Kouluruoka ei maistu koska

Kyllä minä olen aina tykännyt kouluruuasta. Ihan normaalia ruokaahan se on! En ymmärrä kun useat kaverini haukkuvat ruokalassa kuinka pahaa se on.

Ei koulussa oo kumiperunoita, eikä tilliliha oo pahaa!

Kaikki elää ku jossain sillipurkissa, eikä karaise itteään ruuan(eikä minkään muunkaan) suhteen. Siis jos ei oo tottunu syömään kunnollista ruokaa.

Ja kasvissyöjäks ei aleta kapinan tai huvin vuoks.

valmisruokia ja puolivalmisteita. Ei ne tehokeittiöiden tädit ja sedät paistele jauhelihapihvejä itse, kyllä ne on saarioisten äitien tekemiä nekin ja monet muut mitä kouluruukasi tarjotaan, eli samaa ruokaa kotona ja koulussa.

Itse työskentelen keittiöllä. Samojen listojen mukaan ainakin täällä laitetaan ruuat niin päiväkotiin kuin kouluihinkin. Jopa aika samanmakuista ruokaa tulee. Lapsille ruoka maistuu, mutta etenkin yläastenuorisolle ei. Ruoka kuitenkin kelpaa opettajille ja muulle henkilökunnalle.

Ehkä sitten teini-iässä on tyypillistä nirsoilu ja lihomisen pelko. Ajatellaa, että jos syön tämän yhden perunan, niin lihon heti 100 g ja saan ainakin miljoona kaloria. Toisekseen se, että ruoka on koululaisille ilmaista, niin ehkä sitä ei osata edes arvostaa. Kun ilmaiseksi saa, niin niin voihan sitä tietysti heittää seinille, muka hauskana vitsinä piilottaa kukkapurkkiin, salaa tiputtaa naapurin maitolasiin, sotkea ikkunaan, sutata tuoliin niin että pahaa-aavistamaton seuraava ruokailija istuu sen päälle ja likaa housunsa yms. mitä kaikenlaista sitä nyt on vastaan tullut.
Hampurilaisateria maksaa vaikka kuinka paljon ja tuskin tulee mieleen viskoa sitä pitkin hampurilaisbaarin seiniä kuin mitäkin saastaa, koska siinä menisi hukkaan nekin rahat. Tai kotona valmisettua ruokaa?
Ei se kouluruoka voi nyt niiiiin pahaa olla, koska aikuisille ihmisille se maistuu ja heiltä saa kiitosta, miten hyvää on. Heillä vain on mennyt nirsoiluikä ohi.

Toisekseen kuulopuheiden perusteella moni alkaa pelätä ruokaa. Kaikki legendat apinanaivokstikkeesta jne. Ihmekös tuo, että ei uskalleta edes maistaa. Kyllähän joku lapsikin saattaa yökkiä jollekin ruualle vain siksi, että toinen on sanonut sen olevan pahaa.

Ja miksi pihvit tulevat valmiina. Aika ja henkiökunnan määrä ovat kuitenkin rajalliset. Ei yksinkertaisesti ole aikaa vääntää pihvitaikinaa esim. 600 ihmiselle ja vielä itse paistaa niitä.

Tulkaa joskus keittiöön tutustumaan. Kyllä siellä on sellainen kiire, että päivän aikana ehtii istua vain kahvilla ja ruokatunnilla (ja vessanpöntöllä). Kaikki muu aika seisomista ja kävelyä paikasta toiseen.
Kaikkemme teemme tarjotaksemme maittavaa ja terveellistä ruokaa. Minusta on surullista, että keittiö (koulun ja päiväkodin sydän) useissa paikoissa on siirtynyt keskuskeittiöihin. Mikä voittaa keittiöstä leijuvan, vastapaistetun leivän tuoksun tai ruuan herkulliset aromit?

Kyllä muistan hyvin nuoruudestani (peruskoulun kävin alkaen 80-luvun alkupuolelta), että esim. ne koulun perunat olivat juurikin aivan hirveitä. Kotona söimme (isovanhempien pellolla) itse kasvatettuja perunoita ja se koulun tarjonta oli järjestään sitä osastoa, mikä meillä heitettiin nostettaessa pois. Ei niistä sairaaksi tullut, mutta maku oli aivan karmea. Eli kyllä sitä 'ennen' oli ihan faktisesti huonoa kouluruokaa.

Itse en tiedä nykyisestä kouluruuasta mitään, joten sitä en voi kommentoida. Mahdatkohan sinäkään tietää... Sehän nyt on selvää, että jos joku parempaakin saa, niin ei sitä (itselleen) niin huonosti maistuvaa kouluruokaa sitten välttämättä syö. Vähän sama asia kuin joku varakkaampi ei jokaisen sentin perään viitsi katsoa. Minusta ilmaisen kouluruuan tarjoaminen on erittäin hyvä asia, mutta ei se joidenkin nuorten kouluruuasta piittaamattomuus ole mikään hyökkäys jotain pyhää instituutiota vastaan; jos ei uppoa niin ei sitten, ei tuon nyt luulisi muilta pois olevan. Monesti näiltä 'perinteiden vaalijoilta' tuntuu unohtuvan se, että on muitakin tapoja lähestyä asiaa (kuin asiaa) kuin se heidän 'absoluuttisen oikea' omansa. Niin kauan kuin oman kersan ateriointi on mahdollista, niin ei luulisi paljon olevan valittamista jonkun muun syömisestä tai syömättömyydestä.