Miksi on olemassa oikeita ja vääriä tapoja sanoja joku asia? Minkälaisia perusteluja voidaan esittää sille, että jokin tapa sanoa asia on oikea ja jokin väärä?
Mistä oikeakielisyyssäännöt tulevat?
Nämä ovat selvästi vakavia asioita monelle, enkä halua vähätellä heidän näkemyksiään. Toivoisin kuitenkin, että ymmärrykseni asiasta lisääntyisi.
Mistä oikeakielisyyssäännöt tulevat?
Nämä ovat selvästi vakavia asioita monelle, enkä halua vähätellä heidän näkemyksiään. Toivoisin kuitenkin, että ymmärrykseni asiasta lisääntyisi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko sama henkilö, joka täällä säännöllisin (ja liian lyhyin) väliajoin aloittaa keskustelun, jonka yrittää ohjata siihen, että kielisääntöjä ei tarvitse noudattaa?
Minä en ole aloittanut tätä ketjua.
Sitäpaitsi en tarkoita sitä että kielisääntöjä ei tarvitse noudattaa, vaan sitä että kielisääntöjä pitäisi muuttaa nykyaikaisemmaksi. Esimerkiksi possessiivisuffiksien käyttö pitäisi vapaaehtoistaa.
se possessiivisuffiksifiksoitunut pervertikko. ADHD tai Aspergen? Tai MBDS?
täällä kirjoittelun sijaan ottaa yhteyttä vaikkapa Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen tms. tahoon, joka voi oikeasti tehdä jotain tälle suurelle ongelmalle.
En vain tajua, miksi suomea äidinkielenään puhuvalle possessiivisuffiksit voivat olla noin ylivoimaisen vaikeita. Eihän niitä kukaan pakota arkipuheessa käyttämään, eikä tavallisen ihmisen tarvitse niin paljon kirjoittaa kirjakieltä, että siitä olisi kauheasti vaivaa.
Niin sanottu flametus ei kuulu hyviin tapoihin. Esimerkiksi asiallisen mielipiteen kirjoittajan kutsuminen "pervertikoksi" on flamettamista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Flame
Perustelu oikealle kielelle? Se, että kaikki ymmärtäisivät sanotun asian sisällön.
Verukkeena osaamattomuudelle ja välinpitämättömyydelle käytetään aika säännöllisesti sitä, että mukamas kaikkien kuitenkin pitää käsittää, mistä on kyse, vaikka asia olisi selostettu miten sotkuisesti.
Ei se kumminkaan ole niin varmaa. Sitten itketään, jos joku on käsittänyt kaiken nurinpäin.
Olen samaa mieltä, että tärkeimpiä syitä kielellisen ilmaisun täsmällisyydelle on tavoite, joka jokaisella tulisi olla eli se, että oma viesti ymmärretään tarkoitetulla tavalla.
Aivan liian usein tietämättömyyttä ja haluttomuutta opetella perusasioita perustellaan sillä, että tärkeintä on sisältö, ei muoto. Tässä vain unohdetaan, että jos ei ole muotoa, ei ole sisältöäkään.