Marx ei juuri kehittänyt kommunismia, vaan keskittyi kapitalismin kuvailemiseen.
Kommunismihan on idealistinen teoria ja kun sitä ei kehitelty loppuun asti, vaan se perustettiin hatarille ideoille, tulevia ongelmia ei osattu ennustaa, vaikka ne olisivatkin olleet aivan selvästi esillä pitkäjänteiselle ajattelijalle. Kommunismi kaatui siihen kun teoria ei tarjonnut tietoa kaikkiin tilanteisiin, miten tulisi toimia käytännössä, niin sen takia asiat menivät sitten vähän miten sattuu.
Teoria ei siis koskaan saavuttanut sellaista tasoa että se olisi toteutuskelpoinen käytännöntasolla.
Neuvostoliitto kaatui sen takia, koska se ei kyennyt tuottamaan abstraktia rahaa, koska se ei ollut kapitalistinen järjestelmä, niin siellä ei tapahtunut jatkuvaa kulutuksen kasvua, jolla taloutta olisi voitu kasvattaa. Kylmä sota käytiin siis talouden keinoin. Tämän takia Neuvostoliitto ei pystynyt osallistumaan globaaliin kilpailuun kunnolla, kun Yhdysvallat toisaalla taas valjasti kehitysmaita velkaorjuuteen ja Neuvostoliitto taas pyrki tuottamaan omavaraisesti talouden tarpeitaan.
On luonnollista kun nämä asiat ovat arkoja ja ei-analysoituja, implisiittisiä, niin niistä voidaan esittää latteuksia, kuten että "kommunismi ei toimi, koska ihminen on ahne". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, Neuvostoliiton kommunismi ei toiminut, koska se ei kyennyt kansainväliseen kauppaan kapitalististen järjestelmien kanssa. Kapitalistisessa järjestelmässä rahaa on olemassa enemmän kuin reaalitaloudessa oikeasti on. Rahan arvoa siis liioitellaan, se toimii vallan välineenä. Veloilla ja lainoilla orjuutetaan toisia taloudentoimijoita loputtomaan velkakierteeseen.
Neuvostoliitolla ei ollut myöskään kykyä tuottaa kilpailevia tuotteita, koska kommunismin tarkoitus ei ole tuottaa tarpeettomia tuotteita. Myös keskusjohtoinen talous on ongelmallinen, koska se on byrokraattinen ja hidas. Neuvostoliitossa oli jonkintasoinen diktatuuri vallassa, vaikka hallinnon olisi voinut järjestää toisinkin. Individualismia halveksuttiin ja siten yksilöllisyys oli pannassa, joka tarkoittaa taas sitä että kulttuuri ja ”vapaa-ajattelu” ovat liiaksi sidottuja valtion propagandaan.
Näitä ongelmiahan voisi ratkoa ja kommunismia voi kehittää.
Valtion hallinnon täytyy olla avoin valtion sisäiselle kritiikille sekä ulkoiselle kritiikille, niin että ongelmat osataan hahmottaa ennekuin ne johtavat suurempiin ongelmiin. Valtion hallinnon voisi muodostaa viisi pysyvää puoluetta, jotka edustaisivat viittä eri ajattelutapaa, joita jalostettaisiin jatkuvasti filosofien ja tiedemiesten toimesta.
Kaikki valtion samanarvoiset sisäiset sekä ulkoiset tavoitteet jaettaisiin viiteen eri pääsuuntaukseen, jokainen pääsuuntaus muodostaisi oman puolueensa.
Puolueet äänestäisivät aina viiden vuoden välein hallitsevan puolueen, jonka politiikkaa ajettaisiin aktiivisesti, muiden puolueiden politiikkaa ajettaisiin myös, mutta yksi puolue olisi hallitseva puolue. Suuria ongelmia ei puolueiden välillä olisi, koska kaikilla puolueille olisi omat erikoisalansa ja siten puolueet osaisivat arvostaa myös hallitsevaa puoluetta. Tällöin myös oman puolueen tavoitteet toteutuisivat ainakin jossain määrin, vaikka oma puolue ei olisikaan hallitsevana puolueena. Muut puolueet siis hoitaisivat omanalansa asioita ja olisivat sen alan ammattilaisia, vaikkakin he olisivat hallitsevan puolueen käskynalaisia.
Puolueiden jäsenet valittaisiin kansanäänestyksellä. Ehdokkailta vaadittaisiin tiettyä koulutus- tai tietämystasoa, jotta he voisivat osallistua vaaleihin, jokaiselta kuitenkin vaadittaisiin filosofian opintoja. Diktatuuria tavoittelevia ajatuksia ei saisi esittää, koska se olisi mieletöntä, sillä järjestelmä ei voisi toimi diktatuurina, koska se ei voisi täyttää avoimuuden vaatimusta.
Hallitsevan puolueen äänestäisivät viisi pääpuoluetta. Jokainen puolue voisi äänestää vain muita puolueita, puolueen sisällä olisi äänestys mitä puoluetta äänestettäisiin. Puolue vaaleissa jokainen puolue esittäisi tavoitteensa ja päämääränsä seuraavalle kaudelle ja esittäisivät kaikki mahdolliset ennustukset mitä tulee tapahtumaan. Ennustukset tekisivät puolueettomat tiedemiehet/filosofit, jotka tekisivät ennusteet puolueiden asettamien tavoitteiden ja päämäärien perusteella.
Jokainen puolue joutuisi esittämään ”eettiset laskelmat”, kuinka heidän politiikkansa vaikuttaisi yleiseen moraaliin ja kaikissa poliittisissa laskelmissa otettaisiin esiin tällaisia tekijöitä. Moraalilla tarkoitan tässä tapauksessa toisten ihmisten kunnioittamista, vaikka se ei välttämättä tarkoitakaan sitä aivan tarkalleen ottaen. Tulevaisuutta pyrittäisiin siis hahmottamaan etukäteen, sikäli mikäli se vain olisi mahdollista.
Huono politiikka karsittaisiin vaatimalla poliittisilta päätöksiltä hierarkian rakennetta, eli ongelmia vältettäisiin asettamalla tavoitteet tärkeysjärjestykseen. Sillä eihän kaksi ristiriitaista asiaa voi olla samanarvoisia, joten on järkevää olettaa että tavoitteet asetetaan arvojärjestykseen.
Kaikki merkittävä omaisuus olisi yhteistä, eli valtion omaisuutta. Yritteliäisyyttä toteutettaisiin synteettisellä kilpailulla. Valtiossa toimisi yrityksiä, jotka olisivat itsenäisiä ja niillä olisi kilpailevia yrityksiä. Yritykset olisivat valtion omaisuutta, mutta ne olisivat itsenäisiä ja päättäisivät itse varojen käytöstään, tosin palkat olisivat rajoitettuja, niin että korruptiota ei voisi syntyä.
Ihmisten perustarpeet olisivat taattuja aina ja kaikille joille ei löytyisi töitä, niin järjestettäisiin jotain aktiviteettia, vaikka kulttuuria tai ihan mitä tahansa, jotta työttömät eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta. Myös vuorottelua voitaisiin harjoittaa, niin että jos jollain alalla on työttömyyttä, niin vanhat ihmiset voisivat päästä aikaisemmin eläkkeelle, jos he haluaisivat jne.
Koulutus olisi ilmaista ja jokaisella olisi mahdollisuus opiskella kaikkia aloja, kunhan vain täyttäisi vaatimukset. Yksityisiä velkoja ja lainoja ei myönnettäisi yli lainanottajan tulevien varojen.
Yrityksien johtajia ja työntekijöitä motivoisi palkka, johon vaikuttaisi tuloksellisuus ainakin tiettyyn rajaan asti sekä positiivinen ja vapaa ilmapiiri.
Yrityksiä voisi tavalliset kansalaiset perustaa yhdessä, kunhan tietyt vaaditut ehdot täytettäisiin. Yrityksiä voisi perustaa kehittämällä idean, jolla uskottaisiin olevan tarvetta. Toteutettavat ideat valitsisivat yliopistojen puolueettomat asiantuntijat.
Kilpailu toteutettaisiin niin että yritykset omistaisivat tuottamaansa tekniikkaan yksinoikeuden vain tietynajan, jonka katsotaan sillä alalla olevan sopiva aika, jonka jälkeen muut yritykset saisivat vapaasti tämän tekniikan käyttöönsä. Tämä siis tuottaisi synteettistä kilpailua ja siten kehitystä.
Ulkomaankauppa hoidettaisiin sillä periaatteella että ainakaan tappiota ei saisi tehdä, jolloin pääoma ei kulkisi ulkomaille. Ulkomaiset yritykset voisivat joillain tietyillä aloilla toimia valtion sisällä, mutta ne maksaisivat valtiolle veroa toiminnastaan. Valtion yrityksiä ei voisi myydä.
Jokainen yksilö voisi tienata tiettyyn rajaan asti, palkat olisivat siis rajallisia, mutta kuitenkin suurimmat palkat olisivat niin korkeita että niillä pystyisi elämään elitististä elämää. Jokainen voisi omistaa vain tiettyyn rajaan asti omaisuutta, perinnöt olisivat sallittuja, kunhan yläraja ei vain ylittyisi. Ylimenevä osa menisi valtiolle. Yläraja olisi niin korkea että aivan tavallinen kansalainen ei sitä rajaa saavuttaisi.
Kulttuuria tuettaisiin ja kaikille koululaisille opetettaisiin filosofiaa ja taiteita. Valtion kulttuuria kehitettäisiin myös keinotekoisesti, eli kulttuuri ministeriö loisi valtion hierarkialle omaa kulttuuria. Tietysti kansalaisilla olisi täydet oikeudet täysin vapaaseen taiteelliseen ilmaisuun ja sitä tuettaisiin.
Valtiota kehitettäisiin kokoajan tutkimalla muita mahdollisuuksia toteuttaa asiat viisaammin. Tähän tehtävään asetettaisiin puolueettomia tutkijoita/filosofeja/tiedemiehiä. Tutkimus olisi tavoitteellista, se keskittyisi tutkimaan tulevaisuutta ja nykyisyyttä. Nykyistä tilannetta kritisoitaisiin ja puolueiden pitäisi esittää vastuksia esitettyihin kysymyksiin. Tulevaisuudelle yritettäisiin hahmottaa uusia teorioita kuinka asiat voitaisiin hoitaa paremmin.
Tässä luonnostelin hierarkiaksi nimeämääni valtiojärjestelmää, joka olisi jonkinlainen kommunismi kehittynyt muoto.
Kommunismihan on idealistinen teoria ja kun sitä ei kehitelty loppuun asti, vaan se perustettiin hatarille ideoille, tulevia ongelmia ei osattu ennustaa, vaikka ne olisivatkin olleet aivan selvästi esillä pitkäjänteiselle ajattelijalle. Kommunismi kaatui siihen kun teoria ei tarjonnut tietoa kaikkiin tilanteisiin, miten tulisi toimia käytännössä, niin sen takia asiat menivät sitten vähän miten sattuu.
Teoria ei siis koskaan saavuttanut sellaista tasoa että se olisi toteutuskelpoinen käytännöntasolla.
Neuvostoliitto kaatui sen takia, koska se ei kyennyt tuottamaan abstraktia rahaa, koska se ei ollut kapitalistinen järjestelmä, niin siellä ei tapahtunut jatkuvaa kulutuksen kasvua, jolla taloutta olisi voitu kasvattaa. Kylmä sota käytiin siis talouden keinoin. Tämän takia Neuvostoliitto ei pystynyt osallistumaan globaaliin kilpailuun kunnolla, kun Yhdysvallat toisaalla taas valjasti kehitysmaita velkaorjuuteen ja Neuvostoliitto taas pyrki tuottamaan omavaraisesti talouden tarpeitaan.
On luonnollista kun nämä asiat ovat arkoja ja ei-analysoituja, implisiittisiä, niin niistä voidaan esittää latteuksia, kuten että "kommunismi ei toimi, koska ihminen on ahne". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, Neuvostoliiton kommunismi ei toiminut, koska se ei kyennyt kansainväliseen kauppaan kapitalististen järjestelmien kanssa. Kapitalistisessa järjestelmässä rahaa on olemassa enemmän kuin reaalitaloudessa oikeasti on. Rahan arvoa siis liioitellaan, se toimii vallan välineenä. Veloilla ja lainoilla orjuutetaan toisia taloudentoimijoita loputtomaan velkakierteeseen.
Neuvostoliitolla ei ollut myöskään kykyä tuottaa kilpailevia tuotteita, koska kommunismin tarkoitus ei ole tuottaa tarpeettomia tuotteita. Myös keskusjohtoinen talous on ongelmallinen, koska se on byrokraattinen ja hidas. Neuvostoliitossa oli jonkintasoinen diktatuuri vallassa, vaikka hallinnon olisi voinut järjestää toisinkin. Individualismia halveksuttiin ja siten yksilöllisyys oli pannassa, joka tarkoittaa taas sitä että kulttuuri ja ”vapaa-ajattelu” ovat liiaksi sidottuja valtion propagandaan.
Näitä ongelmiahan voisi ratkoa ja kommunismia voi kehittää.
Valtion hallinnon täytyy olla avoin valtion sisäiselle kritiikille sekä ulkoiselle kritiikille, niin että ongelmat osataan hahmottaa ennekuin ne johtavat suurempiin ongelmiin. Valtion hallinnon voisi muodostaa viisi pysyvää puoluetta, jotka edustaisivat viittä eri ajattelutapaa, joita jalostettaisiin jatkuvasti filosofien ja tiedemiesten toimesta.
Kaikki valtion samanarvoiset sisäiset sekä ulkoiset tavoitteet jaettaisiin viiteen eri pääsuuntaukseen, jokainen pääsuuntaus muodostaisi oman puolueensa.
Puolueet äänestäisivät aina viiden vuoden välein hallitsevan puolueen, jonka politiikkaa ajettaisiin aktiivisesti, muiden puolueiden politiikkaa ajettaisiin myös, mutta yksi puolue olisi hallitseva puolue. Suuria ongelmia ei puolueiden välillä olisi, koska kaikilla puolueille olisi omat erikoisalansa ja siten puolueet osaisivat arvostaa myös hallitsevaa puoluetta. Tällöin myös oman puolueen tavoitteet toteutuisivat ainakin jossain määrin, vaikka oma puolue ei olisikaan hallitsevana puolueena. Muut puolueet siis hoitaisivat omanalansa asioita ja olisivat sen alan ammattilaisia, vaikkakin he olisivat hallitsevan puolueen käskynalaisia.
Puolueiden jäsenet valittaisiin kansanäänestyksellä. Ehdokkailta vaadittaisiin tiettyä koulutus- tai tietämystasoa, jotta he voisivat osallistua vaaleihin, jokaiselta kuitenkin vaadittaisiin filosofian opintoja. Diktatuuria tavoittelevia ajatuksia ei saisi esittää, koska se olisi mieletöntä, sillä järjestelmä ei voisi toimi diktatuurina, koska se ei voisi täyttää avoimuuden vaatimusta.
Hallitsevan puolueen äänestäisivät viisi pääpuoluetta. Jokainen puolue voisi äänestää vain muita puolueita, puolueen sisällä olisi äänestys mitä puoluetta äänestettäisiin. Puolue vaaleissa jokainen puolue esittäisi tavoitteensa ja päämääränsä seuraavalle kaudelle ja esittäisivät kaikki mahdolliset ennustukset mitä tulee tapahtumaan. Ennustukset tekisivät puolueettomat tiedemiehet/filosofit, jotka tekisivät ennusteet puolueiden asettamien tavoitteiden ja päämäärien perusteella.
Jokainen puolue joutuisi esittämään ”eettiset laskelmat”, kuinka heidän politiikkansa vaikuttaisi yleiseen moraaliin ja kaikissa poliittisissa laskelmissa otettaisiin esiin tällaisia tekijöitä. Moraalilla tarkoitan tässä tapauksessa toisten ihmisten kunnioittamista, vaikka se ei välttämättä tarkoitakaan sitä aivan tarkalleen ottaen. Tulevaisuutta pyrittäisiin siis hahmottamaan etukäteen, sikäli mikäli se vain olisi mahdollista.
Huono politiikka karsittaisiin vaatimalla poliittisilta päätöksiltä hierarkian rakennetta, eli ongelmia vältettäisiin asettamalla tavoitteet tärkeysjärjestykseen. Sillä eihän kaksi ristiriitaista asiaa voi olla samanarvoisia, joten on järkevää olettaa että tavoitteet asetetaan arvojärjestykseen.
Kaikki merkittävä omaisuus olisi yhteistä, eli valtion omaisuutta. Yritteliäisyyttä toteutettaisiin synteettisellä kilpailulla. Valtiossa toimisi yrityksiä, jotka olisivat itsenäisiä ja niillä olisi kilpailevia yrityksiä. Yritykset olisivat valtion omaisuutta, mutta ne olisivat itsenäisiä ja päättäisivät itse varojen käytöstään, tosin palkat olisivat rajoitettuja, niin että korruptiota ei voisi syntyä.
Ihmisten perustarpeet olisivat taattuja aina ja kaikille joille ei löytyisi töitä, niin järjestettäisiin jotain aktiviteettia, vaikka kulttuuria tai ihan mitä tahansa, jotta työttömät eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta. Myös vuorottelua voitaisiin harjoittaa, niin että jos jollain alalla on työttömyyttä, niin vanhat ihmiset voisivat päästä aikaisemmin eläkkeelle, jos he haluaisivat jne.
Koulutus olisi ilmaista ja jokaisella olisi mahdollisuus opiskella kaikkia aloja, kunhan vain täyttäisi vaatimukset. Yksityisiä velkoja ja lainoja ei myönnettäisi yli lainanottajan tulevien varojen.
Yrityksien johtajia ja työntekijöitä motivoisi palkka, johon vaikuttaisi tuloksellisuus ainakin tiettyyn rajaan asti sekä positiivinen ja vapaa ilmapiiri.
Yrityksiä voisi tavalliset kansalaiset perustaa yhdessä, kunhan tietyt vaaditut ehdot täytettäisiin. Yrityksiä voisi perustaa kehittämällä idean, jolla uskottaisiin olevan tarvetta. Toteutettavat ideat valitsisivat yliopistojen puolueettomat asiantuntijat.
Kilpailu toteutettaisiin niin että yritykset omistaisivat tuottamaansa tekniikkaan yksinoikeuden vain tietynajan, jonka katsotaan sillä alalla olevan sopiva aika, jonka jälkeen muut yritykset saisivat vapaasti tämän tekniikan käyttöönsä. Tämä siis tuottaisi synteettistä kilpailua ja siten kehitystä.
Ulkomaankauppa hoidettaisiin sillä periaatteella että ainakaan tappiota ei saisi tehdä, jolloin pääoma ei kulkisi ulkomaille. Ulkomaiset yritykset voisivat joillain tietyillä aloilla toimia valtion sisällä, mutta ne maksaisivat valtiolle veroa toiminnastaan. Valtion yrityksiä ei voisi myydä.
Jokainen yksilö voisi tienata tiettyyn rajaan asti, palkat olisivat siis rajallisia, mutta kuitenkin suurimmat palkat olisivat niin korkeita että niillä pystyisi elämään elitististä elämää. Jokainen voisi omistaa vain tiettyyn rajaan asti omaisuutta, perinnöt olisivat sallittuja, kunhan yläraja ei vain ylittyisi. Ylimenevä osa menisi valtiolle. Yläraja olisi niin korkea että aivan tavallinen kansalainen ei sitä rajaa saavuttaisi.
Kulttuuria tuettaisiin ja kaikille koululaisille opetettaisiin filosofiaa ja taiteita. Valtion kulttuuria kehitettäisiin myös keinotekoisesti, eli kulttuuri ministeriö loisi valtion hierarkialle omaa kulttuuria. Tietysti kansalaisilla olisi täydet oikeudet täysin vapaaseen taiteelliseen ilmaisuun ja sitä tuettaisiin.
Valtiota kehitettäisiin kokoajan tutkimalla muita mahdollisuuksia toteuttaa asiat viisaammin. Tähän tehtävään asetettaisiin puolueettomia tutkijoita/filosofeja/tiedemiehiä. Tutkimus olisi tavoitteellista, se keskittyisi tutkimaan tulevaisuutta ja nykyisyyttä. Nykyistä tilannetta kritisoitaisiin ja puolueiden pitäisi esittää vastuksia esitettyihin kysymyksiin. Tulevaisuudelle yritettäisiin hahmottaa uusia teorioita kuinka asiat voitaisiin hoitaa paremmin.
Tässä luonnostelin hierarkiaksi nimeämääni valtiojärjestelmää, joka olisi jonkinlainen kommunismi kehittynyt muoto.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meitä tuollaiselta edelleen varjelkoon.
Kommunismi kaatui pahuuteensa ja omaan mahdottomuuteensa.
Kommunismi eikä myöskään sosialismi ja muut vasemmistoaatteet eivät toimi missään yhteiskunnassa eivätkä koskaan.
Myös kaikki muutkin aatteet joissa on tämä vasurisiemen pohjana tai mausteena eivät toimi. SE on kylmä tosiasia.
Kyseenalaistan myös sdp:n, siinäkin paljon pahaa yksilöä ja kansalaista vastaan.
Neuvostoliitto kaatui kannattamattomuuteen. Kaikki perustui valheeseen ja propagandaan. Vielä pahempaa oli kymmenien miljoonien ihmisten tappaminen, kansanmurha tai oikeammin sanottuna KANSOJENmurhat. NL pysyi vain asevoimin niinkin pitkään pystyssä. Kansa ei halunnut NKP valtaa, mutta pakko oli alistua kun muuten olisi kommunistit tappaneet tai vieneet Siperiaan. Kommunismi on pahuuden aate. Kommunismi perustuu riistävään eliittiin joka kurittaa kansaa aseilla ja muureilla. NL:ssa ihminen ei saanut matkustaa vapaasti ja aina oli pelko tuleeko yöllä miliisi tai KGB noutamaan demokraattisesti ajattelevan ihmisen. Myös työn tuottavuus neukkulassa oli todella huono, aatehan perustuu lusmuiluun eikä oikeaan työntekoon.
Suuria olivat ne ilon päivät kun Itä-Eurooppa vapautui kommunistisesta diktatuurista. Muuri murtui, valtiot vapautuivat ja neuvostoliitto hajosi. Tuli kapitalismi, demokratia eli vapaus ja onni sadoille miljoonille ihmisille.
Kaikkien siis kannattaa aina taistella kommunismia vastaan, sillä kommunismi tappaa tai ainakin mädättää koko yhteiskunnan.
Parasta on kannattaa oikeistolaisia, keskustalaisia ja sitoutumattomia puolueita / aatteita, ne ajavat aitoa demokratiaa.
Vasemmistossa on kommunismin siemen liian vahva, varokaa sitä. Onneksi maailma kehittyy ja vasemmistoaatteet jo jääneet alakynteen =)
Vain kapitalismi on aitoa demokratiaa =)
nyt tuli selväksi että kommunismi edustaa moraalista Pahaa.
Haluaisitko kertoa kuinka "aito demokratia" toimii ja miten se voi tapahtua vain kapitalismissa.
Miksi "kommunismi tappaa tai ainakin mädättää koko yhteiskunnan", onko tälle perusteluita?
Toisaalta tiedän kyllä jo vastauksesi, tunnepohjaltahan ne on muodostettu, kaukana rationaalisesta ajattelusta. Jos haluat luoda tahatonta mystiikkaa, niin mikäs siinä, mutta ei kannata kuvitella että olisit lähelläkään totuutta. Päätä ei kuitenkaan ole pakko hakata seinään, vaikka tietysti se on sallittua.
Itse olen sitä mieltä että kapitalismi ja kommunismi ovat kumpikin mielettömiä talousjärjestelmiä ja niiden aika on ohi. Mitään uutta ei ole koskaan keksitty, niin ettei ne jollain tasolla nojaisi vanhoihin aatteisiin ja ajatuksiin. Minä tekisin myös selvän eron talous- ja hallintojärjestelmien välille, ne eivät ole toisistansa riippuvaisia, välttämättä.
>Kommunismi perustuu riistävään eliittiin joka kurittaa kansaa aseilla ja muureilla>
Kuvaa kyllä enemmänkin globaalikapitalismia josta on maailmalla hyviä esimerkkejä.
Muutenkin kapitalistilla on hiukan yksipuoleinen näkemys asiasta, korjausta:
http://gamma.nic.fi/~otammile/12myyttia.htm
perusteellisemmin
http://gamma.nic.fi/~otammile/kapmust.htm
muutama linkki tuumittavaksi:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/chomsky/
Juutalainen Karl Marks keksi kommunismin.
Neuvostoliiton johdossa oli alkuaikoina yli puolet juutalaisia jotka pitivät homman pyörimässä. Sitten he jättivät systeemin ja se kaatui.
Ihan tahallaan kaikenlisäksi.
Kaaos ja sekaannus, murrokset niistä he hyötyvät, katsokaa vaikka Irakia nyt.
yksi vetoaa Luojaan, toinen taas julistaa kapitalismin Hyvyyttä kun kolmas manaa pahoja ja kieroja juutalaisia.
kummallista? Kummallista on se jos olet ihannoimassa tuota täysin epäonnistunutta ja järjetöntä kokeilua, joka on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Eihän siitä saisi korjaamallakaan mitään kunnollista aikaiseksi, pelkkiä vanhoja repaleita joilla ei tee yhtään mitään.
Leninin isä oli juutalainen Zederbaum, mutta Uljanov oli adoptoinut hänet. Leninin äitikin oli juutalainen ja Lenin puhui sujuvasti jiddishiä, mikä oli yleisin kieli neuvostohallinnon sisäpiireissä.
Itseasiassa juutalainen Lenin perusti jo 1918 keskitysleirejä mm. Leningradiin ja hän yhdessä muiden bolsevikki juutalaisten kanssa murhasi parissa viikossa enemmän ihmisiä kuin koko tsaarin vallan aikana (90 vuodessa).
Voidaankin sanoa että juutalaiset laittoivat alulle keskitysleirijärjestelmän jossa murhattiin miljoonia ihmistä.
Bolsevikki johdossa juutalaisia: Lenin, Trotski, Zinovjev, Rykov, Radek, Kamenev, ...
Siksi lakkoilevat työläiset huusivat iskulauseina "Alas juutalaiset" tarkoittaessaan bolsevikki puoluetta.