Olen tässä tuumaillut ihmisen tajunnan selitystä, tajunnan joka niin kovin materialistisesti pyritään nykyään selittämään. Kuulee väitteitä, että se olisi vain mielen ja aistien luomaa illuusiota. Tieteen tekijät esittävät toinen toisiaan hienompia teorioita tästä illuusiosta, mutta siitä huolimatta en alkuunkaan käsitä miten mikään kone voi olla tajuinen, olkoonkin sitten biologinen. Miten on mahdollista että ihminen käsittää itsensä? Väite siitä, että silmieni takana loistava elämän palo olisi pelkän mekaanisen aivon luoma harhakuva on vähintääkin absurdi ja siinä tapauksessa täytyisi luonnollisesti todeta, että myös ihmisen vapaa tahto on todellisuudessa pelkkä harhakuva, jolloin mekanistististen ihmiskoneiden, vaikkakin monimutkaisen, koko tulevaisuus on ennalta määrätty, ja ihmisen aistien luoma tajunnan illuusio vain tarkkailee tämän ihmiskoneen toimintaa ulkopuolisena aistiensa välityksellä ikään kuin televisiota katsottaessa, kun taas minulle väite siitä, että jokainen päätökseni jonka teen koostuu ainoastaan aistielinteni tuottamista ärsykkeistä sekä aikaisempien aistiärsykkeiden jättämistä muistijäljistä on vähintäänkin yhtä epäilyttävä, ja mikäli minä tosiaankin olen pelkkä mekanistinen kellokone, niin miksi minä sitten kesken tätä järkevää tekstiä nousin kolmesti ylös sanoakseni "hip hei" vain tajunnan voimaani ilmaistakseni?
Tajunnan selitys
Jaakko
9455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
polkupyörää, se on jo keksitty. Yritä sen sijaan lukea ja taas lukea jotain aiheeseen liittyvää. 10 vuoden kuluttua voit sitten tarttua esim. seuraaviin opuksiin: B. Spinoza, Etiikka ja A N Leontjev Toiminta, tietoisuus, persoonallisuus. Muista tekstailu ja lukuharrusten lisäksi käydä aina välillä pienellä happihyppellyllä. Se virkistää aivojen verenkiertoa kummasti
Juu... Eli ohjeena on älä käytä aivojasi? Mitä varten tämä palsta sitten on olemassa? Jäipä vähän rikkiviisas ja ylimielinen kuva tuosta sinun vastauksestasi. Sitäpaitsi minun käsittääkseni Spinoza ei ollut ateisti vaikka ei tetragrammatoniin uskonutkaan ja itseasiassa omat näkemykseni absoluutista kaiken olevaisen syynä ovat jopa jokseenkin yhtenevät hra Benedict Spinozan kanssa ja toivoisinkin että perustelisit näkökantasi paremmin tai palaisit takaisin kirjojesi pariin niin että voisit ilmaista itseäsi hieman rakentavammin 10 vuoden kuluttua.
..ja se että spinoza on deterministi ei tarkoita että se on välttämättä absoluuttisen totta. Suosittelen käyttämään aivojasi mikäli sinulla sellaisia on ja lopeta tuo kirjojen palvominen. Ja mikäli tekstini epämiellyttävä ja hyökkäävä sävyni häiritsee, voin vain todeta että mitäs minä sille voin, toimin vain niinkuin aivoni minua käskevät idiootti! Ja olisiko ollut Ayer vai Berkeley joka sanoi aika osuvasti että voipi olla että joillain meillä ei sielua ole koska sitä ei kykene ymmärtämään :)
Ja siis ei ollut tarkoitus loukata vaan käyttäytyä irrationaalisen epäkohteliaasti ja todeta että ihminen voi toimia ja käyttäytyä mielensä mukaan älynsä ja viettiensä rajoittamana eikä asioita voi kuitata vain sillä että sen "vain oli tapahduttava" koska aivosoluni X ampui impulssin. Ihmisellä on ruumiillisia viettejä ja aivojen muodostama ruumiillinen persoona mutta väitän että mikään muu kuin vapaa olento ei voi kesken kaiken ryhtyä hyppimään huoneessaan tasajalkaa ja olla vieläpä kertomatta siitä kenellekkään ainoastaan voidakseen todeta ITSELLEEN, että voi tehdä mielensä mukaan. Tai sitten deterministit ovat todella tiedottomia :D
vapaudestasi hyppelehtiä. Hm. oliskohan parasta lukea se Etiikka vielä kertaalleen. veikkaanpa, että siellä puhutaan adekvaateista ideoista - ei polkupyörän tai hyppelemisen keksimisestä. Etkä sinä loistavine aivoinesi tullut mielestäni yhtään vapaammaksi, vaikka keksitkin omasta päästäsi sen, ettei Spinoza ollut ateisti. Ilmeisesti luit omia ajatuksia kun lörpöttelit tuollaistakin. Jos Spinozan jumala on sinusta jumala, niin happihyppely ulkona olisi minusta sinulle uusi loistava idea. Ja mitä omien aivojen käyttöön tulee ,niin epäilen, ettei tuo sinun oma yksilöllinen ajattelusi niihin aivoihisi enää mitään uusia kovin merkittäviä vapauden ideoita tuota.
Muita suositeltavia teoksia olisivat mm. Marxin ja Engelsin kootut. Sitten vasta eli 20 vuoden kuluttua sen Leontjevin kimppuun ( 10 seuraavaa vuotta kuluu todennäköisesti sinulta ensin rattoisasti tuossa omassa liemesssäsi kiehumiseen)
No se että kesken kirjottelun nouset sanomaan hip hei johtuu vain ajattelu ketjun haarautumisesta välillä toiseen ketjuun.
Ajattelusi muodostuu hyvin monista ajattelun säikeistä jotka vuorottelevat keskenään.Säikeiden monimutkaisuus riippuu aivojen rakenteesi monimuotoisuudesta ja aivoihin syötettyjen tietojen määrästä. Yksin tieto ei takaa onnistunutta ajatus toimintaa niinkuin voimme todeta lukemalla "vaari" nimimerkillä olevan henkilön juttuja, varmaankin on oppinut mies mutta täysin kykenemätön monimutkaiseen ajatteluun. Eihän ole mielekästä ruveta haukkumaan niitä ihmisiä kakaroiksi joiden ajatusmaailmaa ei ymmärrä.
ajatustoimintoihin on ilmiömäinen - keksit kakaroiksi haukkumisenkin ihan omasta päästäsi. Huikaiseva neroleimaus sinulta Mikko
Eikö tässä aluksi ollut kysymys psykofyysisestä ongelmasta? Miten on mahdollista tai onko ylipäätään mahdollista, että aineelliset aivot tuottavat tajunnan, joka ei (ainakaan omalle tajunnalleni) ilmene aineellisena? Filosofian noopeli sille, joka vihdoinkin löytää tähän vastauksen.
"papparaiset" ollaan eri mieltä. Ei tule noopelia tuon ongelman ratkaisemisesta. Täällä, siis tälle palstalle tekstiä naputtelemalla on - ellei täysin mahdotonta, niin joka tapauksessa aivan turha yrittää esittää edes sitä vähää, mitä tästä materian ja tajunnan "käsittämättömästä erilaisuudesta" tietää.
Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että ainakin Spinozalle olisi jälkikäteen myönnetty yks noopeli. Descartesillehan oli vielä täysin käsittämätöntä miten tykeillä osui turkkilaisiin, jotka olivat ampujille pelkkiä mielikuvia (materiatonta tajuntaa) Näin siitä huolimatta, että D keksi muiden mukana ekana sen, miten materiaaliset geometriset suureet ja yhtälöt voitiin esittää abstraktien algebrallisten symboleiden avulla. Spinoza selvitti tuon käsittämättömän ongelman asiaa vähän yksinkertaistaen näin: kysymys ei ole kahdesta täysin eri maailmasta: materiaalisesta ja ideaalisesta, vaan yhden ja saman substanssin (materiaalisen maailmankaikkkeuden tai "jumalan") kahdesta eri puolesta eli atribuutista. Näistä oleminen liittyy ulottuvaisuuteen, käsittäminen (tajunta) taas ajatteluatribuuttiin. Ero säilyi siis Spinozallakin, mutta näiden maailmojen välille ei enää jäänyt mitään käsittämätöntä ja ylittämättömänä kuilua.
Tuon varmaan tiesitkin, miten siis ajattelu on edennyt tätä pitemmälle? Tässä kohtaa luovutan - henkilökohtaisissa keskusteluissa voisin vähitellen etsiskellä niitä somukohtia, joiden avaajista minulla on jotain tietoa mutta tässä on tyydyttävä seuraavaan suppeaan lähdelutteloon: Marx- Engels, Valitut teokset 6 osaa, Kustannusliike edistys, Moskova 1978, A.N Leontjev Toiminta, tietoisuus, persoonallisuus, Kansakulttuuri oy, Helsinki 1977 ja A.N Leontjev Problems of the development of the mind, Progress, Moskova 1981
Käytännön elämässä tästä erosta on tullut ja tulee edelleen ongelma vain mitä erilaisempien "puhtaan ajattelun" (merkkien parissa puuhastelevien) ammatittilaisten päissä. Tätä vähäistä tekstinpätkää naputellessani ongelma vaivaa minua yhtä vähän kuin tällä kertaa Irakilaisiin ja omiin kohteisiinsa osuvia täsmäpommittajiakin. Ja se taas on tietysti typeryyden toinen ääripää. Mutta hiekkalaatikolla keskenään leikkivät lapset, ovat sitten jo se kiinnekohta, josta tätä yhteistä elämää voisi rakentaakin. Vaikka tajuaminen voisi huimata, huimaus ei enää enää sekoittaisi päätä - ihan vapaasta tahdosta sitä kaveria ei pitkään voisi hakata.