Äitini on ihminen joka ei osaa ajatella.
Kun hän tekee jotain itse asia päättyy yleensä katastrofiin, olen seurannut hänen toimiaan jo vuosia. Hän tekee rutiiniasiat ok, mutta jos asiassa tarvittaisinn etukäteissuunnittelua tai että pitäisi ajatella asioita ennakkoon, hommasta ei tule mitään.
Asiat menevätkin juuri sen takia katasrofiseksi koska hän ei ole suunnitellut tai ajatellut asioita mitenkään. Ne vain menevät hallitsemattomina ja ajautuvat lopuksi sellaiseen tilaan että hälytyskellot soi...
Annoin hänelle neuvoja koska hänen raha asiansa olivat sitä että hän 'jakoi' suorastaan rahaa pois vaikka oli itse pienituloinen apuhoitaja sairaalassa ja ihmetteli eikä osannut sanoa mihin rahat oli menneet.
Neuvoin häntä ottamaan velkaa ja ostamaan tontin jolloin hän tavallaan 'pakkosäästäisi' itselleen rahaa eläkepäiviään varten. Hän sanoi nyt kun kysyin asiasta että hän voisi kuveta tonttia myymään, kysyin häneltä että onko hän suunnitellut mitään mitä hän rahoilla tekee. Hän vastasi: 'eihän sitä hän ennakkoon osaa eikä voi ajatella mitä niillä tekee', sanoin hänelle että se on sama kuin jos hän setelitukko kädessä menisi kyselemään ihmisiltä mitä hän näillä rahoilla tekee. Vähän aikaa ihmisiä vain parveilisi ympärillä ja jokainen nyhtäisi setelitukosta osansa että minä otan tämän kunnes käsi olisi tyhjä.
Lopputulos olisi katastrofi hän kumminkin jälkeenpäin tajuaa sen että hän tekee tosi tyhmästi mutta ei osaa eikä opi entisistä virheistään se minusta onkin paha.
En tiedä onko mistään apua että hänelle voisi opettaa ajattelemista, tai muuten tuokin asia menee 100% pieleen.
Joka kerta tehtyään tyhmästi hän sanoo että en tee enää noin mutta ei näe että 'huono tuuri' niinkuin hän itse asian ilmaisee, tulee toisen julkisivun kanssa ja sen takana on sama katastrofi.
Hän ei ymmärrä sitä että periaate asioissa on sama mutta vaikka asioitten ulkomuoto muuttuu.
Onko joku kokenut vastaavaa läheisistään?
Kun hän tekee jotain itse asia päättyy yleensä katastrofiin, olen seurannut hänen toimiaan jo vuosia. Hän tekee rutiiniasiat ok, mutta jos asiassa tarvittaisinn etukäteissuunnittelua tai että pitäisi ajatella asioita ennakkoon, hommasta ei tule mitään.
Asiat menevätkin juuri sen takia katasrofiseksi koska hän ei ole suunnitellut tai ajatellut asioita mitenkään. Ne vain menevät hallitsemattomina ja ajautuvat lopuksi sellaiseen tilaan että hälytyskellot soi...
Annoin hänelle neuvoja koska hänen raha asiansa olivat sitä että hän 'jakoi' suorastaan rahaa pois vaikka oli itse pienituloinen apuhoitaja sairaalassa ja ihmetteli eikä osannut sanoa mihin rahat oli menneet.
Neuvoin häntä ottamaan velkaa ja ostamaan tontin jolloin hän tavallaan 'pakkosäästäisi' itselleen rahaa eläkepäiviään varten. Hän sanoi nyt kun kysyin asiasta että hän voisi kuveta tonttia myymään, kysyin häneltä että onko hän suunnitellut mitään mitä hän rahoilla tekee. Hän vastasi: 'eihän sitä hän ennakkoon osaa eikä voi ajatella mitä niillä tekee', sanoin hänelle että se on sama kuin jos hän setelitukko kädessä menisi kyselemään ihmisiltä mitä hän näillä rahoilla tekee. Vähän aikaa ihmisiä vain parveilisi ympärillä ja jokainen nyhtäisi setelitukosta osansa että minä otan tämän kunnes käsi olisi tyhjä.
Lopputulos olisi katastrofi hän kumminkin jälkeenpäin tajuaa sen että hän tekee tosi tyhmästi mutta ei osaa eikä opi entisistä virheistään se minusta onkin paha.
En tiedä onko mistään apua että hänelle voisi opettaa ajattelemista, tai muuten tuokin asia menee 100% pieleen.
Joka kerta tehtyään tyhmästi hän sanoo että en tee enää noin mutta ei näe että 'huono tuuri' niinkuin hän itse asian ilmaisee, tulee toisen julkisivun kanssa ja sen takana on sama katastrofi.
Hän ei ymmärrä sitä että periaate asioissa on sama mutta vaikka asioitten ulkomuoto muuttuu.
Onko joku kokenut vastaavaa läheisistään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun pitäisi kysyä itseltäsi, miksi sinä ajattelet noin!! Mikä saa sinut luulemaan olevasi joku ajattelun ja elämisen taidon mestari? Mikä sinä olet puuttumaan äitisi tapaa elää ja olla? Sinun ajattelussasi se vika on eikä äitisi. Anna hänen olla sellainen kuin hän on. On kai hän sentään jotain saanut elämässään aikaiseksi, kun on sinutkin maailmaan saattanut? Vai onko sekin ajattelemattomuuden tulosta?
älä viitsi moralisoida pahvi.
Niin juuri, nyt tuli pikkuista moralisointia! Oletkos sinä jotenkin äitisi yläpuolella oman pääsi sisällä? Koetko äitisi toimintatavat jotenkin häpeällisiksi?
Mua hävettää vaan sun kirjoitukses, et vaikuta itse kovin fiksulta. Äitisi tekee niinkuin parhaaksi näkee, anna sen olla.
Ja kun kysyit onko kokemuksia samanlaisista ihmisistä, niin on, minun oma äitini, olen asioista nalkuttanut mutta ei se opi mitään. ANNETAAN JO SUOSIOLLA OLLA!
häpeä vaan omasta puolestasi..kyllä minä sen jaksan kantaa jos en ole kovin 'fiksu'..
niinhän se äiti tekeekin niinkuin parhaaksi näkee (lue: kuin sokea rakentaisi taloa )
ja lapsena olen joutunut aina sitten auttamaan sen jälkeen kun 'huono tuuri' oli iskenyt kohdalle.:)
Ajattelin että jos sille kävisi kerrankin
'hyvä tuuri' asioissa..
se on myös niinkin millainen äiti sattuu olemaan,
jos tuollainen joka minulla on, joka vahingoittaa lastensa elämää yrittämällä hallita heitä väkisin alemmalta tasolta. Jos hallitseminen tapahtuu ylempää ei se ole niin pahaa koska sieltä nähden osataan antaakkin lapselle jotain eli nähdään lapsen tarpeet. Alemmalta tasolta yritettäessä hallita vain estetään lapsia saamasta edes sitä mikä heille kuuluisi.
Eli vanhemman pitäisi osata tunnustaa JOS lapset ovat viisaampia kuin vanhempansa ja päästää irti, eikä yrittää estää lapsiaan. Turvallistahan se on liejulammikossa röhkiä mutta ei pidä vaatia lapsiaan tulemaan myös sinne samaan, jos lapsille olisi parempikin tulevaisuus mahdollista.