Rakkaus kestää kaiken ja on sokeaa, mutta että NÄIN sokeaa..en olisi itsestäni uskonut! Enää en ikinä syyllistä ketään naista, joka elää väkivaltaisen miehen kanssa. Ei niistä yksinkertaisesti ota selvää. Välillä menee aivan normaalisti, kunnes taas räsähtää. Lyhyen ajan sisään tilanne ajautui taas meilläkin siihen, että harkitsen asunnon vaihtoa. Mies itkee ja pyytää anteeksi(2-vuotta yhteiselämää). Tällä kertaa tuntuu olevan tosissaan(niinkuin viimeksikin), mutta sillai enemmän tosissaan. Lueskeli eilen illalla turvakodin sivuja ja aikoi soittaa lääkärille tänään. Itkee paljon ja ihmettelee, miten on voinut olla paha "noin ihanalle vaimolle". Jaa-a, on voinu ja tosi paha ollutkin...Jos se lääkäriaika ei ole melko pian ja terapia-istunnot ala lähiaikoina, niin kyllähän minä jo luovutan(tai voittohan se on) ja otan asumuseron. Siinäpä oppii, miten vaimoa kohdellaan.
Ollaanko me naiset tosiaan näin tyhmiä?
nyrkki&hella
161579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Osa naisista on.
Aasista ei saa hakkaamalla ihmistä.
Mutta ihmisestä saa hakkaamalla aasin.
Riittää kun hakkaaja osa näytellä itkua ja katumusta aina kun toinen saa idiksen lähteä.
Rakkaudella tuollaisen kanssa ei ole mitään tekemistä.
Rakkaus tukee luonteen vahvuuksia (itseluottamusta, omanarvontuntoa, omiaen kykyjen löytämistä,jne)- ei ruoki sen heikkouksia (pettymystä, pelkoa, turhautumista,jne).
Olisi toivottavaa ettei rakkautta yhdistettäisi tunteenseen jossa on kuin kärpäspaperissa, alistetussa asemassa, toisen oikkujen varassa.
Naisista osa häipyy vikkelään kun kohdellaan huonosti (väkivaltainen mies kyllä löytää aina seuraavan kelle itkeä), osa taas ....no niin..
Väkivallasta on tullut toistuva ja paheneva ilmiö suhteessanne. Etkö näe mihin tämä tulee johtamaan?
Näytät vielä olevan tolpillasi. Muutaman kerran lisää kun saat päähäsi itsetuntosi on murrettu ja lähteminen muuttuu hyvin vaikeaksi. Samalla miehesi käsitys sinusta esineenä syvenee jokaisen väkivaltaisen episodin lopputuloksena ja lähteminen muuttuu myös vaarallisemmaksi.
Kun kerran tänne kirjoitat oletan sinun kaipaavan neuvoa. Neuvoni on: lähde nyt.
tuo on täysin totta,
siihen lisään vielä sen että väkivaltainen narsku ihminen osaa myös kasvattaa toisessa sitä syyllisyyden tunnetta. Sinä olet se ja aina tulet olemaan se joka paijaat toista päähän ja koitat ymmärtää toisen tuskaa. Vaikkakin sinä olet se väkivallan uhri joka on joutunut hakkaamista kestämään.
On se vaan hassua miten sitä "rakkain" ihminen osaa kusta silmään. Rakkaus on sokea. JA TYHMÄ.
Olen itse ollut suhteessa jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sinuna en tuhlaisi aikaa ja jaksamista. Meri on täynnä kaloja, turha on yhden huonon turskan takia elämää ja aikaa heittää hukkaan.
HUONO TURSKA! (sori, pakko nauraa, oli niin hyvä!!)
HAIkala mieluummin tuollanen joka hakkaa toista...? Tai mustekala lonkeroineen?
Turska on vielä aika söpö kala ja vaaraton.
olet pian aivan romuna jos jatkat suhdetta tohon mieheen,ei omia mielipiteitä eikä mitään muutakaan eli olet miehesi sätkynukke,kaiken tuon hulluuden kokeneena voin sanoa et kannattaa lähtee..niin tein minäkin ja voin sanoa et KANNATTI.
minä päätin, että mua ei toista kertaa "puistella". tiedän, että jos annan nyt anteeksi ja jatkan, seuraava kerta on jo kovempaa väkivaltaa ja lopulta minä ehkä menetän muutakin kuin itsekunnioitukseni. (nimittäin henki-kullan). vaikka on kuinka ihana ja kiva mies, en uskaltaisi enää hänen vieressään rauhassa nukkua. enkä mä enää voi tuollaista miestä kunnioittaa, mikä on mielestäni tärkeimpiä asioita parisuhteessa.
tietty tehny mitää. Tyypillistä joittenkin naisten ajattelua.
Olipas se sitten huono mies, oli se, joo.
juu, minä olin niin pirun paha, että erehdyin istumaan täydessä linja-autossa tuntemattoman miehen viereen. kauheeta, eiks siitä siedäkin turpiinsa ottaa.
Miksi jotkut naiset vetää magneetin tavalla väkivaltaisia miehiä? Omalle kohdalleni ei ole koskaan sellaista sattunut ja rakkauden ei tosiaan tarvitsee sokeeta olla. Väkivaltaiset hyypiöt välttää vahvaa naista. Heikkoja naisia he hakevat joita voi kusta silmään mennen tulle ja palatessa.
Hoitoo mielestäni tarvitsee nainenkin joka antaa mukiloida itseään tai/ja alistuu henkiseen väkivaltaan. Ei syyllistää pidä vaan apua tarvii ettei jatkuvasti hae niitä pahimpia paskoja mitä miehistä löytyy ja sekin pitää huomata provosoiko itse huomaamatta toista niin pitkälle ettei hermot kestä. Tapaus mihin kiinnitin huomioo oli että nainen alkoi pahasti aina juovuksissa sättiin toisten kuullen miestään kaikkee henkilökohtaista myöten. Koskaan ei pidä nolata toista ulkopuolisten läsnäollessa.
asiaa ja paljon. Tuo provosointi on aika mielenkiintoinen ilmiö ja liian vähälle jäänyt asia, valitettavasti.
Hei tuohon sanoisin, että väkivalta aiheuttaa VIHAA ja KATKERUUTTA ehkä myös KOSTONHIMOA myös naisessa, mikä sitten näkyy juuri tuollaisena käytöksenä, että vaikka vieraitten kuullen aletaan mollaamaan. Väkivalta tuhoaa ihan kaiken, ihan kaiken. Kumpikaan ei enää kunnioita toista. Kokemusta on.
n. vuosi sitten? Muistaakseni olit lähtenyt turvakotiin ja sitten muutaman kuukauden kuluttua sinä olit vakuuttunut miehesi tahdosta ja halusta muuttua.
Palasit takaisin yhteen ja mitä nyt?
Et varmaankaan lämpimiksesi kirjoittele tai säälin kerjuussa täällä ole?
Jos tuli polttaa sormia, täytyy reagoida.
Sinulla on ovi uuteen elämään auki, painatko itse ripaa, vai odotatko muiden tekevän sen?
Jos kengän jäljet selässäsi alkavat tympiä-nouse ylös, niin yksinkertaista se on.
Pois ja nopeasti. Se on ainoa neuvoni. Väkuvalta, kerran alettuaan - tulee pahenemaan jatkuvasti. Mitkään puheet, anteeksipyytelyt, anelut tms. eivät valitettavasti väkivallan kierrettä pysäytä.
Usko miehen tekoja (=väkivaltaa), älä sanoja.
Etsi itsellesi, uusi, parempi elämä ja uusi, parempi mies. Pahoinpitelevän paskiaisen perään ei kannata itkeä.
Välillä voisi miettiä asiaa siltäkin kantilta, että mikä ajaa muuten ihanan ja normaalin ihmisen käyttämään fyysistä voimaa rakasta puolisoaan kohtaan, niin että se jälkeenpäin kovasti kaduttaa? Eihän kukaan ehdoin tahdoin halua puolisoaan satuttaa, poislukien psykopaatit joita on mitättömän pieni osuus väestöstä. Fyysiset tappelut parisuhteissa ovat kuitenkin paljon tätä yleisempiä. Ne eivät käsitykseni mukaan todellakaan johdu siitä, että puoliso onkin joku piilevä psykopaatti joka vain haluaa satuttaa. Päinvastoin, kukaan normaali ei käy huvikseen käsiksi toiseen.
Tottakai osalla ihmisistä on myös "puutteellinen itsehillintä". Mutta mihin vedetään raja riittävän itsehillinnän ja puutteellisen itsehillinnän välillä? Kuka sen määrittelee?
Uskoisin olevan niin, että joitakin henkisesti sairaita poikkeustapauksia lukuunottamatta kukaan normaali ihminen ei kestä liian pitkälle menevää tai jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä. Se on jotenkin saatava loppumaan. Jos henkisen väkivallan harrastaja ei itse sitä lopeta, eikä itse halua tai koe pystyvänsä lähteä samalle linjalle, vaihtoehtoja on kaksi: lähteä suhteesta kävelemään tai turvautua fyysiseen väkivaltaan. Fyysinen väkivalta on yleensä aina huono ratkaisu, koska vakava väkivalta voi vammauttaa tai tappaa ja lieväkin väkivalta sisältää uhan pahemmasta. Kuitenkin joskus riidan tiimellyksessä voi joku arvioida lievän käsiksikäymisen kuten esim ravistelun toimivan varoituksena siitä, mihin toisen osapuolen harjoittaman henkisen väkivallan jatkuminen voi johtaa. Suhtaudun kuitenkin epäillen siihen, että tällä strategialla voitaisiin yleensä saavuttaa parisuhteen valtapelissä kestäviä pitkän tähtäimen etuja nykyaikana, kun yhteiskunnassa valta-asemassa olevat asenteet ovat hyvin tuomitsevat perheväkivaltaa kohtaan. Nämä asenteet nimenomaan kannustavat henkiseen väkivaltaan fyysisen väkivallan sijasta. Ongelma tässä on kuitenkin se, että pitkään jatkuva valtataistelu parisuhteessa henkisen väkivallan keinoin voi kasvattaa katkeruutta molemmin puolin ja johtaa erilaisiin ongelmiin. Voi syntyä masentuneisuutta, molemminpuolista epäluottamusta, päihdeongelmia jne. Ja lopulta katkeruus voi joissakin onnettomissa tapauksissa kuitenkin purkautua, jommankumman osapuolen taholta, myös todellisena vakavana väkivaltana, joka on paljon rajumpaa kuin sellainen lievä "varoitus" väkivalta olisi ollut.
Kyllä paras vaihtoehto lienee vain lähteä rohkeasti pois sellaisesta suhteesta, jossa kokee henkistä pahoinvointia siinä määrin, että väkivaltaiset ajatukset käyvät säännöllisesti mielessä.
käykää ihmeessä sellaisilla sivuilla kun narsistien tuki ry....
Tarkennan vielä, www.narsistienuhrientuki.info ja sieltä kohta keskustelut.
Löydätte varmasti kohtalotovereita ja apuakin omaan tilanteeseenne.