"Tästä kaikesta meidän tulee vähintäänkin oppia, että niin Minän ja Maailman kuin myös Minän ja Muiden merkitsevät yhteydet solmitaan aina eheytymispyrkimyksen ehdoilla, ja että Minä tekee syvimmät kytkentänsä aina maagisella tasolla. (Eikä siis ole väliä ovatko nämä Muut kuviteltuja vai todellisia, sillä loppujen lopuksi ainoa vaikuttava realiteetti on että elämme kaikki toistemme sieluissa - voisimme sanoa: joukkosielussa.)"
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/
Joukkosielu? Täh?
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/
Joukkosielu? Täh?
Vastaukset 1
Vanhimmat
alkujaan ranskalaisen Gustavé Le Bonin käsite, hän kirjoitti samannimisen, suuren suosion saaneen kirjan joskus 1900-luvun alussa (tai suomenkielinen käännös ainakin muistaakseni oli tuolta ajalta). Le Bon tarkoitti joukkosielulla ihmismassojen tapaa ajatella, joka hänen mielestään ei ollut palautettavissa yksilötasolle.
Sosiaalipsykologiassa vastaavanlaiset selitysmallit tulivat pinnalle mm. McDougallin ajattelussa. Psykologiassa taas puhuttiin esim. "affektitartunnasta", jolla tarkoitettiin vaikkapa sitä ilmiötä, kun synnytyslaitoksen vauvahuoneessa yksi vauva alkaa itkeä, muutkin parahtavat kohta parkumaan.
"Narkissos-esseissä", joihin viittaat, Le Bonia tulkitaan hieman omaperäisellä tavalla asettamalla hänet yleisen indivudualismin (tai sen historiallisen lisääntymisen) puitteisiin. Tulkinta on epäortodoksinen mutta mielenkiintoinen. Le Bonin "joukkosielusta" olisi mahdollisesti voinut kehittyä jotain, jollei individualismi olisi niin vahvasti värjännyt yleisten ajattelutapojen kehitystä.