suomi24.fi
Yleistä tieteestä
Miellekarkua tieteenteon ……
Tieteen kohde on todellisuus. Mutta tieteen tehtävä ei ole vain summittaisesti vellata ja mällätä todellisuutta esitellen siitä katkelmia suppeasti rajatun täsmästi. Loppujen olevaisten huomioon-, mukaanlukeminen tarvitaan. Siten kaikki, eli loputkin, filosofiset alkiot tarvitaan. Ja silloin sisältyy jo mukaan koko, siis loppujaankin myöten, funktionaalisuus. Osa funktioista perustaa sääntöjä, kuten sen, että on tiedettä tehtäessä summittaisen välläämisen ja mälläämisen sijasta edistettävä parhaalla tavoin. Tämä sääntö sitoo tieteentekijät ja johtaa heidän parhaimmistonsa harjoittamaan paratiisisoimista. Eivätkä ne pahantekijöiksi lukeudu nekään hopeamitaliluokassa työskentelevät, jotka vain edistävät hyvemmäksi ja paremmaksi. He vaan eivät edusta kyvykkyyden huippua.
Hopeamitaliluokassa voi pärjätä onnekkaasti 1.) tekotapojen teknisellä etevyydellä, 2.) henkisyydellä jonka mittasuhteissa muistin hiukan liian suuri osuus häiritsee yhdistyneenä ahkeruuteen ja nöyryyteen, 3.) osan teoista ollessa absoluuttisesti virheitä, 4.) luomusvajanaisuudella, 5.) tavoiteviallisuudella monenlaisella,
kunhan oikeata on tarpeekis paljon eli ohjaavuuden riittävyyden raja-arvon ylittävä määrä.
Huippuluokassa pärjää vain puhtaalla älyn loistolla ja se elämä on älyn loiston yksipuolinen näytelmä.
Ennen kysyttiin, onko metafysiikan mukaan ottaminen välttämätöntä. Nykyään sanotaan, että metafysiikka, kuten avain-metafyysinen ote, on välttämätön. Edelleen väestöllisten tavoitteiden saavuttaminen tehostuu maalattaessa esityksen tiivistelmään paksu metafyysisyys.
Spekuloiminen, että mikä riippuu mistäkin ja mitä tulee järjestyksessä ensin, on sekasortoisen tietämättömyyden ilmentymä ja hälyytys myös lähistöllä mahdollisesti oleville tietäville. On käytettävä puheenvuoro asiasta.
Tavoitteena ei ole:
- raha
- aineellinen
- oppineisuus
- manttaalit (hehtaarit)
- rikkauden kaikki ulkoiset tunnusmerkit
- talouskasvu
- raivaaminen ja rakentaminen
- asuttaminen
- suuret faktakasat
- jne
- jne
- jne
Tavoitteena on:
- paras todentuminen mukaan lukien sen aikaisuus
: : Siten ikuinen liikehtivä evoluutiossa etenvä paratiisi
Paratiisi on siis ensin. Paratiisisaatio johtaa paratiisiin. Tietoisuuden, älyn, ja hengen, todellisaatio, johtaa oppimaan, löytämään, ymmärrys paratiisisaatioon, paratiisiin. Sillä vain ääretön todellisuus riittää paratiisille. Sitä vähäisempiä paratiiseja ei ole eikä tule, vähäisempien tuottamisyritykset ovat surkeasti ja karkeasti tuhoon tuomittuja.
Ajattelukieltäytyjyys on yleinen elämäntapa. Sitä perustellaan nuoruudessa havaituilla huonoilla ajattelutuloksilla. Sanotaan, että näillä aivoilla jos ajattelee, niin syntyy vaan päivä päivältä pahempaa vahinkoa.
Minun on vaikea sellaista ymmärtää, koska melkoinenhan määrä vahinkoa syntyy ajattelematta elettäessäkin. Ja toiseksi siksi, että onko hän mielihyvätön ihminen. Psykologia ei taida tuntea mielihyvättömiä ihmisiä, ainakaan näin yleisenä, kaikkialla vellovana, arkeaan tyynesti elävänä massana. Silti juuri tuntuisi siltä, että mielihyvä ei ole nyt palkitsemassa ja siten ajattelulta puuttuvat palkkiot, jotka saisivat ahkeroimaan lisää ja kunnollisemmin.
Ajattelukieltäytyjien lisäksi on toinen ihmisryhmä, jonka toiminnan järkevyyttä en ole löytänyt; ”korvistakuulijat”. Selittää en osaa heidänkään rooliaan.
Ennen kuin esittäisi VAROITUKSIA, pitäisi ymmärtää mistä on kyse. Ehkä joku hoitaa nämä hommat. Minä olen täten ilmoitusvelvollisuuteni täyttänyt. Onhan niitä pystyviä ihmisiä.
Yleistä tieteestä
Miellekarkua tieteenteon ……
Tieteen kohde on todellisuus. Mutta tieteen tehtävä ei ole vain summittaisesti vellata ja mällätä todellisuutta esitellen siitä katkelmia suppeasti rajatun täsmästi. Loppujen olevaisten huomioon-, mukaanlukeminen tarvitaan. Siten kaikki, eli loputkin, filosofiset alkiot tarvitaan. Ja silloin sisältyy jo mukaan koko, siis loppujaankin myöten, funktionaalisuus. Osa funktioista perustaa sääntöjä, kuten sen, että on tiedettä tehtäessä summittaisen välläämisen ja mälläämisen sijasta edistettävä parhaalla tavoin. Tämä sääntö sitoo tieteentekijät ja johtaa heidän parhaimmistonsa harjoittamaan paratiisisoimista. Eivätkä ne pahantekijöiksi lukeudu nekään hopeamitaliluokassa työskentelevät, jotka vain edistävät hyvemmäksi ja paremmaksi. He vaan eivät edusta kyvykkyyden huippua.
Hopeamitaliluokassa voi pärjätä onnekkaasti 1.) tekotapojen teknisellä etevyydellä, 2.) henkisyydellä jonka mittasuhteissa muistin hiukan liian suuri osuus häiritsee yhdistyneenä ahkeruuteen ja nöyryyteen, 3.) osan teoista ollessa absoluuttisesti virheitä, 4.) luomusvajanaisuudella, 5.) tavoiteviallisuudella monenlaisella,
kunhan oikeata on tarpeekis paljon eli ohjaavuuden riittävyyden raja-arvon ylittävä määrä.
Huippuluokassa pärjää vain puhtaalla älyn loistolla ja se elämä on älyn loiston yksipuolinen näytelmä.
Ennen kysyttiin, onko metafysiikan mukaan ottaminen välttämätöntä. Nykyään sanotaan, että metafysiikka, kuten avain-metafyysinen ote, on välttämätön. Edelleen väestöllisten tavoitteiden saavuttaminen tehostuu maalattaessa esityksen tiivistelmään paksu metafyysisyys.
Spekuloiminen, että mikä riippuu mistäkin ja mitä tulee järjestyksessä ensin, on sekasortoisen tietämättömyyden ilmentymä ja hälyytys myös lähistöllä mahdollisesti oleville tietäville. On käytettävä puheenvuoro asiasta.
Tavoitteena ei ole:
- raha
- aineellinen
- oppineisuus
- manttaalit (hehtaarit)
- rikkauden kaikki ulkoiset tunnusmerkit
- talouskasvu
- raivaaminen ja rakentaminen
- asuttaminen
- suuret faktakasat
- jne
- jne
- jne
Tavoitteena on:
- paras todentuminen mukaan lukien sen aikaisuus
: : Siten ikuinen liikehtivä evoluutiossa etenvä paratiisi
Paratiisi on siis ensin. Paratiisisaatio johtaa paratiisiin. Tietoisuuden, älyn, ja hengen, todellisaatio, johtaa oppimaan, löytämään, ymmärrys paratiisisaatioon, paratiisiin. Sillä vain ääretön todellisuus riittää paratiisille. Sitä vähäisempiä paratiiseja ei ole eikä tule, vähäisempien tuottamisyritykset ovat surkeasti ja karkeasti tuhoon tuomittuja.
Ajattelukieltäytyjyys on yleinen elämäntapa. Sitä perustellaan nuoruudessa havaituilla huonoilla ajattelutuloksilla. Sanotaan, että näillä aivoilla jos ajattelee, niin syntyy vaan päivä päivältä pahempaa vahinkoa.
Minun on vaikea sellaista ymmärtää, koska melkoinenhan määrä vahinkoa syntyy ajattelematta elettäessäkin. Ja toiseksi siksi, että onko hän mielihyvätön ihminen. Psykologia ei taida tuntea mielihyvättömiä ihmisiä, ainakaan näin yleisenä, kaikkialla vellovana, arkeaan tyynesti elävänä massana. Silti juuri tuntuisi siltä, että mielihyvä ei ole nyt palkitsemassa ja siten ajattelulta puuttuvat palkkiot, jotka saisivat ahkeroimaan lisää ja kunnollisemmin.
Ajattelukieltäytyjien lisäksi on toinen ihmisryhmä, jonka toiminnan järkevyyttä en ole löytänyt; ”korvistakuulijat”. Selittää en osaa heidänkään rooliaan.
Ennen kuin esittäisi VAROITUKSIA, pitäisi ymmärtää mistä on kyse. Ehkä joku hoitaa nämä hommat. Minä olen täten ilmoitusvelvollisuuteni täyttänyt. Onhan niitä pystyviä ihmisiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.