Paljon kuulee puhuttavan, että joku 30km/h on vaikkapa haasteellinen keskinopeus jollekin normikuntoilijalle. Minäpä sanon, että tämä on paskapuhetta. Kertokaapa arvon kuntoilijat, että milloinka lenkkinne on päättynyt siihen, että lihaksenne ovat halvaantuneet/jäykistyneet totaalisesti? Minäpä sanon, että teille ei ole koskaan käynyt niin, koska sellainen tapahtuma vaatisi jo melkoisesti kanttia. Edes minulle ei ole käynyt niin vaikka sykettä olen huudattanut maximissa kerta toisensa jälkeen. Minulla ei kantti riitä vetämään itseäni sippiin. Mutta nythän lapsikin tietää, että ennen tuollaista tapahtumaa, ei puhuta kunnosta, vaan henkisestä kantista. Kuntohan näet loppuu vasta silloin, kun elimistö hyytyy täysin tahdosta riippumatta tai jokin maximiraja tulee vastaan. On siis turha puhua paskaa "ennätyskeskareista", ennen kuin syke on maximissa ja jalat kunnolla hapoilla. Kertokaa ihmeessä jos tämä menee nyt yli ymmärryksen, mutta ennen sitä, miettikääpä, eikö tämä olekin täysin järkeenkäypää?
Ps. Maksan 10000€ sille kohtuukuntoiselle normihenkilölle, joka saa elimistönsä tilttaamaan kolmenkympin keskareissa (vaatimuksena maximisyke ja erittäin korkea veren happopitoisuus).
Ps. Maksan 10000€ sille kohtuukuntoiselle normihenkilölle, joka saa elimistönsä tilttaamaan kolmenkympin keskareissa (vaatimuksena maximisyke ja erittäin korkea veren happopitoisuus).
Vastaukset 4
Vanhimmat
ettei äitin ja isin viikkorahat riitä noin isoon summaan
haasteellinen keskari normikuntoilijalle. Normaaliin KUNTOILUUN ei kuulu tuollaiset elimistön hyytymiset. Ne on ammattilaisten ja muuten "sairaiden" masokistien yksinoikeus. Liekö edes ne noita harrastaa, en tiedä.
Mistä sinäkin luulet rahaa löytäväsi? Toisekseen nuo sun juttusi on typeriä provoja...
Lihaksia on krampannut ja nivelsidettä vihlaissut ja on täytynyt toppuutella vauhtia ihan vain järkisyistä. Ehkä siinä on iän tuomaa jäykkyyttä.