vaatii kyllä melkoisen paljon rohkeutta tehdä itsemurha.. ei voi sanoa muutako että niin sitä pitää.. ja mitenkää tämä ei taas liity tälle palstalle.
itsemurhan tehneille täytyy kyllä nostaa hattua
niimpännii
9819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä se sikäli liittyy, koska uskon että suurin osa itsemurhan tehneistä on ollut sinkkuja.
Mielestäni se ei anna aihetta hatunnostolle. Lähinnä sen täytyisi laittaa meitä jokaista katsomaan peiliin ja miettimään, kuinka kohtelemme toisiamme. Oli hän sitten vierast tai tuttu.
Jos uskaltaisin, toivottavasti kuolen luonnollisesti mahdollisimman pian! Pääsee tästä ikuisesta yksinäisyydestä.
kuin kanssaihmisten säälimätön julmuus...
Oon kuullu että suurin osa itsemurhan tehneistä on ollut jonkun päihteen vaikutuksen alaisena. Onhan se tavallaan ymmärrettävää että moiset aineet turruttavat itsesuojeluvaistoa.
Itelläkin on tuo kuolemanpelko vielä liian voimakas jotta pystysin tehä itelleni mitään. Toivon vaan ettei asia oo aina niin.
Voisin olla samaa mieltä jos ei olisi niin että kuolema meidät kaikki täältä jossain vaiheessa korjaa. Niinpä mielestäni on ihan asiallista katsoa loppuun asti, kuitenkin kuollaan loppujen lopuks ja päästään sinne missä ne itsarin tehneetkin on.
Joo tuossa kolmisen vuotta sitten yritin, vedin purkin unilääkkeitä ja maselääkkeitä, mutta äitini arvasi sen ja ryntäsi paikalle pelastamaan.
Sen jälkeen olen esittänyt kaikille olevani ok, mutta tosi asiassa en näe mitään syytä miks mun pitäisi jatkaa täällä?
Vuodesta toiseen oon yksin, en ole rumilus mutta minuun miehet ei jostain syystä ihastu.
Niin on ollut aina, jopa oma isäni on inhonnut minua aina, samoin isäpuoleni ja veljeni.
Kaikki miehet inhoo mua.
Olen kiltti luonne ja otan vaan vastaan kaiken paskan aina, onneksi iän myötä olen edes vähän oppinut sanomaan vastaankin koska en enää kestänyt olla toisten paskasäkkinä.
Nyttenkin olen työpaikalla salaa rakastunut yhteen tyyppiin, mutta sille olen kuin ilmaa vaan, niin se on aina miesten kanssa, ne ei edes näe mua ellen mene heiluttamaan käsiä ja huutamaan HALOOO niiden eteen.
Kyllä te miehet näette vain tietyn tyyppiset ja tietyllä tavalla pukeutuneet naiset vaikka mitä muuta väittäisitte.
Olin itse aikoinani varsin synkissä mietteissä ja vakavasti harkitsin itseni tappamista. Tappamista keinolla, josta ei voisi mitenkään selvitä. En kuitenkaan sitä tehnyt, oikeastaan kahdesta syystä.
Ymmärsin sen, että pohjimmiltaan se olisi vain pelkuruutta, kykenemättömyyttä kohdata maailmaa sellaisena mitä se on. Tiedän omasta kokemuksesta, että maailma on usein kylmä ja sanalla sanoen paska paikka, mutta siitä huolimatta täällä on monia asioita, jotka ovat elämisen arvoisia. Ei välttämättä nyt, mutta emme voi nähdä tulevaa. Jos olisin tehnyt sen, en olisi koskaan tavannut muutamaa ihmistä jotka ovat nyt minun rakkaita ystäviäni, en olisi koskaan saanut nähdä monia paikkoja ja paljon muutakin.
Tiedän oikein hyvin, että sanat ovat vain sanoja ja kukaan ei voi ymmärtää sitä tuskaa ja turhautumista mikä sinulla on tilanteen suhteen, mutta asia on harvoin niin ikävä miltä se omassa mielessä näyttää. Jos on yksin ja ei voi purkaa niitä tunteita ja ajatuksia mitkä aiheuttavat negatiivisia ajatuksia niin ne ajatukset alkavat elää aivan omaa elämäänsä. Niistä tulee suurempia ongelmia kuin ne itseasiassa ovatkaan.
Kaikki miehet eivät inhoa sinua, en minä ainakaan inhoa. Voit toki sanoa, että sanon niin vain sen takia, koska en tunne sinua ja en ole koskaan sinua tavannutkaan. Voin vastata sinulle samoin sanoin. Emme me miehet ole kuitenkaan vain yksi aivoton massa, joka käyttäytyisi tiettyjen kaavojen mukaan aina ja ikuisesti. Monet yleistykset pitävät kyllä paikkansa, mutta silti löytyy niitä ihmisiä jotka rikkovat nuo yleistykset ajattelemalla asiasta eri tavoin.
Voisin kertoa asiasta vaikka kuinka paljon lisää, mutta sitä en lähde tekemään julkisella keskustelupalstalla. Jos haluat puhua niin heitä viestiä [email protected] jos et niin toivotan teille hyvää illanjatkoa.
Minulla on lähes aina sama tunne, miehet ei huomaa minua eikä kyllä monesti naisetkaan. Kuitenkin koen olevani ihan mukava, helposti lähetyttävä ihminen. Olen vaan jotenkin niin väritön ja epäkarismaattinen, kai, ettei kukaan huomaa minua.
En usko isäsi ja muiden läheisten miesten inhoavan sinua, vai miksi näin olisi? Onko sinulla ystäviä?
Minulla on monesti samanlainen, täydellisen turhautunut olo, elämän elämättä jäämisen tunne. Päivät, vuodet kuluu, eikä mitään tapahdu, vaikka itse yrittäisi mitä. Kaverit ympärillä sinkkuilee, vakiintuu, perustaa perheen, ja itse olen edelleen lähtöruudussa.
Tällä hetkellä oloni on toiveikkaampi. Olen aloittanut uuden harrastuksen, jossa tapaa ihmisiä ja toisaalta se myös kehittää itseilmaisuani, toivottavasti myös itsetuntoani. Joku vielä huomaa minut.
Ja uskon että sinutkin! Älä anna periksi! Mitä jos joskus sanoisit ohimennen jotain tälle ihastuksellesi, jossain kahden kesken ollessanne. Kahvilla, töiden loputtua.. joku tilaisuus varmaan tulee, jossa olette molemmat yksin. Pienikin kommentti, kysymys, joku pieni hauska juttu, saa hänet ainakin noteeraamaan olemassaolosi. Jos ei ole sitä vielä huomannut. Tiedä vaikka miettisi miten pääsisi juttusillesi?
Olen harkinnut viimeiset 5 vuotta itsemurhan tekoa. Vielä en ole pystynyt siihen, mutta aikani on käymässä loppuun. Yksinäisyys on ongelmani johon ei ole muuta kuin lopullinen ratkaisu!!