Ryskyvätkö puut kaatuessaan silloinkin, kun kukaan ei ole kuulemassa?
Puun ryske
Psykopatologia
361223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Eli minusta tuo kysymys liittyy voimakkaasti minuus-käsitteeseen.
Kun henkilön minuus on kehittynyt erilliseksi ja itsenäiseksi, hän ymmärtää, että hänen aisti ja kokemusmaailmansa on toisista ihmisistä ja ympäristöstä erillinen.
Tässä on sama homma, kuin siinä, kun lapsi laittaessaan silmänsä kiinni, luulee, etteivät toiset näe häntä.
Eli, jos henkilö tajuaa, että elämää on muuallakin, kuin hänen aistiensa ja kokemuspiirinsä sisällä, hän tajuaa, että puiden ryske ei riipu hänestä, tai kuulijasta.
mielestäsi. Minusta ei.
Sopii sopii, Aina epäillä sopii, mutta ryskyy se silti.
joku sattuu paikalle. Ei muuten.
Riippuu siitä, mitä ryskeellä tarkoitetaan.
Tietty tapahtuma, eli puun kaatuminen ja kaatumisen aiheuttama aallonpituuksien muuttuminen tapahtuvat siitä huolimatta, että ketään ei ole paikalla.
Mutta, jos ryskäämisellä tarkoitetaan havaintoa, niin silloin ei tietenkään ryskettä ole, ellei kukaan ole kuulemassa.
Ryskääminen olisi tällöin ihmisen antama nimi omalle havainnolleen, eikä havaintoa ole ilman havainnoitsijaa.
Siinä mielessä psykopatologia olet oikeassa, että kielelliset ilmaukset eivät voi tarkoittaa havainnon takana olevaa. Joten ryskääminen ilmeisesti on juuri tätä havaintoa kuvaava termi ja havaintoahan ei ollut ilman havainnoitsijaa.
Mutta tapahtuma siis on ilman havainnoitsijaakin.
Se voidaan havaita jälkeenpäin näköhavainnon perusteella, kun nähdään, että ennen pystyssä ollut puu on kaatunut.
Eli kielellinen termi syntyy siitä, kun havaintoa käsitellään ajatuksen tasolla ja se viestitään toiselle.
Vielä on kuitenkin eräs niksi, joka on sinun näkemystäsi vastaan.
Se, että kuten tuossa nunchacu-overlord totesi, että ihmisiä on kuuroja ja kuulevia.
Emme voi tietää, miten toiset havaitsevat tapahtuman. Sillä, miten muut havaitsevat tapahtuman, ei ole merkitystä.
Eli havainnon kokeminen on muuttuva.
Eli, sanallinen termi kuvaakin siis tapahtumaa, eikä havaintoa, sillä ihmiset ymmärtävät termin tarkoittavan samaa asia, siitä huolimatta, miten he kyseisen asian kokevat.
Siis ihminen luo termit havainnon käsittelemisen pohjalta. Mutta termi tarkoittaa tapahtumaa, joka havaitaan, eikä havaintoa.
Eli nyt tullaankin siihen tulokseen, että ensimmäinen viestini "liittyy minuuteen", olikin lopulta lopullinen vastaus.
Eli ryskääminenhän siis vielä tarkennettuna tarkoittaa tapahtuman seurauksia, eli aallonpituuksien muuttumista, tilojen muutoksia.
Ihminenhän ei havaitse puun kaatumista ilman sitä, mikä on havaittavan ja havaitsijan välillä. Eli jaetaan tilanne havaitsijaan, havaittavaan kohteeseen, havaitsijan ja havaittavan välillä olevaan havaintomateriaaliin, jonka muutoksista tapahtuma havaitaan.
Sekä havaitsijan havaintomateriaalin havaitsemiseen, eli mittaamiseen ja sen prosessointiin.
Eli sillä ei ole merkitystä, miten havaintomateriaalin muutoksia koetaan.
Ryskääminen kuvaa nimenomaan tietynlaisia havaintomateriaalin muutoksia, jotka aiheutuvat puun kaatumisesta.
Mutta niitä havaintomateriaalin muutoksia voidaan havainnoida millä tahansa tavalla.
Kuurous oli nyt huono esimerkki, koska kuuro ei kuule ryskäämistä, eikä havaitse havaintomateriaalin muutoksia äänen osalta.
Mutta esim. eri ihmiset voivat kokea valon eri tavalla. Samoin eri ihmiset ja ainakin eri eläimet kokevat ääniä eri tavoin.
Kuitenkin "ryskääminen" on sovittu termi, jota käytetään tietyn tapahtuman yhteydessä.
Voidaan sanoa, että tässä voidaan huomata havaitsemistavan muuttujan olevan "kuuleminen", mutta kuulemisen tapaa ei ole rajattu.
Löytyykö tuohon kysymykseen "oikeata" vastausta? Miten sen voisi todistaa? Oletetaan vaikka, että jossain Keski-Suomen metsässä kaatuu puu. Minä asun pääkaupunkiseudulla, enkä varmasti kuule sitä. Mutta miten ovat ne, jotka asuvat lähellä, mutta eivät ole kuitenkaan paikalla näkemässä, kuulevatko he?
Toinen esimerkki: istun tässä kotona koneen äärellä ja kuulen, kun naapuritontilla rakennetaan taloa. Ilmeisesti siellä on menossa joku betoninvalu, äänestä päätellen. En näe sitä, en siis ole paikalla, mutta kuulen sen. Kuulenko sen siksi, että tiedän sinne rakennettavan taloa, vai koska se on lähellä?
Pieni lisäys: vai kuvittelenko kuulevani, kun tiedän, että siellä rakennetaa?
Oletan kahden henkilön seisovam puun vieressä. Toinen on terve ja toinen umpikuuro. Puun kaatuessa terve kuulee puun kaatuvan, mutta kuuro joka saattaa olla omissa ajatuksissaan ei välttämättä edes havaitse ympäristössään tapahtuneen muutosta. Jollekin asialle siis asia on tapahtuva ja toiselle taas ei. Kun taas en tee eroa muutenkaan elottoman ja elävän välillä, niin käsitän elottomalle puun kaatumisen ryskeen olevan todellinen, mutta tietoiselle elolliselle se on aivan samantekevää.
Sokealle puu ei kaadu, ryskää vaan; kuurolle kaatuu mutta ei ryskä! (tärisee kuitenkin).
Elokuvateatterissa valkokankaalla ei ole kuvaa, ellei kukaan ole katsomassa.
Valkokankaalla ei ole kuvaa ilman katsojaa
Kuva rakentuu ihmisen aivoihin silmän välityksellä.
Eli ei rysky.
Kysymys on kaksisuuntaisessta vaikutteesta
Ääni kuulija, kuva näkijä.
Kuva on ihmisen kehittämä "aisti harha",jota
ei todellisuudessa ole edes olemassa sellaisenaan.
Ihminen näkee sen rajatun maailman minkä tällä
saamallamme "konstruktiolla" voi nähdä.
Suurin osa "todellisuudesta" jää meiltä näkemättä
koska olemme erittäin rajallisia ja vähäisiä
"ihminnen ei ole edes pisara valtameressä"
Siis tyytykäämme siihen mitä olemme saaneet
Vai voimmeko pyytää jostain lisää?
Voisitko yrittää muuttaa ankeat ajatuksesi hyviksi, niin voisit itsekin paljon paremmin ja voisitko avartaa ajatusmaailmaasi sillä uskon, että sinulla on vielä paljon kaunista ja hyvää näkemättä ja kokematta.
Mitä on "ryskyminen"? Minun mielestäni puut kaatuessaan parakronkkaloitsevat.
Subjektiivinen havainto tai aistimus kuitenkin!
kiva nikki ;)
Otsikoituna alkuperäinen kysymys laajempana.
En pysty vastaamaan, sillä en löydä faktapohjaa jolla voisin pitävästi perustella kumpaakaan näkemystä.
Maailma on sen osana olevan ihmisen tulkinta olemisestaan. Myönteinen vastaus edellyttäisi jonkin korkeamman ulottuvuuden olemista, josta vastaus voitaisiin antaa. Sellaisen olemassaoloa taas ei vo osoittaa.
nauhuri?
Minun näkemykseni:
Ryskymistä vastaavat tapahtumat ovat olemassa ilman kokijaakin, mutta se on puunkaatumistapahtumasta vain hyvin ohut nelidimensioinen leikkaus.
Kaikkea puun kaatumistapahtumaan liittyvää on paljon enemmän kuin mitä kaikkien kokijoiden yhteenlaskettu kokemus vastaa.
Esimerkiksi tapahtumat eivät välttämättä "etene",ne vain sijaitsevat vierekkäin. Syy-ja-seuraus-kokemus johtuu vain ajan kokemisesta yksisuuntaisena liikkeenä.
Jonkun hyönteisen kokemus puusta ei välttämättä sisällä yhtään samaa osakokemusta kuin ihmisten kokemukset puusta. Puu on paljon enemmän kuin vain se miten silmämme sen näkee, tai ihomme tuntee.
Kokemus ei ole väärässä,
kokemus on seuraamus "todellisuudesta",
kokemus on "todellisuutta" myös,
kokemus on eri asia kuin "loput todellisuudesta",
kokemus on ainoa todistettu osa "todellisuudesta".
Ryskyminen ei ole samaa kuin puun kaatuminen.
Ryskyminen on kokijan kokemus todellisuudesta.
Ilman metsässä olevaa kokijaa kaatuva puu kaatuu, ja tekee asioita jotka voidaan tulkita ryskymiseksi, mutta se ei rysky.
Ryskyminen on varmasti olemassa, puun kaatumisesta ei ole varmoja todisteita.
t.T.
Tämä on niitä turhimpia pähkäilyjä mitä filosofit (muka filosofit) keksivät.
Kaatuuko se puu ensinkään jos ketään ei ole paikalla?
Kaatuu, senhän voit todeta osuessasi sitten jälkeenpäin paikalle. Ja jos se kerran kaatui vaikka ketään ei edes ollut paikalla voinee siitä päätellä että yhtä hyvin se myös ryskyi, pieni vaiva se sille puulle on siihen kaatumisen työmäärään nähden.
Puusta ei kuulu ryskettä, koska puun kaatuessa maahan syntyy värähtelyä, jonka ihmisen/eläimen korva muuttaa ääneksi. Yksinkertaista.
-
????
Onko aivokuollut ihminen kuollut, vaikka sydän ja verenkierto vielä toimivat ?
Vanha malliesimerkki siitä miten mistä tahansa voidaan väittää mitä tahansa, kun vain ensin jätetään tyystin pois fysiikka, logiikka, ja ns. arkijärki.
Ei tarvitse, jos äänellä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi papukaijan puhuminen. Kuka nyt papukaijan turpa käräjille veisi vaikka luuseri homoksi haukkuisikin.
jos kukaan ei ole sitä katsomassa, havaitsemassa ?
Pilvessä tuli joskus ajateltua että miten paljon sitä ihminen onkaan "pilvessä" tavallaan koko ajan, miten muuntelemme käsityksiä siitä mitä näkökentän, kuuloaistin ym. voimme havaita. Mitä jos maapallolla ei olisi yhtään eläintä joka näkisi, miltä maailma silloin näyttäisi, tai mitä jos meillä olisi vielä paremmin maailmaa havainnollistava aisi kuin näkö, miltä maailma silloin vaikuttaisi? Näen itseni vain pisteenä kolmiulotteisessa avaruudessa joka ottaa vastaan aistimuksia ja luo niistä sitten käsityksen todellisuudesta, eli maailma on minulle pelkkää illuusiota. Puu ryskyy kaatuessaan tai vaikkei kaatuisikaan jos minä sen niin koen, mutta jos en koe puun ryskyvän niin eihän se niin sitten teekkään vaikka tapahtuma tapahtuisikin. Näen itseni "paikallaan" olevaksi härveliksi joka kuvittelee kolmiulotteisen avaruuden havaintojensa perusteella, kuvittelee liikkuvansa siinä ja luo mielikuvia siitä. Huomenna taas varmaankin oivallan asian jotenkin muuten.
Tuo on jonkun omahyväisen kakkiaisen keksimä "kysymys". kertoo vain ihmisen itsekkyydestä. Ja jotakin pöljäähän filosofin on palkkansa vastikkeeksi keksittävä.
No mitäs luulet, pahvi? Kaatuvatko puut metsässä jos kukaan ei ole katsomassa?
Sinä olet kiusannut Letteä!
Tästä lähtien pysyt poissa hänen keskusteluketjuistaan joka palstalla!
Kateutes on tehnyt sinusta niin tyhmän, ettet osaa tehdä omia kirjoituksia, vaan mitätöit Letteä.
Lette inhoaa sinua.
Tarttisit selkäsaunan pera aukko.
Oletetaan ryske ilman värähtelyksi. Oletetaan myös, että värähtely on olemassa. Kysymys kai lähinnä on siinä, että onko ryske ryskettä, jos sitä ei kukaan käsitä ääneksi. Päästiin taas ryskeen määritelmään. Jos ryske määritellään ryskeeksi, vaikkei sitä kuulla, se on olemassa. Pah. Minähän en sanonut tässä kerrassa mitään.
Tilanne on mahdoton. Aina on joku mikrobi, johon rytinä jotenkin vaikuttaa. Jos tilanetta ei ole olemssa, ei siihen voi antaa todellista vastaustakaan.
Viittaat selkeästi Berkeleyn sollipsisimiin. Kysymys on lainattu sieltä.
Vastaan että ryske ja ei-ryske ovat kielenkäytössämme. Et voi "kuulla" puun kaatumista, jos sinulla ei ole kuulemiseen liittyvää kielenkäyttöä. Niinpä olemme vaiti.
"Ryskyvätkö puut kaatuessaan silloinkin, kun kukaan ei ole kuulemassa?"
Eivät rysky jos kukaan ei ryskettä havaitse, koska ryskyminen vaatii korvia. Sen sijaan puiden kaatuessa syntyy ääniaaltoja vaikkei ketään havaitsisikaan kaatumista. Maailma on siis olemassa mutta tarvitaan joku havaitsemaan ryske korvillaan että ryskyy. Havaitsija ei siis luo maailmaa tai havaitsijaa tarvita jotta maailma on.
Laitetaan lähistölle mikrofoni ja laitetaan robotti sahaamaan puuta. Sen jälkeen kuunnellaan nauhoite.
Esimerkiksi näin se voidaan, (voidaanko ?), todistaa ilman subjektiivista kokijaa.