TULEVAISUUDEEN BIEOENERGIA

Bioenergialaitokset voisivat olla tulevaisuudessa hyvinkin monipuolisia. Suomessa yleisin kehityksen este on asenteellinen sekmentoimaton ajattelu jossa käytetään sellaisia fraaseja kuten kansantalous, mutta käytännössä avohakataan ja kyynnetään metsiä ilman että sille on mitään kansantaloudellista kriteeriä. Samoin jätetään puiden oksat, latvaosat ja vesakot lahoamaan ilman että niitä hyödynnetään millään tavalla.Ainakin Lappeenrannassa näyttää periaatteena olevan että jätetään hakatut tienlaitavesakot teiden varsille lahoamaan. Ei olla edes kehitetty kuorma-autoihin lavarakenteita joissa on oma kiinteä hakkuri mukana ja kokokatettu metallinen lava johon hake voidaan hakkurista suoraan lastata putkea pitkin hakkurin keskipakoisvoimaa käyttäen ja jolla voidaan haketta kuljettaa ja jossa on lastin purkausluukut joista hake voidaan suoraan kipata.Oikea bioenergian hyötykäyttö sisältää paljon markkinarakoja. On tarvetta kehitellä erilaisia laitteita oikean tyyppisistä ajoneuvoista alkaen vieläpä uudentyyppisiä lava-ja säiliörakenteita hakkeiden ja nestemäisenkin bioenergian kuljettamisen.Kuljetuskaluston kehittäminen tuleekin jäljessä koska suomalainen politiikka kumartelee liikaa ulkomaisia sijoittajia ja autotehtaita tai hyväksyy liian herkästi ulkomaisten intressien ehdot eurooppalaisen impperialistisen kolonialistisen perinnettä noudattaen sallimatta oman kalustotuotannon riittävän tarmokasta kehittämistä ja uskomalla liian herkästi tuontiin. Tai sitten suositaan massatehtaita vaikka kuljetuskaluston valmistaja saattaa toimia erittäin hyvin valmistamalla vaikkapa vain 24-autoa vuodessa. Unohtamatta järvioloihin sopivia “jokirahtilaivoja” puun jopa hakkeen
kuljettamiseen. Tarvitsematta uittaa puuta. Bioenergialaitokset voivat olla monipuolisia eikä, kuten Lappeenrannassa jossa ainoa tämän päivän “bioenergialaitos” lienee Kivisalmen pumppuasema josta ylivuodot pääsevät aika-ajoin Saimaaseen. Esimerkkinä voidaan mainita myös Helsingin pölyävä hiilivoimala joka tietenkin voitaisiin siirtää muualle - johonkin vanhalle soranottoalueelle - eikä aivan meren rantaa - vaan ehkä tuhat metriä meren rannasta. Täydellisimmillään tällaisessa uudessa bio/hiilivoimalassa olisi useita voimalakomplekseja: Kivihiilivoimala, hakevoimala ja biojätteiden voimala jossa hyödynnetään energiaksi lantaliete sekä sekalainen kasvisjäte ehkä kasvisöljyjä sekä jäteöljyjä joka on usein peräisin öljyisestä ja rasvaisesta metalliromusta. Kaikissa yksiköissä tulisi olla savun jälkipoltin lämmönvaihtimineen joiden avulla kuuman ja palavan savunkin energia otetaan talteen. Savukaasujälkipoltin on oikeastaan tupla-poltto-uuni jonne syötetään lisäilmaa ja joka saa savun paremmin syttymään.Tarvittaessa nostetaan lämpötilaa sähkövastusten tai palavan kosan-kaasun avulla. Jopa savupiipussakin voi olla savupiipun vetoa hyödyntävä roottori joka sekin ottaa energiaa talteen mekaanisesti, osittain jäähdytyksellä varustettuna lämmönkin muodossa lauhdeturbiinien avulla. Lisäksi voimalan lämmön avulla voidaan mm. metalliromusta erottaa rasva sopivalla hukkalämmöllä käryttämällä ja poltamalla se edelleen savukaasujälkipolttimessa ja saada näin höyrystynytkin bioenergiakin hyödynnettyä. Hakevoimala puolestan hyödyntää kaikenlaista haketta ja puupurua. Suomessa ei olla olleenkaan huomioitu että haketta on oikeastaan suunnattomat määrät huomioiden teiden laitojen vesakot, lentokenttien puu-ja ruohojäte, voimalinjoille kaadetut puut, sekä sellainen harvennushakkuu, jossa ennekoidaan teiden ja voimalinjojen lumi-ja myrskyvaurioalttius. Eli tarkistetaan teitä ja voimalinjoja ja ennakoidaan mitkä puut saattaisivat lumisateen tai myrskyn sattuessa kaatua voimalinjoille tai tielle ja kaadetaan nämä puut pois jo ennen niiden aiheuttaamaa vauriota.
Lisäksi on paljon järviä ja järven ja merenlahtia joiden humuspitoisuutta voidaan vähentää harventamalla rantametsiä ja käyttämällä energiaksi liikoja järven ja merenrantojen kaislojakin. Näin voidaan hyvin tehdä, koska rantojen ylirehevöityminen on paljolti ihmisen toiminnasta johtuvaa. Harvennussääntöjä vain saisi tarkistaa, koska monet harventavat pois juuri terveimmät ja nopeimman kasvavan puuaineksen tai
välittämättä vähänkään metsän luonnollisesta sekametsäluonteesta ja metsän egologiasta.
Tälläinen puuenergiavarojen arviointi ei aiheuta mielestäni myöskään metsien ylihakkaamista. Ei vain olla haluttu laskea tarkemmin ja vika on paljolti vanhanaikaisessa politiikassa. Laskennallisesti puun käytön tulisi perustua ohjehintaiseen puun hinnoitteluun: Eli järkevästi ottaen puu myydään siinä muodossa mistä saa parhaan tuotehinnan: Runkopuusta sellu-ja sahatukkeina tietenkin eniten, oksista ja latvaosista yleensä hakkeena eniten. Sahatusta puusta saa tietenkin myös vähän paremman hinnan ja purusta saa melkein saman hinnan kuin hakkeesta. Puupurusta voidaan edelleen tehdä mäntyöljyä tai kuusiöljyä tai sekapuuöljyä joita voi olla erilaisia typpejä joista luulisi saavan hinnan energiasisällön (Kcl) mukaan, mikäli ei vaihtoehtoisesti tehdä näistä tuotteista maaliöljyjä kaikenlaisten tuontomyrkkimaalien tilalle. Energiasisällöt on oikeastaan jo laskettu niin halkopinolle kuin hakkeellekin. Periaateet on kyllä valmiit vain kunnollinen organisointi ja kunnon laitekehittely puuttuu. Lisäksi useissa sahoissa vieläkin purut ja puupalikat ovat samassa läjässä, eikä niin, kuin tulisi olla: Puupuru omassa siilossa ja palikat hakkurin läpi omaan siiloon samoin jyrsimien ja kuttereiden lastut - yleensä aina hakkurin läpi omiin siiloihin koska tällöin ne vaativat pienemmän tilan. Ja luulisi että hake hinnoittellaan kilohinnan pohjalta ja kuivasta siilohakkeesta pitäisi saada parempi kilohinta kuin suoraan metästä tulleesta kuivamattomasta hakkaeestajonka paloarvo on pienempi. Jos hakkeet ovat lajiteltu hyvin
kuten koivu, kuusi, mänty, ja vaikkapa sekapuuhakkeeksi pitäisi lajitellusta hakkeestakin saada parempi hinta kuin sekapuuhakkeesta kunkin hakelajin energia-arvon mukaan. Suomessa vaan tuhlataan puuta älyttömiä määri jättämällä oksat ja lavaosat metsään lahoamaan vaikka niistäkin voisi tehdä energiahaketta, jopa oksajyrsimen avulla priimarimoja ja edelleen jyrsinlastusta saadaan hakkurin kautta tiivistäenergiahaketta. Suomessa ei vain tehdä edes oksajyrsimiä - kiitos eu-politiikoille. Saati sitten hakesiiloja joita voidaan tehdä useita eri tyyppisiä mitä moninaisimmissa kyläpajoissa jotka usein tänä päivänäkin toimivat tuskin puoliteholla. Eli kun tuhlataan puuta, tuhaltaan energiaa ja tuhlataan myös työvoimaa, joka on nyt työttömänä ja nostetaan sitten veroja.Verojen nosto taas johtaa hintojen ja inflaation kohoamiseen - ekonominen tosiasia, jota polittiset eu-talousidiootit eivät voi tajuta. Kysymys on myös inoavatiivisuutta vastustavista asenteista
joita löytyy niin työnantajien kuin SAK:kin piiristä. Syy on siinä että SAK:kaan ei käytä enkonomista asiantutemusta analysoimaan YIT-neuvotteluja ja niiden taustalla olevia ongelmia, jotka usein johtuvat vain takaperoisista asenteista kun ei halutta edes ajatella asiaa ja “YKT”-nmeuvotteluja (yrityksen kehittämisen toimi). Paremminkin SAK:kin Palkkatyöläinen lehtikin saattaa hermostua “Älä lähetä niitä juttujasi”-tyyppisesti.
Otsakurttuisuus ja lokeroituminen asenteisiin ei kuitenkaan edusta kehitystä. Ideaalein puun käytön tapa (huomioimatta nyt paperipuuta) olisi sahata puut ensin pituusmitoiltaan standardeiksi alkaen aina 20 cm:stä n.6-metriin. Puu tietenkin sahataan aina alempaan standardiin ja sahapätkistä tulee lyhyimmät standardit mitat tarvitsematta koko puuta pätkiä. Sen jälkeen ne sahataa 100-cm-paksuiksi kanttaamattomiksi lankuiksi
ja kuivataan. Tämä on yksi tuote. Lankuista voi tehdä ohuempia lankkuja tai lautoja jopa 20cm:n paneelia ja lankun kantista jopa erilaisia paneeleita ja rimoja. Kaikki puun tuotevälivaiheet ovat myytävissä sellaisenaan, myös lankut joista vain toinen kantti on sahattu - nimittäin hirsirakenteita varten. Kunnollinen tuotteistaminen vain edellyttää kunnollisia puru, hake ja jyrsinlastu-hakesiiloja. Epäkohtana suomessa onkin hälläväliäasenteet: puut ovat sikin sokin pihalla ja kastuvat ja taipuvat sekundaksi. Edes kunnollisia säilytyskatoksia ei ole joka sekin muodostaa “markkinaraon” eli kehitellä elementtirakenteisia katoksia.
Jo ollessani 1985 Lahden kauppaoppilaitoksella teknikoiden kaupallisella kursilla puitiin puualaa ja tätä samaa järjestelykyvyttömyyttä suomalaisessa sahateollisuudessa: Edes uitettua ja uittamatonta puuta ei viitsitä lajitella toisistaan ja menetetään huomattaviakin kauppoja kun uitettu puutuote ei kelpaakkaan asiakkaille.
Puulla ja bioenergialla on monia muitakin hyödyntämismahdollisuuksia. Kun ilmastopäästöjäkin halutaan vähentää voivat biovoimalat olla avainasemassa puuenergioineen. Helsingissä kuitenkin sallitaan vanhan hiilivoimalan iänikuinen saastuttaminen. Pitäisi jo sekä työnantaja-ja ammattiliittojenkin alkaa herätä ja tajuta että politiikassa on jokin vialla kun edes yhtä voimalaa ei voidaan siirtää pois Helsingin keskustasta ja luoda uusia työpaikkoja sekä aktivoida Yit-firmoja. Liitot turvautuvat ja tukevat liikaa vanhoillista politiikka. Ovat itsekin vanhoillisia kykenemättä objektiivisempaan kriittisyyteen: Euroopan valuuttapolitiikka, EU-tulopolitiikka,
uppoavat halpatyövoimakauppalaivat, digiboksituonti,..., ruotsalaista hapansilakkasijoituspolitiikkaa myöten. Ja ydinvoima - uskoisin että se on piankin menneisyyttää siihen liittyvien ydinjäteongelmien takia.
Vielä voitaisiin ajatella uutta vesivoimalaakin - ei aina Lappiin vaan Jonnekin Pohjanmaan seudulle Lestijärven tai Lappajärven tai läheisen Kivijärven alueelle. Vieläpä Pohjanlahden kanavineen.
Toisaalta koko sähkön käytön uusiminen saattaa tulla tulevaisuudessa kysymykseen siten että perustajuus (50 Mhz) muutetaan 60 -tai 75-Mekahertziksi. Tätäkään vaihtoehtoa ei olla edes harkittu. Kuka on sitten työtön kuka varhaiseläkkeellä idiootien talouspolitiikan takia.