Valoreikä

Tyypillinen ihmissilmä reagoi valon aallonpituuksiin 400-700 nm. Atomin halkaisija vaihtelee välillä 0.1-0.5 nm. Näkyvän valon aallonpituinen reikä olisi siis joitain satoja taikka tuhansia atomin halkaisijoita pitkä.

Ja teoriassa voidaan olettaa, että ainakin kyseinen määrä atomeja osallistuu valoilmiöön. Koska aallolla on polarisaatio, niin useita satoja atomeja värähtelee säännönmukaisesti näkyvässä valossa.

Kun pinnalle tulee riittävästi energiaa, niin sitä kutsutaan fotoniksi ja se emittoi elektronin. Ei kuitenkaan mitenkään edes yritetä väittää, että kyseinen irronnut elektroni johtuisi jostain fyysisestä fotonista. Fotoni on siis vain mitta valon aallon energiamäärälle (kvantti) VASTAANOTTAVASSA MATERIASSA.

Valon kvantittuminen siis johtuu oikeasti vastaanottavasta pinnasta (atomeista) eikä niinkään valosta. Tästä kielii jo energiayhtälökin:

E = h*f

Suuritaajuisimman säteily aallonpituus on muutama atomin mitta. Energian siirtyminen siis edellyttää toimivia atomeja. Jos suuritaajuisempaa säteilyä mahdollisesti onkin olemassa, niin sillä ei ole merkitystä, koska atomit eivät enää reagoi sellaiseen.

Ilmeisesti tarvitaan ainakin atomipari, jotta säteilyenrgia siirtyisi. Näin ollen vastaanottava materia olisikin syyllinen valon kavntittumiseen eikä niinkään itse valo. Vastaanottavassa materiassa valoilmiö voidaan saada aikaan millä tahansa manipulaatiolla (ja reitillä) taikka vaikkapa sisäisellä lämpövärähtelyllä, jolloin ulkoista valolähdettä ei edes tarvita (kappale säteilee omaa valoaan (energiaansa) esim. hehkulampun hehkulanka).

Jonsson. kirjoitti:

Tyypillinen ihmissilmä reagoi valon aallonpituuksiin 400-700 nm. Atomin halkaisija vaihtelee välillä 0.1-0.5 nm. Näkyvän valon aallonpituinen reikä olisi siis joitain satoja taikka tuhansia atomin halkaisijoita pitkä.

Ja teoriassa voidaan olettaa, että ainakin kyseinen määrä atomeja osallistuu valoilmiöön. Koska aallolla on polarisaatio, niin useita satoja atomeja värähtelee säännönmukaisesti näkyvässä valossa.

Kun pinnalle tulee riittävästi energiaa, niin sitä kutsutaan fotoniksi ja se emittoi elektronin. Ei kuitenkaan mitenkään edes yritetä väittää, että kyseinen irronnut elektroni johtuisi jostain fyysisestä fotonista. Fotoni on siis vain mitta valon aallon energiamäärälle (kvantti) VASTAANOTTAVASSA MATERIASSA.

Valon kvantittuminen siis johtuu oikeasti vastaanottavasta pinnasta (atomeista) eikä niinkään valosta. Tästä kielii jo energiayhtälökin:

E = h*f

Suuritaajuisimman säteily aallonpituus on muutama atomin mitta. Energian siirtyminen siis edellyttää toimivia atomeja. Jos suuritaajuisempaa säteilyä mahdollisesti onkin olemassa, niin sillä ei ole merkitystä, koska atomit eivät enää reagoi sellaiseen.

Ilmeisesti tarvitaan ainakin atomipari, jotta säteilyenrgia siirtyisi. Näin ollen vastaanottava materia olisikin syyllinen valon kavntittumiseen eikä niinkään itse valo. Vastaanottavassa materiassa valoilmiö voidaan saada aikaan millä tahansa manipulaatiolla (ja reitillä) taikka vaikkapa sisäisellä lämpövärähtelyllä, jolloin ulkoista valolähdettä ei edes tarvita (kappale säteilee omaa valoaan (energiaansa) esim. hehkulampun hehkulanka).

Valon aallonpituuden luokkaa olevissa rakenteissa Maxwellin yhtälöt pitävät vielä suurin piirtein paikkansa. Esim. monomoodi lasikuidun halkaisija on aallonpituuden luokkaa ja valo etenee siellä hienosti. Rajataajuutta pitempiaaltoinen infrapuna ei sitten enää ollenkaan tietyn paksuisessa kuidussa.

Sama juttu reijissä. Valo etenee reippaasti sopivassa ontossa putkessakin. Ja rajataajuutta pienemmässä reiässä valo ei enää etene.

Nää atomiehdot alkaa tulla vasta kovan röntgensäteilyn taajuuksilla. Silloin aallonpituudet ja atomit ovat samaa suuruusluokkaa.

Simppelton kirjoitti:

Valon aallonpituuden luokkaa olevissa rakenteissa Maxwellin yhtälöt pitävät vielä suurin piirtein paikkansa. Esim. monomoodi lasikuidun halkaisija on aallonpituuden luokkaa ja valo etenee siellä hienosti. Rajataajuutta pitempiaaltoinen infrapuna ei sitten enää ollenkaan tietyn paksuisessa kuidussa.

Sama juttu reijissä. Valo etenee reippaasti sopivassa ontossa putkessakin. Ja rajataajuutta pienemmässä reiässä valo ei enää etene.

Nää atomiehdot alkaa tulla vasta kovan röntgensäteilyn taajuuksilla. Silloin aallonpituudet ja atomit ovat samaa suuruusluokkaa.

tarkoittavat omassa tekstissäni sitä, että valo ilmenee atomeissa (huom! monikko). Tarkoittaa sitä että sellaista säteilyä EI OLE olemassa, jonka aallonpituus olisi pienempi kuin atomin mitta.

Erittäin tärkeä havainto, kun asiaa miettii tarkemmin ja selitys sille, että valo on kvantittunut ja kvanttiutuminen johtuu vastaanottavasta aineesta (ei välttämättä signaalista taikka aalloista).

Valo EI mene lävitse verkosta, jossa silmäkoko on 1/10 aallonpituutta. (Riippuu kyllä vähän aineesta.)

Simppelton kirjoitti:

Valo EI mene lävitse verkosta, jossa silmäkoko on 1/10 aallonpituutta. (Riippuu kyllä vähän aineesta.)

että ohuesta metallikalvosta menee valo läpi

khggjlk kirjoitti:

että ohuesta metallikalvosta menee valo läpi

Juu, valon läpäisy riippuu aineesta ja sen paksuudesta. Valohan tunkeutuu jokaiseen aineeseen, mutta vaimennus on eri joka aineelle.

Mutta sopivasta kohtuuden paksuisesta levystä valo ei mene läpi, vaikka siinä olisi niitä pienen pieniä reikiäkin. Tai menee sitä aivan mitätön määrä.