tein eka kertaa ruskea kastiketta ja persiilleen meni(vessaan) . Kokkareista ja ei mitenkään hyvän makuista reilunkaan maustamisenkaan jälkeen. koostumus vaikutti enemmänkin joltain liimalta. missä vika? t:26vM
ruskea kastike
persiilleen
123757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että vanha kokki opastaa meitä tässä asiassa.
Ei tule itsenikään tehtyä sitä perinteistä ruskeaa kastiketta, mutta ihan pitäisi panna harkintaan.
rasva- vai nestesaostuksella?
nestesaostus eli keität mausteet ja lihaliemen ja suurustat on tietenkin rasvattomampaa, mutta paakkuuntuu tosiaan helposti. voi kyllä siivilöidä laihempana.
rasvasaostuksessa kun ruskistat rasvan ja jauhot, lisäät nopeasti puolet nesteestä kuumana, sekoitat vispilällä ja lisäät lopun nesteen niin harvemmin tulee paakkuja. ja se hyvä maku tulee juuri siitä rasvan ja jauhon paistumisesta. hieman lihalientä, suolaa ja pippuria niin hyvä tulee. itse laitan vielä tomaattipyrettä tai sinappia.
Eli hienommin Sauce espagnole. Vai meni bruunisoosi mäkeen. Jo äitivanhani opetti helpon ruskeankastikkeen teon. Nokare voita kuumalle pannulle,annetaan voin hieman ruskistua ja siihen pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoitellaan rauhallisesti kuumassa voissa kunnes jauhot saavat suklaanruskean värin, hiukan tummemman sävyn kuin Fazerin maitosuklaa. Lisätään kuumaa vettä pannulle, samalla reippaasti vispilällä sekoittaen. Maustetaan suolalla ja kokonaisilla mauste, eli Jamaikan pippurilla. (tai lihaliemellä kuutioina tai fondina) Runsaammin makua saat kastikkeeseen, jos ennen jauhojen lisäämistä ruskistat sipulia voissa ja vasta sitten laitat jauhot, mutta silloin, saadaksesi sileätä kastikkeesta, se täytyy siivilöidä ennen mausteiden laittoa. Voit myös siivilöidä (paseerata) jos soosisi on kokkareista. Itse laitan aina lopuksi tilkan kermaa pehmentämään makua. Tämä kastike sopii erinomaisesti sianlihakastikkeeksi, lihapulliin, sekä jauhelihakastikkeeksi. Jotkut lisäävät siihen tomaattisosetta tai pyrettä, jolloin se toimii jauhelihan kera spagettikastikkeena. Siis peräti monipuolinen soosi. Gastronomisesti tämä kastike valmistetaan hieman eritavalla, mutta perusperiaate on kuitenkin sama. Olkaapa hyvät.
En ole ammattilainen, mutta mielestäni tärkeää on rasvan ja jauhon oikea suhde. Liian kuivalla pannulla tulee palanutta jauhoa... Kokeilemalla löytää sopivan määrän ja jauhoissakin on eroja.
Ko. kastikkeen tekemisessä edesmennyt kotitaloudenopettajani painotti sitä, että pannu on otettava pois liedeltä vehnäjauhoja sekoitellessa ja olen uskollisesti kaikki vuodet tehnyt juuri näin. Hyvin on kastike onnistunut, joten ehkä tässä vinkki niille, joilla tuppaa rasvajauhoseos kärvähtämään. Palaneellehan se koko soossi sitten maistuu. Ainakin tuota miehen ruoanlaittoa katsellessa tuntuu, että hella on aina täysillä.. Joka tapauksessa oikein mainio tuo ohjeistuksesi kastikkeelle!
Olen pahoillani epätäydellisestä valmistusohjeestani. Rasvan määrän suhteen, aivan oikein, rasvaa tulee olla riittävä määrä, eli se minkä jauhot pystyvät imemään, ettei kuivia jauhopaakkuja jäisi. Jauhot voi toki ruskistaa aivan ilman rasvaakin, niin etteivät ne maistu palaneelta, mutta se onkin jo lähes taidetta. En vain aina tahdo muistaa mainita yksityiskohtia, koska en itse yleensä edes mittaa tarvitsemiani ainesmääriä.
Kotitalousopettajasi oli varmasti oikeassa, jos kyseessä oli vanha kunnon painava valurautapannu ja valmistetaan pieniä määriä,jolloin lämpö säilyy pitempään. Nykyiset teflonpannut eivät riitä pitämään liedeltä siirrettyinä lämpöään, joten on viisaampi laskea lieden lämpöä. Kaasuliesi onkin tässä tapauksessa kätevämpi kuin sähköinen. Helloissa on säätönappulat lämpötilan asettamiseksi kulloinkin tarvittavaan lämpötilaan, eivät ne siinä turhaan ole, eli samaan tapaan kuin autoissa ovat vaihteet, muutenhan siinä olisi vain on ja off kytkin.
Työskentelin joskus ammattilaisenkin kanssa, joka valmisti kyseisen kastikkeen siten, että lisäsi valkokastikkeeseen soijakastiketta saadakseen ruskean värin, näköisyys oli hänelle tärkeämpää kuin maku, että semmoistakin. Toivon selvitykseni tyydyttävän kyselijöitä, enkä pane lainkaan pahakseni, jos oikaisette selvissä virheissä, sillä niitähän sattuu meille kaikille.
Teiltä on tässä keskustelussa jäänyt käsittelemättä valmistusaika? Miten mielestäsi on, jos esim läskisoosin valmistaminen kestää kolme tuntia ja siinä pitkä haudutusaika johtuu ei niinkään läskin hauduttamisesta, vaan jauhojen ja rasvan yhdistämisestä "pehmeäksi", niin eikö kunnon ruskean kastikkeen valmistaminen vaadi saman pitkän hauduttamisajan?
Terveellisyysjuttuihin, sanoisin tavallisen peruskastikkeen olevan valmista kun jauhojen maku on hävinnyt kastikkeesta. Siihen riittää mainiosti alle puolen tunnin keittoaika normaalissa kotitaloudessa. Mikäli valmistetaan "läskisoosia" ruskeaan kastikkeeseen, taikka kirkkaaseen, hauduttelisin kumpaakin ainakin tuon kolme tuntia ja nimenomaa sen läskin kypsentämiseksin pehmeäksi. Nakkikastike on valmista alle puolentunnin.
Jos taas valmistetaan gourmet tasolla ruskea kastike, niin se kestääkin toista vuorokautta. Toki niinkin voi tehdä, jos valmistaa suuremman määrän ja pakastaa osan.
Paras kiitos oli minulle, kun valmistin taannoin kyseistä
"läskisoosia" Buntta Wahlroosille, tietenkin vielä hänen eläessään. Syötyään, kyseinen herra sanoi ruoan maistuneen lähestulkoon samalle, kuin hänen edesmenneen äitinsä valmistama ja jota hän piti maailman parhaana.
Minulla oli se käsitys, että pitkä keittoaika johtuu jauhoista ja käsitykseni taas perustuu takavuosien ruokakirjoittaja Mysi Lahtisen ohjeisiin ja hän oli sitä mieltä, että jauhot vaativat sen pitkän keittoajan. Mitä tulee terveysjuttuihin niin en kyllä kieltäydy läskisoosista, jos joku alan asiantuntija on sen valmistanut. Itse en sitä tee, kun keittiööni ei kuulu jauhoja, läskiä kyllä. Tuosta tulikin mieleen, että antaisitko ohjeen miten tekisit läskisoosin kirkkaaseen liemeen (mausteineen)?
Mysi Lahtinen kenties hieman liioitteli, sen voit toki kokeilla itsekin. Tee ruskea kastike, tai valkokastike, molemmissa on vehnäjauho pohjana voin kera. Ruskea kypsyy ehkä hitusen nopeammin, ovathan jauhot jo paistuneet jonkin aikaa. Reilun viiden minuutin keittämisen jälkeen ovat jauhot kypsyneet riittävästi ja niiden maku muuttunut. Mutta siihen kirkkaaseen "fläskisoosiin"; tunnetaan kenties paremmin tirripaistina. En osaa sanoa kumpi on vanhempi, jauhoinenko vai tämä, mutta viis siitä tässä yhteydessä.
Tarvitset sian kylkipalaa, suolattua tai suolatonta nahattomaksi ja luuttomaksi leikattuna, Ellet osta valmiiksi viipaloituja, niin leikkaa liha ohuiksi siivuiksi, jotka voit vielä pätkiä makusi mukaan. Itse teen noin viiden sentin pätkiä. Sipulia hienoksi leikattuna ja kokonaista maustepippuria. paista liha kuumalla pannulla rapeaksi molemmin puolin, kuullota samalla sipulit, ei tarvitse ruskistaa, lisää pannulle vettä, keittele hitaasti, silloin tällöin vettä lisäten, kahdesta kolmeen tuntiin. Mausta suolalla makusi mukaan. Tarjoile keitettyjen tai perunamuusin kera. Tai voit "töpätä" liemeen ruisleivän kannikoita ja syödä sellaisenaan. Ehdottomasti hyvää, terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä, ei ainakaan Pekka Puskan suosikkeja.
Määrät noin:
600 gr. sian kylkeä
1 kpl sipuli
5-6 kok. maustepippuria
50 gr voita (sipulin kuullotukseen)
Suolaa maun mukaan
Vettä tarpeen mukaan, valmis ruoka jää kuitenkin melko lyhyehköön liemeen.
P.Puska tosin saa sydärin, mutta minä en. Minä kun en syö perunoita lainkaan, toisin kuin Puska, joka tykkää perunan tärkkelyksestä, niin kokeilen tuota höyrytetyn kukkakaalin kanssa. Eipä ole hiilihydraatteja ja rasva on luonnollista ja terveellistä eläinrasvaa.
Kiitos reseptistä.
Kiva vain, kun voi olla avuksi.