Olen mietiskellyt jo jonkin aikaa seuraavanlaista asiaa: aina puhutaan vastakohdista, esim. ilo - suru, rikkaus - köyhyys, viha - rakkaus, muutamia mainitakseni. Onko oikeastaan edes olemassa vastakohtia? Olen tullut siihen tulokseen, että esim. em. asiat ovat pareja.
Mitenkä olen tullut tällaiseen johtopäätökseen? Ei voi tuntea iloa, jos ei tiedä, mitä suru on, eikö? Ei voi tuntea rakkautta, jos ei ole kokenut vihaa. Ovatko ne silloin vastakohtia vai pareja? Surun pari on ilo, ne ikään kuin kävelevät vierekkäin, ja kun on tuntenut molemmat, erottaa ne toisistaan, samoin esim. rikkaus - köyhyys, jos ei ole tuntenut jompaa kumpaa, ei tajua kumpaakaan.
Vielä yksi esimerkki, sokea - näkevä. Syntymästä saakka sokea ei tiedä, mitä on olla näkevä. Häneltä tavallaan puuttu tämä pari "näkevä". Tai toisaalta, se on olemassa, mutta sitä ei voi saada käyttöön. Sellaiselle ihmiselle näkeminen ei ole vastakohta, koska ei ole koskaan nähnytkään.
Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan. Selitys voi olla "vähän" epäselvä. Tämä asia on kaihertanut mielessäni pitemmän aikaa, kun jotenkin puhutaan aina vastakohdista, ja siinä on jotain, mikä minua ärsyttää. Ehkä tämä on jonkunmielestä saivartelua, mutta minulle se ei sitä ole.
Mitenkä olen tullut tällaiseen johtopäätökseen? Ei voi tuntea iloa, jos ei tiedä, mitä suru on, eikö? Ei voi tuntea rakkautta, jos ei ole kokenut vihaa. Ovatko ne silloin vastakohtia vai pareja? Surun pari on ilo, ne ikään kuin kävelevät vierekkäin, ja kun on tuntenut molemmat, erottaa ne toisistaan, samoin esim. rikkaus - köyhyys, jos ei ole tuntenut jompaa kumpaa, ei tajua kumpaakaan.
Vielä yksi esimerkki, sokea - näkevä. Syntymästä saakka sokea ei tiedä, mitä on olla näkevä. Häneltä tavallaan puuttu tämä pari "näkevä". Tai toisaalta, se on olemassa, mutta sitä ei voi saada käyttöön. Sellaiselle ihmiselle näkeminen ei ole vastakohta, koska ei ole koskaan nähnytkään.
Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan. Selitys voi olla "vähän" epäselvä. Tämä asia on kaihertanut mielessäni pitemmän aikaa, kun jotenkin puhutaan aina vastakohdista, ja siinä on jotain, mikä minua ärsyttää. Ehkä tämä on jonkunmielestä saivartelua, mutta minulle se ei sitä ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"rikkaus - köyhyys, jos ei ole tuntenut jompaa kumpaa, ei tajua kumpaakaan." Tarkoitin, että jos ei ole tuntenut kumpaakaan, ei tunnista kumpaakaan.
Tämä menee nyt vähän seli-seli-linjalle, mutta jos jotain ymmärrätte, niin mielenkiinnolla kuulisin mielipiteenne.
Terävää analyysia! Minustakin ne ovat vastakohtia, ja vastakohtien omakohtainen eläminen ja tajuaminen selventää ao. kvaliteettien tunnistamista yms. Minusta täysi omakohtainen eläminen ei kuitenkaan ole vastakohdan tajuamisen edellytys, koska ihminen voi eläytyä ja näkee tiettyjä asioita ympärillään. (Sokeus-esimerkkisi on poikkeus.)
Myös havainto-psykologiasta ja fyysisestä todellisuudesta löydetään vastakohtia: musta - valkoinen; iso - pieni; lihava - laiha.
Aisti-viallisella vastakohtaisuus järjestyy eri tavalla - kuten totesit - miksei myös tunne-vammaisella!
Nämä sinun mainitsemai asiat ovat kaikki opittuja ja koituja tuntemuksen olotiloja. Lapsi havainnoi ympäristöään ja oppii sitä kautta perusasetelmat jonka jälkeen lapsi alkaa itsekseen päättelemää asioita. Ihminen ei tiedä asioista jos hänelle ei kerrota niistä, mutta jokainenhan voi oppia kantapäänkautta, mutta silloin se sattaa olla jo myöhäistä esim. onnettomuuksissa.
Tunnevammaisuus tarkoittaa että ihminen ei ole samankaltainen kuin muut ihmiset. Se tarkoittaa tilastollista päättelemistä, jolloin johtopäätökset ovat oikeita siihen asti kunnes havaitaan poikkeama päätelmässä ja silloin poikkeama katsotaan jonkun muun aiheuttamaksi.
Ihminen on rakennettu vastakohtapareista:
" Vastakohtaparit muodostavat minuutta sen alusta alkaen. Alkuperäistä havaintoa ja reagointia seuraavat tunteiden vastakohtaparit, ja jos maailmasta saadaan tietoa, sekin jäsennetään käsitteellisten vastakohtien akseleilla.
Minuutta ei siis ehkä pitäisi niinkään ajatella alkuykseydestä vähitellen irti kasvavana, perusnarsismin ympärille kietoutuvana vyyhtenä, vaan alusta alkaen dualististen vastakohtaparien rakennelmana.
Kun ihmislapsen silmä aukeaa, se näkee valoa ja varjoja, suurempia ja pienempiä, ja myös hyviä ja pahoja asioita. Tunteet ja tieto ovat tässä katsannossa samanmuotoisia rakenteita: kuten tunteilla reagoidaan välittömästi ja laidasta laitaan, myös maailman tiedollisiin haasteisiin vastataan vastakohtaisilla symbolisilla käsitepareilla, ja todellisuutta pyritään hallitsemaan kuvauksen ja selityksen tosi-epätosi -akselilla. "
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/johdanto.html
Tuolla on ajatuksia herättäviä keskusteluja, kuinka ajatellaan ihmisen mielen toimivan dualistisessa mielessäkin ihmisenä.
http://www.ted.com/index.php/themes/view/id/4