemme voi saada adoptiolasta kiitos Pela:n sosiaalityöntekijän. Toivon, ettei kukaan joudu kohtaamaan neuvonnassa samaa kuin me. Olemme ensimmäinen pariskunta Suomessa, joka sai adoptiolautakunnalta adoptioluvan kielteisen kotiselvityksen ja kielteisen lisäselvityksen jälkeen. Se ei silti auttanut. Kiina ja Etiopia tuijottivat enemmän sosiaalityöntekijän lausuntoihin kuin lupaan ja eväsivät meidät hakijoina. Tähän on vain sopeuduttava.Olen silti äärimmäisen iloinen, että jaksoimme katsoa asian loppuun asti.

Tässä tarinamme:

Aloitimme adoptioneuvonnan Pela:n Keski-Suomen toimistossa syksyllä 2004 . Kaikki sujui alussa mainiosti ja hyvässä hengessä. Meillä näytti olevan kaikki asiat ja ulkoiset puitteet kohdallaan adoptioon. Lähdimme mukaan avoimin ja toiveikkain mielin. Olimme pelkästään iloisia, että meitä valmennetaan vanhemmiksi ja puhuimme innoissamme elämästämme avoimen (ehkä liikaakin?) rehellisesti. Toiveemme oli alusta asti adoptoida alle 2-vuotias lapsi Kiinasta ja olimme jo valinneet Interpedian palvelunantajaksi.

Kevään 2005 ryhmävalmennustapaamisten jälkeen sosiaalityöntekijän käytös muuttui yllättäen täysin. Hänestä tuli kylmäkiskoinen ja etäinen. Emme tänä päivänkään tiedä, mitä todella tapahtui. Erehdyin ryhmävalmennuksessa sanomaan, etten voi mennä 150- prosenttisesti takuuseen, ettenkö joskus tiukan paikan tullen tukistaisi lasta. Mielestäni oli vain rehellistä sanoa näin, eikä se tee minusta pahoinpitelijää, eikä väkivaltaista luonnetta. En sitä paitsi sanonut, että tukistan. Sossu tarrasi tähän kommenttiin. Ryhmävalmennuksen palautekeskustelussa meitä uhattiin ensimmäisen kerran, ettei meitä välttämättä hyväksyttäisi ulkomailla vanhemmiksi. Se järkytti minua kovasti, sillä sossut eivät mitenkään perustelleet uhkausta.

Tästä alkoi neuvonnan loppuun asti jatkunut kädenvääntö. Sossu vihjaili koko ajan epämääräisesti, että minulla olisi ongelmia. Kun yritimme kysyä, milllaisia ja miten ne minussa näkyvät, emme saaneet minkäänlaista vastausta. Kysyin jo neuvonnassa keväällä 2005, pitääkö sossu minua todella ”väkivaltaisena luonteena” ja voiko se estää adoption. Hän kiisti asian jyrkästi. Neuvontatapaamiset muuttuivat hyvin ikäviksi inttämistilanteiksi. Sossu ei osannut viedä keskustelua lainkaan eteenpäin, mutta ei myöskään missään vaiheessa edes vihjaissut, että kotiselvityksestä olisi tulossa kielteinen. Pienintäkään vihjettä ei tullut edes silloin, kun näytimme hänelle kotikäynnillä esimerkiksi valmiiksi lapselle hankkimamme, sinisen pinnasängyn. Näin jälkeenpäin sellainen tuntuu todella julmalta.

Sossu oli tapaamisissa kimpussani koko ajan. Mieheni ei häntä juuri kiinnostanut. Vitsailimmekin kahden kesken tapaamisten jälkeen, että miehelle näköjään riittää, että käy töissä, ei ole rikosrekisteriä ja tulee selvinpäin neuvontaan. Kun kyselimme, koska saamme kotiselvityksen, hän vastasi vain, ettei saa kiirehtiä ja Pela:lla menee selvityksen tekoon aina vähintään vuosi.

Sossun ammattitaidottomuus neuvonnassa tuli esiin juuri siinä, että hän piti kynsin hampain kiinni päähänpinttymästään ja jatkoi jankuttamista. En voinut myöntää keskusteluissa itsestäni asioita, mitä ei yksinkertaisesti ollut muualla kuin hänen päässään. Jälkiviisaana voi sanoa, että meidän olisi pitänyt vaatia heti keväällä painokkaasti sossun vaihtamista. Kyse oli siitä, olinko käsitellyt elämäni vaikeita asioita. Mielestäni olen, sosuun mielestä en ollut.Hän ei kannastaan huolimatta pystynyt esittämään missään vaiheessa minkäänlasita faktaa, kuinka ”ongelmani” vaikuttaisivat kykyyni olla äitinä.

Kuulimme paljon myöhemmin, että Pela:ssa oli pohdittu toisen työntekijän ottamista mukaan prosessiin, mutta kyseinen sossu ei pitänyt sitä tarpeellisena. Sossun olisi pitänyt tuoda epäilynsä minusta täysin selvästi esiin niin, että olisin voinut tehdä asialle jotain. Nyt emme edes tarkasti tienneet, miten kauheaksi ihmiseksi hän minua epäili. Oikaeoppisesti neuvonta olisi pitänyt keskeyttää ja olisin hankkinut henkisestä terveydestäni jo tuolloin tarvittavat lausunnot. Tein se sitten myöhemmin, kun Pela oli katkaissut neuvontasuhteen.

Varsinainen shokki iski lokakuussa 2005. Neuvonnan aloittamisesta oli kulunut miltei päivälleen vuosi. Luulimme menevämme taas ihan tavalliseen tapaamiseen Jyväskylään. Kotiselvityksen aikataulusta ei ollut ollut aiemmin mitään puhetta. Tapaaminen kesti tasan kymmenen minuuttia. Sossu sanoi ensitöikseen, ettei puolla meitä adoptiovanhemmiksi. Hän kysyi myös, tarvitseeko kotiselvitystä edes tehdä, sillä emme saa lupaa, koska hän ei meitä puolla. Hän ilmoitti lisäksi, että neuvonta loppuu tähän.. Kaikki tuli kuin kylmä suihku niskaan. Emme olleet osanneet varautua mihinkään vastaavaan. Järkytyin niin, että menin sanattomaksi. Lähdimme kotiin.

Pela:n aluejohtaja kertoi meille myöhemmin, ettei neuvonnan lopettamisessa tuolla tavalla ole mitään ihmeellistä. He olivat luulleet, että jätämme kaiken siihen, kuten muutkin ovat tehneet. Kauheaa, moniko todella on luopunut tuollaisen vuoksi adoptiosta? Eikö sosiaalityöntekijän mielviallalla ole mitään rajaa? Eikö heillä ole mitään vastuusta asiakkaiden tunteiden järkyttämsiestä? Olemme yrittäneet kysyä tätä turhaan myös Pela:lta.

Toivuimme parissa päivässä järkytyksestä ja ryhdyimme kyselemään Pela:sta perusteita kieltävälle kannalle. Emme saaneet niitä ja meille sanottiin, että voisimme sitten lukea ne kotiselvityskestä. Pela ei myöskään suostunut pyynnöstämme huolimatta enää jatkamaan neuvontaa. Tuntui kuin olisimme pudonneet tyhjän päälle. Emme tienneet, mitä tehdä. Käynti Interpedian edustajan luona Helsingissä kannatti. Saimme äärimmäisen paljon henkistä tukea ja vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä.

Syksy kului kotiselvitystä odottaessa. Se tuli lopulta sopivasti juuri pari päivää ennen joulua ja oli järkyttävää luettavaa. Löysimme 8-sivuisesta paperista yli 75 korjattavaa, oikaistavaa ja tarkennettavaa kohtaa. Asiat oli kirjattu huolimattomasti väärin vuosilukuja ja tulotietoja myöten. Varsinaiset valheelliset väittämät olivat aivan oma lukunsa. Kaikki, etenkin minua koskevat asiat oli vääristelty erittäin kieltävään muotoon. Pahinta mitä paperissa luki oli lause, etten ole kosketuksissa tarpeeksi oman elämäni vaikeisiin asioihin ja olen siksi riski lapselle. Tämä tuntui täysin käsittämättömältä. Millä perusteella ja ennen kaikka millä ammattitaidolla sosiaalityöntekijä oli voinut tehdä tuollaisia arvioita persoonastani? Minut myöhemmin henkisesti täysin terveeksi todenneet psykiatri ja pyskologi sanoivat kumpikin lausunnosta, että siinä yritetään tehdä minusta mielisairas. Olen samaa mieltä. Jos kosketus omiin vaikeuksiin puuttuu, ei voi olla hyvä vanhempi lapselle. Ongelma vain oli, ettei asia ollut kohdallani lainkaan näin. Jos tässä yrittää nähdä jotain hyvää niin sen, että olenpa nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Psykiatri ja psykologi olivat näet minulle täysin uusia tuttavuuksia.Lähdin tapaamisiin avoimin mielin. Ajattelin, että on vain hyvä, jos esiin nousee ongelmia, mitä en itse ole koskaan tiedostanut. Ongelmia ei ollut.

Teimme kotiselvitykseen korjaukset, oikaisut ja täsmennykset ja lähetimme ne Pela:aan. Alkuaikojen puheet kotiselvityksen tekemisestä yhdessä alkoivat tuntua huonolta vitsiltä. Saimme korjatun version Pela:sta takaisin ja virheitä oli edelleen noin 35. Selvitykseen oli jäänyt myös täysin valheellista, helposti vääräksi todistettavaa tietoa. Pela pelasi asian niin, että lähetti korjatun version yhtä aikaa meille ja Interpedian kautta adoptiolautakuntaan. Näin meiltä vietiin mahdollisuus yrittää vielä oikaista virheitä ja neuvotella selvityksen sisällöstä Pela:n kanssa.

Lähetimme korjaukset ja oman vastineemme suoraan adoptiolautakuntaan. Oli hankkinut vastineen liitteeksi psykiatrin ja psykologin lausunnot mielenterveydestäni. Lausunnot tehtiin useiden tapaamisten ja testien jälkeen. Interpedian neuvosta pyysimme lautakunnan suullista lupakäsittelyä ja meidät kutsuttiin lautakunnan kuultaviksi kevätalvella 2006. Tuntui hyvältä tavata lautakunta ja kertoa, kuinka me koimme asian omalta kannaltamme. Lautakunta äänesti. Osa olisi antanut meille heti luvan, mutta enemmistö kannatti lisäselvitystä. Sen tekijöiksi määrättiin samat kaksi Pela:n sosiaalityöntekijää. Tämä oli virhe, sillä Pela:n asenne ei ollut muuttunut mihinkään.

Pela:n olisi pitänyt ottaa meihin yhteyttä heti lisäselvityspyynnön jälkeen, mutta mitään ei tapahtunut. Tämä tuntui taas tarkoitushakuiselta viivyttelyltä. Odottelimme aikamme ja otimme lopulta itse yhteyttä Pela:aan ja sovimme ensimmäisen tapaamisen.

Ensimmäisen tapaamisen tunnelamt olivat erittäin kireät. Se ei ollut mikään ihme, sillä meillä oli tilaisuus tavata sossut vasta nyt ensimmäisen kerran silmästä silmään kaiken tapahtuneen jälkeen. Olimme syystä katkeria. Mukana ollut aluejohtaja ehdotti, että puhuisimme ensin menneet pois ja aloitaisimme vasta seuraavassa tapaamisessa varsinaisen lisäselvittelyn. Näin teimme ja etenkin minä kerroin tunteistani varsin kiihtyneessä sävyssä, mikä on mielestäni vain inhimillsitä kaiken jälkeen. Muut tapaamiset, mm. uudet, näin jälkikäteen tyystin turhat kotikäynnit sujuivat mielestämme ihan leppoisissa merkeissä. Saimme kuitenkin myöhemmin lukea lisäselvityksestä melkein pelkästään siitä, kuinka olin käyttäytynyt heitä kohtaan vihamielisesti. Tunnelma ja keskustelun sävy olivat kireät todellisuudessa vain ensimmäisessä tapaamisessa, missä me kaikki purimme tuntojamme tapahtuneesta., mutta kenenkään ääni ei des noussut. Se siis vihamielisyydestä.

Meitä ei enää yllättänyt, että syksyllä 2006 valmisitunut lisäselvityskin oli kielteinen. Selvityksen sävy oli syyttävä ja kaikki asiat oli jälleen käännetty tarkoitushakuisesti minua vastaan. Lautakunta kuitenkin uskoi meitä. Saimme adoptioluvan lokakuussa 2006 ensimmäisenä pariskuntana Suomessa kahden kielteisen selvityksen jälkeen. Vain yksi lautakunnan jäsen äänesti meitä vastaan. Ei ole vaikea arvata kuka (Pela:n edustaja). Tämä taistelu kannatti, vaikka ilo jäikin lyhytaikaiseksi.

Interpedia esitteli tapauksemme ensin Kiinalle ja sitten Etiopialle. Koska tapauksemme oli ainutlaatuinen lajissaan, meistä ei tehty hakemuksia kohdemaihin, vaan Interpedia selvitti asian maiden edustajien tapaamiseissa. Näin vältyimme muun muassa kalliilta käännöskustannuksista. Interpedia saa palvelustaan täyden kympin, vaikka lopputulos olikin surullinen. Ristiriitaisen kotiselvityksen takia kumpikin maa kieltäytyi ottamasta meitä hakijoiksi. Luvalla ei ollut mitään merkitystä. Meillä ei ole enää tämän jälkeen muita adoptiovaihtoehtoja ja totuttelemme nyt ajatukseen lapsettomasta tuelvaisuudesta. Suru ja samalla valtava helpotuksen tunne siitä, että tämä kaikki on vihdoin ohi kamppailevat mielessäni.Syytän kaieksta kutienkin Pela:n mielivaltaista sosiaalityöntekijää.

Tunnen itseni kaiken tämän jälkeen entistä vahvemmaksi ihmiseksi. Taphtumat ovat herättäneet ajatuksia, että adotptioneuvonnassa on todella paljon mätää ja kaikki on liikaa yhden sosiaalityöntekijän varassa. En voi vieläkään käsittää, enkä hyväksyä sitä, että sosiaalityöntekijä saa jäättää valheita ja virheitä viralliseen paperiin, mistä riippuu ihmisten tulevaisuus. Myös käsitys siitä, että Pela suojelee kynsin hampain omian työntekijöitään ja yrittää peittää heidän tekemiään virheitä, on vahvistunut.Ei sen niin saisi olla ja siksi tahdoin kertoa tarinamme.

Elämä kuitenkin jatkuu ja siinä voi olla paljon muutakin kuin toive adoptiolapsesta. Mukavaa kevättä kaikille!

Terveisin:

Kyselijä63

31

3727

Vastaukset

  • Ajatella, jos todella OLISITTEN SAANEET lapsen joko Kiinasta tai Ethiopiasta! Tehän puhutte adoptiosta ikään kuin se olisi jonkinlainen "oikeus" Ajatella lasta, joka joutuu kasvamaan moisten omahyväisten, itserikkakkaiden, rahan ja vallan turmelleiden KUSIPÄIDEN kanssa käytännössä loppuikänsä! Sanoisin, että jossain vaiheessa alkaisi kyllä nirri lähteä porukalta! Sosiaaliviranomaiset taisivat tässä tapauksessa luultavasti pelastaa sekä teidän, että myös lapsen hengen! Kaikki kunnia heille!

    • Sinulle: Toinen tuleminen:
      tekstisi on suoraan sanottuna .....!
      Oletko sinä miettinyt pyskiatrin yms luona käymistä? En ole ollenkaan varma että sinulle annettaisiin terveen paperit kuten tämän viestin aloittajlle oli annettu.
      Hae apua! Tekstisi ampuvat yli. Sinä selvästi purat huonoa oloasi niihin eli ne eivät ole suoraan yhteydessä muihin kirjoittajiin. Sinulla taitaa siis olla narsistisia piirteitä.
      Eli totean vielä kerran: hae apua!


    • ..Tässä oikeasti on se että kun toinen ensin perinpohjaisesti vuodattaa sydämmensä, niin sinä lyöt lyötyä. En tajua mikä into joillakin ihmisillä näilä palstoilla on ivata ja pilkata ja sanoa jotakin ikävää kun toiset vuodattavat sydämmensä...


    • Miksi ihmeessä olet noin negatiivinen ja katkera alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan? Oletko ehkä se mainittu sosiaalityöntekijä?

      Alkuperäiselle, kamala kokemus teillä oli. Jotkut sosiaalityöntekijät ovat todella valinneet itselleen väärän alan. Ja jotakin vikaa on koko systeemissä sillon kun yksi sosso saa näin radikaalisti päättää muiden ihmisten elämästä.


    • transit kirjoitti:

      Miksi ihmeessä olet noin negatiivinen ja katkera alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan? Oletko ehkä se mainittu sosiaalityöntekijä?

      Alkuperäiselle, kamala kokemus teillä oli. Jotkut sosiaalityöntekijät ovat todella valinneet itselleen väärän alan. Ja jotakin vikaa on koko systeemissä sillon kun yksi sosso saa näin radikaalisti päättää muiden ihmisten elämästä.

      negatiivinen ja katkera kaikkia adoptioasioita kohtaan. Hän on sitä mieltä, että Suomeen ostettuja lapsia riistetään ja kohdellaan kaltoin. Mitään faktoja hänellä ei ole syytöksiään vastaan esittää. Hänet on itse ilmeisesti adoptoitu Suomeen lapsena ja hän syyttää adoptiovanhempiaan surkeasta elämästään täällä. Hänen olisi ollut kuulemma parempi kuolla kuin tulla riistetyksi suomalaisten vanhempien taholta. Hän käy omaa yksityistä taisteluaan ja on ilmoittanut että Suomeen adoptoidut lapset tulevat vielä katkeruudessaan ja kaltoinkohtelun uhreina aiheuttamaan paljon tuhoa Suomessa ;D


    • transit kirjoitti:

      Miksi ihmeessä olet noin negatiivinen ja katkera alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan? Oletko ehkä se mainittu sosiaalityöntekijä?

      Alkuperäiselle, kamala kokemus teillä oli. Jotkut sosiaalityöntekijät ovat todella valinneet itselleen väärän alan. Ja jotakin vikaa on koko systeemissä sillon kun yksi sosso saa näin radikaalisti päättää muiden ihmisten elämästä.

      Otan osaa. Ihan vain kommenttina tästä "sossu saa mielivaltaisesti päättää toisten ihmisten elämästä":

      Lääkärit ovat samanlaisia. Kun virheitä sairauskertomusteksteihin tulee, niitä EI voi korjata!! Julkisella puolella lääkäri vaihtuu koko ajan, ja lääkäri lukee edellisen lääkärin tekstin alustukseksi vastaanotolle. Näin hoidetaan kroonisesti sairaita. Sitten mietitään, miksi potilaat eivät parane.

      Mieletöntä valtaa, joka voi nousta myös päähän. On siitä sossusta/lääkäristä varmaan kiva leikkiä ihmisten elämillä. Tuntee olevansa jumala, katsos.


  • juttusi oli kiintoisa. Smanlasita olen kokenut lapseni huostaanoton yhteydessä. Onnistuin ilmeisesti loukkaamaaan sossua puhumalla rumasti eronneista naisista- sen jälkeen ei minua kuunnella ollenkaan, paaperit julistettiin salaisiksai (minulta, muut kaikki ovat lukeneet ties mitä kummia sepustuksia kuinka "hullu" olenkaan... nyt kaksi vuotta kiireellisestä huostanotosta on alkanut paljastua kaikenlaista... en ole viitsinyt mennä lakimiehen tai psykiatrin juttusille kuin kerran saadakseni kuulla että sossut ei anna periksi... psykiatri ei edes uskonut että juttu olisi oikeasti mielen terveyteni puutteesta.. ja oli oikeasssa. Kävi ilmi että oli kyse sossun mielenterveydestä!!!! pahoittelen, puolestasi, muuuta pois Suomesta ja adoptoi ulkomailla. Siunausta, hyvää jatkoa. Omaa lastani en sossuille luovuta. Taistelu käydään viimeiseeen mieheen! Kunnes kaikki sossun kätyrit on pudonneet viroistaan... tai lapseni kotona, whichever comes first!

    • Siis, vertaat sossujen mielivaltaisia huostaanottoja siihen, että peräti pidetään adoptiolapsen puolta? Eikö tuo ole hieman...itsekästä ja ennenkaikkea TEKOPYHÄÄ???


    • Toinen Tuleminen kirjoitti:

      Siis, vertaat sossujen mielivaltaisia huostaanottoja siihen, että peräti pidetään adoptiolapsen puolta? Eikö tuo ole hieman...itsekästä ja ennenkaikkea TEKOPYHÄÄ???

      Mene hoitoon, hyvä ihminen, ennenkuin on myöhästä...


  • ..kokeilleet kaikki konstit oman lapsen saamiseksi, esim. oletteko olleet lapsettomuus hoidoissa?
    Todella tuntuu epäoikeudenmukaiselta se ettei teille ajoissa kerrottu ettei adoptio onnistukkaan. Minusta on myös tosi epäammatillista se ettei totuutta kerrottu teille. Ammatillista on osata kertoa ikävistäkin asioista

    • epäammattimaisia ihmisiä on maailma pullollaan :( onneksi on myös niitä jotka osaavat työnsä. Olen todella pahoillani sinun puolestasi ja myös kiitollinen että sain kuulla tämänkin tarinan. Vain yksi kysymys jäi avoimeksi, miksi ette voi adoptoida muista maista? Paljon voimia teille ja onnea tulevaisuuteen!


  • että olen hirveän pahoillani. :( Kiitos sinulle, että jaksoit kirjoittaa tämän raskaan tarinan. Voimia teille kovasti, kaikesta huolimatta vaikutat todella vahvalta ihmiseltä!

  • Yleensä kai käytäntö on se, että jos sosiaalityöntekijä katsoo, että hakijalla on jotain selvittämättömiä ongelmia, hän sanoo asiasta ja neuvoo hakemaan niihin apua ja palaamaan sitten asiaan eli neuvonta jää tauolle siksi aikaa.

    Onko sulla siis itselläsi väkivaltakokemuksia lapsuudenkodistasi? Laskiko sossu, että kierre jatkuu? Vai mistä oli kyse?

    Itse kyllä myös hätkähdän, jos kuulen jonkun puhuvan lapsen tukistamisesta. En hyväksy sitä.
    Mistään syystä.

    • joku osasi poimia tarinasta olennaisen.Varoittaja ei voinut olla varma etteikö tukistaisi tulevaa lastaan.Mistä hän voisi olla varma, ettei läimäyttäisi,löisi remmilla vai onko raja nyrkin iskussa?Lasta ei saa tukistaa sen sanoo lakikin vaikka suomalaiset eivät sitä vain tunnu mielipidetutkimuksienkaan mukaan tajuavan, vaan hyväksyvät lapsiin kohdistetun väkivallan.Ikävä kyllä kun keinot vähenee otteet kovenee tiukan paikan tullen...


  • Koko homma on ihan P:stä. Selvitykset noudattaa tiettyä kaavaa ja jos esimerkiksi kriminaalipsykologilta kysyisi, niin sen kaavan taakse voi seksuaalirikollinen piiloutua, mutta rehellisiä ihmisiä se karsii pois. Luonnollisessa tapahtumassa rehellinen ja rakastava ihminen saa sen lapsensa, mutta koko adoptioprosessi on suomessa viety ihan metsään ammattitaidottomalla koheltamisella. Ei se minua muuten liikuta, mutta ei yhteiskunnan pitäisi työllistää mitään idiootteja, kun ammattilaisillakin riittäisi muiden töiden ohessa aikaa vähäisten adoptioiden asialliseen hoitamiseen. tarvitaan poliittinen päätös koko järjestelmän uudelleen luomiseen. Nimiä vaan paperiin.

  • että toiveet eivät toteudu. Koska asiaa ei täällä voi puida jokaisen asianosallisen kannalta, ei objektiivinen kannanottokaan ole mahdollista.

    Me täällä länsimaissa olemme tottuneet oikeuksiimme, meilä on _oikeus_ saada tarpeemme täytetyiksi. Näin ollen ajattelemme myös, että meillä jokaisella on oikeus vanhemmuuteen, edes adoptiovanhemmuuteen, mikäli luonto ei toimi.

    Tiedän, että adoptioneuvonta on kirjavaa, mutta silti minusta on vaikea ymmärtää, että kielteinen lausunto on yksistään sosiaalityöntekijöiden ammattitaidottomuutta. Ammattitaitoa on sekin, että osataan - ja uskalleteaan - sanoa ei. En myöskään voi uskoa, että kielteinen lausuno kirjoitetaaan yksistään asiakkaan yhden ajattelemattoman kommentin vuoksi. Perustelujakin on saatettu antaa, mutta onko asiakas pystynyt niitä tuohtumukseltaan ymmärtämään tai edes kuulemaan.

    Varmaa on kuitenkin, että kielteiset lausunnot tulevat lisääntymään. Ja juuri yksilön ajamien oikeuksiensa vuoksi. Tapaukset, joissa asiakas luopuisi prosessista keskustelujen tuloksena, vähenevät, koska oikeuksiinsa vedoten neuvontaa ja luvanhakua jatketaan "viimeiseen tappiin" asti - vaikka oikeusteitse. Viime kädessä adoptiosta joka tapauksessa päättää luovuttavan maan viranomainen. Jos minä olisin se viranomainen, en luovuttaisi lasta hakialle/hakijoille, joiden tausta on vielä lisäselvitystenkin jälkee epäilyttävä.

    Elämä on epäreilua, siltä meistä itse kustakin usein tuntuu. Mutta siitäkään huolimatta oikeutemme eivät riitä ohittamaan lapsen etua.

    • tuhota ainakin sadan lapsen elämä vuodessa jo pelkästään Suomessa! Tämä koko palasta on täynnä kaiken maailman MARISIJOITA, jotka itkevät katkerina, koska sossut eivät kunnoita heidän "oikeuksiaan" Kaikilla muilla tuntuu oleva tässä prosessissa oikeuksia paitsi itse LAPSELLA!!!


    • vastustatko siis sitä että lapsia otetaan omiksi adoption kautta, vai sitä että niitä ei abortoida? viestisi jäi nyt minulta hämäräksi, voisitko selventää?


    • kysymys:, kirjoitti:

      vastustatko siis sitä että lapsia otetaan omiksi adoption kautta, vai sitä että niitä ei abortoida? viestisi jäi nyt minulta hämäräksi, voisitko selventää?

      Vastustan KAIKENLAISTA lapsikauppaa, olisipa lapsi musta tai valkoinen! Ja jos tilanne lapselle on todella TOIVOTON ilman adoptiota, niin silloin olisi parempi, ettei hän olisi ikinä syntynytkään! Ja minä todella TIEDÄN misä puhun!!!


    • Toinen Tuleminen kirjoitti:

      Vastustan KAIKENLAISTA lapsikauppaa, olisipa lapsi musta tai valkoinen! Ja jos tilanne lapselle on todella TOIVOTON ilman adoptiota, niin silloin olisi parempi, ettei hän olisi ikinä syntynytkään! Ja minä todella TIEDÄN misä puhun!!!

      ...mutta joskus ihan paikallaan, joskus taas suunnaton virhe. Tai ainakin pitäisi olla mahdollisuus että lapsi saisi tavata täysin vapaasti pöäivittäin vanhempiaan. siis tarkoitan nyt niitä asiattomasti siepattuja lapsia jotka on sijoitattuna... en päihdevanhempien lapsia


    • Millainen oikein olet? sanoit ettet mene takuuseen ettet tukista. onpa erikoinen kommentti lasta haluavalta. en antaisi sinulle lasta.


    • Toinen Tuleminen kirjoitti:

      Vastustan KAIKENLAISTA lapsikauppaa, olisipa lapsi musta tai valkoinen! Ja jos tilanne lapselle on todella TOIVOTON ilman adoptiota, niin silloin olisi parempi, ettei hän olisi ikinä syntynytkään! Ja minä todella TIEDÄN misä puhun!!!

      ..paljon myös kansainvälisesti adoptoituja nuoria ja aikuisia, jotka eivät ajattele samoin kuin sinä. He eivät toivo kuolemaa, vaikka olisivat käyneet kovankin identiteettikriisin. Toivon kovasti, että sinäkin saisit apua ja elämänhalusi takaisin.


  • Kiitos pitkästä viestistäsi. Minä pidän täysin mahdollisena, että tekstisi ja kuvaamasi tilanteet ovat totta. En ajattele, että ihmisillä olisi automaattinen oikeus lapseen tai adoptiolapseen, mutta kirjoittamasi perusteella pidän mahdollisena, että teitä on kohdeltu täysin mielivaltaisesti.

    Olen oman elämäni kautta tiennyt jo pitkään, että suomalaisessa adoptio- ja lastensuojelumaailmassa tapahtuu paljon sellaista, mitä siellä ei todellakaan saisi tapahtua. Adoptiolapsia annetaan vanhemmille, jotka eivät ole ei-biologisen lapsen vanhemmiksi kykeneviä. Samoin adoptiolapsia jätetään antamatta vanhemmille, joilla olisi hyvät valmiudet ei-biologisen lapsen vanhemmuuteen. Huostaanotto ja sijaishoitoasiat ovat toinen täysin retuperällä oleva yhteiskunnan mielivallan alainen työmuoto. Pidän erittäin kummallisena myös sitä, että ei-biologisiin perheisiin sijoitettujen lasten (adoptio tai sijaishoidon lapset) kotitilannetta ja hyvin/pahoinvointia ei seurata välttämättä lainkaan sijoituksen jälkeen.

    Monet adoptiot ja sijaisperhesijoitukset ovat onnistuneita, mutta epäonnistuneeseen prosessiin joutuvalle lapselle tilanne on karmea. Kun viranomaiset tekevät päätöksiä lasten tulevaisuudesta, toivoisin niiden päätösten takana olevan selväpäisempiä ja ammattitaitoaan ylläpitäviä työntekijöitä.

    Pelastakaa Lapset ry pitää itseään suomalaisena adoption asiantuntijatahona. Valitettavasti on kuitenkin jo useaan otteeseen todistettu, että PeLan työntekijät eivät tunne edes pääpiirteitä kansainvälisistä adoptiotutkimuksista ja adoptiota koskevista nykykäytännöistä. Tässä yhteydessä osoitan sormellani vain PeLa:a, vaikka myös muut tahot (Interpedia, Helsingin kaupungin sos.virast, Adoptiolautakunta) ansaitsisivat omat moitteensa. Suomessa adoptiotyötä tehdään "musta tuntuu"-periaatteella. Sosiaalityöntekijät eivät ole psykiatreja eivätkä psykologeja, vaikka he joskus sitä kuvittelevat. (Tämä sama asia on ongelma myös huostaanottojen yhteydessä, kun sosiaalityöntekijät LÄHETTÄVÄT ihmisiä psykiatriseen sairaalaan ja NÄRKÄSTYVÄT, kun psykiatrit käännyttävät samat ihmiset ensihaastattelun jälkeen takaisin. Eikä tämä kännyttäminen liity siihen, että hoitoresursseista olisi pula.)

    Sosiaalityöntekijöillä on paljon arvokasta tietämystä ja osaamista, mutta heidän täytyisi oppia kohdentamaan työnsä sille alueelle, jonka he ihan oikeasti osaavat. Lisäksi suomalaisen adoptiotoiminnan tulisi jo päästä eroon lastensairauksista ja siirtyä tieteellisesti sekä käytännöllisesti perusteltuihin toimintatapoihin.

    • ..tosiaan adoptio systeemejä pitäisi jotenkin uudistaa radikaalisti. Se on valtavan kallista ja paljon aikaa vievää. Ystäväni on ollut töissä lastensuojelu-lasten parissa ja siellä hän on tavannut myös paljon adoptio-lapsia,ku adoptio vanhemmat eivät ole jaksaneetkaan vaikeaan murrosikään tullutta adoptio-lasta hoitaa. Joitakin heistä pallotellaan perheestä toiseen. Että vaikka adoptio-systeemi on monimutkainen tällä hetkellä, se ei silti takaa onnistuneita adoptioita. Koko homma pitäisi uudistaa.
      Toisaalta tuntuu karmealta katsoa tv-dokumenttejä siitä kuinka esim. Intiassa vastasyntyneiden tyttölasten tapettuja ruumiita kasataan ruumishuoneen hyllylle, kun siellä tyttö lapset ovat ei-toivottuja. Ilmeisesti tämän maailman systtemit on sellaisia että mielummin laitetaan ruumiskasaan lapset, kuin että heille annettaisiin mahdollisuus elämään adoptio-perheessä.


  • Luulisi että tekevät näinkin räikeästä tapauksesta jutun. Olisi varmasti hyvä saada tällaiset puutteet julkisuuteen! Herättäisiin ehkä keskustelemaankin enemmän.

  • Hei!

    Ikävää, että ette saaneet lasta, mutta voittehan te vielä saada vaikka sen oman biologisenkin lapsen, jos vain oikein haluatte. Menkää sellaiseen maahan, missä on kohdun vuokraus sallittu ja hankkikaa lapsi näin?

    Tai alkakaa sijaisperheeksi?

    Mekin pohdimme asioita, koska omaa biologista lasta emme tule ikinä saamaan, koska en voi sitä synnyttää. Ja adoptiota mietimme, mutta saa nähdä mihin päädymme.

    • kun sossu kerran on katsonut perheen kelvottomaksi,samoin heti jos heille lapsia syntyy on huostapaperit jo valmiiksi kirjoitetut. Valitan.


    • mahdollinen kirjoitti:

      kun sossu kerran on katsonut perheen kelvottomaksi,samoin heti jos heille lapsia syntyy on huostapaperit jo valmiiksi kirjoitetut. Valitan.

      Kannattaa ummistaa silmät joltain vastauksilta, en usko että kirjoittajat ovat täysjärkisiä/ikäisiä.

      Voimia sinulle! Mielestäni rehellisyys on paljon paljon parempi kuin asioiden salailu ja totuuden vääristely. Toivottavasti jonkun ihmeen kautta saatte vielä oman lapsen!


  • Hei alkuperäinen kirjoittaja! Tämä on vanha ketju, oletkohan vielä kuulolla? Olen itse keskellä vastaavanlaista tilannetta, ja toivon, että olisin lukenut viestisi aikaisemmin. Olisimme välttyneet monilta mutkilta. Nähtäväksi jää, miten prosessi meidän kohdalla päättyy.

  • Yksittäisillä sosiaalityöntekijöillä on aivan liikaa valtaa. Siksi sosiaalityöntekijän ammatti on yksi niistä ammateista, joihin hakeutuu myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat sairaalloisella tavalla vallanhimoisia. Aina kun on tekemisissä vallankäyttäjien kanssa, jotka tekevät päätöksiä tosiasiassa mutu-tuntumalta 1. mielivaltaisesti, kannattaa mieluummin olla varovainen ja pitää kieli keskellä suuta kuin olla liian avoin. Koskaan ei voi olla täysin varma millaisen työntekijän kanssa on tekemisissä, koska sosiaalityöntekijät osaavat usein olla kasvokkain ystävällisiä, vaikka todellisuudessa ajattelisivat mitä vain.

    Kyseinen PeLa:n sosiaalityöntekijä on saanut jonkin AP:n puheiden takia negatiivisen käsityksen hänestä. Joku toinen työntekijä ei olisi välttämättä ajatellut näistä lausahduksista mitään. Luonnevikaisen sosiaalityöntekijän tapaan tämä PeLa:n sosiaalityöntekijä on tuon mielikuvan motivoimana tahallaan vääristellyt kaikki viralliset dokumentit todistettavasti tosia faktoja myöten. Osa sosiaalityöntekijöistä on luonteeltaan pahantahtoisia juoruämmiä. Tämä ongelma on yleismaailmallinen ja on selkeä osoitus siitä miten vaarallinen asia vallankäyttö ilman perusteellista valvontaa on.

    • Olen itse vasta aloittamassa adoptioprosessia, kiitos että jaoit tarinasi ap, jos satut tämän näkemään. Omalla kohdallani voi niin moni asia jäädä sossujen verkkoon, kuten riittämätön turvaverkko, mutta tämä on tapauksesi on kyllä niin väärin...

      Toisaalta voin niin kuvitella tälliasen, virolaisilla on hokema koskien Suomen viranomaisia, että kaikki riippuu siitä, kenen luukulle sattuu.

      Tsemppiä myös sulle hyvä Adoptiohakija ja kiitos kun npstit aihetta niin että se osui minunkin silmiini!


Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.