Mikäli meillä olisi huipputehokas kaukoputki, näkisimmekö alkuräjähdyksen jokapuolella avaruuden horisontissa? ja vielä suhteellisesti samalla etäisyydellä, jos näin on ,olisimme siten oikeasti avaruudellisesti maailmankaikkeuden keskipisteessä, aina missä kulloinkin olemme, vaikka muuttaisimme viereiseen galaksiin.
Mikäli meillä olisi
läpinäkyvänä näkyvä avaruus
11632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siitä.
Ajattelin tietenkin lähinnä teoreettisesti jos kosmos on lähtöisin singulariteetistä on sen sisälyttävä myös koko kosmokseen laajenemisestaan huolimatta, siis jos ei missä päin keskipiste ja minne mennään, ?
Ihmisen havainnot ympäristöstään tapahtuu myös eräänlaisesta singulariteetista, tähdet ei tosiaan ole siellä missä näyttävät olevan, vaan ovat valon fotoneina silmän verkkokalvolla, eli oikeasti ihminen ei näe nenäänsä pidemmälle.
Kaksi silmää kaksi eri valon informaatiota auttaa huomattavasti rakentamaan kolmiulotteista maailmaa.
Ihminen näkee tästä syystä häviävän pienen määrän valon informaatiosta, kaikkien tänne näkyvien tähtien valon informaatio on joka paikassa koko siinä kosmoksessa minkä kykenemme näkemään, siis tamä läpinäkyvä avaruus onkin itseasiassa valoa mikä näkyy läpinäkyvänä, keskustellaan. jos ei menny yhtään perille voin yrittää tarkentaa, nyt töihin.
Niin sitten vielä ajan harha tähän päälle, minkäs muotoinen kosmos sitten onkaan, litistyy?
Kosmos on nykytieteen mukaan 13.7 miljardia maan vuotta vanha. Niinpä kaukaisin kohde jonka voimme nähdä, on 13.7 miljardin valovuoden päässä. Sitä kaukaisempien kohteiden valo ei ole vielä ehtinyt matkata tänne. Kun otetaan huomioon avaruuden laajeneminen, kaukaiset kohteet ovat paenneet vielä kauemmaksi sinä aikana kun niistä lähtenyt valo on matkannut avaruuden halki verkkokalvollemme. Jos havainnoitsija on toisessa galaksissa, hänen havainnoitavissa oleva universuminsa, jonka keskipisteessä hän on, on samankokoinen kuin meidänkin. Kaukoputki kovasti helpottaa näkemään kaukaisten kohteiden heikon valon. Vilkaisepa esim. Hubblen deep field kuvia, joissa näkyvät kohteet ovat kosmoksen nuoruusajoilta. Kosmos on aika hieno paikka asua!
Näemme siis sinne vajaan 14 miljardin vuoden takaiseen kosmoksen menneisyyteen, se on laajennut ja paljon informaatiota on kadonnut tämän punasiirtymän kautta, voiko sanoa että valo on venynyt poikki.
Mutta jos jänkkään niin teoriassa siellä jossain olisi oltava myös alkuräjähdyksen informaatio.
Vaikka tietenkään emme koskaan voi siitä saada mitään havaintoa enää.
Tai voimme spekuloida että jos olisimme nyt tekemässä havaitoja siinä paljon nuoremmassa maailmankaikkeudessa jonka näemme 14 miljardin valovuoden päässä, niin mitä alkaisi näkymään senaikaisen maailmankaikkeuden horisontissa jane. emmekö näin päätyisi väistämättä jossain vaikeessa alku singulariteettiin, tätä ajoin alustuksessa takaa.
Tilaa onkin ylöspäin nykyään hyvin, mutta telluksen pinnalla alkaa olla välillä ruuhkaa, emme tietenkään keksineet pyörää, se oli olemassa jo kauan sitten.
Jatkoin tästä hieman aamutuimaan,
Taisin saada itselleni toistaiseksi parhaan selityksen äärettömyydestä, ja onko avaruudella laitaa, tai mihin avaruus loppuu?
Kun avaruuden "laitaa" tai tilan loppua hakee itsestään selvästi jokapuolelta ympäristöstään, ja jos siellä jokapuolella onkin "meille" nähtävissä historiamme, niin emmekö "ME" tässä ja juuri nyt ole MAAILMAN LAIDALLA, ja kun tästä pääsen töihin on valo taas kulkenut ja kosmos laajentunut.
Maailamankaikkeuden toinen laita on siten siellä 13,5 miljardin valovuoden päässä näkemämme kohteen tämänhetkinen "NYKYISYYS" oli se mitä olikin, voihan siellä olla joku ajattelemassa samoin esim.
Eli kaiken olevaisen nykyisyys on se kosmoksen "LAITA", siis voisi sanoa että jokaisen ihminen elää äärettömyyden laidalla. tavallaan tuntuu hullulta ajatetella että se "TILA" loppuu tähän nykyisyyteen, mutta niin vain se täytyy olla, sitä tilaa ei ole että olen työpaikallani, täytyy lähteä muodostamaan sitä...
Aika ja avaruus alkoivat olemisensa alkuräjähdyksessä. Ajan ja kaiken olevaisen alkureuna on siinä. Niinpä ajan toinen laita on nykyhetki, siinä olet oikeassa. Mutta missäpä avaruuden reuna, sitäpä mietin jo kakarana kovasti. Aiheesta on muuten Astronomy lehden huhtikuun numerossa kiintoisa juttu otsikolla "Big Bang 1 second". Voisi löytyä vielä kirjakaupasta...
Ajan ulottuvuus taitaa sotkea meidän kykyä hahmottaa kosmoksen muotoa "joksikin", voisi ajatella ehkä siten ettei "reunaa" olisi, siten että "mitä ei ole sitä ei ole" vähän samaan tapaan kuin huomistakaan ei vielä ole.
Miten singulariteetin reunaehdot, sen ympärillä oli kaiketi , ei mitään, kuin huominen.
Pitänee kävästä kirjakaupassa.
taitaa aika olla taas mennä nukkumaan
koskapas siellä "alussa" tapahtui ns. inflaatio, ylivalonnopeudella tapahtuva laajeneminen. Maailmankaikkeuden "reuna" on nyt jo noin 40 miljardin valovuoden päässä. Ja me näemme vain siihen hetkeen jolloin inflaatio päättyi, eli 13,7 tuhatta miljoonaa vuotta ajassa taakse päin. Näin olen asian ymmärtänyt. Piste.
Kiitti hyvästä vastauksesta, sain sen selville mitä kysyin, maailmankaikkeus laajenee jonnekin sinne minne ei koskaan näe, alku on ehtinyt edemmälle ja me olemme kellumassa alun sisällä.
Ja avaruuden reuna siellä ehkä hätyyttelee jonkin toisen laajenevan maailmankaikkeuden reunamaita, eikö se kuplateoria tarkoita jotain sellaista.
Aikahan on sitten vain tätä paikallista liikehistoriaa ihmisaivoissa.
Ymmärtänyt vähän sinnepäin koska "inflaatiossa" maailmankaikkeus laajeni hetkessä noin Galaksin kokoiseksi.