Työpaikan vaihto ei onnistu!

On se kumma millaista ihmispaskaa tänne kirjoittelee. Olisit mieluiten työttömänä mutta silti huoraat työnantajalle vain saadaksesi jotain fucking rahaa jotta voisit ostaa lisää tavaraa jota et tarvise!?! Osta elämä!

Kahdeksan vuotta samassa hommassa ja totaalisen kyllästynyt. Olen yrittänyt vaihtaa hommia ja olen ollut valmis tinkimään nykyisestä palkasta jos homma kiinnostaa. Vaan ei, täällä ollaan,

Tsemppiö, toivottavasti löydät mielekästä hommaa.

Tehdastyötä painettu parikymmentä vuotta. Tekis mieli vaihtaa työpaikkaa. Olen hakenut aktiiviseti toista työtä ja vaihtaminen onnistuu, mutta palkka putoaa alle 10€. Ei sillä tule toimeen. V*tuttaa kun olen työn ohessa koettanut opiskellakin.

Aivan. Kokemusta ja työvuosia on paljon, lisäksi olen suht nuori vielä, eli vientiä pitäisi olla työmarkkinoilla, mutta ei tärppää sitten millään! Turhaudut samassa työssäsi vuodesta toiseen, tilalleni voitaisiin ottaa joku motivoituneempi tapaus ja minä pääsisin itselleni paremmin sopivaan työpaikkaan.

Mutta kun ei. Vakituinen työ tuntuu sitä paitsi olevan jarruna yhteen jos toiseen työpaikkaan.

itsekin etsin toista työtä, ja sitä oon ettiny jo yli puoli vuotta, useita sopivia olen löytänyt, joissakin haastatteluissa jo luvattiin alustavasti pääsyä töihin, mutta ei... en tiedä mikä mättää, vai tykätäänkö omalla työmaalla niin kovasti musta pätkätyö/ ja sijaistyöntekijänä, ett koska vaan soittaa nii heti saa töihin, vaikka kerran kuus.

Pitää vaan vissiin toivoa ett ne ei sentäs puhu pahaa muille työnantajille pitääkseen mut töissään. Harmittaa vaan tosi kovasti jos näin on asia. oon jo ruvennu suosittelijoita katteleen, mut aika vaikeeta se on ku tää on ensimmäinen työpaikka... En tiedä itekkää ett mitä täs vois tehä. itteäni ei kannata edes irti sanoa, ku mitä jos ei niitä töitä heti saiskaa ja tulis sit karenssi työttömyysaikana... Voi hurja.. jo ajatuski kauhistuttaa...

Alan tässä jo olla tosi epätoivoinen ja siksi tulin näitä vanhoja kirjotuksiakin selailemaan.

Oon omasta mielestäni ihan hyvin kouluttautunut ja ollut jo vuosia ns. koulutusta vastaavissa töissä. Vaikka osaan kieliä, oon ulospäinsuuntautunut ja reipas, en silti saa töitä. En useimmiten pääse edes työhaastatteluun, joka on miusta suuri ihme! Hakemuksia oon luetuttanut jollain asiassa kunnostautuneilla kollegoilla ja kokeillut eri tyylejä. Mikään ei tepsi.

Ala on tällainen "naiset tekee perushommat ja miehet kerää palkat" -ala, eli tuntuu, että miehenä olisin jo edennyt.

Oon kyllästynyt koko alaan juuri tästä sukupuolisyystä ja nyt vaan huomannu, että muihinki hommiin on turha hakea, kun kuka esimerkiksi haluaa esim. HR-assariksi logistikon??

Kymmeniä ja taas kymmeniä hakemuksia on lähetelty, mutta mikään ei tunnu tärppäävän. Alkaa mennä ihan usko itteensä ja oon tässä miettinyt, MITÄ TEHDÄ?!
Oon miettiny sitäki, et onko iällä ja sukupuolella vaikutusta asiaan: oon vähän alle 3-kymppinen ja nainen avoliitossa, kuvitellaanko minusta, että vauvoja alkaa heti tulla?

Totaalisesti työlääntyneenä pitkäaikaiseen työpaikkaani (työ sinänsä mielenkiintoista) irtisanoin itseni. Ajattelin, ettei pääse edes haastatteluun kun on töissä ja hakee vaikka jotain määräaikasita hommaa. Eivät usko, että olen tosissani hakemassa. No, seuraavaan hakemukseeni tuli heti haastattelupyyntö, kun laitoin tiedon, että olen lähdössä nykyisestä työpaikastani. En sinänsä kyllä saanut sitä paikkaa. Nyt tietysti arveluttaa, että saako töitä. Etsin mitä tahansa toimistotyötä ja kokemusta on vuosien ajalta.

Leipääntyminen ihmisestä kiinni. Mutta jos se vaikuttaa jo normaaliin elämään ettei töihin lähtö aamulla kiinnosta.
Ei se ole mikään suuri salaisuus että kaikki eivät tee samaa työtä kuin 40 vuotta.
Suurin osa sinnittelee vaikka olo on kuin vatsatautisella. Suomalainen työyhteisö on sellainen ettei siellä ole tarkoitus valittaa vaan painaa töitä aamusta iltaan ja pää koppa lepää vain kolmen romillen humalassa. Se rohkeus lähteä etsimään uutta työtä ja ehkä elämääkin suurimmalta osalta meistä puuttuukin. Melko moni meistä on siitä kateellinen vaikkei sitä myönnäkään.
ONKO TALOUDELLINEN HYVINVOINTI SAMA ASIA KUIN HENKINEN HYVIN VOINTI?

ilman taloudellista hyvinvointia EI VOI olla henkistä hyvinvointia.