Kulta, tuotko jääkaapista yhden jutun?

Joskus tuon, joskus sanon, että haetko itse, kulta.
Tämä hämmästyttävä vaihtelevuus johtuu ihan siitä, että elämänkumppanini on niin normaali ihminen, ettei hän uuvuta mua jatkuvilla yksipuolisilla pyynnöillään, vaan osaa myös vastapalvelutaidon. Eikä hän myöskään asennoidu asiaan näin, että on olemassa vain kaksi vaihtaria: toteuttaa kultana hänen toiveensa tai saada mäkättäjän leima otsaansa.

Tottakai tuon! Kenelle vielä, jos ei hänelle?

ja välillä tuon jotain pyytämättäkin. En tarkoita tällä mitään olutta tai makkaraa, koska mieheni ei noita tuotteita edes käytä, mutta jos hän pyytää korkealla jakkaralla seistessä ruuvaria yms. tai jos olen itse keittiössä, niin teen hänelle voikkarin, jos vaan juuri noin nätisti pyydetään. Ja niin tekee miehenikin. Ei meillä tuo ole ongelma, ja miksi siitä pitää tehdä numero. Rakastamme toisiamme, joten toiselle tekee mielellään pieniä palveluksia. Aika usein kysynkin mieheltäni mennessäni keittiöön, haluaako hän jotain. Mutta, meillä onkin molemmin puolinen kunnioitussuhde. Ei pienistä asioista pidä tehdä isoa numeroa.

Eilenkin kun olin tehnyt ruokaa meille, ja siinä keiton poristessa luin sohvalla lehtä, olin lähdössä hämmentämään keittoa, jolloin mieheni ponkaisi ylös ja pyysi mua istumaan että hän kattaisi pöydän ja hämmentäisi sopan. Eli meillä pitkälti hommat tehdään yhdessä. Kun olimme syöneet, yhdessä korjasimme astiat pois.

Ymmärrän kyllä niitä tilanteita, kun ukko pelkästään makaa sohvalla ja hikisenä kattelee töllöä eikä liikauta eväänsäkkään oman ja kumppaninsa hyvinvoinnin eteen, niin kyllä mullakin sitten loppuu palvelu. Mutta siinävaiheessa todennäköisesti on jo rakkauskin loppunut, joten silloin saatan tuhaista, että hae ite. Toisen ihmisen "palvelu" lähtee miellyttämisen halusta, halu olla omalle kumppanilleen hyvä, ja pienillä eleillä saa jo ihmeitä aikaan. Joskus tosiaankin jopa pyytämättä.

joskun huutaessani saan...toisinaan en....