sellaiset ajat, jolloin:
- hupilennot kaukomaille ovat loppuneet?
- autoilua voimakkaasti rajoitetaan, erityisesti "ökyautoilua"?
- sähköä ei jaella enää 24h/vuorokausi?
- kaukolämpöä säännöstellään, huonelämpötiloja lasketaan?
- kauppojen hyllyiltä ei löydy enää kaikkia tuttuja tuotteita?
- saastuttavia teollisuuslaitoksia suljetaan?
- mainosroska ei enää kolahtele postilaatikkoihin?
- valtion- ja yritysten budjetit laskevat vuosittain?
- jne, jne?
- hupilennot kaukomaille ovat loppuneet?
- autoilua voimakkaasti rajoitetaan, erityisesti "ökyautoilua"?
- sähköä ei jaella enää 24h/vuorokausi?
- kaukolämpöä säännöstellään, huonelämpötiloja lasketaan?
- kauppojen hyllyiltä ei löydy enää kaikkia tuttuja tuotteita?
- saastuttavia teollisuuslaitoksia suljetaan?
- mainosroska ei enää kolahtele postilaatikkoihin?
- valtion- ja yritysten budjetit laskevat vuosittain?
- jne, jne?
Vastaukset 84
Vanhimmat
Kyllä nyt on niin, että kun kulutusjuhlat ovat ohi, on panostettava vanhustenhuoltoon. Kyllä me jälkeläiset maksamme. Kiva saasteperintö teiltä tuli suuret ikäpolvet. Kiitos.
Naurettavaa paskan jauhamista
Juttu ei jaksa enää kiinnostaa paskankaan vertaa.
Kuten ei sekään oikeiston slogan, jonka mukaan meidän vanhenevien on nyt kiristettävä vyötä jotta lapsemme eivät jää maksamaan velkojamme.
Näin puhuvat pohatat, joiden velat on jo ajat sitten pätevällä talous-suunnittelulla tai muulla kähminnällä kuitatut.
Paskan marjat. Nyt nämä paapotut nuoret aikuiset hallitsevat maata, joten hoitakoot omat asiansa. Meidän lienee aika pitää huolta vain siitä, että loppuelämä sujuu leppoisasti - ja arvokkaasti.
Pari vuosikymmentä tätä ruljanssia, niin maaapallo on finito - ilmastollisesi aavikoitunut suuri Sahara, jossa nostetaan sota vesitipastakin.
Jos nämä uusavuttomat jaksavat tai osaavat edes sotia.
varmaa on että me kolmekymppiset saamme maksaa teidän kulutusjuhlanne ja siivota teidän jälkenne.
* Meidän sukupolvemme ei lentele hupilennoilla kaukomaille. Pätkätyöläisellä ei ole varaa.
* Meidän sukupolvemme ei pahemmin hupi- eikä ökyautoile. Hyvä jos on ruosteiseen 15 v vanhaan pommiin varaa.
* Meidän sukupolvemme ei saa enää kauppojen hyllyiltä kaikkia tuttuja tuotteita. Globalisaatio tuhoaa paikallisen tuotannon.
* Meidän sukupolvemme ei enää mene saastuttaviin tehtaisiin töihin vaan elää sossun armopaloilla. Ne saastuttavat tehtaat on siirretty Kiinaan.
* Meidän sukupolvemme ei enää saa mainosroskaa postilaatikkoihin. Se kaikki tukkii sähköpostin.
* Meisän sukupolvemme aikana valtion- ja yritysten budjetit ajetaan alas. Sitä sanotaan globalisaatioksi.
Kiitti vitusti, 6-7 -kymppiset.
"Kiitti vitusti, 6-7 -kymppiset"
Vihreät nuorethan ne ovat juuri niitä jotka ajavat talouden lamaannuttamista säästämällä ja teollisuuden poisajamista kalliilla energialla ja määräyksillä. Vanhempi sukupolvi on vain joutunut myöntymään näihin vaatimuksiin.
Saksassa uusiutuvat energianlähteet ja energian säästö ovat tuoneet jo 200 000 työpaikkaa, ja määrä nousee puoleen miljoonaan lähivuosina.
Keskimääräisen suomalaisen teollisuusyrityksen kustannuksista alle prosentti tulee sähkölaskusta. Kiinaan siirtyminen ei johdu sähkön hinnasta, vaan logistisista kustannuksista, työvoimakustannuksista ja materiaalikustannuksista.
Energiaintensiivisimmillä aloilla kustannuksista jopa 7 % voi tulla sähköstä, jolloin esim. 20 % korotus sähkön hintaan nostaa kokonaiskustannuksia 1,4 %, mikä on vähemmän kuin vuosittaiset palkankorotukset.
Suomen nopeimmin kasvavat teollisuudenalat ovat uusiutuvissa energianlähteissä. Miten helvetissä sellaisen tukeminen on talouden lamaannuttamista?
Sitä paitsi säästötoimenpiteissä kyse on tehostamisesta ja optimoinnista, ei rajoittamisesta. Energiansäästöhankkeet maksavat itsensä takaisin lähes aina alle vuosikymmenessä!
Minua sitten vituttaa tuo nuorten läkäröiden jupina meidän sukupolvemme kulutusjuhlista, joiden maksumiehiksi he muka joutuvat. Teillä nappuloilla ei ole pienintäkään hajua siitä kuinka köyhissä ja pienissä oloissa me olemme aikoinamme eläneet, kuinka paljon tehneet töitä, kuinka halpaa ruokaa syöneet, kuinka ahtaasi asuneet. Ei ollut mitään, muuta kuin köyhyttä ja työtä.
Ja nyt sitten te perkeleen pellet, jotka olette saaneet kaiken valmiina suuhunne tungettuna, tulette valittamaan meille, jotka työllämme olemme tahtoneet antaa teille paremman ja vähän helpomman elämän elää, että me elämme kulutusjuhlia teidän kustannuksellanne! Suksikaa suolle! Kukaan ei estä sinua painumasta korpeen ja alkamasta elämääsi siltä. Painu muualle täältä meidän kehittämämme nykytekniikan parista sinne auvoiseen elämään ilman nykyaikaisia palvelua.
Metsään vaan kaikki työttömät uusiutuvaa energiaa keräämään. Helposti saadaan Suomeenkin 200 000 uutta työpaikkaa. Suomesta voisi tulla vaikka risusavottateollisuuden mallimaa jota kaikki ihannoivat. Sitten tietysti pärevalotehdas pitäisi perustaa ja villatakkiteollisuutta , menekki olisi taattu kun asuntojen lämmöt pitää säästömielessä pudottaa 15 asteeseen.
Viherpiipertäjä
Näinhän se on.
Eihän pullamössösukupolvi tulisi päivääkään toimeen sen jälkeen kun mäkkärin roskaruoka loppuisi.
kaikki lelut olivat puuta ja ne oli joko naulattu lattiaan tai aina patterin välissä, ainoa ikkuna oli metsään, kouluun hiihdettiin kesät talvet 20 km päivässä ja välillä sai väistellä susia.
Herää jo pahvi. 60-70 -vuotiaiden lapsuudessa oli keskimäärin köyhempää kuin nyt, mutta silloin ei ollut massatyöttömyyttä, silloin ei ollut leipäjonoja, silloin ei ollut Kiina-ilmiötä eikä globalisaatiota eikä silloin ollut lainkaan samanlaista tarvetta turvautua fattaan kuin monilla lapsiperheillä nykyään.
Mikä sitä olisi töitä tehdessä jos olisi vielä palkanmaksajakin ja niitä saisi. Helppoa se oli 60-70 -vuotiailla kouluun mennä, kun tehtaasta sai koulun jälkeen aina töitä, kansakoulupohjalta pystyi rakentamaan tulevaisuuden, työttömäksi jääminen oli omaa syytä ja opiskelu takasi varman leivän tulevaisuudessa, inflaation hoitaessa opintolainan korot.
Nykyään lapsiperheille on luvassa köyhyyttä ja ahtaasti asumista betonilähiön kopperossa, mutta ei työtä.
jotka teeskentelevät kuuluvansa vanhempiensa sukupolveen.
Heillä oli aivan oikeasti kurjaa. 60-70 -vuotiaat ovat porsastelleet tämän maan vararikkoon ja syöneet nuortenkin perinnön.
Mitenkäs se olikaan: yhteiskunta ei suinkaan ole perintöä vanhemmilta, vaan lainassa lapsilta.
Näin pääsääntöisesti uusavuttomuus ei ole uusavuttoman vaan hänen vanhempiensa vika - jos lapselle ei vaivauduta opettamaan, miten esimerkiksi perunat keitetään tai ruokaa laitetaan, niin ei hän sitä spontaanisti opi. Eli jos meillä on uusavuttomia, syy on että heidän vanhempansa eli 60-70 -vuotiaat eivät ole vaivautuneet opettamaan heille niitä taitoja, joita heidän vanhempansa heille opettivat.
Mutta vakavasti:
Tällä hetkellä (2007) 60-70 -vuotiaat ovat syntyneet vuosivälillä 1947 (60 v) - 1937 (70 v), eli he ovat sodankäyneen ikäpolven lapsia. He ovat tyypillisesti niitä lapsia, joita heidän vanhempiensa sukupolvi on alusta saakka hemmotellut, ja sodan käyneinä halunneet antaa heille alusta saakka paremmat eväät kuin mitä heillä itsellään oli.
Tuona aikavälinä syntyneet ovat eläneet lapsuutensa 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella, jolloin elettiin hyvin voimakasta nousukautta ja optimismin aikaa. Rakennemuutos maataloudesta teollisuuteen oli vauhdissa, sotakorvaukset vauhdittivat teollisuutta ja kaikille riitti töitä. Sodankäyneen sukupolven vanhemmat pyrkivät hemmottelemaan lapsiaan herkuilla ja rasvaisella ruualla, sillä he itse olivat omassa lapsuudessaan nähneet nälkää. Niinpä tuo käsite "pullamössö" on 60-70 - vuotiaiden lapsuudesta tuttu, kun taas 30-vuotiaat eivät ole sitä koskaan nähneetkään.
Nuoruuttaan 60-70 -vuotiaat pääsivät elämään 1950-luvulla ja varsinkin 1960-luvulla. Vanhimmat 60-70 -vuotiaat ovat olleet nuoruudessaan lättähattuja ja rokkareita, nuorimmat puolestan ehtivät parahiksi mukaan hippiliikkeeseen. Kaupungeissa kaikki kynnellekykenevät menivät oppikouluun sosiaaliluokasta riippumatta, ja maaseudulta mentiin sitten kaupungin tehtaaseen töihin - kansakoulupohjalta pääsi vihreälle oksalle, ja yliopistoon pääsi kävelemällä sisään jos oli YO-lakki.
60-70 -vuotiaiden varhaisaikuisuutta leimaa voimakas nousukausi, vaurastuminen, nuorisokapina, täystyöllisyys ja siekailematon materialismi. Juuri he halveksivat ja vihasivat sodankäyneitä vanhempiaan ja kohtelivat sotaveteraaneja kuin paskaa. Tätä aikaa leimasivat vapaa seksi, vapaat huumeet ja kritiikitön Neuvostoliiton ihannointi.
Niinpä 60-70 -vuotiaat ovat koko ikänsä olleet ahneita paskiaisia, häpeilemättömiä materialisteja ja solidaarisia korkeintaan toisilleen. Itse muistan, että omaa lapsuuttani leimasi jatkuva syyllistäminen: lapsesta saakka meidät syyllistettiin milloin Etelä-Amerikan, milloin Afrikan, milloin Aasian ongelmiin, kun taas nuo 60-70-vuotiaiden suuret ikäluokat porsastelivat kyynisesti kuin viimeistä päivää.
Jos oli YO-tutkinto, yliopistoon ja korkeakouluun pääsi kun käveli sisään. Sen jälkeen uraputki ja vaurastuminen oli varmaa, jollei ehdoin tahdoin itse tärvellyt elämäänsä. Vähän lahjattomammatkin pääsivät oikein mainiosti tehtaisiin, liikkeisiin, pankkeihin jne töihin. Koskaa ennen tuota aikaa eikä tuon jälkeen ole niin vähäisellä osaamis- ja koulupohjalla kyetty nousemaan niin korkeaan elintasoon kuin 60-70 - vuotiaat. Koska inflaatio laukkasi 2-numeroisissa luvuissa, inflaatio hoiti asunto- ja opintolainat kuin itsestään. Mikä sitä oli kulutusjuhlaa viettäessä, inflaatio on velallisen ystävä.
No, sitten tuli 1990-luku ja tuli lama. 60-70 -vuotiaat olivat tuolloin turvallisissa työpaikoissa, hyvissä asemissa, asuntolainansa jo maksaneet ja valmistelivat sitten viimeistä kuprua eli kansallisomaisuuden myymistä syömäveloiksi. He tuhosivat lastensa tulevaisuuden, mutta omista eduistaan he eivät koskaan suostuneet tinkimään milliäkään. Nyt eläkkeellä on hyvä sylkeä sitten nuorempien päälle ja jälleen syyllistää heidät, vaikka itse on eletty kuin viimeistä päivää.
Osku Pajamäki paljastaa kirjassaan "Ahne sukupolvi" totuuden siitä, mitä tämä sikasukupolvi on ja mitä he ovat saaneet aikaan. Vielä viime töikseen he käänteisillä asuntolainoillaan haaskaavat lapsiensa perinnöt ja muuttavat Espanjaan sikailemaan - mutteivät vaivaudu opettelemaan espanjaa sanaakaan vaan eristäytyvät omiin juntti- ja juopotteluporukoihinsa. kunnes onnistuvat juomaan itsensä hengiltä.
Sitten on hyvä tekopyhästi kysellä kaikenlaista tyhmää kuten tämän ketjun aloittaja kyselee.
Että sellainen pullamössösukupolvi
Pullamössö
Itse olet pullamössö.
Sil-vous plaiz, parlez-vous non merde.
Eli sama suomeksi: älä puhu paskaa.
Ei niitä tehtaita siirretä Kiinaan vihreiden vaatimuksista eikä kalliin energian tai ympäristömääräysten takia.
Ne siirretään sinne aivan puhtaasti ahneudesta. Siksi, että kiinalaiselle ei tarvitse maksaa yhtä paljon kuin suomalaiselle, ja Kiinassa saa saastuttaa piittaamatta ympäristömääräyksistä. Vanhempi sukupolvi ei suinkaan myönny määräyksiin, vaan kiertää niitä tekemällä nuoret työttömiksi ja ulkoistamalla tuotannon halpamaihin.
Kävin näin oikeasti miettimään vajaana 40:nä.
Pentuna oli hommia kun nykyinen 6x v ikäpolvi niitä järjesteli surkealla palkalla ja varmasti aseman osoittaen. Kiitos siitä vähästä.
Sitten tuli kulutusjuhlinnallanne järjestämänne lama ja tehtiin mitä löytyi taas surkealla liksalla.
Nyt vingutte että kellään ei ole varaa maksaa eläkkeitänne samalla kun myytte omistuksianne ja matkustelette omaisuutenne ja samalla olette huolissannne kuka maksaa eläkkeenne.
Samaan aikaa sukupolvemme yrittää kituuttaa (onneksi paremmalla palkalla) sikakalliine asuntoineen maksaen itselleen tulevaa eläkettä (eläkevakuutus), kun olette kansaneläkkeen itse syöneet.
Silti aina on pärjätty ja paremmin menee kunhan tuo suuri ikäluokka häviää täältä....
Et tiedä, mistä puhut!
Olen itse vasta 54 ja tiedän tasan tarkkaan, että elämä oli köyhää ja niukkaa minunkin lapsuudessani ja nuoruudessani. Kyllä oli kuule elämä todella tiukkaa vielä opiskeluaikana. Ei ollut mitään, mitä tänä päivänä on kaikkein köyhimmilläkin Suomen luusereilla ja kaikilla vihreillä hörhöillä.
Sinäkään et selviäisi päivääkään niissä oloissa, joissa minäkin olen lapsuuteni kasvanut - eikä se ollut mitään poikkeuksellista, vaan aivan normaalia elämää silloin.
Älä tule minulle selittelemään, että pilaan maailmaa kulutusjuhlillani. Sinä se olet se, joka on koko ikänsä kulutusjuhlia viettänyt.
Älä naurata. Kun me aloitimme työuramme, niin palkkaa saatiin ehkä 50 kuukaudessa. Ei ollut nimipalkkoja, ei sosiaaliturvaa, ei toimeentulotukea, ei opintotukea, ei vapaita lauantaita, ei äitiyslomia, ei mitään. Ei mitään edes siihen verrattuna, mitä teillä oli lamankin aikana. Silloin jos olit työtä ja toimeentuloa vailla, niin jouduit pakkotöihin tai työsiirtolaan parakkeihin asumaan toiselle puolelle Suomea.
Kyllä perkele ne ihmiset ovat eläkkeensä ansainneet ja sinä pelle olet velvollinen ne maksamaan, koska sinun ei ikinä ole tarvinnut elää tuollaisissa oloissa - kiitos meidän!
Kuka perkele sinun käskee ottaa sitä sikakallista lainaa!!!!!!!!!!!!! Valinta on pelkästään sinun. Älä siitä muita syytä.
Minun isovanhempani edustavat sodankäynyttä sukupolvea ja vanhempani ovat suunnilleen sinun ikäisesi, ja molemmat ovat yhä elossa. Niinpä minulla on vertauskohta molempiin.
Kun vertaan vanhempieni ja isovanhempieni elämää ja lapsuutta toisiinsa, ero on kuin yöllä ja päivällä. Koska olet 54, olet syntynyt vuonna 1953. Ei se elämä enää ollut mitenkään köyhää eikä niukkaa enää tuolloin missään muualla kuin syrjäseuduilla. Kaupungeissa oli voimakas nousukausi menossa ja elintaso kohosi joka vuosi sellaista vauhtia mikä tapahtuu nykyään enää Kiinassa. On mielenkiintoista sinänsä, että minun isovanhempani käyttivät vanhemmistani täsmälleen samoja sanankäänteitä kuin sinä nyt minusta.
1953 ei ollut leipäjonoja, eikä silloin eletty sossun armoilla, ja töitä sai kun käveli tehtaaseen sisään. Asuntopula oli ratkaistu rintamamiestaloilla ja grynderit pystyttelivät jo ensimmäisiä betonilähiöitä. Ne olivat silloin uusia, eivätkä rapistuneita ja paskakunnossa kuten nykyään. Voit tietenkin uhota mitä tahansa, mutta shegetz onkin tätänykyä sellainen sissi, että hän selviää hengissä vaikka Lapin erämaassa varusteenaan vain tulentekovälineet, makuupussi, kompassi ja puukko. Oma kysymyksensä on, että onko se mielekästä. Shegetz kyllä tuntee kaikki ne sienet, mitä metsässä kasvaa ja mitkä niistä ovat syötäviä, ja shegetz on tottunut jatkamaan ruokaansa itsekalastetulla kalalla. Oma kysymyksensä on tietysti, että opettiko sinun poikasi sinua käyttämään Nettiä, kun sinulla on varaa laskea täällä tuollaisia aivopieruja.
Mitä vihreisiin hörhöihin tulee, he näin pääsääntöisesti tulevat ylä- ja keskiluokan mätämunista. Sensijaan lamakauden lapset alkavat jo olla käsite. Moniongelmaisuus ei synny itsestään, se on tietoisen politiikan tulosta. Mitä taas kulutusjuhliin tulee, voin itse todeta että olen liian nuori siihen - meiltä kun kiskaistiin matto jalkojen alta 1990-luvun lamassa kun olimme vielä lapsia, emmekä ikinä ehtineet mukaan porsastelemaan. Viikkorahoilla tai lehdenjakotienesteillä ei paljoa juhlita.
Mitä luulet, mahtaakohan shegetz muuten käyttäytyä omia lapsiaan kohtaan koskaan yhtä ylimielisesti ja koppavasti kuin suurten ikäluokkien itsekkäät ja ahneet edustajat?
Shegetz on siitä inhottava otus että shegetz ei lässytä vaan laskee.
Kun puhumme 50 mk summasta, tarkoitamme tietysti vuoden 1963 jälkeisen rahanuudistuksen jälkeistä rahaa. Koska noina aikoina inflaatio laukkasi liki 15% parhaimmillaan vuosittain, on vaikeaa määritellä kyseisen summan nykyarvoa. Mutta mikäli laskemme vuoden 1963 rahassa, tuo summa vastaa nykyrahassa noin 300 euron summaa.
Tuo summa voi vaikuttaa vaatimattomalla, mutta kun mietitään nykyaikaa ja pätkätyöläisiä, se on melko tavanomainen kauppa-apulaisen palkka. Luonnollisestikaan nykypäivänä 300 €/kk ei elä, vaan töitä on joko tehtävä monessa eri paikassa tai turvauduttava fattan apuun. Asumiskustannukset ovat tuona aikana varsinkin kaupungeissa nousseet moninkertaisiksi. 1963 ei ollut leipäjonoja. Silloin ei myöskään ollut yhtä brutaalia jakoa köyhiin ja rikkaisiin, samanlaista massatyöttömyyttä kuin nyt eikä pätkätyöhelvettiä. Vain aniharvan tarvitsi tuolloin turvautua seurakunnan ruokatukeen tai ostaa vaatteensa kirpputorilta.
Mitä taas minimipalkkoihin tulee, niille ei tuolloin ollut tarvetta, sillä AY-liike osasi ottaa työnantajaa pillistä kiiinni, ja joka vuosi oli lakkoja ja niitä seurasi sitten palkankorotukset. AY-liikkeellä oli varaa järjestää lakkoja ja työnseisauksia pienimmästäkin syystä. Inflaatio yhdessä AY-mafian kanssa merkitsi jokavutrisia palkankorotuksia ja reaalipalkkojen jatkuvaa nousua. Miesten palkat olivat pääsääntöisesti myös hintatasoon niin hyvät, että naisilla oli varaa jäädä kotiäideiksi useiksi vuosiksi, eli äitiyslomia ei tarvittu. Viisipäiväinen työviikko toteutui jo1961 eli ennen rahanuudistusta, eli tuoltaosin puhut palturia.
Mitä taas työhön ja toimeentuloon tulee, 1960-luvulla työtä sai kun käveli tehtaaseen ja pyysi sitä. Työttömyys oli tuikituntematon käsite, sillä sodankäynyt sukupolvi joka tuolloin oli päättävissä asemissa, ymmärsi solidaarisuuden päälle eikä ollut vielä läpikyllästynyt ahneudella. Niinpä työttömyyttä pidettiin ihmisen itsensä syynä eikä suinkaan normaalina asiantilana - ja halukkaille järjestettiin aina jotain työtä, jollei ollut täysin antisosiaalinen tapaus. Vuonna 1975 työttömyys ylitti ensi kerran 50 000 rajan, ja presidentti Kekkonen nimitti maahan hätätilahallituksen. Suurten ikäluokkien päästessä vallankahvaan yhteiskunnan kyllästi häikäilemätön ja siekailematon ahneus ja ennennäkemätön materialismi. Vuonna 1993 työttömyys ylitti 500 000 rajan, eikä se voinut ketään vähempää kiinnostaa. Presidentti Ahtisaari tyytyi rukouksiin. 1990-luvun jälkeen työttömyys on pysynyt yhä tähtitieteellisissä lukemissa, ja ennen harvinaisista pätkä-, silppu- ja tilapäistöistä on tullut tyypillisiä työsuhteita - sensijaan niistä vakitöistä, jotka olivat jokapäiväistä leipää suurille ikäluokille, on tullut epätyypillisiä työsuhteita.
Mitä taas eläkkeisiin tulee, en katso olevani velvoitettu sentilläkään omaa rahaani osallistumaan siihen pyramidihuijaukseen, millä suomalaisten eläkerahastot tyhjennettiin ja hukattiin 1990-luvun laman jälkimainingeissa. Te maksoitte eläkemaksunne itse ja sitten haaskasitte ne rahat, jotka olisi pitänyt investoida ja rahastoida. Paha juttu teidän kannaltamme, mutta syytön minä tuohon pyramidihuijaukseen olen. Minä itse järjestän oman eläketurvani vapaaehtoisella eläkevakuutuksella, koska en luota saavani tältä yhteiskunnalta ikinä senttiäkään. Olisi kannattanut teidänkin tehdä samalla tavoin, niin ei tarvitsisi nyt tilittää mitään eläketurvan riittämättömyydestä.
Eli väitteesi on osoitettu yksi toisensa jälkeen vääriksi. Haluatko jatkaa vielä panettelua vai myönnätkö tappiosi?
että haluatko asua loppuikäsi teltassa vai otatko sitä sikakallista lainaa että saat katon pääsi päälle.
Kaikki eivät ole riittävän köyhiä päästäkseen kaupungin vuokra-asuntoon, kaikki eivät voi asua vanhempiensa nurkissa lopun ikäänsä, ja vapailla vuokramarkkinoilla vuokrat ovat sitä luokkaa, että jopa se sikakallis laina (jonka suurten ikäluokkien aikana inflaatio hoiti pois) tulee halvemmaksi kuin vuokra-asuminen.
joka selventää suurten ikäluokkien itsekkyyden.
Minä hoidin itse omat lapseni ja kun he olivat opiskeluiässä, kirjoitin itseni ylioppilaaksi ja rupesin kirjailijaksi, siis kymmenen kirjaa ja lisäksi sijoittajaksi, että ei tarvitsisi seuraavan sukupolven maksella eläkkeitäni.
Se, mitä nyt sanon on se, että miksi suuret ikäluokat todella olivat ja ovat itsekkäitä, on se, että jo vauvat vietiin hoitoon ja mentiin töihin, jotta voitiin ostaa sitä ja tätä.
Auto oli todella monille paljon arvokkaampi vempele kuin omat lapset.
Sitten vietiin Mersulla yksi lapsonen tarhaan ja
mentiin töihin lepäämään ja sitten illalla taas humputtelemaan.
Vaikka 70-luvulla elettiin paljon ahtaammin, niin monella oli kesämökki tai useita ja nykypolvi ei niitäkään pysty ostamaan, koska ei ole kunnon tontteja tai "huvilaparatiiseja" myynnissä.
Nyt monet, jotka ovat eläneet yli varojensa ja
suurten korjausten takia eivät pysty maksamaan
valtavia rahoitusvastikkeita ja vaikka ei olisi mitään velkaa, niin otetaan sitä "seiniensyöntivelkaa" pankilta ja lasten tulevan perintö on nolla euroo.
Halutaan elää leveästi. Eihän sitä nyt voi elää
80m2:ssä, kun voi asua "pankille luovutettavassa
upeassa omakotitalossa itse siis itse koko elämänsä, siis lapsista viis.
oli 5% siitä mitä nykysukupolvilla.
itse olen 59 ja tiedän mitä oli,voi helvetti että on nuorella miehellä otsaa,hyvähän se on kauhoa nyt valmiista pöydästä.
itse kauhoa valmiista - siis sodankäyneen sukupolven - kattamasta pöydästä?
Totesin jo, että on riittävän ikävää että suuret ikäluokat ahneudessaan ajoivat tämän maan siihen jamaan 1990-luvulla, missä se on tämään.
Mutta on kertakaikkiaan alhaista että suuret ikäluokat alkavat omimaan sodankäyneen sukupolven saavutukset ja vaikeudet itselleen ja esiintymään omina vanhempinaan.
Näin niinkuin yleensä alatyyli ei kuulu sivistyneeseen kielenkäyttöön eikä keskusteluun, mutta sitä lienee ahneen sukupolven edustajilta turhaa vaatia tai edes toivoa.
Eivät pojat kuulu suuriin ikäluokkiin, jos asia otetaan aivan tarkasti. Suuret ikäluokat olivat myös 90-luvulla vähemmistö.
Myöskää suurten ikäluokkien asunnon saanti ei ollut ongelmatonta. Siellä, missä oli työtä, ei ollut vuokra-asuntoja ja ostettavat olivat liian kalliita. Kaupungit (mm. Helsinki) antoivat vuokra-asuntoja pitkään (ohjeen mukaan 10 vuotta vähintään) kaupungissa asuneille asukkailleen. Siispä asuttiin sukulaisten ja tuttavien eteisissä, vaatehuoneissa ja saunakamareissa. Asumistukea sai, jos asunto oli normit täyttävä eikä asuttu liian ahtaasti (= enintään yksi asukas huonetta kohti). Siitä inflaatiosta on tuolla alempana.
v.68 kaksion läheltä suuren kaupungin keskustaa, ei Helsingin. Hinta oli 24 500 markkaa ja siinä oli 7000 markkaa aravalainaa. Pieni vastike.
Silloin oli meillä yksi lapsi.
Mieheni osti rantatontin 29 km kaupungin keskustasta tiettömän taipaleen takaa ja tontissa oli työtä vuosikausiksi ja laudat hän
uitti kaukaa lautalla veneellä vetäen.
Itse rakensi kokonaan. Hinta talolle noin 20 000 markkaa.
Kyllä silloin oli halpaa asua, kun molemmat olimme aluksi töissä ja sitten jäin lasten kanssa kotiin ja muutettiin isompaan asuntoon eikä tarvinnut maksaa montaa tuhatta markkaa enempää isommasta asunnosta, joka vielä oli järven rannalla.
Mielestäni todella halpaa ja mökki melkein ilmainen, kun itse teki työtä eli kaikki työt ja minä avustin.
Auto oli vanha tietysti.
Ison veneenkin teki itse. Silloin ei ihmiset olleet uusavuttomia.
60-luvun elämäntahdin verkkaudesta, rentoudesta ja hitaudesta.
Nykypäivänä on todella ylellisyyttä, jos jollakulla on varaa tai aikaa ryhtyä itse rakentamaan taloa, veneestä puhumattakaan. 60-tuntisia työviikkoja tekevä kolmekymmpinen joutuu pinnistelemään jatkuvasti ja ylittämään itsensä säilyttääkseen edes työpaikkansa. Siinä ei pahemmin taloja eikä veneitä rakennella.
Esko Aho on syntynyt 1954 ja Iiro Viinanen 1944. He siis kuuluvat suuriin ikäluokkiin.
siitä mitä nykysukupolvilla ei ole.
Kun pääsin vuonna 1969 armeijasta, pääsin töihin (Helsingissä) ja sain palkkaa 600 mk/kk. Verottaja oli silloin vähän vähemmän ahne kuin nykyisin ja otti siitä osuutenaan runsaan satasen. Vuokraa maksoin 150 mk, ruokaan meni 50 mk ja työmatka maksoi 60 p/sivu. Sen loppuosan sain sitten käyttää haluamallani tavalla, mutta ei se kovin suureen kämppään, autoon tai kesämökkiin olisi riittänyt.
Jos olisin hankkinut yhtä kalliin talon ja mökin kuin sinä ja miehesi ja olisin rahoittanut kaiken lainarahalla, olisi koko käytettävissä oleva summa palkastani mennyt pelkkiin korkoihin.
Sitä oli olla yksi suuriin ikäluokkiin kuuluvista.
Koska vanhemmillamme ei ollut varaa kouluttaa lapsiaan, oli ammattiin opiskeleminen tehtävä omin kustannuksin. Elääkseen oli päivisin käytävä töissä ja illat opiskeltiin. Jotkut tekivät päinvastoin. Se touhu tiesi pitkiä iltoja kirjan ääressä, viikonloppuriennoista kieltäytymisiä ja käsien vapinaa työpaikalla, jota työkaverit joskus ihmettelivät. Tuloksena oli arvostettu ja kohtuulisesti palkattu ammatti, jonka turvin on turpa pysynyt suuruksessa, mutta luxus ja loisto on jäänyt saavuttamatta.
Niitä kustannuksia tässä maksellaan menetettynä terveytenä ja joskus mielen masennuksena. Lapset ja lastenlapset tuovat nykyisin sen, jota kaikkein eniten tarvitsee ja arvostaa. Viis rahoista.
Todella verkkaista aikaa. Talo ja vene jäivät rakentamatta.
Suuria ikäluokkia ovat ne, joita syntyi yli 100.000 - siis tilastollisesti suuria. Näin on käynyt vuosina 1946 - 1949, ei ennen eikä sen jälkeen.
Joskus? Ne ovat sitä nykyään!
Eivät ne työpäivät olleet 16-tuntisia suurten ikäluokkien nuoruudessa eivätkä silloin, kun suuret ikäluokat olivat 30-vuotiaita. Ne olivat sitä 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Kahdeksantuntinen työpäivä säädettiin jo 1930-luvulla ja viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1961. Nykyään vain velvoitetaan palkattomiin ylitöihin että ylipäänsä saa säilyttää työpaikkansa. Työpäivät venyvät helposti 16-tuntisiksi, mutta vain kahdeksasta maksetaan..
Jos ihmisellä on joskus ollut varaa tehdä töitä vain 8 h ja sen jälkeen opiskella, leikkiä, askarrella tai muuten vain elää perheelleen 8 h, hänen elämänsä on ollut todella verkkaista.
Vuoden 1969 rahassa 600 mk vastaa vuoden 2007 valuutassa noin 2300 €. Se siis vastaa suunnilleen nykyhetken naisen keskipalkkaa. Elinkustannuksien nousu on aiheuttanut sen, että vaikka materiaalihyödykkeet ovat halventuneet huimasti, asuminen ja immateriaalihyödykkeet ovat valtavasti kalliimpia nykyään kuin tuolloin. Nykypäivänä armeijasta juuri päässeet pojat voivat vain uneksia tuollaisista kuukausipalkoista - ja varsinkin siitä, että siitä jäisi jopa 40% säästöön. Se, että yksinäisellä ihmisellä asumiseen menee vain 25% palkasta, on todella halpaa asumista nykypäivänä, ja se on pääkaupunkiseudulla käytännössä mahdottomuus.
Vuonna 1969 inflaatio oli noin 12% eli se laukkasi todella valtavaa vauhtia, ja palkankorotukset olivat jokavuotisia ja indeksisidonnaisia. Jos olisit ottanut lainan, lainapääoma olisi sulanut olemattomiin vuoteen 1979 mennessä. Omat vanhempani ottivat asuntolainan 8 v maksuajalla. Nykyään 25-30 v ei ole mahdottomuus. Nykypäivänä asuntolainasta maksetaan reaalipääomaa ja reaalikorkoa. Inflaatio on tottavie velallisen ystävä.
Työaikalaki ei koske omaehtoista opiskelua.
Kun perustaa perheen ja saa lapsia, muuttuu vuorokautinen työaika 24-tuntiseksi eikä sitäkään lait rajoita.
Suo siellä vetelä täällä.
Se mukava ammatti tarkoitti myös sitä, että sai kunnian kuulua ylempiin toimihenkilöihin, joille ei maksettu ylityökorvauksia, mutta töitten piti silti tulla tehdyksi. Se siis tarkoitti myös opiskeluajan jälkeen pitkiä päiviä ja viikonlopputöitä. Tilanne ei yhtään helpottanut, kun perustin oman yrityksen. Se tosin mahdollisti sen, ettei tarvinnut kirjautua työttömyysskortistoon, jonne moni kolleega 90-luvun laman tuoksinassa joutui.
Muuten siitä nuoruudesta. Kun ne pätkätyöt olivat johonkin kauteen kuuluvia projektiluonteisia töitä, hyvinkin usein niitä tehtiin jopa koko vuorokausi putkeen. Näin mm. uittotyöt, joita rytmittivät tuulet ja tulvat.
Sinun kanssasi on kiva keskustella, sillä sinä pysyt asiassa toisin kuin noilla joillakin muilla palstoilla. Siellä nimittäin saa osakseen sammioittain sitä itseään eikä purkillistakaan asiaa.
Todettakoon toki, että eivät nämä meidän jutustelumme juurikaan ilmastonmuutosta ehkäise, jos nyt eivät edistäkään.
Se 40 % ei jäänyt säästöön. Sillä piti kustantaa vaatteet, henkilökohtainen hygienia, lukukausimaksut, opintomateriaali ja joskus teki mieli vähän hurvitellakin. Tupakkaakin tuli poltettua, mutta halvinta sätkää ainoastaan.
Sinun vanhempasi olivat onnenmyyriä, kun saivat noin pitkän asuntolainan. Meidän perhe sai 1975 vain 4v. Pari minun tuttavaani oli saanut 6v, mutta siinä talossa, josta me ostimme asunnon, yleisin laina-aika oli 5v. Kymmenvuotisista lainmoista ei nähty edes unta. Vuonna 1985, kun vaihdoimme asuntoa, saimme sen 8v lainan ja se oli työn ja touhun takana, vaikka taloudellinen tilanteemme oli huomattavasti parempi kuin 10 vuotta aiemmin.
Kun 1974, jolloin lapsemme syntyi, oli jo jonkinlainen ammatti, niin olihan se palkka jo yli kaksinkertainen vuoteen 1969 verrattuna, mutta vaimon äitiyspäiväraha oli vain 10 mk/pv. Ilman sitä ammattia olisi palkkakehitys ollut huomattavasti vaatimattomampi. Sen inflaation ansiosta myös asuntoon säästetty omarahoituosuus kapeni vauhdikkaasti ja oli kokolailla suuria vaikeuksia saada se kokoon, kun ostimme pikku pikku kaksion.
"Nykypäivänä on todella ylellisyyttä, jos jollakulla on varaa tai aikaa ryhtyä itse rakentamaan taloa, veneestä puhumattakaan. 60-tuntisia työviikkoja tekevä kolmekymmpinen joutuu pinnistelemään jatkuvasti ja ylittämään itsensä säilyttääkseen edes työpaikkansa. Siinä ei pahemmin taloja eikä veneitä rakennella."
60 tuntisia työviikkoja. Et nyt varmaankaan puhu itsestäsi.
Vai siirryttiin viisipäiväiseen työviikoon vuonna 1961?
Huonosti olet wikipediasi lukenut.
Sinulla on ihan ikiomat indeksitaulukotkin.
Vuokrayksiö maksoi 10 mk/m²/kk ja siis kolmekymmenneliöisen sai 300:lla, joka on puolet 600 mk:sta. Nykyisin sen siis pitäisi maksaa 1150 €/kk. Löytyisikö vuokralaisia?
Ostettavien asuntojen hinnat olivat 800 - 1200 mk/m². Siis keskimääräisellä kuukausipalkalla sai hädintuskin yhden neliön, samoin kuin tänäänkin.
Nykyisin ei ole tapana jakaa huonetta ventovieraan kämppiksen kanssa ja myös sinkut voivat saada kaupungin asunnon - jopa kaksion yksin asuttavakseen sekä tarvittaessa asumistukea.
Keskiarvot lasketaan koko valtakunnasta ja alueellisesti eivätkä ne kerro paikallisia totuuksia. 600 mk/kk oli pienimmästä päästä Helsingin palkoissa, sillä minimipalkka, joka saatiin vähän myöhemmin, oli 500 mk/kk.
Kerroin vuoden 1969 markoista vuoden 2006 euroiksi on 1,2588 => 600 mk on 755,28 €.
kaksiota, siis kerrostalokaksiota, meidän yhteinen palkkamme oli noin 2000-2300 mk/kk, siis ihan tarkkaa summaa en muista.
Toisella pitkät opiskelut takana ja iselläkin opistotasoinen koulutus takana.
Asunto 24500, ei mahdoton, koska mieheni oli säästänyt vähän etukäteen vuosien saatossa.
Kesämökkitontti jopa 3000 markkaa, siis käsittämätön hinta, nykyisin jopa 300 000 euroa parhaat.
Vaatimaton rantatontti, jossa tehtiin paljon hommia ihan ajankuluksikin ja kaikki työt mökillä teki mieheni itse. Mökki noin 56 m2.
Auto vanha romu.
Siis mielestäni silloin oli tosi halpaa, koska silloin kolmihenkiselle perheelle sai 50 mk:lla
viikonlopuksi vaikka mitä kaupasta. Aivan valtavia röykkiöitä.
viikkoja, koska olen kirjailija ja sijoittaja, jolloin on myös luettava paljon ja kirjoitettava erityisen paljon ja ajateltava vieläkin enemmän.
Olen 59 v, joten ikäiseni yleensä vaan makaavat
Kanarialla ja eivät pyri itseään kehittämään millään tavalla.
Älä turhaan hyppele silmilleni.
En löytänyt enää sitä roskaviestiä, joten kirjoitan sen tähän.
Sijoitustoiminta, joka on pitkäaikaista eikä mitään treidaamista, johon siihenkään en ota muuta kantaa kuin sen, että pitkällä aikavälillä ei kannata, on erittäin siis erittäin rehellistä toimintaa.
Verotus pelaa pisteet ja pilkut mukaanlukien.
Kaipa käy kateeksi, kun pystyy tuhatkertaistamaan tulonsa, eli mitä sellainen henkilö menee niihin pätkätöihin, joka oman järkensä ja työnsä ja opiskelunsa avulla pystyy parempaankin toimintaan.
Siinä tarvitseville kaksi työpaikkaa.
Meille riittää jo tämä omaisuus, joka vuosikymmenien varrella todella moninkertaistuu.
Onnea teikäläisille!!!!!!
Naurettavia kadehtijoita.
Pieni esimerkki siitä, mikä ei ole tässä sijoitustoiminnassa rehellistä?????
Olet paskanjauhaja, todellinen luuseri.
Saunan taakse tommoiset!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Oletko niin tyhmä, että luulet, ettei siinä ole työtä, kun pitää kunnossa joka suhteessa kolme
kiinteistöä ja hehtaarikaupalla metsää???????
Oletko tollo?
Mene sinne broileritehtaalle töihin, me pidämme kovasti broilerista. Nam!
Epäilen!
Selviytymiseen erämaassa pitää olla muutakin kuin laivaston kirjuri.
Synnyin -57 , sähköt tuli -67! Puhut jälleen asioista joista sulla ei ole kokemusta.
En tiedä mikä on vikana kun mikään ei näköjään mene niinkuin SINÄ haluat, mutta kehottaisin rauhoittumaan ettei vain katkea verisuoni.
Puhut Neuvostoliitosta ja kommunismista, miksi?
Ihan kuin olisit Putinin asialla , paljonko sulle on tarjottu ja otitko tarjouksen vastaan?
Kysy uudestaan vanhemmiltasi mitä 50 luvulla tapahtui ja nyt todella kuuntele mitä he kertovat, olet toivottavasti jo riittävän vanha siihen.
90 luku on pelkkä vitsi , joten ole hyvä ja keskity asioihin mitä osaat ja jätä meidät kokeneet rauhaan, tai oikeastaan minua ei kiinnosta kovin paljoa mitä mieltä SINÄ olet.
Kirjoitin tämän lähinnä oman ikäluokkani edustajille , niille jotka on eläneet muuallakin kuin kaupungissa ja jotka todella selviytyvät erämaassa.
Onko Tel Avivissa lämmin?
kun te 6-7 -kymppiset muutatte etelän lämpöön ryyppäämään itsenne hengiltä, niin opetelkaa edes espanjan kieli - näin niinkuin kohteliaisuudesta alkuasukkaita kohtaan.
Teiltä on turha odottaa sivistyneitä juomatapoja tai sitä, että osaisitte arvostaa chorizoa tai paellaa, mutta edes hiukan sitä sydämen sivistystä voisi paikallisia kohtaan osoittaa mitä te ette ikinä ole nuoremmillenne osoittaneet.
Antaa ilmaston lämmetä vaan, niin ehkä me nuoremmatkin saamme viettää vanhuutemme lämpimässä ja mukavassa ilmastossa täällä Suomessa niinkuin sikasukupolvi nyt Espanjassa.
En kuulu 60-70 vuotiasiin mutten myöskään nuoriin enkä edes "nuorekkaisiin" mutta silti hämmästyin vihasi väkevyyttä iäkkäitä kohtaan.
Ne 60-70 vuotiaat jotka muuttavat etelän lämpöön tekevät sen itse ansaitsemillaan rahoilla ja myös itse tykönään päättävät opiskelevatko kieltä vaiko eivät. Asia ei missään kohtaa kosketa sinua eikä millään muotoa kuulu sinulle.
Olen kiertänyt maailmaa noin 25 vuotta enkä ole missään nähnyt niin sikajuoppoja kuin suomessa ovat nimenomaan nuoret aina 15 vuotiaista tuonne reiluun kolmeenkymppiin. Missään ei mikään yksittäinen ryhmä ole niin äärettömän vastenmielisen näköistä kuin on suomalainen nuoriso mölistessään ja hoippuroidessaan viinan ja muiden päihteiden voimalla.
Mäkkäri/pitsa sukupolven on aivan turha puhua, edes uneksia kyvystä ymmärtää kulinarismin hienouksia saatika että voisivat siitä muille saarnata.
Sikasukupolvi pahinta lajia on kehittymässä juuri nyt ja se saavuttaa kypsyytensä ja täyttymyksensä noin 40 vuoden päästä ja tuon sikalan sisältö koostuu suomalaisista nuorista.
On yksi asia minkä tiedän varmuudella vihastuttavan sinun sukupolveasi. Teistä moni odottaa ja on odottanut kieli pitkällä muhkeita perintöjä, perintöjä jotka nyt vihaamanne sukupolvet ovat haalineet itselleen kovalla työllä, säästäneet ja kiristäneet vyötä. Kieltäytyneet matkoista ja huvituksista, elättäneet ja kouluttaneet teidät siinä sivussa.
Nyt tämä sukupolvi onkin yllättäen herännyt ymmärtämään, ettei ole heidän asiansa jättää yhtään mitään nouseville polville vaan on näiden itse hankittava oma toimeentulonsa ja omaisuutensa. Nykyiset eläkeläiset ovat ryhtyneet itse kuluttamaan hankkimaansa vaurautta matkustelemalla ja tekemällä mitä mieleen juohtuu. Osakkeet myydään, kiinteistöt kaupataan ja tilit tyhjennetään ja pannaan menemään vaikkapa etelän lämmössä. Odotettu perintö kuivahtaa perillisten katsellessa sivusta voimattoman raivon vallassa.
Tuhannet ovat tapaukset joissa perilliset ovat yrittäneet hakea vanhempiaan holhoukseen estääkseen näin perintöjen haihtumisen. Harvat onnistuvat ja viha sekä katkeruus ajaa perilliset juomaan sivistyneesti itsensä muistamattomaan tilaan yhä useammin. Totinen köyhyys näyttää olevan maailmanhistorian laiskimman ja vetelimmän sekä ehdottomasti juopoimman ns. nuoren polven osa ja epäilen vankasti, ettei sinullakaan hyvin mene. Tuommoinen katkeruus, suorastaan viha vanhuksia kohtaan voi kummuta vain epäonnistuneen ja pahoja pettymyksiä kokeneen ihmisraunion hatarasta nuppipolosta.
Taisit juuri osoittaa omalla tekstilläsi tuon argumentoinnin 6-7 -kymppisistä itsekkäänä, piittaamattomana, sikailevana ja häikäilemättömän materialistisena sukupolevena oikeaksi.
Onneksi olkoon, puhuit itsesi pussiin.
Älä vastedes käytä kaikkia eväitäsi ensimmäiseen viestiisi jottet joudu turvautumaan typeryyksiin mahdollisessa jatkossa.
Oletteko te todella kaikki tuollaisia pelleä??? Kyllä olet ainoastaan sinä ja kaltaisesi, jotka tuntuvat sitä sivistystä tarvitseva.
Todella erinomainen neuvo, mikäli alat noudattamaan sitä itsekin.
Tarkastellaanpa tätäkin viestiä hiukan lähempää. Derekin tuohtumus on sitä luokkaa, että se ansaitsee kommenttinsa.
Ensinnäkin se, että suurten ikäluokkien edustajat ovat keskimäärin huonommin koulutettuja ja vähemmän kielitaitoisia kuin edeltäjänsä, on selviö. Selviö on myös se, että silloisessa yhteiskunnassa pääsi vihreälle oksalle pelkällä kansakoulupohjalla, sillä silloin elettiin jatkuvaa nousukautta.
Ne 60-70 -vuotiaat, jotka muuttavat etelän lämpöön tyypillisesti ovat ns. hyväosaisia eli niitä, jotka ovat rikastuneet - kuka työllään, kuka bisneksillään, kuka röyhkeydellään. Mutta tietynlainen sydämensivistyksen osoitus on, että muutettaessa vieraaseen maahan opiskellaan kyseisen maan kieli - aivan puhtaasti kohteliaisuudesta paikallisia kohtaan että myöskin sosiaaliseen kanssakäymiseen heidän kanssaan. Siksi kehoitus opetella espanjan kieli ei mielestäni ole lainkaan liikaa vaadittu - ettei tulisi ongelmia ostettaessa paikallisesta lähikaupasta niitä hernesoppa-aineksia ja Tu-run Si-nap-pi-a. (No Wihannes!).
Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta mielestäni ei ole kivaa hävetä junttisuomalaisten ja porojen käytöstä ulkomailla.
Mutta mitä taas suomalaisten käytöksen häpemiseen tulee, niin nuo 25 v ovat osaltasi tainneet kulua lähinnä Tukholmassa, Tallinnassa, Pietarissa tai Ibizassa, sillä suomalaisten rymymaine muualla ulkomailla hävisi jo 1980-luvulle tultaessa (siitä on 25 v, ja silloin nuoret ovat nykyään jo yli nelivitosia). Kaikkein pahimpia sikailijoita ovat nimittäin britit, ja saksalaiset tulevat hyvänä kakkosena. Viikinkiveljemme norjalaiset ovat kolmosia. Suomalaisista itse asiassa pidetään, sillä suomalaisnuoret kansainvälisesti ovat hyvin hyväkäytöksisiä, mitä nyt suomalaisnaiset melko kevytkenkäisiä. Mutta britit ovat sikaillessaan todella vastenmielisiä. Ihmettelen, missä oikein olet pyörinyt, jollet kertaakaan ole törmännyt viina-, piri- ja heroiinipäissään sekoileviin tommyihin.
Pietarissa ja Tallinnassa porojen ja vodkaturistien käytös 1970-luvulla nyt tietysti on legenda, mutta pahimpia sikailijoita eivät omakohtaisen kokemukseni mukaan suinkaan ole siipiään kokeilevat nuoret, vaan kännissä öykkäröivät, vanhalle viinalle haisevat ja härskejä ehdotuksia ja hipelöintejä tekevät viisikymppiset äijät ja humppakuution voimalla bailaavat ja moukuvat samanikäiset ämmät, joiden käytöstä saa suoraansanoen hävetä silmät päästään. Tietty sikailu on nuorten osalta ymmärrettävää - muttei enää 50-vuotiaiden ja siitä ylöspäin. Heidän luulisi jo ymmärtävän rajansa. Häpesin itse silmät päästäni, kun kuulin vuosi sitten jouluna suomalaisten eläkeläisten käyneen rohmuamassa Espanjassa köyhille tarkoitettuja ruokapaketteja, heittäneen sieltä suomalaiseen makuun oudot ruoat pitkin katuja ja ryypänneet mukanaolleen viinin. Shegetzille ei tulisi tuollainen julkeus mieleenkään.
"Paella on paskaa! Hernesoppaa ja ruisleipää sen pitää olla". Tuo on yleinen kommentti Espanjaan muuttavien suomalaiseläkeläisten keskuudessa. Itse espanjaa osaavana ja sitä mielellään puhuvana shegetz häpeää maanmiestensä suhtautumista kulinarismiin. Paitsi että 60-70 -vuotiaat eivät osaa juoda sivistyneesti, heillä se syömäpuolikin tuntuu olevan usein rajoittunut.
Mitä taas perintöihin tulee, monet 60-70 -vuotiaista ovat itse tyhjentäneet aikoinaan pajatson perimällä ja rahastamalla omat vanhempansa. Yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa sekä myös keskiluokassa on yleensä ollut vuosisatojen ajan tapana nähdä suku vuosisataisena jatkumona ja kasvattaa suvun yhteistä vaurautta jättämällä jälkeläisille perintö pesämunaksi, jota he sitten itse voivat kasvattaa - näin ovat pääomat kasautuneet Suomessa. Mutta tuollainen piittaamaton käytös omia jälkeläisiään kohtaan on tyypillistä joko sosiopaateille tai sitten yhteiskunnan alemmille kerroksille, joille sitä maallista jaettavaa ei muutoinkaan ole yleensä jäänyt - tai sitten vanhemmat eivät luota lapsiinsa ja olettavat heidän vain ryyppäävän perintönsä sen kasvattamisen ja vaalimisen sijaan.
Sikäli tuollainen käytös on odotettavaa niiltä, joille on itselleen lusikalla annettu eikä kannata vaatia kauhalla mitään muuta. Mutta mielestäni on todella loukkaavaa omia lapsia kohtaan, että ensin rahastetaan heidän isovanhempiensa perinnöt, ja sitten ryypätään ja sikaillaan, paitsi ne, myös oma omaisuus ja tylysti sanotaan lapsille (joille ei useinkaan ole ikinä annettu mitään mahdollisuutta päästä elämässä kunnolla alkuun) että jokaisen on luotava itse oma onnensa..
On sinänsä mielenkiintoista, miten Suomessa tällä hetkellä nouseva sukupolvi, joka on edeltäjiään paljon kielitaitoisempi, koulutetumpi, sivistyneempi, kansainvälisempi ja joka tyypillisesti tekee 60-70 -tuntista työviikkoa - tai on jumiutunut pätkätyöhelvettiin - sitten leimataan niiden toimesta, jotka ovat koko ikänsä kukkuneet vihreällä oksalla, "maailmanhistorian laiskimmaksi, vetelimmäksi ja juopoimmaksi sukupolveksi". Tuo attribuutti kyllä sopii mielestäni paljon paremmin suurten ikäluokkien edustajiin kuin vuosivälillä 1975-1990 syntyneisiin.
Antipatian 60-70 -vuotiaita vastaan ei tarvitse lähteä epäonnistuneen ja pahoja pettymyksiä kokeneen ihmisraunion hatarasta nuppipolosta.. Se voi lähteä myös tuonikäisten sikailun, ahneuden, julkeuden ja piittaamattomuuden aiheuttamasta moraalisesta närkästyksestä. Lasken itse esimerkiksi Osku Pajamäen kuuluvan tuohon jälkimmäiseen luokkaan.
Suurten ikäluokkien edustajat todella ovat pääsääntöisesti huonommin, useimmat jopa erittäin huonosti koulutettuja. Suuria ikäluokkia edustavat heti sotien jälkeisinä vuosina syntyneet eli aikana jolloin suomi oli taloudellisesti täysin pohjalla. Valtavat sotakorvaukset maksettavina, karjalaiset asutettavina ja suurin piirtein koko maa uudellen rakennettavana. Noissa oloissa eivät vanhemmat juurikaan kyenneet lapsiaan käyttämään mäkkärissä eivätkä myöskään kouluttamaan. Silti maa nousi ahdingostaan ja suuret ikäluokat jatkoivat vanhempiensa työtä tehden suomen maasta sen mikä se nyt on ilman muuta perintöä vanhemmiltaan kuin opin työntekoon.
Joka haluaa opiskella kieliä voi sen tehdä ja joka katsoo ettei taitoa tarvitse voi olla opiskelematta. Ymmärrän että haluat rajoittaa ihmisten valinnanvapautta mutta kenenkään ei onneksi tarvitse piitata sinun vaatimuksistasi yhtään mitään.
Jos sinä häpeät muita ihmisiä niin se ei ole heidän vikansa vaan kertoo vain ja ainoastaan sinun heikosta itsetunnostasi ja siksi sinun tulee kehittää tällä alueella itseäsi jotta pääset tuosta rasitteesta.
Minä puhuin suomalaisista nuorista suomessa en ulkomailla. Itse kävin viimeksi jollain rantalomalla 80 luvun lopulla enkä viihtynyt siellä silloin kuten en aiemminkaan ja myönnän, että olet varmasti minua paremmin perehtynyt niiden olosuhteisiin ja ihmisiin kuten kirjelmästäsi ilmi käykin.
Kuten sanoin sinä tunnet paremmin turistien jutut ja asiat enkä ala niitä kiistämään varsinkaan tunnut olleen etunenässä mukana noilla matkoilla. Leningradissa (nyk.Pietari) olen kuitenkin käynyt useita kertoja ja viettänyt siellä aikaa työn merkeissä vajaat kaksi vuotta ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että ainoat humalaiset jotka siellä merkille laitoin olivat venäläisiä.
Mikä sinä tai kukaan muukaan olette kenellekkään sanomaan mistä näiden pitää tykätä? Jos joku tykkää hernekeitosta ja pannarista tai vaikka limppisopasta niin miksi hän ei saisi niitä syödä? Mikä hurina käy sellaisen ihmisen nupin uumenissa joka ryhtyy vaatimaan, että ulkomailla matkailevan tai asuvan on pakko ryhtyä syömään ja rakastamaan paikallisia ruokia ja hylkäämään sellaiset joista itse pitää. Mistä tämä vaatimuksesi kumpuaa?
Suomessa on näihin vuosiin asti ollut todella vähän sellaista väkeä jolta on ylipäätään jäänyt mitään perittävää. Työväestön (lue kaikki työtätekevät) vaurastuminen alkoi vasta tuossa 70 luvun alkupuolella jolloin alettiin laajemmin saamaan ja ottamaan asunto ja muita lainoja. Tuo väki on nyt sitä oskun vihaamaa suurta ikäluokkaa ja tuo väki on todella vaurastunut jopa niin, että heiltä olettaisi jäävän perintöä lapsilleen vaikka he itse eivät saaneet mitään perintöä. Sinä ja muut oskut haluatte nyt ryhtyä hallitsemaan tuota yksityisomaisuutta ja vaaditte sitä jätettäväksi teille koska teillä on siihen oikeus kuten vakuutatte mutta mihin perustuva oikeus teillä on kenenkään yksityisomaisuuteen? Eikö omaisuutensa itse ansainneella ole mielestäsi vapaus tehdä rahoillaan mitä hyvänsä ja jos ei ole niin kerrotko miksi näin ei ole ja mikä tekee sinusta tuon omaisuuden varsinaisen hallitsijan?
Suomessa on toki joukko nuoria jotka tulevaisuudessa pitävät maan pystyssä mutta suuri osa on pelkkiä oskuja, omasta halustaan työttömiä, päihteiden väärinkäyttäjiä jotka vaativat kaikkea mutta eivät tee mitään vaatimustensa eivätkä edes itsensä eteen. Kunnollisilla nuorilla tulee olemaan tulevaisuudessa ankara työ elättää tuota ikäluokkansa parasiittien valtavaa paskasakkia eikä siihen riitä edes 80 tuntiset työviikot.
Kunhan kerrot lisää antipatioistasi juurikin 60-70 vuotiaita kohtaan niin otan siihen kantaa. Kiinnostaa jonkiverran mikä rajaa tuon vihaamasi ryhmän 10 vuoden sisälle ja lisäksi haluaisin kuulla joitain pahimpia syitä mistä ankara vihasi heitä kohtaan kumpuaa?
Minua suoraansanoen vituttavat ne suurten ikäluokkien ahneet paskiaiset, jotka omivat sodankäyneen sukupolven saavutukset itselleen. Niitä sotakorvauksia eivät maksaneet suuret ikäluokat eivätkä he asuttaneet evakoita eivätkä he osallistuneet maan jälleenrakennukseen. Sen tekivät vuosisadan alussa syntyneet sekä sodankäynyt sukupolvi. Suuret ikäluokat syntyivät joko pöytään jota oltiin jo kattamassa tai katettu. Eli kunnia sille jolle kunnia kuuluu.
Suuret ikäluokat tulivat kouluikään silloin, kun tuo kaikki oli jo takana ja jolloin maa oli jo voimakkaan vaurastumisen tiellä. Se ei ollut suurten ikäluokkien ansiota vaan tapahtui heistä huolimatta.
Mitä taas siihen väitteeseen, jonka mukaan suuret ikäluokat olisivat jatkaneet vanhempiensa työtä tai saamatta mitään muuta perintöä kuin opin työntekoon, tulee, kyseinen väite on potaskaa. Ensinnäkin suuret ikäluokat astuivat valmiiksi katettuun pöytään ja nimenomaan heitä on kiittäminen 1990-luvun katastrofista ja Suomen ajamisesta siihen globalisaation, massatyöttömyyden ja leipäjonojen tilaan, missä se on tänään. Toiseksi suuret ikäluokat olivat ensimmäinen ikäluokka, joka sai merkittäviä perintöjä vanhemmiltaan.
Jos joku muuttaa vieraaseen maahan vaivautumatta opettelemaan kyseisen maan kieltä ja maailmanomistajan elkein, hän ei ole mitään muuta kuin moukka. Tämä pätee sekä niihin pakoloisiin jotka jättävät isänmaansa taakseen ja luikkivat Suomeen häntä koipien välissä kun siellä on sota, kuin niihin eläkeläisöykkäreihin, jotka muuttavat etelään halvan viinan ja auringon perään. Tietenkään minulla ei ole mitään oikeutta vaatia ketään opiskelemaan vieraita kieliä, mutta minulla on oikeus pitää moukkaa moukkana ja sanoa mielipiteeni ääneen.
Samoin jos koen häpeää maanmiesteni ja heidän käytöksensä puolesta - varsinkin iäkkäiden sellaisten - kyse ei ole suinkaan huonosta itsetunnosta vaan empatiasta ja kansankokonaisuuden käsittämisestä. Jos yhteisön, tässä tapauksessa suomalaisten, edustaja sikailee ja pilaa yhteisön imagon, tällöin muilla yhteisön jäsenillä on oikeus ja velvollisuuskin esittää moraalinen paheksuntansa asiasta, sillä muussa tapauksessa helposti yhdestä edustajasta yleistetään kaikki. Toisen puolesta häpeämisessä hänen käytöksensä takia kyse siis ei ole huonosta vaan hyvästä itsetunnosta.
Mitä suomalaisiin tulee, nyt olikin kyse siitä, miten eläkeläiset ja keski-ikäiset kääkät sikailevat ulkomailla, ei siitä miten he käyttäytyvät kotimaassaan. Pahimpia sikailijoita eivät suinkaan ole nuoret - he osaavat käyttäytyä. Pahimpia suomalaisia sikailijoita - niin Tallinnassa, PIetarissa, Tukholmassa, rantalomakohteissa ja kaupunkilomakohteissa - ovat nimenomaan nuo keski-ikäiset ja iäkkäät jätkät ja mimmit, jotka riekkuvat koko sydämensä kyllyydestä.
Minulle itselleni olennainen osa elämää vieraassa maassa on tutustuminen kyseisen maan kulttuuriin ja sen kunnioittaminen. Tähän kuuluu kyseisen maan kielen - edes auttava - oppiminen sekä tapa-, ruoka- ja pukeutumiskulttuuri. Se on aivan peruskohteliaisuutta. Mutta jos moukka haluaa käyttäytyä moukkamaisesti moukan tavoin, niin syytön minä siihen olen, vaikka häpeä moukkamaisesta käytöksestä lankeaa yhteisön kaikille jäsenille, myös minulle.
Mitä perintöihin tulee, suuret ikäluokat - kuten totesin - tyhjensivät pajatson perimällä omat vanhempansa. Tuo sama kysymys, minkä esität minulle, voidaan esittää myös suurille ikäluokille: mihin perustuva oikeus teillä on kenenkään yksityisomaisuuteen (= lue: suurten ikäluokkien omien vanhempien perintöön).
Näin pääsääntöisesti kuka tahansa sellainen vanhempi, jolla on tippaakaan empatiaa ja joka piittaa tippaakaan lapsistaan, pyrkii rakastamaan heitä ja huomioimaan heidät ja jättämään heille mahdollisimman hyvän pesämunan tulevaa elämää varten. Vanhemmat, jotka eivät piittaa lapsistaan ja huomioi heitä, ovat joko narsisteja, sosiopaatteja tai äärettömän itsekkäitä. Tai sitten he inhoavat omia lapsiaan. Vanhemmat, jotka tekevät rahoillaan mitä tahansa piittaamatta lapsistaan, ovat harvinaisen itsekkäitä - ja täysin ansainneet Pajamäen kirjassaan esittämänsä kritiikin.
Todettakoon, että shegetzin isovanhemmat ovat tehneet testamenttinsa shegetzin ja hänen serkkujensa kesken, skipaten näin yhden sukupolven välistä. Oletan shegetzin vanhempien samoin tekevän oman testamenttinsa shegetzin lasten ja heidän serkkujensa kesken., sillä shegetzin suvussa tunnetaan solidaarisuutta sukulaisten kesken.
Mitä Osku Pajamäkeen tulee, hän ei ole työtön (hän on kaupunginvaltuutettu ja TV-tuottaja) ja tässä maassa on hyvin vähän omasta halustaan työttömiä. Yleensä jos tässä maassa joku nuori on omasta halustaan työtön, hän on sitä siksi, että hän on kypsynyt ja kyrpiintynyt siihen, että joka paikassa häntä vain tylytetään, simputetaan, näytetään eioota ja kiskotaan matto alta eli hänelle ei edes anneta minkäänlaista mahdollisuutta vaan häntä kohdellaan orjana. Orjatyö on hyvin heikosti tuottavaa ja pakotetun työvoiman moraali on hyvin alhainen. Eli ymmärrän oikein hyvin sen, jos joku päättää flipata tirppaa koko jutulle. Sanoihan suurten ikäluokkien sankari Aku Korhonen eli Lapatossu joskus aikoinaan: "Ei mihin tahansa työhön millä tahansa palkalla". Tämä työsimputus on asia, jota suuret ikäluokat eivät ole koskaan joutuneet kokemaan, ja se on äärimmäisen demoralisoivaa. Ette kai varmaan voi suuttua siitä, jos joku sitten päättääkin noudattaa Lapatossun neuvoa?
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Koska Osku Pajamäen kirja nostatti niin valtavan kohun ja niin karmean mediaäläkän, se osui todella kipeään paikkaan. Kunnollisilla nuorilla tulee olemaan todella karmea työ elättää suurten ikäluokkien paskasakki - itse asiassa toivon, että mahdollisimman moni muuttaakin Espanjaan ja antaa 40 asteen helteiden, sosiaalisen eristäytymisen ja halvan viinan tehdä tehtävänsä sydänkohtausten muodossa apuharvennuksena.
Eikä Osku Pajamäki ole edes ainoa, joka tästä aiheesta kirjottaa. Kannattaa lukea myös Juha Siltalan "Työelämän huononemisen lyhyt historia" ymmärtääkseen, mihin tuo suurten ikäluokkien ahneus, piittaamattomuus ja julkeus on tämän maan vienyt.
Valmiikis katettuun pöytään synnyit sinäkin, vieläpä herkuilla ja helpolla elämällä katettuun pöytään mutta näkyy olevan niin, että mitä enemmän saa sitä enemmän haluaa ja kun enempää ei saa niin kaltaisissasi nousee viha niitä kohtaan jotka tuon kattoivat.
Kuten sanoin suuret ikäluokat jatkoivat vanhempiensa työtä. En ollenkaan ymmärrä mitä muuta heidän olisi pitänyt tehdä sellaista joka ei olisi herättänyt sinun ja oskusi vihaa mutta sinä varmaan palata halusta kertoa sen?
Suomen suuret ikäluokatko aiheuttivat maailmanlaajuisen laman 90 luvun alussa? Onko muita globaaleja katasrofeja joihin suomen eläkeläiset ovat syypäät?
Sinä voit sanoa ketä tahansa moukaksi mutta se on vain sinun mielipiteesi, yksi monista.
Sinun itsetuntosi on heikoissa kantimissa kuten aika monella suomalaisella tuppaa olemaan. Kukaan muu kuin suomalainen ei kanna omassa mielessään häpeää maanmiestensä käytöksen vuoksi. Tämä häpeä on vielä siitäkin sairaalloista, että sinäkin ilmoitat tuntevasi häpeää vaikket edes ole aina paikalla näkemässä mitä sinun pitää hävetä. Tässä häpeämis asiassasi minä en voi auttaa sinua vaan tulee sinun itse pyrkiä rimpuilemaan siitä irti.
Sinä voit vapaasti keksiä mitä tahansa nimityksiä ikäluokille joita vihaat, kertoa heistä mitä tarinoita hyvänsä mutta aina kun niin teet sinä haukut samalla omat vanhempasi sekä mahdollisesti myös isovanhempasi, omia sukulaisiasi joka tapauksessa. Voit tietysti väittää, että he ovat kunnollisia eivätkä kuulu joukkoon mutta jos niin teet voivat kaikki muutkin vihaamasi ikäluokkaa sukurasitteenaan kantavat poistaa omat sukulaisensa listaltasi pikkeuksina eikä sinulle jää enää yhtään vihattavaa. Ei ole niin, että sinä yksin olet se joka määrittelee ikäryhmästä jyvät akanoista.
Huono käytös on huonoa riippumatta siitä kuka tai missä sitä toteuttaa. Huonoa käytöstä tapaa kaikkialla samoin hyvää käytöstä. Nämä ovat sellaisia itsestäänselvyyksiä etten oikein ymmärrä miksi jankutat asiasta ikäänkuin se olisi sinulle jotenkin uutta.
Kukaan ei ole tyhjentäny pajatsoa vaan kaikki varallisuus on edelleen koneessa ja koneessa se pysyy vain varallisuuden haltijat vaihtuvat ajoittain. Lähes kaikki kiinteä omaisuus jonka sotia käyneet ikäpolvet sekä ns. suuret ikäluokat ovat tuottaneet on edelleen olemassa ja nyt arvoltaan moninkertaisena 40, 50, 60, 70, 80, 90 lukuihin verrattuna. Omaisuutta ei ole keltään ryöstetty eikä sitä ole hävitetty vaan se on edelleen olemassa ja olemassa se on tulevaisuudessakin.
Sinä puhut perinnöjättäjistä ja saajista kuin kyseessä olisi kuoleva vanhus ja juuri elämäänsä aloitteleva nuori. Todellisuudessa perinnönjättäjä on 75-80 vuotias ja saaja viisikymppinen eli ns. suurille ikäluokille läheinen tapaus. Voit tietysti puhua lapsesta ja hänen vaikeuksiensa helpottamisesta perinnöllä kun kyse on viisikymppisestä, pian eläkkeelle jäävästä ihmisestä mutta minä näen siinä pitkän päivätyön jo tehneen ja itselleen tarpeellisen omaisuuden hankkineen keski-ikäisen.
Sinun mahdollinen tuleva perintösi ei minua kiinnosta.
Oskun kirja oli hetken lapsi jota media käytti täytteenä. Kun osku joutui tv keskusteluun niin pojalta näytti tulevan itku minä hetkenä hyvänsä. Hänen väitteensä kumottiin ensin yksitellen ja sitten köntässä eikä osku-rukka kyennyt muuta kuin mumisemaan ja vääntelemään käsiään sekä hokemaan tota tota tota. Ei kannattaisi kirjoittaa väitteitä ja valheita kun ei sitten pystykkään osoittamaan niistä yhtään ainoaa todeksi. Tv keskustelua katsoessani tunsin syvää sääliä tuota poikarukkaa kohtaan.
Siltalan kirja ei anna mitään vahvistusta sinun väitteillesi suurten ikäluokkien käyttäytymisestä. Työelämässä eivät ikäluokat tee päätöksiä, vaan johtajat, joita on jokaisesta työikäisestä ikäluokasta - myös kolmekymppisistä, joita itse edustat.
Olen kuullut isovanhemmiltani aivan riittävästi tilitystä siitä, miten heidän vävynsä/miniänsä eivät osaa hoitaa lapsenlapsiaan ja miten he (siis vanhempani) syntyivät valmiiksi katettuun pöytään. Joten se, kuinka katettu se pöytä oikein on ja kenelle se katettiin, on kaikki subjektiivista. Shkotzim voisi toki sanoa samaa omista lapsistaan, mutta shegetzille on annettu sellainen lahja kuin empatiankyky, eikä shegetz kuvittele omilla lapsillaan olevan yhtään sen helpompaa kuin hänellä oli. Minun isovanhempieni (sodankäynyt sukupolvi) mielestä suuret ikäluokat syntyivät valmiiksi katettuun pöytään, joten se siitä.
Me kolmekymppiset emme vaadi enempää kuin mitä meille kuuluu. Me vaadimme sen, mikä meille oikeudenmukaisesti kuuluu - teidän sikailunne jäljiltä - sillä me sen kaiken joudumme maksamaan. Ja se, mikä meille oikeudenmukaisesti kuuluu ovat ne mahdollisuudet oman elämämme luomiseen mitä te ette ikinä meille antaneet.
Suuret ikäluokat eivät vain jatkaneet vanhempiensa työtä, vaan he kaupan päälle tärvelivät sen ja nyt istuvat niiden työpaikkojensa päällä maksimoiden eläkekertymästä ja estäen nuorempia pääsemästä työnsyrjään kiinni. Juuri suuret ikäluokat loivat - tarkoituksella - kahden kerroksen työmarkkinat ja pätkätyöt.
Suuret ikäluokat - heidän edustajansa ja heidän päättäjänsä - todella ajoivat Suomen 1990-luvun lopussa lamaan. Heidän toimintansa syvensi taantuman lamaksi ja laman katastrofiksi. Edustuksellinen demokratia kun vain tuntuu olevan kätevä tapa vastuun ulkoistamiselle, siksi tosiasiat voivat hämärtyä. Mutta me maksajasukupolvi kyllä tiedämme, kuka tuhosi tulevaisuutemme.
Minun itsetuntoni on niin kivikova ettei siihen ole sikasukupolven edustajilla mitään nokan koputtamista, ja siihen kuuluu myös terve tunne-elämä. Ja terveeseen tunne-elämään kuuluu myös osoittaa julkisesti tuohtumusta ja häpeää siitä, mitä yhteisön jäsenet törttöilyillään yhteisölle ja sen maineelle aiheuttavat. Törttöily on ymmärrettävää (muttei hyväksyttävää) silloin, kun joku teini tai parikymppinen kokeilee siipiään. Mutta se ei ole sen enempää ymmärrettävää kuin hyväksyttävääkään silloin kun sikailijana on joku viisi-kuusikymppinen.
Moraalisen yhteisön toimintatapoihin kuuluu paheksuttavan käytöksen paheksuminen ja paheksuttavalla tavalla käyttäytyvän yksilön sanktiointi. Sanktioihin kuuluu se, että hävettävä käytös tehdään selväksi näin käyttäytyvälle eikä sitä paineta villaisella.
Ja kaikista suomalaisista nykypäivänä (2007) kaikkein sivistymättömimpiä, moukkamaisimpia ja julkeimpia ovat juuri 50 -vuotiaat kahveesa maailmanomistajan elkein sikailevat ja sekoilevat jätkät ja mimmit, joilla ei ole käytöstavoista tietoakaan. Koska nyt kerran on jo menty henkilökohtaisuuksiin, niin syytön minä siihen olet, jos sinä itse kuulut tähän ikähaarukkaan, mutta omasta puolestani voin sanoa, että nykyiset parikymppiset ovat paljon sivistyneempiä, fiksumpia ja hyvätapaisempia kuin me olimme parikymppisinä - ja varsinkin verrattuna yhteenkään heitä edeltäneeseen ikäpolveen. Eikä se ole suurten ikäluokkien ansiota.
Mitä taas pajatson tyhjentämiseen tulee, se on käsitelty läpikotaisin Osku Pajamäen kirjassa enkä käy enää retostelemaan sitä sen tarkemmin, mutta näin todellakin on käynyt. Valtionomaisuuden puhaltamisestakaan en käy retostelemaan - siitä, mistä ei voi puhua, täytyy vaieta, tiedäthän.
Mitä taas perintöön tulee, niin totesin jo aiemmin, että ylä- ja keskiluokkaisissa perheissä on pääsääntöisesti pyritty säilyttämään suvun omaisuus suvun piirissä ja kasaamaan vaurautta sukupolvi sukupolvelta. Ja tämä on syy, miksi isovanhempani ovat tehneet testamentin minun ja serkkujeni hyväksi ja skippaavat näin yhden sukupolven välistä. Sensijaan äkkirikastuneet ja alaluokkaiset perheet yleensä tuhlaavat ja haaskaavat kaiken kertyneen omaisuutensa ja pitävät hauskaa niin kauan kun sitä riittää. Ymnmärtänet, että monesta työttömyys- ja pätkätyöhelvetissä elävästä kolmi-nelikymppisestä, joka ei koskaan ole kunnolla päässyt työelämän alkuun koultuksestaan ja yritteliäisyydestään huolimatta, voi tuntua hyvin katkeralta, kun heidän ahneisiin ikäpolviin kuuluvat vanhempansa sitten haaskaavat kaiken omaisuutensa ja ryyppäävät sekä rälläävät heidän lapsuudenkotinsa, kesämökkinsä ja kaiken sen, mikä on ollut myös osa heidän elämäänsä. Minusta ainakin tuo tuntuu äärimmäisen piittaamattomalta ja itsekkäältä, ja katson olevani oikeutettu sanomaan sen myös ääneen, vaikka se voisikin sinua ja ikäpolvesi edustajia loukata.
Osku Pajamäen kirja on yhä edelleenkin ajankohtainen ja yhä edelleenkin piikki sikasukupolven lihassa. Vaikka sikasukupolven edustajat yrittivätkin jatkuvasti puhua asian vierestä ja jallittaa Oskua epäolennaisuuksilla, hänen teesinsä ovat yhä edelleen valideja:
1. Työvoimapulasta puhuminen on suurta bluffia. Suomessa on pula vain hyvin halvasta työstä.
2. Lopetetaan pätkätyöt, ensiksi laittomat sellaiset.
3. Pätkätöillä ei eläkkeitä makseta, ei omia eikä toisten.
4. Nuoret perheet pakenevat asunto- ja kouluongelmien takia Helsingistä. Suuret ikäluokat eivät halua eivätkä kykene hoitamaan tätä ongelmaa.
5. Valtionvelka on 60 miljardia ja eläkelupausvelka noin 366 miljardia. Vanhempien ikäluokkien on otettava suurempi vastuu ottamistaan veloista.
6.Suomessa ei kilpailla nuorempien työstä vaan sitä kilpailutetaan. Siinä on ero.
7. Maahanmuutto on tervetullut tosiasia. Sillä ei kuitenkaan ratkaista yhtään poliittista tai taloudellista ongelmaa.
8. Eläkelupaukset ovat vain lupauksia, eläkkeiden rahoituspohjaa ei ole varmistettu.
9. Jos maksajasukupolvi uupuu työhönsä, niin täällä uupuu kaikki muukin.
10. Tuottavan ja työllistävän valtionomaisuuden myynnistä saadut rahat on käytetty veronalennuksiin. Mitä sinä sait? Rahat takaisin!
11. Sukupolvien välinen reilun pelin ketju on suurten ikäluokkien päättäjien toimesta katkaistu. Vahinkoa ei saa panna kiertämään enää omille lapsillemme.
Huomaatko, vaikka kuinka yrität itsekin kierrellä ja kaarrella epäolennaisuuksilla ja jallittaa minua henkilökohtaisuuksiin ja vihjailuihin menemisellä, faktat ovat silti faktoja.
Siistipäs poika suusi. Tämä törky on sitä luokkaa, että me suurten ikäluokkien edustajat olisimme joutuneet suupyykille äitimme ankaran käden opastamina.
Hyi helvetti, mitä sinä poika parka puhut.
Sinä et näköjään tiedä asiasta pätkääkään, etkä edes ymmärrä lukemaasi, mutta paskaa tulee suusta niin kuin viemäriputkesta.
Häpeä.
Koska pääosa tekstistäsi on vanhan toistoa eli ns jankkaamista en viitsi siihen enää vastata samoin kuin olen aiemmin vastannut koska silloin alkaisin itsekkin jankkaamaan ja jankkaaminen on huonoa käytöstä sekin.
Nämä teesisi sen sijaan aiheuttavat kommentoinnin tarvetta ei siksi, että ne olisivat huuhaata vaan siksi, että olet ne oskupojan tapaan ympännyt vain tietyn, tarkoin rajatun ihmisryhmän syyksi.
1. Työvoimapulasta puhuminen on suurta bluffia. Suomessa on pula vain hyvin halvasta työstä.
Tämä on kokonaan totta mutta ei millään tavoin ole yksinoikeudella vihaamasi sukupolven ansiota vaan halpaa työvoimaa hamuavat myös sinun sukupolvesi yrittäjät kuten kaikkien muidenkin sukupolvien. Kun 20, 40 ja 50 vuotiaat ryöstävät pankin niin kaikki tuomitaan, ei ainoastaan 50 vuotiasta.
2. Lopetetaan pätkätyöt, ensiksi laittomat sellaiset.
Miksi sinun sukupolvesi edustajat eivät tee mitään asian eteen vai katsotko, että teidän ei tarvitse muuta kuin vaatia ja vanhempienne on toimittava?
3. Pätkätöillä ei eläkkeitä makseta, ei omia eikä toisten.
vrt edellinen
4. Nuoret perheet pakenevat asunto- ja kouluongelmien takia Helsingistä. Suuret ikäluokat eivät halua eivätkä kykene hoitamaan tätä ongelmaa.
No tässähän se tulikin vastauksesi kaikkiin edellisiin. Te itse ette halua kuin puhua ja vaatia mutta itse tekojen tekemisen te sysäätte juuri niille joita eniten inhoatte, miksi?
5. Valtionvelka on 60 miljardia ja eläkelupausvelka noin 366 miljardia. Vanhempien ikäluokkien on otettava suurempi vastuu ottamistaan veloista.
Eikä tästä velasta ole käytetty yhtään muiden kuin inhokkien hyväksi? Eikö velkarahaa ole koskaan käytetty teidän nuorten hyväksi edes osittain? Ottavatko inhokki-ikäpolvet velkaa ilman teidän suostumustanne ja ovelasti jättävät laskun teille? Eikö velkakirjassa ole yhtään allekirjoítusta alle 40 vuotiailta? Onko 60mjrd sinusta suuri summa valtionvelaksi ja jos niin mihin verraten?
6.Suomessa ei kilpailla nuorempien työstä vaan sitä kilpailutetaan. Siinä on ero.
Tässä on jotain ristiriitaa. Toisaalta kukaan ei ota työhön yli 50 vuotiasta ja toisaalta töihin otetaan vain halvimmat nuoret. Miten syy tästä kaatuu inhokkisukupolvelle? Muisto nuoruudestani: hain erästä työpaikkaa täytettyäni juuri 30 vuotta ja minulle kerrottiin, että olen juurikin sopiva tuohon työhön mutta mutta.. kun tuota ikää on jo kertynyt noinkin paljon...
7. Maahanmuutto on tervetullut tosiasia. Sillä ei kuitenkaan ratkaista yhtään poliittista tai taloudellista ongelmaa.
Tässä olen osittain erimieltä koska minun ei tarvitse esittää kaiken suvaitsevaa. Maahanmuuttoa hillitsemällä säästettäsiin valtion ja kuntien varoja sekä vältyttäisiin matalapalkka-alojen entisestään pahenevalta palkkojen poljennalta. Työperäinen maahanmuutto on hyvä silloin kun yritykset itse rekrytoivat tarvitsemansa väen. Valtion ei missään olosuhteissa pitäisi ryhtyä tuomaan ja varastoimaan yrityksille niiden joskus mahdollisesti tarvitsemaa halpaa työvoimaa.
8. Eläkelupaukset ovat vain lupauksia, eläkkeiden rahoituspohjaa ei ole varmistettu.
Siksipä sukupolvesi nerot keksi ja kehitti jokaiselle oman yksilöllisen eläkevakuutuksen.
9. Jos maksajasukupolvi uupuu työhönsä, niin täällä uupuu kaikki muukin.
Suurin osa suomalaisista olivatpa vanhoja tai nuoria uupuvat tänä päivänä työssään. 15 vuodessa työtahti on kiristynyt omalla alallani ja omalla kohdallani itse laskettuna kolminkertaiseksi ja samaa sanovat kaikki joiden kanssa asia puheeksi tulee. Laskutapani ei ole tieteellisesti pitävä mutta käytännössä todellinen.
10. Tuottavan ja työllistävän valtionomaisuuden myynnistä saadut rahat on käytetty veronalennuksiin. Mitä sinä sait? Rahat takaisin!
Veronalennukset pannaan toimeen prosenttimääräisinä eikä niitä kohdenneta erikseen ikäryhmien mukaan.
11. Sukupolvien välinen reilun pelin ketju on suurten ikäluokkien päättäjien toimesta katkaistu. Vahinkoa ei saa panna kiertämään enää omille lapsillemme.
Tämä on teidän tehtävänne ja näette sitten aikanaan miten kävi. Kirjoittavatko lapsenne ja lastenlapsenne kiitollisia kirjeitä palstoille reiluista ikäluokista vai haukkuvatko teidät pystyyn. Veikkaan jälkimmäistä koska niin on ollut tapana aina. Minäkin haukuin itseäni vanhemmat ollessani nuori ja syytin heitä kaikesta omat epäonnistumiset mukaanlukien.
Huomaatko, vaikka kuinka yrität itsekin kierrellä ja kaarrella epäolennaisuuksilla ja jallittaa minua henkilökohtaisuuksiin ja vihjailuihin menemisellä, faktat ovat silti faktoja.
Kiertelyt ja kaartelut johtuvat halusta vältellä juupas eipäs typerehtimistä mihin tämä jo meni ja juuri siksi jätin vastaamatta kirjoituksesi alkuosaan koska se olisi tuntunut jo naurettavalta.
Vieläkin ovat suuret ikäluokat töissä ja yrittävät terveimmät olla 68 ikävuoteen saakka, saadakseen suuremman eläkekertymän.
Täysin voi sanoa, että ellei ole ryhtynyt yrittäjäksi ja ole siinä jostain ihmeen syystä
onnistunut ja kantaa jatkuvaa taakkaa harteillaan
365 pv vuodessa, voi sanoa, että nykyiset 30-40-kymppiset on menetetty sukupolvi.
Kyllä tuntui pahalta, kun pojallanikin oli töitä hakiessaan maisterin paperit kädessä ja arvosanat huippuluokkaa, niin sai vuodesta toiseen 3000-4000 jostain naurettavasta pelletyöstä eikä ollut mistään vakinaisesta toivoakaan, kas kun ei ollut sitä työkokemusta. kun ei ollut suhteita.
No heillä onni potkaisi sijoitustoiminnan myötä, tosi raskasta ja saihan sitä aina selittää kaikenmaailman uteliaille ja myös sitä, ettei ollut varaa perheen perustamiseen etc etc
Tosiasia on se, että suuret ikäluokat söivät ja monet syövät totaalisesti lastensa leivän tai ainakin toisten ihmisten lasten leivän.
Nyt he sitten alkavat kulutusjuhlat.
Lapsetkin hoidettiin tarhassa, ettei itse tarvinnut sitäkään tehdä ja auta armias, jos joku miehen palkalla hoiti kuten minä, omat lapsensa, niin kyllä siinä heti oltiin pari kolme kertaa päivässä kimpussa virnistelemässä.
mutta lähes täydellisesti ohi aloitusaihepiirin.
Minuun ahtautuneen informaation perusteella olen sitä mieltä, että seuraavien 10...20 vuoden kuluessa me tulemme kokemaan melkoisia muutoksia arkipäivässämme. Ikävä kyllä suurin osa muutoksista on huonoon, ihmiselle epämieluisaan suuntaan, aloituksessani mainittuja.
Toisaalta kauan eläneenä ja köyhyyttä kokeneena voin sanoa, että ihminen voi elää aivan mukavaa ja onnellista elämää vaikka ainoa kulkuväline on polkupyörä, sähköä ei ole ja tarpeelle pyörähdetään pihan perälle, pyyhkeenä sanomalehti. Ihminen sopeutuu tarpeen niin vaatiessa.
Nuo elämiseemme vaikuttavat muutokset saattavat kyllä johtua siitä, että ihminen uskoo voivansa jarruttaa ilmastonmuutosta ja tekee yhtä sun toista itselleen epämieluisaa täysin väärin perustein. En nimittäin ole aivan vakuuttunut siitä, että onko ilmastonmuutos ihmisen vai luonnon itsensä aikaansaama. Mutta väliäkös tuolla, ihminen ei kuitenkaan kykene muutosta pysäyttämään.
Janoinen maailma tulee janoamaan Suomen järvivesiä. Järvemme ovat tulevaisuuden "öljylähteitä", 1000 dollaria barreli.
P.S Näin päivänvalon ensikerran köyhän mökin saunassa ennen sotia, lisäksi sota vei isäni, joten niukat olivat elämäni ensieväät.
Kuitenkin olen elänyt aivan mielenkiintoisen ja hyvän elämän. Nyt jo kahdeksatta vuotta nautin aivan kohtuullista eläkettä, ei valittamista mistään. Olen kiitollinen siitä, että elämäni sattui onnelliseen hetkeen Suomen historiassa.
Siitä olen pahoillani, että olen ollut osaltani saastuttamassa ympäristöä ja näin heikentämässä tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Jos olisin osannut elää elämäni sen tasoisilla eväillä kuin mitä lähdössä sain, jättäisin jälkeeni paljon puhtaamman maailman.
Jospa kaikki puheet ilmastonmuutoksesta ovatkin yhtä suurta erehdystä ja ihmiskunta saa sittenkin jatkaa matkaansa kohti parempaa maailmaa!
Otat kovin voimakkaasti kantaa asiaan, josta et näköjään tiedä tarpeeksi.
Suurista ikäluokista suurin osa syntyi ja asui lapsuutensa ja nuoruutensa maalla. Se katettu pöytä, jonka äärellä ehkä sinun vanhempasi ovat viisikymmenluvulla istuneet, ei ollut kovinkaan monella meistä. Sähkövalokin tuli vasta 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, jolloin maalle jääneet sodan käyneet vanhemmat näkivät lukea lehtensä jopa iltaisin.
Kuusikymmenluvulla, kun piti päästä töihin, oli tarjolla vain pätkätöitä. Vakituisia töitä sai Ruotsista. Nykyisin työttömäksi joutuva suurten ikäluokkien edustaja voi hyvästellä työelämän, sillä nuoremmat eivät heitä enää joukkoihinsa hyväksy - suurilla ikäluokilla kun ei ole koulutusta niin paljon kuin heidän kasvattamillaan ikäluokilla.
Kun sinä olet saanut tilaisuuden opiskella mm. kieliä, se tarkoittaa, että olet varsin hyväosainen ja monin verroin parempiosainen kuin yli 90 % suurten ikäluokkien ihmisistä. Kielen tai muunkin opisekeminen on huomattavasti helpompaa, jos on nuorena koulussa saanut alkeet asiaan. Kun aikuisena joutuu aloittamaan opinnot työnsä ohessa, vaatii touhu kaksinkertaisen ponnistuksen. Kännissä öykkäröinti tai huono käytös ei myöskään ole ikäpolviominaisuus, sillä niitä ominaisuuksia on kyllä riittävästi kaikissa ikäryhmissä.
Jos ihminen on syntynyt 1.1.1946 - 31.12.1949, niin hän kuluu suuriin ikäluokkiin. Heitä oli alkujaan runsaat 400.000 ja nykyään parikymmentä prosenttia vähemmän. Joukkio on niin suuri, että se mitä suurimmalla todennäköisyydellä on läpileikkaus koko kansakunnasta kaikkien ominaisuuksiensa osalta. On absurdi väite, että he olisivat yhdessä tehneet kaiken sen pahan, jota sinä ja ahne Osku yritätte selittää. Huolimatta runsaasta lukumäärästään suuret ikäluokat ovat aina olleet vähemmistönä päätettäessä valtaunnan asioista.
Olen havainnut, että sinulla on varsin hyvät tiedot monistakin asioista ja kyky ilmaista itsesi ymmärrettävästi. On surullista, jos haaskaat taitosi typerään ja tunteelliseen polemiikkiin tarkoitushakuisesti viritettyyn riitakapulaan; ikäpolvisota on nimittäin valtikkaa heiluttavan joukon keino saada kansalaiset riitelemään sekundaarisesta asiasta, jotta he eivät kiinnittäisi huomiotaan kähmintöihin, joita vataapitävät harrastavat.
Olet nyt kolmikymmpinen, mutta pidä mielessäsi,että jo muutaman hetken kuluttua olet viisikymppinen - aikaa myöten vuodet käyvät yhä lyhemmiksi ja jo neli-viisikymppisenä ovat tuskin puolikkaita. Varaudu siihen, että silloin nuorempien mielestä olet vanha ahne kääkkä, joka on tuhonnut heidän elämänsä, syönyt heidän perintönsä ja joudat sen kostoksi kitumaan olemattoman eläkkeen tai mitättömän sosiaaliavun varassa ilman minkäänlaista valoa putken päässä.
tälle näsäviisaalle asioista tietämättömälle shegetzille.
Totesin jo, että minulla on sekä vanhempani että isovanhempani vielä hengissä tällä planeetalla. Ja totean myös, että minulla on siksi kontaktipinta sekä omien vanhempieni että heidän vanhempiensa lapsuuteen ja nuoruuteen, ja siksi olen valmis pysymään yhä edelleen sanojeni takana. Voisin siksi väittää, että shkotzimin omat lapset ovat kasvaneet paljon paremmassa ja vauraammassa elämässä kuin shkotzim itse, mutta shegetz tietää, että yhteiskunta on paljon kovempi, brutaalimpi, kiihkeätempoisempi ja kilpailu sekä pudotuspeli paljon raaempaa kuin silloin kun shegetz ja shiksa olivat lapsia.
Tiedän siksi oikein mainiosti, että kuusikymmenluvulla töitä sai kun käveli työpaikkaan sisään. Pätkätyöt olivat tuolloin ns. entry levelin hommia - eivät elämänura, kuten ne ovat tänä päivänä. Meidän sukupolvellemme ei ole olemassa mitään Ruotsia, mistä löytyisi hyväpalkkaisia vakiduuneja - eikä enää kaupungin tehtaita. Mitä taas pitkäaikaistyöttömyyteen tulee, niin pahimmin se ei suinkaan ole kouraissut suurten ikäluokkien edustajia, vaan hiukkasen shegetziä itseään vanhempia, eli nykyisin noin 33-40 -vuotiaita, jotka vuonna 1991 (laman alkuvuosi) olivat juuri siinä iässä jolloin astutaan työelämään. Heiltä kiskottiin matto alta, eikä heidän jälkeensä tullut shkotzim ole saanut sitä omien jalkojensa alle. Kas kun 35-vuotiaista shkotzimista tällä hetkellä vakiduunissa on vain noin 50% ja shiksotista vain 10% - muiden osana on pätkätyö, silpputyö, tilapäistyö, makkityö, työllistämistyö, pakkotyö ja työttömyys.
Meillä ei ole Ruotsia, minne mennä.
Mitä taas kieltenopiskeluun tulee, niin jo suurten ikäluokkien aikana oli työväen- ja kansanopistoja missä opiskella. Eikä se opiskelu vaadi kuin omatoimisuutta. Itse olen minäkin suurimman osan kielitaidostani oppinut. Kannattaa siis lapsena opetella ne inessiivielatiivi-illatiiviritirimpsut hyvin, niin niistä on paljon hyötyä vanhemmiten.
Tiedän oikein mainiosti olevani tuotapikaa viisikymppinen. Sitä ennen olisi kivaa päästä itsekin tekemään sama elintaso kuin suurten ikäluokkien porsastelijoilla - olisi kiva saada elää samassa tilanteessa missä töitä saa kävelemällä työpaikkaan, missä inflaatio hoitaa asunto-, mökki- ja autolainat, missä joka vuosi tulee palkankorotukset ja muut lisät päälle ja missä saa jatkuvasti tylyttää ja syyllistää nuorempiaan ja porsastella itse.
Olen sick and tired siihen, että jatkuvasti joutuu olemaan kiltti, nöyrä, kiitollinen, alistuvainen ja vanhojen pierujen armoilla ja siivoamaan heidän jälkensä. Meidän sukupolvemme maksaa teidän porsastelumme. Eli muistakaa se, että jos me uuvumme sen taakan alle minkä te olette meille sälyttäneet, siinä uupuu koko tämä maa.
Ja vielä erityiskiitos teille siitä, että te haaskasitte isovanhempiemme perinnön, likvidoitte valtionyhtiöt ja kansallisomaisuuden ja tuhositte tämän maan.
Minulla ei ole ollut isovanhempia elossa elinaikanani. Enää ei elä isäkään. Perinnöt on jääneet saamatta niin isältä kuin äidiltä sekä heidän vanhemmiltaan. Lohdullista tai ei, mutta saman kohtalon on kokenut suurista ikäluokista suuri enemmistö - ehkä eivät sinun vanhempasi, jotka sinä perit heidän jälkeensä.
Sinun vanhempasi ja isovanhempasi ovat kovin vähäinen otos, jotta voisit tehdä kattavan analyysin menneestä ajasta. Olen vakuuttunut, että tiesit sen kyllä itsekin, mutta käytit sitä silti vähäisen tietosi korvikkeeksi.
Jos työväenopistoon on matkaa kymmenin tai sadoin kilometrein eikä kulkuneuvona ole kuin lihasvoimin toimivat kuljettimet, on tosi työlästä opiskella kieliä tai matematiikkaa. Filosofiaa voi harrastaa itsekseenkin, mutta johtopäätökset voivat olla julkisuuteen kelpaamattomia.
Kun lähin tehdas on yhtä kaukana kuin työväenopisto, ei se työkään ole helposti saatavilla. Siispä vaihtoehtoina olivat erilaiset kausiluontoiset sekatyöt, joissa irtisanomisaika oli just saman pituinen kuin loppitilin laskemisen aika. Palkka riitti mihin riitti, mutta ei ollut pöytä koreana likikään joka päivä. Ei se palkka täällä kaupungissakaan päätä huimannut; juuri ja juuri riitti kymmenneliöisen huoneenpuolikkaan vuokraan (siinä toisessa puolikkaassa asui toveriasukas ja maksoi sen osan vuokrasta) ja työpaikkaruokailuun, jota sposoroi työnantaja.
Pitkäaikaistyöttömiä alkoi tulla 1990-luvun laman aikaan myös kaupunkeihin. Siihen saakka se oli lähinnä ammattitaidottomien maalaisten vitsaus. Niin kaupungeissa kuin maallakin nämä ammattitaidottomat ovat juuri suuriin ikäluokkiin kuuluvia, joten kuvitelmasi työttömyyden kohdentumisesta on väärä.
Kuinka kovaa ja brutaalia on nyt ja kuinka oli ennen on myös kokemaa tai kuvitelmaa korvien välissä. Yksi esimerkki tosielämästä kuusikymmenluvulta kuvannee jotain:
Työmies kysäisi pomolta: "Paljonko kello on?" Pomo vilkaisi kelloaan ja totesi sen olevan muutaman minuutin yli kolmen, jolloin työmies tuumasi: "Se on sitten kitutunti meneillään". Pomo sanoi: "Menepäs sitten hakemaan palkkakonttorista lopputili, sillä täällä ei tarvitse kitua".
Olen perusteiltani atk-ääliö (tai IT-idiootti kuten nykyisin kai sanotaan) ja koulutus on kaupallinen. Siellä koulussa sanottiin, että inflaatio on paha asia ja sitä tulee kaikin keinoin torjua. Julkisuudessa esiintyvät talousihmiset ovat niin'ikään vakuuttaneet samaa. Kuinka se inflaatio sitten suurille ikäluokille olisi ollut pelkästään hyväksi? Kaiken lisäksi asunto- ja muutkin lainat olivat kiven alla ja ne olivat sekä alamittaisia että lyhytaikaisia. Sitä alamittaisuutta jatkettiin vekseliluotoilla, joiden korko piti maksaa etukäteen ja se oli puolitoista-kaksinkertainen lainaan verrattuna. Vekseli piti uusia joka kolmas kuukausi. Joten se siitä inflaatiohyödystä.
Minulla ja minun tuttavillani on yhäkin asuntolainaa ja autolainaakin. Mökkiä ei ole ollut varaa hankkia, mutta vanha kotimökki hoitelee sitä virkaa. Se tosin ei ole kovin moderni, se kun on rakennettu sodan jälkeen käyttäen savea sementin sijaan, pyöreitä nauloja, jotka eivät meinaa pysyä puun sisällä ja muutkin rakennustarpeet olivat pula-ajan tuotteita. Hyvin se mökki tehtävästään selviää.
Sen, että Ruotsia ei enää suomalaiset kiinnosta, ei pitäisi aiheuttaa katkeruutta. Ne juurettomat suomalaiset siellä Svea-mamman helmoissa eivät ole kadehdittavan onnellisia. Talous saattaa olla kohtuullisessa kunnossa, mutta vanhemmiten koti-ikävä sen kun kasvaa - kertovat siellä asuvat sukulaiset ja tuttavat. Käväisin siellä minäkin helken Volvoja väsäämässä.
Yksi ihmisen vitsaus on se, että ihminen haluaa lapsillensa paremman, turvallisemman ja nautinnollisemman elämän kuin on hänellä itsellään ollut. Sanotaan, että äidit - ja jotkut isätkin - antaisivat silmät päästään lastensa hyväksi. On kohtuuton väite, että suuret ikäluokat sen enempää kuin mitkään muutkaan ikäluokat olisivat ahneuksissaan syöneet lastensa tulevaisuuden. On paljon realsitisempi väite, että kiittämättömät kakarat syövät vanhempiensa vanhuudenturvan. Päästäkseen hurvittelemaan lyövät lihoiksi pienet mummonmökit ja pistävät mummot ja vaarit laitoksiin. Esimerkkejä on riittämiin.
On aivan selvä asia, että on tullut tehdyksi virheellisiä ratkaisuita, mutta ei niiltä tulevatkaan päättäjät välty. Pyrkimys on ollut kuitenkin kehittää tilannetta paremmaksi. Jos nyt yritykset vievät tehtaita ja tuotantolaitoksia halvan työvoiman maihin, ei se ole ikäluokka, joka ne päätökset tekee, vaan joku johtoryhmä, johon kuuluu eri ikäisiä ihmisiä. Niistä päätöksistä hyödyn saavat jotkut ja toiset kärsivät, eikä näistä kummassakaan joukossa ole pelkästään tiettyjä ikäluokkia. Voisinpa jopa väittää, että kärsivissä on enemmän suurien ikäluokkien hiippareita, sillä heidän osakesijoituksensa ovat tiettävästi varsin vaatimattomia.
Kun olet kolmikyppinen ja hyvin koulutettu, on sinun velvollisuutesi luoda niitä pysyviä työpaikkoja niin itsellesi kuin myös niille, joiden koulutus ja taidot ovat vähäisemmät. Jos vain ruikutat kovaa kohtaloasi ja yrität siitä syyttää niitä, jotka ovat siihen vähiten syyllisiä, on vain oikein, että kärsit. Kuka sanoikaan: "Oravalle on oikein, että käpy on jäässä".
Pidä mielessäsi: Jo silmissäsi häämöttää se aika, jolloin katkerana syöt jok'ikisen sanan noista herjoitasi. Ikäpolvien välinen sota on perusteiltaan harhakuvien ja -kuvitelmien vatvomista. Siinä ei ole yhtäkään realistista perustetta.
Kivisiä polkuja sinulle - niitten kulkeminen nimittäin vain vahvistaa.
valmistuivat yliopistosta suoraan kortistoon ja pätkätöihin, joista maksettiin pientä taskurahaa, siis maistereille.
Koska on kansantalouden tuntemus takaraivossa, niin oli pakko yrittää itse.
Onneksi oli onnea matkassa. He rupesivat pörssisijoittajiksi. Kyllä on saanut tehdä työtä ja jopa vanhemmat ovat aina stressissä, koska ei sitä pelkästään Suomen pörssi toimi, vaan koko maailman pörssit vaikuttavat Suomeen heti.
Lisäksi täytyy tuntea paljon ulkomaisiakin yrityksiä ja uskaltaa ottaa riskiä ja samalla
olla todella tyynen rauhallinen ja tietää kaikesta kaiken ja juuri kun on tietävinään, niin silloin joku aivastaa USA:ssa ja Kiinassa on lintuflunssa.......
Siinä toiminnassa on pakko ottaa velkaa ja koska velkaa on kohtalaisesti, niin korot huimaa päätä ja jos ei olisi ollut kahta todella hyvää kauppaa, ei olisi millään pystynyt tätä toimintaa jatkamaan.
Sitten olisi pätkätyöt ja kortisto.
Minä valmistuin merkonomiksi v.67 ja silloin oli
työttömyyskausi ja kaverit saivat suhteilla työtä ja minulle tarjottiin, ja tämä on taivahan tosi. käpyjen keräämistä.
Nyt ei syö inflaatio velkaa ja tuntui ainakin meidän nuoruudessa, siis olemme suuria ikäluokkia, että oli tosi helppo ostaa asunto ja rakentaa kesämökki, siinä ei tosiaan ollut mitään vaikeaa.
Minä voin jäädä kotiin hoitamaan kahta poikaamme, ei ollut temppu eikä mikään. Vähän vaikea toteuttaa nykyisin 200 000 tai suuremman lainan kanssa, koska kerrostalokolmiokin maksaa
jo senverran.
Tämä sijoitustoiminta oli ainoa mahdollisuus, koska meillä on perintönä jäänyt kaksi suurta rantakiinteistöä, joiden ylläpito ei suinkaan ole ilmaista.
Muuten ei olisi mitään mahdollisuuksia ja kaikki eivät jaksa tai osaa tätä toimintaa.
Surkeaa ovat tämmöiset taskurahapelletyöpaikat, joita tarjotaan yliopiston käyneille ja maisterin paperit omaavalle.
Todellinen loukkaus!!!!!!!
Siellä ne suurten ikäluokkien ihmiset vain istuivat vakipaikoillaan, kun poikani yrittivät saada työtä ja useilla ei ollut juuri mitään koulutusta.
Todella raadollista nuorten hyväksikäyttöä, henkistä alistamista.
Huom! Itse en ollut viemässä työpaikkoja, koska olen yrittäjä ja kirjailija.
Tyypillinen maalta kotoisin oleva suurten ikäluokkien edustaja. Kyllä on vaikeaa tulla juttuun suurten rantakiinteistöjen kanssa. Ja se sijoitustoiminta on suorastaan stressaavaa - kun miljoonat on tulessa.
On se onni, että en ole perinyt mitään eikä ole ollut rahaa sijoitustoimintaan. Mikä onnenpotku.
Isäni oli johtaja.
Itse rakensi huonekalut mukaan lukien.
Siis en ole maalta kotoisin.
Pojillani ei ollut penniäkään rahaa sijoitustoimintaan. Tai oli kolmen vuoden kesätienestit kaupungin puutarhassa.
Osaat varmaan laskea, kuinka paljon sitä tuohta oli.
Yritin vain kertoa, että jos ei olisi ollut onni matkassa, siis pelkästään onni ja opiskelut takana, niin pätkätöissä olisivat vieläkin.
Tämä yhteiskunta ei arvostanut tippaakaan 1990-luvun lamassa eikä vielä tänäkään päivänä opiskelua ja jos on pätkätöissä alkanut, niin niissä saa jatkaa ja ei ole mitään mahkuja asua
omassa asunnossa eikä mitään muutakaan.
Koska ovat perintöjä saaneet kiinteistöjen muodossa, ei heru silloin yhteiskunnalta, vaikka saivat senaikuista rahaa muutaman tonnin ehkä
3-3500 markkaa, siis markkaa.
Elä sillä.
Vielä sanon, että meillä vanhemmilla ei ollut antaa pojillemme mitään, ei siis markan markkaa.
Oli siis aloitettava itse ja tyhjästä.
3-3500
laiska ja tuhlailevainen, että et ole viitsinyt säästää, jos olet ollut joskus työssä, rahojasi vaan olet ne vetänyt kurkusta alas.
Työstä siis pätkätyöstä säästetyt rahat ja yksi hyvä osakekauppa mahdollistivat pienen määrän
velkaa ja sitä myöten niska limassa puurtaen on tilanne sellainen, että tulee toimeen, kun katsoo eteensä.
Voin sanoa, että moni sossun varoilla elävä elää leveemmin kuin minun poikani, kiitos tämän yritystoiminnan, joka oli pakollinen, koska ei ollut mahdollisuutta elää sossun rahoilla, koska oli perintönä nämä huvilat.
Eivät olisi halunneetkaan elää sossun rahoilla, mutta ilman tätä toimintaa, ei olisi ollut 1990-luvulla mitään elämisen mahdollisuuksia.
Kun puhun veloista, puhun vieraasta pääomasta pörssisijoituksia varten ja vastaan.
Ei helppoa ja sinä et siihen olisi koskaan pystynytkään.
Minun poikani näyttävät olevan sitkeitä.
Ehkä yritteliäisyys palkitaan, toivon niin äitinä.
"Lohdullista tai ei, mutta saman kohtalon on kokenut suurista ikäluokista suuri enemmistö"
Tai sitten ei. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen ikäpolvi joka todella sai suuria perintöjä vanhemmiltaan - sodankäyneeltä sukupolvelta ja 1910-luvun sukupolvelta, joiden työ vaurastutti tämän maan.
"ehkä eivät sinun vanhempasi, jotka sinä perit heidän jälkeensä.
Todennäköisesti en peri vanhempiani. Jos joku heidät perii, se ovat minun lapseni ja heidän serkkunsa.
"Sinun vanhempasi ja isovanhempasi ovat kovin vähäinen otos, jotta voisit tehdä kattavan analyysin menneestä ajasta."
Silti he eivät ole mitenkään poikkeuksia.
"Jos työväenopistoon on matkaa kymmenin tai sadoin kilometrein eikä kulkuneuvona ole kuin lihasvoimin toimivat kuljettimet, on tosi työlästä opiskella kieliä tai matematiikkaa."
Elämä on kovaa ja sitten sinä kuolet. Tuon kaiken me olemme joutuneet oppimaan kantapään kautta. Sitä opitaan ne kielet ja se matematiikka tai sitten itketään ja opitaan. Meille oppiminen ei ole mikään etuoikeus vaan se on perusvaatimus.
"Kun lähin tehdas on yhtä kaukana kuin työväenopisto, ei se työkään ole helposti saatavilla."
Sitten sitä muutetaan sinne missä se lähin tehdas on. Näin on käynyt meidän sukupolvellemme. Joko muutetaan työn perässä tai sitten jäädään fattan armoille. Varmaa on ettei kukaan sitä työtä tule sinulle tarjoamaan, vaan sitä on aneltava ja rukoiltava polvet verillä, josko armelias työnantaja mitenkään suostuisi sitä antamaan.
" Siispä vaihtoehtoina olivat erilaiset kausiluontoiset sekatyöt, joissa irtisanomisaika oli just saman pituinen kuin loppitilin laskemisen aika."
Mitä ihmeellistä tuossa on? Meidän sukupolvellemme tuo on arkipäivää suurkaupungeissakin, eikä kyse ole mistään kausiluonteisista töistä, vaan suunnilleen mistä tahansa työstä. Mutta 1960-luvulla tuo kausityö oli vain todella syrjäseutujen kouluttamattoman väestön ongelma.
"Palkka riitti mihin riitti, mutta ei ollut pöytä koreana likikään joka päivä. Ei se palkka täällä kaupungissakaan päätä huimannut; juuri ja juuri riitti kymmenneliöisen huoneenpuolikkaan vuokraan (siinä toisessa puolikkaassa asui toveriasukas ja maksoi sen osan vuokrasta) ja työpaikkaruokailuun, jota sposoroi työnantaja."
Mutta kuitenkin sinun tarvitsi käydä vain yhdessä työssä? Tarvitsiko sinun käydä fattassa? Ostitko vaatteesi kirpparilta tai Uffesta? Kävitkö seurakunnan, Pelastusarmeijan vaiko EU:n leipäjonoilla vai dyykkasitko roskiksesta? Tunnetko kaikki syötäväksi kelpaavat sienet ja marjat? Osaatko tehdä pettua? Miten sujuu mehun, kotioluen tai pihlajanmarjaviinin tekeminen?
"Pitkäaikaistyöttömiä alkoi tulla 1990-luvun laman aikaan myös kaupunkeihin. Siihen saakka se oli lähinnä ammattitaidottomien maalaisten vitsaus."
Ja nykyään se on kaikkien vitsaus, aivan koulutustasosta ja työkokemuksesta riippumatta. Ennenmuinoin mikä tahansa tutkinto takasi varman leivän. Nykyään akateeminen työttömyys on jatkuva riesa ja akateeminen loppututkinto pätevöittää vain pätkä-, silppu- ja tilapäistyöhön, jollei kyse ole ammattiin valmistavasta tutkinnosta, kuten teknisen, juridisen, kaupallisen tai lääketieteellisen alan tutkinnosta, jolloin on hyvät mahdollisuudet päästä työvoimavuokraajafirman palvelukseen ulkoistetuksi resurssiksi.
"Niin kaupungeissa kuin maallakin nämä ammattitaidottomat ovat juuri suuriin ikäluokkiin kuuluvia, joten kuvitelmasi työttömyyden kohdentumisesta on väärä."
Väärin. Tilastollisesti suuret ikäluokat ovat selvinneet lamasta paljon paremmin kuin nuoremmat. Pitkäaikaistyöttömyys on suurissa ikäluokissa saattanut olla ammattitaidottomien riesa, mutta nuorempien osalta se ei ole kysynyt koulutustasoa eikä ammattitaitoa tai sen puutetta.
"Kuinka kovaa ja brutaalia on nyt ja kuinka oli ennen on myös kokemaa tai kuvitelmaa korvien välissä. Yksi esimerkki tosielämästä kuusikymmenluvulta kuvannee jotain:
Työmies kysäisi pomolta: "Paljonko kello on?" Pomo vilkaisi kelloaan ja totesi sen olevan muutaman minuutin yli kolmen, jolloin työmies tuumasi: "Se on sitten kitutunti meneillään". Pomo sanoi: "Menepäs sitten hakemaan palkkakonttorista lopputili, sillä täällä ei tarvitse kitua"."
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Tuollaista se on ollut koko sen ajan kun olen itse ollut työelämässä. 1960-luvulla tuollainen oli vain ammattiliittoon kuulumattoman tilapäistyövoiman (keikkatyöläisten, metsurien, rakennustyöläisten jne) ongelma - järjestäytyneillä työpaikoilla AY-liike järjesti välittömästi tuollaisesta irtisanomisesta lakon aikaan. 1960- ja 1970-luvuilla lakkoiltiin jatkuvasti milloin mistäkin syystä. Nykypäivänä tuonkaltainen pärstäkertoimen mukaan potkujen jakelu on täysin jokapäiväistä. Onhan se laitonta, mutta kukaan ei vaivaudu nostamaan syytettä työnantajaa vastaan, sillä voitetustakin jutusta seuraa joutuminen työnantajan mustalle listalle (joiden pitäminen on laitonta, mutta josta kukaan ei piittaa tippaakaan). Eikä tuolla tavoin nykyään potkuja jaella vain kouluttamattomalle proletariaatille, vaan suunnilleen kenelle tahansa koulutustasosta ja asemasta piittaamatta. Sitä sanotaan työelämän joustoiksi. Varsinkin jos kyse on ulkoistetusta resurssista, kengänkuvan saaminen on hyvin helppoa.
"Olen perusteiltani atk-ääliö (tai IT-idiootti kuten nykyisin kai sanotaan) ja koulutus on kaupallinen. Siellä koulussa sanottiin, että inflaatio on paha asia ja sitä tulee kaikin keinoin torjua."
Ei pidä uskoa kaikkea mitä auktoriteetti sanoo. Minä uskon vain sen, mitä näen omilla silmilläni. Siksi pidän esimerkiksi uhkia ilmastonmuutoksesta, työvoimapulasta jne pelkkänä paskanpuhumisena ja sumutuksena, jolla yritetään kusettaa tyhmää. IT-alallakin viralliset totuudet ovat vaihdelleet suunnilleen vuosikymmenen välein, ja pomot ovat menneet kilvan milloin minkäkin muotivirtauksen perään yhtään ajattelematta toimintansa mielekkyyttä.
Inflaatio on velallisen kannalta hyvä asia. Inflaation varalta kannattaa suojautua reaaliomaisuuden ja arvopaperien kautta. Deflaatio puolestaan ei ole hyvä kenellekään, sillä se merkitsee sekä ostovoiman että reaaliomaisuuden arvon romahtamista. Hyperinflaation kauttahan Saksakin selviytyi sotakorvauksistaan - mikäli William Shireriin on uskominen.
"Julkisuudessa esiintyvät talousihmiset ovat niin'ikään vakuuttaneet samaa. Kuinka se inflaatio sitten suurille ikäluokille olisi ollut pelkästään hyväksi?"
Koska se sulatti velkapääoman nopeasti olemattomiin.
Suuret ikäluokat olivat nuoruudessaan pääsääntöisesti velanottajia. He siis saattoivat luottaa siihen, että inflaation myötä heidän velkapääomansa nykyarvo laski jatkuvasti, ja lyhennykset pienensivät, paitsi velkapääomaa, myös korkoa, ja elinkustannusindeksiin sidotut palkankorotukset vuosittain lisäsivät maksukykyä. Suuret ikäluokat käytännössa maksoivat vain korkoa, ja velkapääoma suli itsestään. Sensijaan nykyisen nollainflaation aikakaudella veloista maksetaan sekä reaalikorkoa että reaalipääomaa - mitä pienempi inflaatio on kyseessä, sitä enemmän se toimii velanantajan hyväksi.
'
"aiken lisäksi asunto- ja muutkin lainat olivat kiven alla ja ne olivat sekä alamittaisia että lyhytaikaisia"
No totta ihmeessä ne olivat lyhytaikaisia, koska inflaatio oli vuosittain 5%-15% pinnassa ja pääoma suli pois samaa vauhtia. Mitä pitkäaikaisempi laina, sitä enemmän lainanantaja saa korkotuloja. Ei kai kukaan hullu ota yhtään sen pitkäaikaisempaa lainaa kuin on välttämätöntä, ja inflaation laukatessa ja syödessä pääomaa suurin maksurasite ei ole lainapääomassa vaan koroissa. Mitä lyhytaikaisempi laina, sitä vähemmän koituu korkokuluja.
"Sen, että Ruotsia ei enää suomalaiset kiinnosta, ei pitäisi aiheuttaa katkeruutta."
Kyllä aiheuttaa. Siellä oli hyväpalkkaisia, vakituisia töitä, joista maksettiin oikeaa liksaa ja joiden palkalla osti nopeasti omakotitalon ja Volvon. Eipä ole ollut meidän sukupolvellemme tuollaista mahdollisuutta.
"Ne juurettomat suomalaiset siellä Svea-mamman helmoissa eivät ole kadehdittavan onnellisia."
Meidän sukupolvellamme ei ole varaa miettiä juurettomuutta eikä onnellisuutta. Se leipä kiskotaan sieltä mistä saa, ja projektin tullessa valmiiksi siirrytään seuraavan pätkätyöhön, pätkäasumukseen, pätkäihmissuhteeseen, pätkävanhemmuuteen ja pätkätiesmihin. On vain purtava hammasta yhteen ja takerruttava tähän päivään, koska huomisesta ei ole mitään takeita.
Minusta niillä "juurettomilla" ja "onnettomilla" maahanmuutttajilla sielä Svea-mamman hoivissa ei ole kertakaikkiaan mitään hätää. On osattava joustaa ja on osattava sopeutua. Niin meillekin on toitotettu koko elämämme. On pidettävä oma kilpailukyky kunnossa. Se on vain purtava hammasta yhteen, opeteltava ruotsin kieli, unohdettava juurensa ja menneisyytensä ja kasvatettava ne uudelleen på svenska ja sosiaalistuttava paikallisiin ja paikallisten kanssa. Niin kauan kun on vakityö ABB:lla, Saabi-Scanialla tai yhtään missä tahansa (jollei niitä vielä ole ulkoistettu Kiinaan), on kertakaikkiaan vastuutonta ruikuttaa yksinäisyydestä tai juurettomuudesta. Meidän sukupolvemme on vain pakko ajatella että ubi bene, ibi partia eli missä kulloinkin on hyvä olla, siellä on tällöin isänmaa. Ei niin, että missä isänmaa, siellä hyvä olla.
"Talous saattaa olla kohtuullisessa kunnossa, mutta vanhemmiten koti-ikävä sen kun kasvaa - kertovat siellä asuvat sukulaiset ja tuttavat."
Voi voi. On se hirveää. Meidän sukupolvellamme ei kertakaikkiaan ole varaa mihinkään koti-ikävään, kun koskaan ei tiedä että milloin seuraavan kerran tulee muutto eteen ja onko ensi kuussa vielä töitä. Se, jos talous on kohtuullisessa kunnossa, on todella kadehdittavaa elämää. Silloin ei pitäisi itkeä mistään koti-ikävästä, vaan tehdä siitä oma koti missä sillä hetkellä asuu.
"Yksi ihmisen vitsaus on se, että ihminen haluaa lapsillensa paremman, turvallisemman ja nautinnollisemman elämän kuin on hänellä itsellään ollut. "
Tätä eivät suurten ikäluokkien itsekkäät ja ahneet porsastelijat ole nuoremmilleen suoneet.
"Sanotaan, että äidit - ja jotkut isätkin - antaisivat silmät päästään lastensa hyväksi."
Sanotaan mitä sanotaan, mutta minä uskon itse enemmän omia silmiäni kuin vanhoja latteuksia.
"On aivan selvä asia, että on tullut tehdyksi virheellisiä ratkaisuita, mutta ei niiltä tulevatkaan päättäjät välty. "
Kyllä välttyvät jos ymmärtävät aina tehdä sen worst case -skenaarion ja olla ryhtymättä samanlaiseen kasinopeliin ja toilailuihin kuin edeltäjänsä.
"Pyrkimys on ollut kuitenkin kehittää tilannetta paremmaksi. "
Uskoo ken haluaa.
"Jos nyt yritykset vievät tehtaita ja tuotantolaitoksia halvan työvoiman maihin, ei se ole ikäluokka, joka ne päätökset tekee, vaan joku johtoryhmä, johon kuuluu eri ikäisiä ihmisiä. "
Pääsääntöisesti ne johtajat ovat aina niitä kaikkein vanhimpia ja pisimmän uran tehneitä (mutteivät välttämättä viisaimpia eivätkä kokeneimpia). Siksi ulkoistamisita ja Kiina-ilmiön alullepanosta - ja nykyisestä pätkätyökulttuurista - on aivan oikeutettua syyttää suurten ikäluokkien päättäjiä.
"Kun olet kolmikyppinen ja hyvin koulutettu, on sinun velvollisuutesi luoda niitä pysyviä työpaikkoja niin itsellesi kuin myös niille, joiden koulutus ja taidot ovat vähäisemmät. "
Heti kun joku antaa siihen mahdollisuuden sen jatkuvan tylyttämisen, nöyryyttämisen, pätkätyöhelvetin ja epävarmuudessa elämisen sijaan. Sitä ennen katson velvollisuudekseni tarttua vain hetkeen ja maksimoida oman hyötyni lyhytnäköisesti muista piittaamatta, sillä nykyisellään elämä on pudotuspeli.
"Jos vain ruikutat kovaa kohtaloasi ja yrität siitä syyttää niitä, jotka ovat siihen vähiten syyllisiä, on vain oikein, että kärsit."
Kuulostaa täsmälleen siltä, miten 1920-luvulla porvarit kohtelivat työväestöä. Mutta ainahan ihmiset ovat halunneet potkia päähän niitä, joilla menee heikommin kuin heillä itsellään.
"Kuka sanoikaan: "Oravalle on oikein, että käpy on jäässä".
Meidän komppanianvääpelimme, josta oli kiva kiusata varusmiehiä ja päteä sillä.
"Pidä mielessäsi: Jo silmissäsi häämöttää se aika, jolloin katkerana syöt jok'ikisen sanan noista herjoitasi. "
Kiitos vain. Niitä herjoja olen saanut ateriakseni koko sen ajan mitä itse olen työnsyrjästä tapellut. Nyt on aika jaella niitä takaisinpäin. Ei tässä ikinä tiedä että selviääkö sitä täysipäisenä työelämässä 50-vuotiaaksi saakka, vai onko edessä jääminen sairaseläkkeelle sitä ennen. Mitä omaan alaasi tulee, aika moni IT-ammattilainen kokee ensimmäisen burnouttinsa kolmekymppisenä ja on valmista tavaraa työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä - silti saamatta muuta kuin rakkoja käsiinsä. Aika moni kaikkensa antanut 20-tuntista päivää tehnyt kolmekymppinen työnsankari onkin saanut saikulle jäätyään huomata nimensä seuraavissa YT-neuvotteluissa poiskengittävien joukossa kiitoksena uhrauksistaan työnantajalle.
"Kivisiä polkuja sinulle - niitten kulkeminen nimittäin vain vahvistaa. "
Sitä tässä onkin tallottu niin kauan kun olen työelämässä ollut, eli mitään uutta ei ole odotettavissa. Toivota vain kestäviä kengänpohjia, että meidän sukupolvemme jaksaa töissä maksaakseen teidän porsastelunne laskun.
Sinä et tiedä etkä ymmärrä tästä asiasta enempää kuin sika hopealusikasta, joten keskustelu on turhaa.
Tuolla asenteella ja kielenkäytöllä ei ole missään firmassa käyttöä, joten, jollet pääse töihin, niin syytä itseäsi. Kun haluat tietää, miltä sikasukupolvi näyttää, ota Oskua kädestä kiinni ja mene peilin eteen.
Meidän ystävyytemme on päättynyt.
nähneet ja kokeneet 40 - 50-luvuilla.
Jos niin käy niin sehän tarkoittaa vain paluuta entiseen.
Vaikken ole vielä kuin vajaa viisikymppinen niin olen kokenut silti nuo kaikki.
Hupilennot alkoivat vasta ns. seiväsmatkojen myötä Keihäsen aloitettua toimintansa. Itse kävin etelässä ensimmäisen kerran 70 luvun lopulla.
Vielä 60-70 lukujen taitteessa oli yleisempää ettei autoa ollut perheessä vaan matkat taitettiin julkisilla.
Olin 7 vuotias kun muutimme ensimmäiseen sellaiseen asuntoon jossa oli ylipäätään sähköt.
Muistan sitä ennen asuneemme talossa jossa oli niin kylmä keittiö, että äiti joutui talviaamuisin vesikauhalla/kuupalla rikkomaan jään vesiämpäristä jotta pääsi keittelemään ja lämpöä tuli vasta kun uunit sitä antoivat.
Kaupoissa ei ollut juuri mitään ns. valikoimaa vaan sitä ostettiin mitä oli tarjolla ja mihin varat riittivät.
Teollisuustuotanto oli silloin vasta aloittamassa totista kasvuaan mutta päästöt olivat takuulla väkevämmät kuin nyt. Aika-ajoin tehtaalta käsin tiedotettiin, ettei ollut terveellistä mennä lähijokeen uimaan ainakaan alajuoksulle.
Mainosroskaa ei juuri tullut muuta kuin mitä uskovaiset jakoivat suoraan käteen ja laatikoihin.
Valtion budjetti nousi silloin ja nousee niin kauan kuin on tähteellä yksikin veronmaksaja.
Eli tuommoinen 40-50 vuotta on kestänyt paljon mainetta kerännyt hyvinvointi maailmassa eikä sekään läheskään kaikkialla. Melkoisen lyhyt aika noin maailmanhistorian mittapuulla mitattuna semminkin kun ja jos loppu nyt häämöttää ja paluu arkeen on alkamassa.
Ja paluu arkeen tapahtuu ennen pitkää jos maapallon väestö kasvaa nykyistä vauhtia, samoin tietysti kulutus.
Ehkä tulevat sukupolvet lukevat kirjoista päreen valossa miten 50 luvulta 2000 luvun alkuun ihmiset elivät yltäkylläisyydessä mutta tuhosivat samalla ympäristönsä, kuluttivat luonnonvarat ja täyttivät maan liiankin täyteen.
Mitä ihmeen apokalyptikkoja näistä luonnonsuojelijoista on tullut? Muistutatte ihan Jehovan Todistajia!
Hyvä lista olikin;) Jos käyttäis kömpelöä vertausta: tilaisuus tekee varkaan. Kun on millä kuluttaa ja mitä kuluttaa, miksei kuluttaisi.
Toisenlainen elämäntapa on pitäytyä yksinkertaisuudessa ja hakea hengen sivistystä. Lukemisessa, luontoa kunnioittavassa ulkoilussa, hiljaisuudessa. Pakosta tulee mieleen buddhalaismunkkien itsekurin kasvatus ja mielen jalostaminen. Tavarasta ja elämysmatkailusta kohti vapaaehtoista niukkuutta ja vapautta tässä torppariyhteiskunnassa.
Ehkä se uusi elämäntapa tai sen orastaminen näkyy teidän sukupolvelle. Mä laitan toivoni itsenäisesti ajatteleviin nuoriin. Heissä on se muutosvoima.
""Mä laitan toivoni itsenäisesti ajatteleviin nuoriin. Heissä on se muutosvoima.""
Saman virheen ovat tehneet kaikki ikäluokat toinen toisensa jälkeen sen sijaan, että olisivat itse tehneet jotain. On niin lupsakkaa laittaa toivonsa muiden kannettavaksi ja jos he eivät toivetta täytä voi sitten myöhemmin ryhtyä haukkua moksimaan heitä tai kuten yleisempi tapa on, vanhempia ikäluokkia.
Todellisuudessa on niin ettei mitään muutosta ole odotettavissa vaan elämä soljuu omalla painollaan ihmisten sopeutuessa vallitseviin olosuhteisiin sen sijaan, että muuttaisivat olosuhteita.
Joka ikäluokalla on olleet omat rähisijänsä/uudistumielisensä mutta mihin he päätyvät? Joko ylläpitämään vallitsevaa olotilaa tai kuuliaisesti sen jäseniksi.
Onhan noita nähty. Ei toimi ei.
"Mä laitan toivoni itsenäisesti ajatteleviin nuoriin. Heissä on se muutosvoima."
Ja itse et halua tehdä yhtään mitään muuta kuin narista täällä muiden tekemisestä
Kyllä nuo 60-70-kympiset ehtivät hyvinkin nähdä kaiken tämän, eikä lista riittäkään.
Tullaan vielä näkemään maatalouden taantumista monessa Europan maissa, aavikoitumista itäisessä ja etäläisessä Europassa, vedenpuute kaikialla, nälkäpakolaisten tulva Euroopaan jne..
Ainoa lohtu on, että kun Alpien lumitykyt joudutaan sulkemaan vedenpuuteen vuoksi, voivat varakaat touristit tulla Lappiin hiihtämään, jos pystyvät maksamaan haittaverot lentomatkastaan ja oleskelustaan. Onhan siinäkin muutama työpaikka - ulkomaalaisille.