-ostan vaatteet aina kokoa 38. Jos vaatteet alkavat kiristää, on aika ryhtyä tarkkailemaan syömisiä, tai kaapista ei löydy enää päällepantavaa (KOSKAAN ei saa ostaa kuminauhavyötäröllisiä housuja tai hameita!)
-pidän vierasvaraherkut & lasten karkit ulkovarastossa. Ainakin on liikuttava, jos mielii hakea jotakin mussutettavaa. Huonolla ilmalla ei viitsi hakea ollenkaan.
-laitan lempiruokiani vain 2-3 krt viikossa. Muutoin laitan miehen ja lasten lemppareita, joista en itse niin välitä (maksalaatikkoa, hernekeittoa, verilettuja tms.). Itse syön niillä aterioilla enemmän salaattia.
-telkkaria katsellessa vähintään venyttelen, muuten toosa pysyy kiinni.
-vanha kikka: jääkaapin oveen kuva pulskemmassa kunnossa olleena (vie kyllä ruokahalut...)Piirongin päälle sellainen omakuva, josta itse tykkää. Sitä katselee päivän mittaan ja kehuu itseään...
keksikää lisää!
-
-pidän vierasvaraherkut & lasten karkit ulkovarastossa. Ainakin on liikuttava, jos mielii hakea jotakin mussutettavaa. Huonolla ilmalla ei viitsi hakea ollenkaan.
-laitan lempiruokiani vain 2-3 krt viikossa. Muutoin laitan miehen ja lasten lemppareita, joista en itse niin välitä (maksalaatikkoa, hernekeittoa, verilettuja tms.). Itse syön niillä aterioilla enemmän salaattia.
-telkkaria katsellessa vähintään venyttelen, muuten toosa pysyy kiinni.
-vanha kikka: jääkaapin oveen kuva pulskemmassa kunnossa olleena (vie kyllä ruokahalut...)Piirongin päälle sellainen omakuva, josta itse tykkää. Sitä katselee päivän mittaan ja kehuu itseään...
keksikää lisää!
-
Vastaukset 5
Vanhimmat
lihavan naisen kuva, koska silloin aina ajattelen " jos nyt hieman suklaata syön niin en tollaseks muutu, se on vielä niin kaukana" .. ja sit tulee mässättyä! elikkä itellä toimii jonkun ihannekropan kuva paremmin, silloin sitä kuvaa katsoo " voi ei jos syön suklaata en pääse ikinä noihin mittoihin" :-) mites teillä muilla?
Tosta kuvasta.. Mulla toimii ERITTÄIN hyvin kun alkaa herkkuja/ rasvaisia ruokia tekemään mieli, se kun katson peiliin. Tai jos katson alaspäin jalkoihini, jotka eivät näytä samalta kuin ennen. Tai sitten olen ilkeä itselleni ja puristelen löllyröitä "että näin paljon pitäs vielä pois saada". Pahin kuitenkin on se kun vetelen vanhoja tiukkoja huonosti istuvia vaatteita päälle ja menen peilin eteen, mietin miltä näytin ennen ne päällä ja miltä nyt. Mulla tehoo, yleensä lenkki on kutsunut siinä vaiheessa, ja se on yleensä melko rankka kun mielessä pyörii se hirveä kuva sieltä peilistä..Mitä kovemmin mennään sitä enemmän hiki lentää ja mitä enemmän hiki lentää sitä enemmän rasva palaa.
Jos tekee himo läskiruokaa niin äkkiä vaatteet pois ja peilin eteen. Ei tee enää mieli ruokaa ei. Juon sitten iison lasin vettä tai vichyä. Jos oikeen nälkä iskee niin ruispala mikroon ja kevyt juustosiivu päälle. Ihan tuntuu kuin ois jotaa tosi raskasta syöny.
En suosittele vaatteiden pois ottoa kuitenkaan muualla kuin kotona ;)
"Jos tekee himo läskiruokaa niin äkkiä vaatteet pois ja peilin eteen" - itse pistin astetta paremmaksi: koska olohuoneen ja keittiön välissä on vain yksi reitti, pistin reitin varrelle erittäin näkyvään paikkaan aika jättimäisen peilin, joka näyttää tasan tuon masun ympäristön. Pitää myöntää, tehoaa täysillä - pari kertaa olen jo jääkaapin sijasta suunnannut vesilasilliselle, jee!
Koska paheena todellakin on turhan syöminen, ja taas tänään tuli otettua (vaikkakin terveellistä) päivällistä hieman liikaa, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Äsken juuri kirjoittelin 5-kohtaisen muistilippusen jääkaapin oveen, kertoen mitä kannattaa ja ei kannata tehdä. Muistutuksen mukaan siiderit ja jädet kannattaa jättää rauhaan, ja aamulla syötävää jääkaapista etsiskellessä voisi muistaa, että puurovärkkejäkin on olemassa. Toivottavasti tehoaa, ei tässä pelkällä henkisellä itsehillinnällä muuten pärjätä...
Unohdin vielä sen, että joskus kannattaa (erityisesti jälkiruokien kohdalla ;)) pistää oma mies, muksut tai vaikkapa kämppäkaveri annostelemaan itselle. Meillä tehosi taas tänään, kun sen mainitsemani terveellisen päivällisen jälkeen oli tarjottava jälkkäriä. Tietenkin riippuu myös miehen/muksujen/
kämppäkaverin asenteesta, meillä onneksi mies on lievästi katkera siitä että aina annan pienemmän annoksen hänelle, kerrankin olen tyytyväinen siitä että kosto elää :D