Olen 50 nainen ja innostuin viime kesänä juoksemisesta aivan suunnattomasti. Olen juossut siitä lähtien lähes joka päivä n. 3-4 km ja se on aivan ihanaa. Minulla ei ole mitään opastusta. Tätä ennen en ole juossut juuri metriäkään. Nyt yllätyksekseni näyttää, että ihan kuin pohkeeni olisivat PAKSUNTUNEET. Olen sirorakenteinen. Voiko olla totta. Jos näin on niin homma saa jäädä tähän.Ulkonäkö ennen kaikkea.
Kertokaa jos tiedätte
intojuoksija
10946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sohvalle mars,kynsiä lakkaamaan.
Olisko optinen harha, jos reidet ovat ohentuneet?
Hyvä pointti, on ne ehkä ohentuneet. Huh! pelästyin jo että juoksut on juostu. Toivoisin kyllä vielä varmistuksen, että pohkeet eivät tästä paksuunnu. Tiedän, että kysymys on naurettava niiden mielestä, sääret eivät ole merkityksellisiä. Mulle ne nyt vaan on. Siis en halua mitään muskelijalkoja.
Lieneeköhän harhaa kun ennen juoksuharrastustani painoin 47, nyt reilut kolme vuotta juosseena painan 52... Ennen pohkeeni/reiteni ovat lähinnä luihut, nyt ne näyttävät terveen lihaksikkailta. Ei minulla silti mitään muskeleita ole, ihan kivan näköiset lihakset vain. Omistan nyt takamuksenkin ensimmäistä kertaa elämässäni:) Minulle tämä sopii ja niin sopii miehellenikin!
Meitä on moneksi. Kukin tekee tavallaan.
Lähtötilanne oli ihan moitteeton mitä tulee sääriin ja takapuoleen. Eikö täällä ole asiantuntijoita, jotka vois kertoa, mitä jouksuharrastajan kropalle tapahtuu 3-4 km melkein päivittäisellä juoksulla pitemmän päälle. Minusta se on kuitenkin aika maltillista juoksemista, ja tekis mieli pidentää matkaa, mutta vähän tässä arveluttaa.
päivittäisellä juoksulla ei pitäisi tapahtua lihaksistossa kyllä yhtään mitään. Muutokset johtuvat varamsti ruokailusta ( lihominen) Pidennä lenkkisi 10 kilometriin, alkaa lihakset kuivua !!!
Lihomisesta ei ole kyse vaikka ruokahaluahan tämäkin juoksumäärä kasvattaa mutta jotain kai sitte kuluukin. Tuskin ne läskit nyt pohkeisiin valahtaa. Mutta sellasta vaan, että mitä tarkoittaa lihasten kuivuminen.
Jos olisit vielä 1/2 vuotta sitten ehdottanut 10 km juoksulenkkiä, niin olisin pyörtynyt ajatuksesta, mutta nyt voisin rohjeta ajatella jopa sellasta, kun kuntoni tuntuu kestävän, jos vaan nilkat kestää ja "vanhat" polvet. Yhden kerran nimittäin pohkeessa napsahti, enkä pystynyt 2 viikkoon juoksemaan. En olis ikinä uskonut, että näinkin tieteelliseksi menee juokseminen ja olen ihan ööönä.
Tuskin tosiaan läskit ihan ensimmäisenä pohkeisiin pakkaantuu:) Taitavat olla ihan lihasta. Voihan sitä jotenkin testata, jos epäilyttää... Jännitä pohkeesi ja tunnustele kädellä. Jos pohje tuntuu kivikovalta, se on lihasta. Jos pehmeältä, niin olet jollain kumman tavalla onnistunut kerämään ylimääräiset rasvavarantosi pohkeisiin:)
En osaa sanoa, kasvattaako 2-3 km:n päivittäinen juoksentelu lihaksia... Kilometrit tuntuvat kyllä kovin vähäisiltä, mutta sehän tietysti riippuu ihan vauhdistakin ja kyllä noinkin säännöllinen liikunta vahvistaa.
Omat lenkkini ovat 5-20 km mittaisia, eivätkä lihakseni todellakaan ole kuihtuneet. Mutta kaikkihan tietysti riippuu lähtökohdasta. Jos muskelimies alkaa juosta pitkiä, hän tod. näk. "kuihtuu", kun taas totaalisen laiha ihminen saa lihaksia jalkoihinsa.
Ja eikös juuri pohkeet ole juoksijan tärkeimmät lihakset, joten totta ihmeessä ne säännöllisellä harjoituksella vahvistuvat. Eli, jos olet todellakin noin huolissasi "ylisuurista" pohkeista, kannattaa siirtyä muihin harrastuksiin, vaikka käsitöihin...
Arvioin liian alhaiseksi kilometrimäärän, se lenkkini onkin kuulemma 4 km ja aloin sitä juoksemaan 1,5 kertaisena eli juoksinkin 4-6 km. Aika nopeesti porhallan sen matkan ja tosi hyvä kunto mulla jo onkin, mutta mutta, jalat prakas, kun olin niin malttamaton ja ahnehdin liikaa lisäjuoksumetrejä. Vähän tossa viime viikolla oikee jalka tuntu kipeeltä siinä juostessa, mutta minäkö olisin pysähtynyt, eheeei ja nyt sitte maksan siitä kovaa hintaa. Polvi on poissa kuvioista enkä pysty kunnolla edes kävelemään ja se kipu säteilee lepotilassakin ylös ja alas jalkaa. No tässä varmaan menee aikaa ja omapa oli vikani. Päätin kuiteskin nyt, että mielummin sitten paksut pohkeet juosten kuin että täyslevinneisyys juoksematta. Kai se on uskottava, että 17-kesäsen näkösenä ei tässä enää pysytä. Ja sekin on nyt uskottava, että mikä pätee urheilussa 25-vuotiaaseen nuoreen mieheen ei sitte välttämättä pädekkään 50 äitiliiniin. Käsitöiden aika ei kuitenkaan ole vielä vuosikausiin, sen tässä päätin, mutta kiitos kivasta ehdotuksesta optiselle. Ps. tietääkö kukaan kauanko tämmönen jalkavamma kestää (en viitsi mennä lääkäriltä kysymään).
...hyvästä päätöksestä! Jos juoksusta pitää nonkin paljon kun kerrot pitäväsi, olisi päätöntä lopettaa se lihaksikkaiden pohkeiden pelossa.
Ja mitä polvikipuihin tulee, niin kaikenlaisiin kipuihin saat ainakin näin alussa varautua. Kolmen vuodean aikana olen käynyt läpi kaiken mahdollisen ja vasta nyt alkaa paikat pikkuhiljaa kestää kilometrejä.
Monipuolisia lihaskuntoliikkeitä ja venytyksiä kannattaa tehdä ihan säännöllisesti.
Nyt vaan pelkään, että lähden tän polvivamman kanssa liian aikaisin juoksemaan. Varmaan pari päivää pitää malttaa vielä senkin jälkeen kun paraneminen on tapahtunut. Juoskaa te muut munkin edestä kun on niin hyvät juoksusäätkin. Kesällä, kun oli hellettä piti ainakin minun lähteä aamuvarhaisella ettei aurinko porottanut liian tukahduttavasti. Hyvää juoksukesää kaikille ja kiitos vastauksista.