Horoskooppi vai astrologia?

Herra Harmonia

Iltapäivälehdet ja miksei nettikin tuuttaa näitä "päivän horoskooppeja", jotka minun käsitykseni perusteella heiluvat aika hataralla pohjalla. Jos voisin jakaa yhden aurinkomerkin kolmeen osaa, niin sitten voisi yrittää edes jotain sinne päin "ennustusta", mutta ei pelkän aurinkomerkin 30 asteen sisällä. Tästäkö syystä usein astrologian harrastajat saavat törmätä tuttuun lausahdukseen; mä en usko horoskooppeihin. Lempivastaukseni on; niin? Mitä sitten? (Tämä vain silloin, kun koen joutuvani riitaan, joka ei ole minun, vaan kyseisen henkilön oma sisäinen riita.)

Jos kiinnostuu aidosta astrologiasta, miettii sitä syvällisemmin, miksi joku planeetta heijastaa tietynlaista energiaa ja sen myötä tiettyjä tapahtumia, tai miten taivaalle sinetöity syntymähetki voi jättää oman persoonallisen leimansa fyysiseksi syntyneeseen sieluun, niin silloin huomaa pelkän aspektien ulkoa tankkaamisen hedelmättömäksi. Mitä pidemmälle oma tutkimukseni astrologian parissa on edennyt, sitä enemmän olen alkanut miettiä tämän "tieteen" pohjaa, sitä mihin tämä kaikki perustuu. Yhtäkkiä olen huomannut tutkivani eri uskontoja, jälleensyntymistä, sielupareja, uskomuksia planeettojen historiasta jne. Heitänkin ilmaan ajatuksen, onko astrologia sittenkin vain yksi mielenkiintoinen tapa laajentaa omaa henkistä tietoisuuttaan?

7

411

    Vastaukset 7

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • misty

      Hyvin kalamaisia ajatuksia Herra Harmonialta. "Tunne itsesi" on ihmisenä olemisen tärkeimpiä läksyjä. Väitän, että elämää kokemuksena voisi kuvailla ajopuuteorian keinoin, mikäli tämä asia on jäänyt oppimatta. Astrologia on hyvä väline itsetuntemukseen ja samalla ihmistuntemukseen.

      Uskon, että kukin meistä käyttää astroa omalla tavallaan, oman kehitysvaiheensa mukaisesti. TOisia kiinnostavat tunne-elämän asiat, toisia ura ja menestys, sitten on lisäksi näitä ikuisia etsijöitä, jotka hakevat henkisiä tai "sielullisia" elämyksiä ja kehitystä.

      Päivähoroskooppeja, päivälehtihoroskooppeja ei mielestäni voi lukea perinteisen astrologian piiriin. Onhan mahdollista tietty tutkia suurennuslasilla transiitteja ja yrittää kahdella lauseella kuvata päivän teemoja, mutta kuten tiedämme, näinhän näissä päiväkohtaisissa "ennusteissa" ei toimita. Saan itse eräältä saitilta kuun transiitteihin perustuvan listan aina joka viikolle ja siinäkin on omat ongelmansa. En ole kertaakaan kyennyt yhdistämään nopean kuun transiittien vaikutusta tunnetiloihini tai päivittäiseen elämänmenoon. Jos lehtihoroskoopit viikkotasolla perustuisivat transiitteihin, niissä voisi olla enemmän ideaa. Tiedämmehän, että suurin osa lehtien horoskoopeista on potaskaa eikä niitä totisesti astrologi ole laatinut. Eräs varma merkki tästä on horoskooppiosaston vierestä löytyvä mainos sekä maksullinen puhelinnro. Myös Sirkuksen/Suomi24:n päivähoroskoopit on täyttä p---tä. Valitettavasti vain astroa harrastamattomat ihmiset lukevat juuri näitä ja muodostavat käsityksensä niiden pohjalta. Tai uskovat Skepsiksen tulikivenkatkuisia väittämiä, jotka eivät perustu astron tutkimukseen.

      • Herra Harmonia

        Olen toki itsekin etsinyt/etsin vastauksia uraan, tunne-elämään, rakkauteen, syntyneisiin ja syntymättömiin lapsiin, mutta mitä enemmän astrologiaa tutkii, sitä enemmän alkaa kiinnostaa, mistä tämä tieto tulee. Mihin se oikeasti perustuu? Sitä tarkoitin ajatuksella, että astrologia kahmaisee mukaansa ja ikään kuin pakottaa tarkastelemaan asioita lopulta hyvin laajasta perspektiivistä. Ainakin minulle on muodostunut hyvin selkeä kuva astrologian toimivuudesta; osa henkisyyttä, osa tiedettä, osa karmaa ja osa ennalta suunniteltua sattumaa...

        Näin se homma etenee...


      • Kulkija
        Herra Harmonia kirjoitti:

        Olen toki itsekin etsinyt/etsin vastauksia uraan, tunne-elämään, rakkauteen, syntyneisiin ja syntymättömiin lapsiin, mutta mitä enemmän astrologiaa tutkii, sitä enemmän alkaa kiinnostaa, mistä tämä tieto tulee. Mihin se oikeasti perustuu? Sitä tarkoitin ajatuksella, että astrologia kahmaisee mukaansa ja ikään kuin pakottaa tarkastelemaan asioita lopulta hyvin laajasta perspektiivistä. Ainakin minulle on muodostunut hyvin selkeä kuva astrologian toimivuudesta; osa henkisyyttä, osa tiedettä, osa karmaa ja osa ennalta suunniteltua sattumaa...

        Näin se homma etenee...

        Totta on, ettei astrologia ole pelkkää faktaa ja sen soveltamista, vaan suuri osa sen 'annista' on minullekin ollut aivan muuta. Oivalluksia, näkökulmien laajenemista, mytologiaa, ihmisyyden eri ulottuvuuksia... Ehkä astrologian 'vastustajat' ja epäilijät ovat sitten sellaisia ihmisiä, joiden pitää pystyä faktatiedoin perustelemaan kaikki asiat itselleen ja muille. Ehkä he eivät uskalla 'heittäytyä' ja ennakkoluulottomasti tutkia ja kiinnostua. Kukapa tietää. :-) Jossainhan on joku sanonut, ettei kaikkien tarvitse toki olla astrologiasta kiinnostuneita, mutta ne jotka eivät siihen tutustu, eivät tiedä mitä menettävät.

        Heh, kuulosti tutulta tuo pätkä:
        "Yhtäkkiä olen huomannut tutkivani eri uskontoja, jälleensyntymistä, sielupareja, uskomuksia planeettojen historiasta jne." Niinpä, kaikki liittyy kaikkeen ja astrokin voi viedä myös muille, kiinnostaville sivuraiteille. ;-) Ja sen perspektiivin on tosiaan laajennuttava, on nähtävä se 'iso kuva', jos haluaa todella ymmärtää mitä astrologia todella on ja miksi se jopa toimii. ;-) Mistyn kanssa olen samaa mieltä siitä, että kukin käyttää astrologiaa omista lähtökohdistaan käsin - tasoja lienee yhtä monta kuin soveltajaakin. Ja hyvä niin.

        Tuo kuvauksesi oli muuten osuva - allekirjoitan tuon ilmauksen: "ennalta suunniteltu sattuma". Näitä paradokseja taas.


      • Orpheus
        Kulkija kirjoitti:

        Totta on, ettei astrologia ole pelkkää faktaa ja sen soveltamista, vaan suuri osa sen 'annista' on minullekin ollut aivan muuta. Oivalluksia, näkökulmien laajenemista, mytologiaa, ihmisyyden eri ulottuvuuksia... Ehkä astrologian 'vastustajat' ja epäilijät ovat sitten sellaisia ihmisiä, joiden pitää pystyä faktatiedoin perustelemaan kaikki asiat itselleen ja muille. Ehkä he eivät uskalla 'heittäytyä' ja ennakkoluulottomasti tutkia ja kiinnostua. Kukapa tietää. :-) Jossainhan on joku sanonut, ettei kaikkien tarvitse toki olla astrologiasta kiinnostuneita, mutta ne jotka eivät siihen tutustu, eivät tiedä mitä menettävät.

        Heh, kuulosti tutulta tuo pätkä:
        "Yhtäkkiä olen huomannut tutkivani eri uskontoja, jälleensyntymistä, sielupareja, uskomuksia planeettojen historiasta jne." Niinpä, kaikki liittyy kaikkeen ja astrokin voi viedä myös muille, kiinnostaville sivuraiteille. ;-) Ja sen perspektiivin on tosiaan laajennuttava, on nähtävä se 'iso kuva', jos haluaa todella ymmärtää mitä astrologia todella on ja miksi se jopa toimii. ;-) Mistyn kanssa olen samaa mieltä siitä, että kukin käyttää astrologiaa omista lähtökohdistaan käsin - tasoja lienee yhtä monta kuin soveltajaakin. Ja hyvä niin.

        Tuo kuvauksesi oli muuten osuva - allekirjoitan tuon ilmauksen: "ennalta suunniteltu sattuma". Näitä paradokseja taas.

        Heips keskustelijat,

        En nyt ole paras mahdollinen tietäjä itse astrologian suhteen vaikka viime aikoina olenkin saanut aiheeseen syvempää valistusta ja mielenkiintoisia näkökulmia :-), mutta sen verran kuitenkin tästä aiheesta ja tässä keskustelussa ehkä voisi kommentoida, että missähän se lopulta kulkee, se tiedon ja uskon, varmuuden ja epävarmuuden raja? Mikä on varmaa faktatietoa, pohjimmiltaan? Olikos se Galilei vai Kopernikus (hih) joka sanoi jotain siihen suuntaan, että "antakaa minulle yksi kiinteä ja liikkumaton piste niin vipuan maailmankaikkeuden paikoiltaan"...

        En minäkään ymmärrä, miksi ihmisen astrologiakiinnostuksen pitäisi herättää torjuntareaktioita tai 'huuhaa'-puheita, ja miksi astrologian epäilijät ovat usein heti kättelyssä tivaamassa faktoja ja 'todisteita'. Keneltä se on pois, jos joku viehättyy aiheesta ja paneutuu siihen antaumuksella, ja vieläpä kokee saavansa siitä paljon henkistä ravintoa ja ajattelemisen aihetta, uusia ulottuvuuksia elämismaailmaansa, itsensä ja muiden ihmisten ymmärtämiseen? Aivan sama juttuhan se on minkä tahansa muunkin uskoon ja ei välttämättä suoraan todistettavissaolevaan perustuvan asian kanssa (ja kun sitä tarkemmin ajattelee, niitä asioita on todella paljon elämässämme).

        Itselläni on kotona Maria-ikoni, vaikka en koekaan olevani ainakaan mitenkään erityisen tunnustuksellinen uskovainen (kas kun kiinnostavat nuo muutkin kuin kristinusko :-) En edes osaa sanoa, onko minulla tippaakaan aitoa uskoa. Mutta jotain se kuitenkin merkitsee, ja on ollut tärkeä - ehkäpä juuri siksi, että se muistuttaa henkisistä arvoista, symbolisoi sitä, että enhän minä oikeastaan tiedä paljon mitään. Ja ennenkaikkea sitä, että kenties sillä tietämisellä ei ole niin väliäkään.

        Tuo 'heittäytyminen' oli hyvä sananvalinta, heh, kuullostat ihan pesunkestävältä eksistentialistilta ;-)

        Mitä iltapäivälehtien jne horoskooppeihin tulee, niillä tuskin tosiaankaan on astrologian kanssa juuri mitään yhtymäkohtia. Eipä niissäkään mitään pahaa sinänsä ole, onhan maailmassa suurempiakin vääryyksiä kuin viihde :-D Ja saahan kirkossakin käydä, vaikkei 'tietäisi' teologiasta tuon taivaallista. Minusta tähän asiaan, niinkuin moneen muuhunkin, sopii hieman sovellettuna vallan hyvin Picasson lausahdus:

        "Taide on valhetta, joka auttaa meitä oivaltamaan totuuden"


      • Herra Harmonia
        Orpheus kirjoitti:

        Heips keskustelijat,

        En nyt ole paras mahdollinen tietäjä itse astrologian suhteen vaikka viime aikoina olenkin saanut aiheeseen syvempää valistusta ja mielenkiintoisia näkökulmia :-), mutta sen verran kuitenkin tästä aiheesta ja tässä keskustelussa ehkä voisi kommentoida, että missähän se lopulta kulkee, se tiedon ja uskon, varmuuden ja epävarmuuden raja? Mikä on varmaa faktatietoa, pohjimmiltaan? Olikos se Galilei vai Kopernikus (hih) joka sanoi jotain siihen suuntaan, että "antakaa minulle yksi kiinteä ja liikkumaton piste niin vipuan maailmankaikkeuden paikoiltaan"...

        En minäkään ymmärrä, miksi ihmisen astrologiakiinnostuksen pitäisi herättää torjuntareaktioita tai 'huuhaa'-puheita, ja miksi astrologian epäilijät ovat usein heti kättelyssä tivaamassa faktoja ja 'todisteita'. Keneltä se on pois, jos joku viehättyy aiheesta ja paneutuu siihen antaumuksella, ja vieläpä kokee saavansa siitä paljon henkistä ravintoa ja ajattelemisen aihetta, uusia ulottuvuuksia elämismaailmaansa, itsensä ja muiden ihmisten ymmärtämiseen? Aivan sama juttuhan se on minkä tahansa muunkin uskoon ja ei välttämättä suoraan todistettavissaolevaan perustuvan asian kanssa (ja kun sitä tarkemmin ajattelee, niitä asioita on todella paljon elämässämme).

        Itselläni on kotona Maria-ikoni, vaikka en koekaan olevani ainakaan mitenkään erityisen tunnustuksellinen uskovainen (kas kun kiinnostavat nuo muutkin kuin kristinusko :-) En edes osaa sanoa, onko minulla tippaakaan aitoa uskoa. Mutta jotain se kuitenkin merkitsee, ja on ollut tärkeä - ehkäpä juuri siksi, että se muistuttaa henkisistä arvoista, symbolisoi sitä, että enhän minä oikeastaan tiedä paljon mitään. Ja ennenkaikkea sitä, että kenties sillä tietämisellä ei ole niin väliäkään.

        Tuo 'heittäytyminen' oli hyvä sananvalinta, heh, kuullostat ihan pesunkestävältä eksistentialistilta ;-)

        Mitä iltapäivälehtien jne horoskooppeihin tulee, niillä tuskin tosiaankaan on astrologian kanssa juuri mitään yhtymäkohtia. Eipä niissäkään mitään pahaa sinänsä ole, onhan maailmassa suurempiakin vääryyksiä kuin viihde :-D Ja saahan kirkossakin käydä, vaikkei 'tietäisi' teologiasta tuon taivaallista. Minusta tähän asiaan, niinkuin moneen muuhunkin, sopii hieman sovellettuna vallan hyvin Picasson lausahdus:

        "Taide on valhetta, joka auttaa meitä oivaltamaan totuuden"

        Joo, periaattessa voisin ollakin eksistentialisti - täytyy tutkia aihetta enemmän. Eikös Sartre kuulunut tähän heimoon vaikka ateisti olikin? Tarkennan hieman käsitystäni uskonnosta, joka näyttäisi olevan sangen samansuuntainen kuin sinulla, sillä kirjahyllystäni löytyy sulassa harmoniassa monien eri uskontojen "pääteoksia". Täytänkö siis teosofin tunnusmerkistön? Pelkkä kirjojen omistaminen ei siihen taida riittää, mutta kun alkaa tutkia, mikä niitä yhdistää ja mikä erottaa, tarkastelee niitä persoonattomasti ei niinkään ismeinä, niin sitten voisi alkaa jotain tällaista löytyä. Astrologia kulkee sulassa sovussa näiden asioiden harrastamisen kanssa. Esimerkkinä, Uranuksen kierto kestää yhtä kauan kuin hindulaisten uskomus ihmisen iästä.


      • Kulkija
        Orpheus kirjoitti:

        Heips keskustelijat,

        En nyt ole paras mahdollinen tietäjä itse astrologian suhteen vaikka viime aikoina olenkin saanut aiheeseen syvempää valistusta ja mielenkiintoisia näkökulmia :-), mutta sen verran kuitenkin tästä aiheesta ja tässä keskustelussa ehkä voisi kommentoida, että missähän se lopulta kulkee, se tiedon ja uskon, varmuuden ja epävarmuuden raja? Mikä on varmaa faktatietoa, pohjimmiltaan? Olikos se Galilei vai Kopernikus (hih) joka sanoi jotain siihen suuntaan, että "antakaa minulle yksi kiinteä ja liikkumaton piste niin vipuan maailmankaikkeuden paikoiltaan"...

        En minäkään ymmärrä, miksi ihmisen astrologiakiinnostuksen pitäisi herättää torjuntareaktioita tai 'huuhaa'-puheita, ja miksi astrologian epäilijät ovat usein heti kättelyssä tivaamassa faktoja ja 'todisteita'. Keneltä se on pois, jos joku viehättyy aiheesta ja paneutuu siihen antaumuksella, ja vieläpä kokee saavansa siitä paljon henkistä ravintoa ja ajattelemisen aihetta, uusia ulottuvuuksia elämismaailmaansa, itsensä ja muiden ihmisten ymmärtämiseen? Aivan sama juttuhan se on minkä tahansa muunkin uskoon ja ei välttämättä suoraan todistettavissaolevaan perustuvan asian kanssa (ja kun sitä tarkemmin ajattelee, niitä asioita on todella paljon elämässämme).

        Itselläni on kotona Maria-ikoni, vaikka en koekaan olevani ainakaan mitenkään erityisen tunnustuksellinen uskovainen (kas kun kiinnostavat nuo muutkin kuin kristinusko :-) En edes osaa sanoa, onko minulla tippaakaan aitoa uskoa. Mutta jotain se kuitenkin merkitsee, ja on ollut tärkeä - ehkäpä juuri siksi, että se muistuttaa henkisistä arvoista, symbolisoi sitä, että enhän minä oikeastaan tiedä paljon mitään. Ja ennenkaikkea sitä, että kenties sillä tietämisellä ei ole niin väliäkään.

        Tuo 'heittäytyminen' oli hyvä sananvalinta, heh, kuullostat ihan pesunkestävältä eksistentialistilta ;-)

        Mitä iltapäivälehtien jne horoskooppeihin tulee, niillä tuskin tosiaankaan on astrologian kanssa juuri mitään yhtymäkohtia. Eipä niissäkään mitään pahaa sinänsä ole, onhan maailmassa suurempiakin vääryyksiä kuin viihde :-D Ja saahan kirkossakin käydä, vaikkei 'tietäisi' teologiasta tuon taivaallista. Minusta tähän asiaan, niinkuin moneen muuhunkin, sopii hieman sovellettuna vallan hyvin Picasson lausahdus:

        "Taide on valhetta, joka auttaa meitä oivaltamaan totuuden"

        Kas, sinäkin täällä. :-) Hienoa saada lisää näkökulmia. Ja hauska kuulla, että valistus on ollut mielenkiintoista... ;-)

        Kommentoit ihan asiasta, nimittäin sitä on usein taipumus luottaa saamaansa tietoon 'totuutena', vaikkei loppujen lopuksi absoluuttista totuutta ehkä olekaan, missään asiassa. Tai paradoksinomaisesti: jokaisen oma totuus on se oikea totuus. Se voi tosin tehdä myös sokeaksi muiden totuuksille (jolloin se ei olekaan enää 'oikeaa'), senpä takia ihmiset niin mielellään hyökkäävät toisten ihmisten eriäviä kiinnostuksen kohteita ja uskomuksia vastaan. Mutta onpa sitä jo oppinut 'tunnistamaan' ne ihmiset, joille uskaltaa tästäkin harrastuksestaan kertoa saamatta tylyä vastaanottoa. ;-)

        Heh, vai eksistentialisti - totta puhuakseni en edes tarkkaan ottaen tiedä mitä tuollakaan sanalla pitäisi ymmärtää...Kalaa on paha luokitella, kun ei se missään karsinassa pysy kuitenkaan. ;-)

        Mutta tosiaan, tuo vertauksesi uskontoon ja kirkossa käyntiin ei välttämättä ole kovin kaukaa haettu. Kyse on kai siitäkin, kuinka paljon haluaa tietää - ja toisaalta onko päässyt siihen pisteeseen, ettei tieto enää 'auta' vaan on 'heittäydyttävä'. :-D Kovin uskonnollinen en itsekään ole, mutta henkinen kyllä. Vaikka kertovatko nuokaan sanat sitä, mitä niiden haluaisin kertovan?

        Picassositeerauksesi osui muuten niin naulan kantaan, kuin vain voi. :-)


    • Luonne!

      Kyllä on ja se on todella hyödyllinen tapa,
      suosittelen!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tumma ja tulinen

      Ja vielä suora - en ollut sinua varten. n to m
      Ikävä
      179
      1406
    2. Tunnustuksia

      Haluatko tunnustaa jotain, mitä on sydämelläsi?
      Ikävä
      85
      1283
    3. Mitä kysyisit

      Mihin haluaisit vastauksen häneltä eli mitä kysyisit?
      Ikävä
      104
      1028
    4. Sä et vaan töllö tajua että rakastuin

      Mikä stana siinä on niin vaikea ymmärtää?! Täh
      Ikävä
      48
      859
    5. Suhde sinuun on ollut yhtä draamaa

      ilman draamaa ja suhdetta. 😅 Oikeasti ei naurata. Nainen, olet pitänyt minut pihdeissäsi. Tunne on välillä vahva ja su
      Ikävä
      40
      753
    6. Haluatko, että kierrän sinut kauempaa

      Kun näyttää, ettet minusta innostu. Voisit edes täällä kertoa selvät sävelet.
      Ikävä
      83
      626
    7. Leski ja Volvomies

      Mitä se Volvomies kulkee sen nuoren lesken luona.. joko leski surunsa surrut ja uusi jo katottu..
      Kuhmo
      7
      596
    8. Yritit nainen sammuttaa kiinnostukseni

      mutta se tehtävä epäonnistui. Se oli sitä bitch -mode vaihetta silloin. Lopputulos on nyt se, että rakastan sinua tällä
      Ikävä
      30
      556
    9. Kyllä mä tiedän et me kuulutaan yhteen ja se on tähtiin kirjoitettu!!

      En vain halua satuttaa sua. Olen aivan perseestä epävakaan ja ADHD oireiluin vuoksi. Ja kun olisi aika "vapauttaa" ne su
      Ikävä
      44
      532
    10. Mikä on vahvuutesi palstalla?

      Oletko kuullut asian joltain toiselta vai oletko itse sitä mieltä? Itse luen avarakatseisuuden omaksi vahvuudekseni. Yr
      Sinkut
      111
      520
    Aihe