Kun joudun pahan loukkauksen kohteeksi, mieleni alkaa kierrättää väkivaltaisia ajatuksia loukkaajiani kohtaan. Mielikuvissani mukiloin/nujerran loukkaajani, maksan potut pottuina.
Jos loukkaus on todella paha, sen asian vatvominen voi viedä jopa vuosia. Sitten se on "käsitelty". Tietenkin pienen ja pysyvän särön se jättää minun ja loukkaajan välille.
Tälläinen tapa taitaa kuitenkin olla aika yleistä ihmisillä, vaikka siitä ei puhuta.Eli, ei siis kovin epänormaalia.
Ehkä tuo tapani reagoida loukkauksiin on psyykkeni tapa yrittää pitä yllä tasapainoa ja suojella itseään.
Siksi en ole pyrkinyt tuota tapaani käsitellä loukkauksia kovin aktiivisesti poistamaan.
Joskus tosin toivon että olisin "paksunahkaisempi", että osaisin antaa ilkeiden puheiden mennä ohitseni, niihin kantaa ottamatta tai reagoimatta.
Jos loukkaus on todella paha, sen asian vatvominen voi viedä jopa vuosia. Sitten se on "käsitelty". Tietenkin pienen ja pysyvän särön se jättää minun ja loukkaajan välille.
Tälläinen tapa taitaa kuitenkin olla aika yleistä ihmisillä, vaikka siitä ei puhuta.Eli, ei siis kovin epänormaalia.
Ehkä tuo tapani reagoida loukkauksiin on psyykkeni tapa yrittää pitä yllä tasapainoa ja suojella itseään.
Siksi en ole pyrkinyt tuota tapaani käsitellä loukkauksia kovin aktiivisesti poistamaan.
Joskus tosin toivon että olisin "paksunahkaisempi", että osaisin antaa ilkeiden puheiden mennä ohitseni, niihin kantaa ottamatta tai reagoimatta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toimii se näinkin. Kun todella törkeästi loukannut ihminen kuolee - oikein sille tuumaan.