Maailman älykkäin ihminen on yhtä älykäs kuin maailman toiseksi älykkäin ihminen. Miettikääpä miksi.
"Maailman korkeimman ÄO:n" saavuttanut ihminen, amerikkalainen Marilyn vos Savant on "päässyt" amerikkalaiseen viikkolehteen vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Vastaukset ovat usein virheellisiä. Hän mm. väitti että jos kaksi samanlaista autoa törmää toisiinsa 50 mph nopeudella, yhteenlaskettu törmäysnopeus on 100 mph. Tämän vastauksen virheellisyyden tietää jokainen suomalainen lukion I luokan oppilaskin. 219:n ÄO ei välttämättä riitä aina oikeaan päättelyyn.
Toisaalta Richard Feynman sai fysiikan Nobelin palkinnon v. 1965 ÄO:lla 122. Feynmania pidettiin yleisesti nerona. Pelkästään Yhdysvalloissa on 30 miljoonaa Feynmania älykkäämpää, mutta heistä vain yksi miljoonasta saa joskus fysiikan Nobelin. Joten: älykkyys ei suinkaan aina korreloi nerouden kanssa. Nero luo aina omat lakinsa ja ylittää kaikki esteet, jopa "vähäisen" ÄO:nkin!
Suomessa, ohuen kuttuurin ja tekniikan ihannoinnin maassa, verrataan näillä palstoilla ÄO:n määriä niinkuin pippeleitten pituuksia: mulla on 154, mikäs sulla? No et sä sitten pääse Messiin, kun sulla on alle 148. Mensan testit painottavat aivan liikaa matemaattisia taitoja. Ei se ole älykkyyden mitta, suuremmista ulottuvuuksista puhumattakaan. Jossain Bulgariassa (Sofian yliopistossa) testattiin kaikki oppilaat Mensan testillä. PUOLET ylitti ÄO:n 148. Tässähän ollaan neroja kohta kaikki, jos kerran bulgaaritkin...niinkö?
Todellinen nerous on jotain aivan muuta kuin numeroiden pyörittelyä. Einstein ei viitsinyt itse edes todistaa matemaattisesti omaa suhteellisuusteoriaansa. Sen teki vuotta myöhemmin eräs saksalainen matemaatikko. Hänen nimensä oli tämä...tämä...
Maailmassa on vain 30 ihmistä, jotka ymmärtävät Einsteinin suhtellisuusteorian niinkuin Einstein sen tarkoitti. Suomessa ei ole todennäköisesti syntynyt yhtään ihmistä, joka ymmärtäisi todella, mitä yksinkertaisen petollinen E=mc2 tarkoittaa, Pohjoismaissa ehkä pari kolme...Vertailkaa sitten niitä numeroita...
Yhdysvalloissa tutkittiin 70(!) vuoden ajan kaikkein korkeimpien ÄO:n (kaikki yli 160:n) saaneitten hmisten elämää. YKSIKÄÄN heistä ei saanut Nobelin palkintoa, joka on eräs yleisesti hyväksytty julkineron määritelmä. Kaikkein korkeimmat ÄO:t eivät KERTAAKAAN korreloineet kaikkein korkeimpien saavutusten kanssa.
Korkea ÄO on kuin hyvälaatuinen prostatan liikakasvu: kyllä sen kanssa toimeen tulee, mutta mitään erityistä hyötyä siitä ei ole.
"Maailman korkeimman ÄO:n" saavuttanut ihminen, amerikkalainen Marilyn vos Savant on "päässyt" amerikkalaiseen viikkolehteen vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Vastaukset ovat usein virheellisiä. Hän mm. väitti että jos kaksi samanlaista autoa törmää toisiinsa 50 mph nopeudella, yhteenlaskettu törmäysnopeus on 100 mph. Tämän vastauksen virheellisyyden tietää jokainen suomalainen lukion I luokan oppilaskin. 219:n ÄO ei välttämättä riitä aina oikeaan päättelyyn.
Toisaalta Richard Feynman sai fysiikan Nobelin palkinnon v. 1965 ÄO:lla 122. Feynmania pidettiin yleisesti nerona. Pelkästään Yhdysvalloissa on 30 miljoonaa Feynmania älykkäämpää, mutta heistä vain yksi miljoonasta saa joskus fysiikan Nobelin. Joten: älykkyys ei suinkaan aina korreloi nerouden kanssa. Nero luo aina omat lakinsa ja ylittää kaikki esteet, jopa "vähäisen" ÄO:nkin!
Suomessa, ohuen kuttuurin ja tekniikan ihannoinnin maassa, verrataan näillä palstoilla ÄO:n määriä niinkuin pippeleitten pituuksia: mulla on 154, mikäs sulla? No et sä sitten pääse Messiin, kun sulla on alle 148. Mensan testit painottavat aivan liikaa matemaattisia taitoja. Ei se ole älykkyyden mitta, suuremmista ulottuvuuksista puhumattakaan. Jossain Bulgariassa (Sofian yliopistossa) testattiin kaikki oppilaat Mensan testillä. PUOLET ylitti ÄO:n 148. Tässähän ollaan neroja kohta kaikki, jos kerran bulgaaritkin...niinkö?
Todellinen nerous on jotain aivan muuta kuin numeroiden pyörittelyä. Einstein ei viitsinyt itse edes todistaa matemaattisesti omaa suhteellisuusteoriaansa. Sen teki vuotta myöhemmin eräs saksalainen matemaatikko. Hänen nimensä oli tämä...tämä...
Maailmassa on vain 30 ihmistä, jotka ymmärtävät Einsteinin suhtellisuusteorian niinkuin Einstein sen tarkoitti. Suomessa ei ole todennäköisesti syntynyt yhtään ihmistä, joka ymmärtäisi todella, mitä yksinkertaisen petollinen E=mc2 tarkoittaa, Pohjoismaissa ehkä pari kolme...Vertailkaa sitten niitä numeroita...
Yhdysvalloissa tutkittiin 70(!) vuoden ajan kaikkein korkeimpien ÄO:n (kaikki yli 160:n) saaneitten hmisten elämää. YKSIKÄÄN heistä ei saanut Nobelin palkintoa, joka on eräs yleisesti hyväksytty julkineron määritelmä. Kaikkein korkeimmat ÄO:t eivät KERTAAKAAN korreloineet kaikkein korkeimpien saavutusten kanssa.
Korkea ÄO on kuin hyvälaatuinen prostatan liikakasvu: kyllä sen kanssa toimeen tulee, mutta mitään erityistä hyötyä siitä ei ole.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Älykkyys on henkisen suorituskyvyn suhde sitä mittaavan ja samalla rajaavaan testiin, jonka on laatinut joku toinen taho. Äly on siis käsite jonka suhteellisuus olisi kyettävä myös määrittelemään. Yksilön älykkyyden taso vaihtelee edellämainitun määrittelyn ulkopuolellakin ajan, terveyden ja ympäristön vaikutuksesta. Ymmärtäminen tai oivaltaminen joka on älyn verbaalinen vastine, on lisäksi tiedostamatonta. Kuten tunnettua, on oikean kysymyksen esittäjä lähellä ratkaisua ellei ole jo siinä. Kyse on myös totuudesta.
Monelle on vaikea ymmärtää älykkyyden mittaamisen merkitystä. Loogisella ajattelulla voidaan laatia testejä, mutta niiden vastaukset ja testin tulokset ovat saman loogisen ajattelun rajaamia. Mitattu älykkyys on siis mittausmenetelmän määrittelemää älykkyyttä. Älyn suhteellisuus vaatisi siis myös itse testin arviointia ja mittaamisen merkityksen määrittelyn. Koska Mensa on olemassa, on testeillä oltava jokin merkitys niiden pitäjille.
Yllä oleva teksti ei ole neron, vaan todennäköisesti seurausta erilaisen kirjallisuuden lukemisesta ja valikoivasta oppimisesta sen suhteen. Älykkyyden sijasta puhuisin mielummin toimintakyvystä ja vaikka kauneuden kokemisesta elämää rikastuttavana kykynä -jos nyt puhuminen mitään auttaa.
Tulipa tähänkin ikuisuusaiheeseen kerrankin kommentoitua vaikka se aika idioottimaiselta tuntuukin.
ensimmäinen kirjoittaja ei tee eroa älykkään ja viisan välille.. Älyllisesti lahjakas voi olla täysin tietämätön. Viisas taas voi olla älyllisiltä lahjoiltaan surkea.
(- -) "älykkyys ei suinkaan aina korreloi nerouden kanssa." (- -)
Tarkennus: Korrelaatiolla tarkoitetaan kahden muuttujan assosiaatiota n 1:ssä tapauksessa. Toki älykkyys ja nerous korreloivat (ehkä r = 0,50). Yksittäisissa tapauksissa yhteyttä ei välttämättä ole, mutta kyllä kaikki nerot ovat keskimäärää älykkäämpi, mutta tuskin kukaan keskimäärä vähemmän älykäs on nero. Mutta siis nerous ei "vaadi" huippu-älyä.
tekstissäsi annat ymmärtää, että nerot ovat ainakin jonkin verran tavallista älykkäämpiä(ja nerous määritellään tässä nyt _nobelin_ palkinnon saamisen kautta).
Ja sama tavallaan toisinpäin, eli kaikki erityisen älykkäät eivät ole neroja(kuten aloittaja sanoi,jos se totta on, nämä erityisen älykkäät(eli äo, ymmärtääkseni sd 16, yli 160) eivät saaneet 70vuoden aikana yhtään nobel palkintoa).
Että Einsteini ei suinkaan ollut "suhteellisuusteorian" keksijä.
Näin olemme luulleet: Albert Einstein (1879 - 1955):
1) 1905 erityinen eli suppea suhteellisuusteoria, jossa mm. neli-ulotteinen aika - avaruus -kooordinaatisto sekä valon tyhjiö-vakionopeus ja ajan suhteellisuus. E = mc2.
2) 1915 (1907 - 15) yleinen suhteellisuusteoria (gravitaatio).
On ollut jotain legendaa liikkeellä, että Einsteinin vaimo keksi suhteellisuusteorian. Asiahan ei kuitenkaan ole niin, vaan vaimo auttoi Alberttia käytännön asioissa, kun äijä oli niin surkea matikassa.
Einstein kehitteli suhteellisuusteoriaa itseasiassa jo 5 vuotiaana, eikä tällöin vielä ollut vaimosta tietoakaan.
On myös ollut huhua siitä että kalastajien koukkuun tarttuu pieniä ruipeloisia kaloja, kun koukkuun pikkasen paskaa laittaa..tiedä häntä :)
Milenkiintoinen ajatus. Einstein ei osannut matematiikkaa, eikä hänen koulutuksellaan ollut mitään tekemistä suhteellisuusteoriaan luomiseen: hän keksi sen lapsena.
Uskon väittämään täysin. Einstein olikin johtaja.
Eikä väite tippaakaan vähennä hänen arvoaan.
"eikä hänen koulutuksellaan ollut mitään tekemistä suhteellisuusteoriaan luomiseen: hän keksi sen lapsena."
Einstein ei keksinyt siis suhteellisuusteoriaa lapsena, vaan alkoi miettimään ja hahmottelemaan teoriaa jo 5 vuotiaana. Kyllä sitä voi jokainen ajatella ilman laajaa matikan osaamistakin.
Oikeastaan matematiikka on johtanut monet ihmiset harhaan. Yleensä ns. nerot eivät suhtaudu matikkaan oikein, vaan eksyvät kaikenlaisiin älyttömyyksiin.
Wittgenstein sanoikin, että kaikkein suurimmat ongelmat ovat seurausta väärinasetetuista kysymyksistä.
Niin, on varsin luonnollista, että jos Einstein jo 5 vuotiaana hahmotteli suhteellisuusteoriaa, että hän myöhemmin hakeutui tietynlaiseen koulutukseen.
Kun täällä päästiin alapäänjuttujen makuun, niin voisinhan sanoa esimerkin siitäkin, että kyllähän lapsi monesti masturboi aivan luonnostaan tietämättä, että hänen harrastamansa toiminta on seksiä.
Samoin joku saattaa keksiä suhteellisuusteoria tietämättä, että se on suhteellisuusteoria, tai matematiikkaa... Tai tietämättä, että se on viisasta.
Toisinsanoen sanat johtavat harhaan.
Vertailit tuossa älykkyysosamäärän vertaamista mulkun pituuteen...
Olet oikeassa, että näitä asioita ei voi verrata keskenään. Mulkun pituus, kun on mitattava määre. Voidaan huomata, että toinen mulkku on toista pidempi.
Älykkyys taas on ongelmallisempi. Älykkyyttä mittaavat testit mittaavat tulosta aina subjektiivisesti. Älykkyyden mittaamisessa on aina mukana mittarin laatijan persoonallinen tekijä.
Väitän, että jokainen ihminen ilmentää älykkyyttään eri tavoin. Ihmisellä saattaa olla mittarin ulkopuolisia kykyjä, eräänlaisia persoonallisia älykkyyden kykyjä ongelmien ratkaisemiseen ja maailman loogisten yhteyksien ymmärtämiseen.
Feynman, jota käytät esimerkkihenkilönä ei niin korkean äo:n omaavasta henkilöstä, on tunnetusti autistinen.
Tällaisella henkilöllä saattaa olla toisenlaisia kykyjä maailman ymmärtämiseen. Sellaisia kykyjä, joita tavallinen ihminen ei voi edes ajatella.
Ja miten voit mitata sellaista, mitä et voi ajatella?
Feynman, vaikka saikin älykkyystestistä vain 122, omasi suuremman henkisen suorituskyvyn, kuin moni puolensataa pistettä enemmän testistä saanut.
Luin taannoin Sigman sivuilta, että 60-70-luvuilla tehdyissä älykkyystesteissä hypoteesit osoittautuivat menneen pahasti metsään. Oli kuviteltu, että suurmiehillä ja merkittävillä tiedemiehillä olisi poikkeuksellisen korkeat äo:t.
Monet testatut tiedemiehet eivät kuitenkaan osoittaneet erityisen korkeata äo:ta.
DNA:n löytäneillä henkilöillä oli vieläkin alhaisempi ÄO, kuin Feynmanilla, eivätkä he olleet edes autistisia.
Tällöin havaittiin, että yleisesti väestöön sovelletut testit olivatkin oikeastaan melko helppojen ja yksinkertaisten tehtävien ratkaisemista mahdollisimman lyhyessä ajassa. Eli älykkyystestit olivat nopeaa ongelman ratkaisua.
Näillä huipputiedemiehillä, parhaana esimerkkinä ehkä Einstein(jota ei siis kai ole testattu), ajattelu toimii loogisen kokonaisuuden hahmottamisena.
Tässä siis käy ilmi, että mitä vaikeammiksi tehtävät menevät, sitä selvemmin nämä tiedemiehet erottuvat testeissä edukseen.
Joissain Mensan testeissä, joissa ratkotaan helppoja tehtäviä hirveällä kiireellä, missä mielentila vaikuttaa tulokseen enemmän, kuin älykkyys, suoriutuivat paremmin sellaiset ihmiset, jotka pystyivät paremmin yhdistämään teorian käytäntöön, kuin ne, jotka pystyivät ymmärtämään logiikkaa.
Toinen huomion arvoinen asia on se, että psyykkiset tekijät ovat etusijalla henkilön menestymisen kannalta.
Erittäin suorituskykyinen henkilö on psyykkisesti vahva. Ja jotta joku henkilö voi tulla kuuluisaksi neroksi, tai nobelin voittajaksi, täytyy hänen olla ainakin saanut elää suotuisissa olosuhteissa, niin että keskittyminen oman mielenkiinnon kohteeseen on ollut mahdollista.
Toisaalta olen sitä miletä, että jo pelkkä suoriutuminen älykkyystestissä vaatii jonkinlaista itsetuntoa, joko vahvaa tervettä, tai kovaa sairasta.
Mitä tulee näihin älyttömiin tuloksiin, joita saatiin Sofian yliopistosta...
Uskon, että todellisuudessa 98 ei ole Suomen ÄO:iden keskiarvo, vaan se on korkeampi.
Jos tuo luku 98 pitää paikkaansa, täytyy koulutuksella olla osansa asiaan.
Eli tällöin paljastuukin, että Mensan testit mittaavat pelkästään käytännön taitoa, eivät loogista päättelykykyä.
Kyseessä on kuitenkin testi, joka ei kerro ohjeita tehtävän suorittamiseen, vaan pelkästään kertoo, mitä tulee tehdä.
Jos henkilö tekee vastaavanlaista asiaa ihan työkseen, niin hän osaa ohjeet ulkoa. Mutta jos yliopistolainen heitetäänkin metsänkaatohommiin, hän ei tiedä, kuinka toimia, ellei saa minkäälaisia ohjeita: jää luultavasti puun alle.
Lisäksi tällainen teoria, että lähimpänä keskiarvoa olevat ihmiset ovat paremmin menestyviä jo evoluutioteorian mukaan.
Lähimpana keskiarvoa älykkyydeltään olevat saavat paremman koulutuksen ja koulutus nostaa heidän käytännön osaamistaan älykkyystesteissä ja nostaa heidän tuloksiaan.
Täten älykkyydeltään keskitasoa olevat pärjäävät aikuisiällä parhaiten suhteessa omaan oikeaan älykkyyteen älykkyystesteissä.
On muuten myös olemassa piiloneroja. Ihmisiä, jotka ymmärtävät maailmaa, mutteivät toisia ihmisiä.
Tällainen ihminen ei voi pärjätä yhteiskunnassa, eikä välttämättä selviä koulusta. Silti hän saattaa ymmärtää E=mc2, vaikka kukaan nimiprofessori ei asiaa ymmärtäisikään.
Yleisesti ottaen sosiaaliset taidot ja sosiaalinen ympäristö ratkaisevat henkilön menestymisen.
Älykkyys ja tieto on melkein kaikille ihmisille palkästään sosiaalisesti sopivuutta. Jonkun ihmisen älykkyytä sanotaan älyykkyydeksi, toisen ei.
Jotakuta neroa sanotaan professoriksi, jotakuta ei.
Mielestäni ongelmat kaikkoavat, kun lakataan elämästä sanojen mukaan. Elää täytyisi todellisuuden, ei sanojen mukaan. Jos sanat ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, miksi seurata sanoja?
Mulkun pituutta on helppo verrata, kun pistää ne vierekkäin, huomataan, että toinen on toista pidempi.
Mutta älykkyyttä on mahdotonta verrata, koska älykkyys on todellisuuden logiikan ymmärtämistä ja todellisuutta ei voi kuvata sanoin.
Älykkyys ilmenee, kuten ilmenee mulkun pituuskin. Voisi sanoa, että kaikenlaiset tittelit ja älykkyysosamäärät ovat kuin keisarin vaatteet, jotka peittävät todellisuuden alleen. Hauskinta tässä on se, että keisari oli alasti. Vain sanat oli hänellä yllään.
"Mulkun pituutta on helppo verrata, kun pistää ne vierekkäin, huomataan, että toinen on toista pidempi."
Valitettavasti tuo pituus ei kerro kalun kovuudesta mitään...tai vaihtoehtosesti..hmm..taidosta toimen suhteen ;)
Kävin hakemassa vertailukohtaa amerikkalaisessa IQ
testissä. Sivun löysin googlettamalla. Monet kysymyksistä olivat kielellisiä ja perustuivat englannin osaamiseen. ( minkä vastkohta on tämä jne.)
Kielitaitoni ei ole hääppöinen.
Silti, ilman suuriakaan vaikeuksia, sain arvoksi 128. Testistä tuli laaja vastaus, jonka lopukiksi tulokset, testin tehneiden kesken, ilmoitettiin jopa osavaltiokohtaisesti. Korkeimmat tulokset olivat keskimäärin 105. Etelävaltioissa n. 100.
Koska en koe Suomessa olevani mitenkään keskivertoa skarpimpi, johtopäätökseni on, että suomalaisten Äo ei ainakaan alhaisempi kuin amerikkalaisten.
olla älykäs, kun uskot, että ÄO kertoisi jotain älystä?
Sitä paitsi kahden 50 kmh ajavan auton yhteenlaskettu nopeus todellakin on 100 kmh!
50 50 = 100
nyt ja iankaikisesti! AAMEN!
Yhteenlaskettu törmäysnopeus on sama kuin törmäisi seinään. Siis edelleen 50.
Älä viitsi seinä EI tule vastaan viittäkymppiä.
Kysymyshän oli lähestymisnopeudesta. Siis 100.
Jos tämä pitää perustella, voisit siirtyä toiselle palstalle.
ajattelet, että toisen auton nopeus on 0. Tällöin yhteenlaskettu on 50 kmh.
50 0 = 50
Ääritapauksessa toinen auto voi peruuttaa nopeudella -50 kmh ja tällöinhän EI TAPAHDU törmäystä ollenkaan, koska autot eivät saavuta toisiaan koskaan.
Kun laskemme viimeisen tapauksen yhteenlasketun törmäysnopeuden, niin saamme:
50 (-50) = 0
Ja nolla kertoo sen, että törmäystä ei tapahdu taikka että sen vaikutus on nolla.
Esittämäsi harhaluulo ja virhepäätelmä juontaa varmaankin siitä, että yritetään yhdistää kahden auton törmäystä ja auton sekä betoniseinän törmäystä toisiinsa. Niillä on yhtäläisyyksiä jossain erittäin rajatuissa tapauksissa, joilla on merkitystä lähinnä vain teoreettisessa mielessä.
Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin eri tapahtumat ja niiden laskenta ja arvioiti ovat toisistaan riippumattomia.
On siis aivan järkevää puhua yhteenlasketusta nopeudesta tilanteessa, jossa autot ovat kutakuinkin saman kokoisia ja sillä ON TODELLAKIN merkitystä lopputuloksen kannalta. Jollet usko, niin kokeile.
Aika huono käsite on tuo yhteenlaskettu nopeus. Muistaakseni lukiofysiikka kuvasi asian seuraavasti.
Autoilla on liike-energiaa joka rikkoo autot ja vapautuu lämpönä. Jos autot ovat samanpainoisia ja niiden rakenteiden painuminen sovitaan samaksi, niin autot törmätessään pysähtyvät paikalleen ja painuvat toistensa sisään. Kummankin nopeus muuttuu 50:stä 0:aan. Siis kahden auton liike-energia rikkoo kahden auton rakenteet.
Molempien kuljettajien nopeus, jos kuljettajat jatkavat matkaansa, muuttuu 50:stä 0:aan, mutta nopeuden suunta on vastakkainen. Maahan nähden kummankaan nopeus ei ylitä 50:ntä. Toisensa ohittaessa heidän välinen nopeuseronsa sitä vastoin on 100. Pitäisi kai siis puhua suhteellisesta nopeudesta eikä yhteenlasketusta nopeudesta. Yhteenlaskettu nopeus törmäyshetkellä voi olla -50 50=0 jos niin välttämättä halutaan sanoa.
Teoriassa autot eivät siis edellämainitun perusteella rikkoonnu yhtään enempää kuin jos ne ajaisivat erikseen seinään. Kyse on energiasta.
kuvaa maallikoille (ja muillekin) sitä, kuinka paljon yhteenlaskettua energiaa törmäyksessä pitää tuhota.
Tähän ei pidä ruveta sekoittamaan mitään betoniseiniä yms. vaikkakin jossain teoreettisessa tapauksessa kahden peilisymmetrisen auton suora nokkakolari vastaakin yksittäisen auton kannalta sitä, että se ajaisi samalla nopeudella betoniseinään.
Yhteenlaskettu nopeus kuvaa kolarin osapuolien energioiden summaa maallikoille ja on jokseenkin kätevä käsite paremman puutteessa.
hiuksia, niin pitäisi laskea molempien autojen kineettisten energioiden summa ja puhua siitä, koska sen energian poistaminen rakenteisiin (taikka maastoon) tulee yleensä kyseeseen kahden ajoneuvon kolarissa.
Huomattava tässäkin on, että puhutaan nimeenomaan yhteenlasketusta energiasta ("nopeudesta"), koska hitaampi auto ei mitenkään hyödy hitaudestaan (paitsi maaston suhteen). Kolarissa autoja (taikka maastoa) murjotaan nimenomaa yhteenlasketulla energialla, kunnes kaikki liike-energia on poistettu.
Tarkoitin idiootilla itseäni. Siitä nimimerkki.
Yhteenlaskettu nopeus on 100 tai 0 riippuen siitä miten suunnat otetaan huomioon. Autot eivät todella hajoa enempää kuin jos autolla ajaisi 50:iä vaikka betoniseinään. Yhteenlaskettu 100:n nopeus voi minusta harhauttaa ajattelemaan että autot hajoaisivat enemmänkin. Näin ei fysiikan teoria opeta. Ei ole mitään yhteenlaskettua nopeutta. Nopeus on se mitä on, maahan nähden.
...seuraavasta väitteestäsi:
"Autot eivät todella hajoa enempää kuin jos autolla ajaisi 50:iä vaikka betoniseinään. Yhteenlaskettu 100:n nopeus voi minusta harhauttaa ajattelemaan että autot hajoaisivat enemmänkin."
mutta oli hyvä vitsi sinulla:)
Mikä semmonen fyysikko on joka tuota ei ymmärrä. Kyse on energiasta, eli siitä tekijästä joka autot hajottaa. Mikäs muukaan? Nopeus ei hajoita fysiikan oppien mukaan vielä mitään, tarvitaan massa. Sitä kautta tullaan energian käsitteeseen.
Kun kaksi autoa ajaa vastakkain on niitä hajottava energia niiden liike-energian summa. Eikös?
Kun molemmat autot ajavat erikseen betoniseinään on hajottava energia yhteensä ihan saman suuruinen. Kaksi autoa hajoaa molemmissa tapauksissa ja autojen nopeudet ovat samoja. Tietysti autojen rakenne on "idealisoitu".
Älykkyyden...eikä viisaudenkaan käsitteen kanssa näillä viesteillä ei ole enää mitään tekemistä.
Liike-energian kaavasta näet ettei asia ole ihan noin: E = 1/2*m*v^2, eli toisiaan vastaan ajavilla autoilla on toistensa suhteen enempi liike-energiaa.
Ideaalitapauksessa samaa nopeutta ajavien autojen muodonmuutoksiin kuluu 1/2*m*(2*V)^2 suuruinen energia. Jos auto ajaisi seinään, muodonmuutokseen menisi 1/2*m*v^2 verran energiaa.
Tästä huomataan että tässä tapauksessa molemmat autot ruhjoutuvat "2 kertaa pahemmin" kuin seinään törmätessä. (siis jaa muodonmuutosenergia molemmille autoille )
Tarkastellaan siis tilannetta: penkillä istuva havaitsija näkee kaksi autoa (massa=m) kulkevan toisiaan kohti nopeudella v. Autot törmäävät ja oletetaan, että tämän havaitsijan mielestä autot pysähtyvät ja menettävät kaiken liike-energiansa törmäykseen.Ja energian muutos oli - 2*1/2*m*v^2.
Tarkastellaan miltä tilanne näyttää nopeudella u kulkevan havaitsijan mielestä: nopeudet -v-u ja v-u. Törmäyksen jälkeen autot eivät ole tämän havaitsijan mukaan levossa vaan molemmat liikkuvat nopeudella u! Törmäyksen aikana on menetetty energiaa 1/2*m((v-u)^2 (-v-u)^2-2*u^2) = m*v^2 siis sama tulos. Löydetäänkö sellainen törmäys, että tässä (liikkuvassa) koordinaatistossa loppunopeudet olisivat nollia ja siis "käytettävä energia" olisi suurempi? Ei:liikemäärän säilymislaki kieltää sen; kun toisen nopeutta kasvatetaan, samalla toisen lisätään. Energian muutos on aina sama, jos tarkastellaan ei-kiihtyvässä koordinaatistossa.
Jos tarkastellaan toisen auton koordinaatistossa, on se kiihtyvä koordinaatisto. Miksei kiihtyvässä sitten homma toimi? Tätä en moninaisista syistä johtuen ruvennut tyhjentävästi selvittämään (ehkä selvitän sen vielä joskus edes itselleni...), mutta siinä koordinaatistossa ei päde edes Newtonin 2. laki(liikemäärä ei säily -- ehkei siis energiakaan?): edessä oleva auto hidastuu törmätessään, mutta koska kiihtyvässä koordinaatistossamme toinen auto on aina levossa niin tälle hidastavalle voimalle ei ole vastavoimaa. Emme siis voi(?) tarkastella tilannetta näillä eväin toisesta autosta, koska se kiihtyy.
Jotta edellä esitettyyn kiihtyvästä koordinaatistosta tarkastelun mahdottomuuteen saadaan enemmän hulluutta, ajatellaan, että törmätään alkunopeudella v ulkooveen (massa m) täysin pysähtyen. Törmäyksessä saatiin (omasta, kiihtyvästä koordinaatistosta tarkasteltuna) energiaa 1/2m*v^2, mutta kun tarkastellaan, että törmättiinkin koko taloon (maasa=M), vapautuikin 1/2M*v^2 verran energiaa. Mahdotonta touhua...
Se siitä. Suut suppuun ja lukemaan/ajattelemaan fysiikkaa.
Marilyn vos Savant vastasi kysymykseen aivan oikein.
Lähestymisnopeus on 100. En tiedä, mitä lukioissa nykyisin opetetaan, mutta tosiasioita ei voi kieltää.
...asetellaan niin, että...
"kaksi samanlaista autoa törmää toisiinsa 50 mph nopeudella, mikä on autojen yhteenlaskettu törmäysnopeus?"
...Ja JOS tuo "törmäysnopeus"(käsite epäselvä, siksi tarkennan sitä hieman) tarkoittaa nopeutta jonka ulkopuolinen tarkkailija saa mitattuaan autojen välisen matkan pienentymisen hetkestä a hetkeen b, jaettuna mittaukseen kuluneella ajalla.
pelkkää sääntöjä ja kaavoja, ei mitään omaperäistä luovaa!!!! Juu, eihän numeroiden pyörittely kerro neroudesta, esim. monet kuvataiteilijat ovat neroja ja jotkut heistä sekoavat. Se, että luo jotain uutta, se on niin kiehtovaa.......