Tämä voisi tietysti mennä ihannemies kategoriaankin, mutta laitetaan nyt tänne.
Aika monissa deitti-ilmoituksissa naiset hakevat huumorintajuista miestä. Onko se huumorintaju niin tärkeää? Yksinkertaistettu kysymys naisille: ottaisitko mieluummin vaihtoehdon a vai b? a)huumorintajuinen ja keskinkertaisen näköinen mies vai b) huumorintajuton ja keskimääräistä komeampi mies. Kuulun itse ehkä pikemmin jälkimmäiseen luokkaan. Huumorintaju on vaan suhteellinen käsite, eikä kylläkään yleensä mitattavissa kyllä ja ei vaihtoehdoilla.
Ei mullakaan itsessään mitään huumorintajua vastaan ole, mutta jos pitäisi listata ihannenaiseni fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia, niin huumorintaju ei olisi listan kärkipäässä
Aika monissa deitti-ilmoituksissa naiset hakevat huumorintajuista miestä. Onko se huumorintaju niin tärkeää? Yksinkertaistettu kysymys naisille: ottaisitko mieluummin vaihtoehdon a vai b? a)huumorintajuinen ja keskinkertaisen näköinen mies vai b) huumorintajuton ja keskimääräistä komeampi mies. Kuulun itse ehkä pikemmin jälkimmäiseen luokkaan. Huumorintaju on vaan suhteellinen käsite, eikä kylläkään yleensä mitattavissa kyllä ja ei vaihtoehdoilla.
Ei mullakaan itsessään mitään huumorintajua vastaan ole, mutta jos pitäisi listata ihannenaiseni fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia, niin huumorintaju ei olisi listan kärkipäässä
Vastaukset 11
Vanhimmat
on myös suhteellinen käsite samassa mielessä kuin huumorintaju. Huumorintaju on itselleni tärkeä. Se kun ei tarkoita tyhjän nauramista vaan kertoo yleensä myös henkilön älykkyydestä ja sosiaalisten tilanteiden hallinnasta. Typerä ei ole huumorintajuinen muille kuin ehkä toisille typeryksille. Älykäskin ihminen voi olla sosiaalisesti tunari ja se näkyy usein huumorintajuttomuutena.
Kaikki eivät ole kiinnostuneita ns. komeista miehistä, vaan persoonallisista yksilöistä. Ilman huumorintajua elämä on aika tylsää. Omassa profiilissani en mainitse näitä perinteisiä 'rehellinen, huumorintajuinen yms.' asioita, koska se selviää vasta henkilöön tutustuessa.
Ja eihän kaikilla ole samanlainen huumorintaju, joten se huumorintajukin on aika suhteellinen käsite.
täyttä asiaa. Huumorintajua ei osoita se, että nauraa kun jotakuta heitetään kermakakulla naamaan vaan se, että esimerkiksi bongaa johonkin tilanteeseen liittyvän komiikan. Siihen tarvitaan "sosiaalista älykkyyttä".
Alkuperäisen kysymykseen vastaisin että ehdottomasti huumorintajuinen, ulkonäöllä ei todellakaan ole niin paljon merkitystä.
Huumorintajuinen ja tavallisen näköinen ehdottomasti. Monesti tuntuu että yhteensopivuude tai sopimattomuuden tunnistaa siitä, että huomaa nauravansa samoille jutuille. Ei tarvitse olla tyhjän nauramista tai pellehuumoria, oikeastaan päinvastoin.
Kun huomaa että toinen huvittuu samoista asioista tai kun itse kertoo jutun ja toisen silmissä välähtää ilme, että hän ymmärsi pointin ja se on hänenkin mielestä hyvä, tulee tunne että tästä voisi tulla jotain.
Ja päinvastoin, jos jutut on vaan hyvää päivää kirvesvartta eikä mikään juttu kolahda, niin kylläpä mietin kaksi kertaa jaksanko esim tavata uudelleen. Kyse ei siis ole huumorista sinänsä, mutta samantyyppinen huumorintaju osoittaa monesti muutenkin samanlaista aaltopituutta.
Opiskeluaikoina tutustuin erääseen naiseen, jolla oli aivan mahtava huumorintaju. Hän ei ollut mikään missi, mutta persoonallisella tavalla kaunis. Olimme valmistumisemme jälkeen vähän aikaa samalla työpaikalla. Vieläkin vähän harmittaa, että päästin tämän naisen karkuun. Jotain mahkuja hänen suhteensa ehkä olisi ollut. No, nyt ollaan vahvasti naimisissa huumorintajuttoman naisen kanssa, johon kymmenen vuoden jälkeen sopii luonnehdinta; "ei puhu eikä pussaa".
Mulle huumorintajuinen ihminen merkitsee sitä, että häntä naurattaa samat asiat kuin minuakin. Tilannekomiikka on ehkä parasta huumoria ja sellainen tietty sarkasmi, missä ei naureta ihmisille vaan ilmiöille. Ja tietysti itselleenkin, omalle pölhöydelleen, pitää osata nauraa. Kaikki olemme kuitenkin omalla tavallamme pölhöjä, tai teemme jotain naurettavaa, töppäämme, ainakin joskus. Sellaista ihmistä ei olekkaan, jolle ei koskaan satu mitään hölmöä, niille omille kömmähdyksilleen pitää osata nauraa tai ainakin hymyillä. Elämä on huomattavasti kevyempää, kun osaa nauraa itselleen(kin), eikä aina muille ja muiden töppäyksille.
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi :) Tilannekomiikka on parasta huumoria. Itse olen usein naureskellut kaikenlaisille asioille, joita on sattunut itselleni ihan arkielämässä. Yksi esimerkki siitä: Mulla oli vanha auto, jonka ovet jäätyivät talvella ja ainoa aukeava ovi oli peräkontin ovi, josta hivuttauduin sisälle. Pyysin siinä kömpiessäni sisään naapuria laittamaan peräkontin oven kiinni ja hän ihmetteli, että kui sää sieltä ulos sit pääset? No pääsinhän minä, kun auto lämpeni ja sivuovet aukenivat :D
ja kömmähdykset naurattaa, niitä sattuu meille kaikille, ei tosin niille koskaan, jotka ovat aina "turhantärkeitä" ja äärettömän fiksuja. (Tuon vois suomentaa: Paskantärkeät tosikot. Oho, olipa rumasti sanottu, pyydän tältä em. ihmisryhmältä kovasti anteeksi.) ;)
Useimmat miehetkin hakevat huumorintajuista naista, mutta mielestäni tuo "huumorintaju" on äärimmäisen epämääräinen käsite.
Joidenkin miesten huumori esim. pyörii naisten tissien ja alapääjuttujen ympärillä. Herrat ovat itse mielestään varmaan hulvattoman hauskoja, mutta mielestäni aika suuri osa noista jutuista on pelkästään typeriä. Vai kuka nainen saa hyvät naurut toisten naisten tisseistä?
Itseeni ei kolahda myöskään suomalainen pulttibois-kummeli-tabu-huumori. Sen sijaan brittiläinen telkkahuumori tyylin Absolutely fabulous, on mielestäni todella hauskaa.
Eli se, mikä on yhdestä hauskaa voi kyllästyttää toista. Tuo toinen pitää hauskana ihan muita juttuja.
Väitän, että jokaisella ihmisellä on jonkinlaista huumorintajua - siis joku asia saa jokaisen nauramaan. Yleensä sivuutan ne ilmoitukset joissa vain korostetaan huumorintajua ilman mitään viitteitä siitä, millaista huumoria ihminen tarkoittaa.
toista, mutta se mikä on huumorintajua ja sen ymmärtämistä, on se, että kahdella ihmisellä on YHDESSÄ HAUSKAA eli naurua riittää, muista ja muiden huumorintajusta tai tajuttomuudesta viis.
"Haluan huumorintajuisen miehen" = toivottavasti ymmärrät kömpelyyteni naisena :)