Miten kummassa saan avattua suuni.. Ollessani isommassa porukassa, olen aina se hiljaisin, puhun vain jos minulle puhutaan. Sisälläni jyllää hirveästi sanottavaa, mutta en saa avattua suutani :/ Joskus kun olis hyvä tilaisuus puhua vaikkapa kaksin ollessa, en yksinkertaisesti keksi mitään.. Kulutan ihan liikaa aikaa sen miettimiseen, että miten muut reagoi sanomiseeni ja siihen, mitä nyt voisin sanoa. Sitte iskee paniikki kun tajuan etten keksi mitään!
Todella rasittavaa, en tahtos olla tällänen porukan hilajaisin ja sen takia "syrjityin" :/ Olen mielestäni edistynyt kovasti ja päässyt hyvin eroon ujoudestani, itsetuntoni on edelleen huono ja tästähän tämä johtuukin. Olis ihana olla ihan huoleton ja avata suu aina kun siltä tuntuu.. Eikä aina sivussa miettiä että "mitä nyt sanon, mitä muut ajattelee.." x/
Todella rasittavaa, en tahtos olla tällänen porukan hilajaisin ja sen takia "syrjityin" :/ Olen mielestäni edistynyt kovasti ja päässyt hyvin eroon ujoudestani, itsetuntoni on edelleen huono ja tästähän tämä johtuukin. Olis ihana olla ihan huoleton ja avata suu aina kun siltä tuntuu.. Eikä aina sivussa miettiä että "mitä nyt sanon, mitä muut ajattelee.." x/
Vastaukset 2
Vanhimmat
mä oon samanlainen.ajattelen aina mitä muut ajattelee ja katson tarkkaan niiden ilmeet kun olen jotain sanonut. heitän kyllä läppää joskus mutta äänen sävystäni huomaa etten ole ihan kotonani. ja pikkuhiljaa jään porukan ulkopuolelle.huomaan että muut on jo hyviäkin kavereita keskenään. olis kiva olla huoleton nimenomaan. olen 20vuotias.ja oikeasti en ole hiljainen kun olen tutussa seurassa puhun kokoajan mutta vieraammassa esim koulussa tulee hirveä itsekontrolli ja alan häpeen sitä että olen ujo.sillä kun ei tee yhtään mitään!
Ihan ku minun suusta, ikääkin saman verran! Tuttujen kanssa tai jos toinen ihminen sattuu olemaan tosi puhelias ja sen oloinen ettei välitä mistään pikkuseikoista, vaan hyväksyy minut just sellasena ku olen, sellasten kanssa pystyn olemaan "oma itseni". Mutta kun olen selvästi isossa porukassa ja väkiste vetäydyn sivuun, aattelee kaikki että haluan olla hiljaa enkä välitä jutella.. siks ei kukaan edes yritä tulla jutteleen :/ Oikeen lyttää tätä mun itsetuntoa se, että jotkut ei edes puhuessaan katso mua silmiin.. ei huomioi vaikka vieressä seison.. ja talloo alleen sanomatta sanaakaan. Sellasten seurassa menee kyllä niin maahan, ettei vaan yksinkertasesti riitä intoa edes yrittää.