"Minkä värinen nyt on tuo mäellä oleva mummon punainen mökki, joka siintää yötaivasta vasten?"
Mummon mökki
Psykopatologia
20660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hyvä kysymys! Valo "tekee" värin, ja mummon punainen mökki umpipimeydessä ei todellakaan ole punainen, vaan lähes musta.
"Valo "tekee" värin, ja mummon punainen mökki umpipimeydessä ei todellakaan ole punainen, vaan lähes musta."
Umpipimeydessä oleva väri?
Väri on fysikaalisena ilmiönä valoa. Auringonvalo on kaikkien värien summa.
Kun sekoitetaan valon päävärit eli punainen, keltainen ja sininen, lopputuloksena on valkoinen valo. Tätä kutsutaan additiiviseksi värin sekoittamiseksi.
Kun valokiilat leikkaavat, muodostuu täysin valkoinen valoalue.
Väri on myös ainetta. Subtraktiivinen värinsekoitus tapahtuu väripigmenteillä eli väriaineilla. Päävärit sininen, punainen ja keltainen tuottavat sopivasti
sekoitettuna mustan värin.
Värin perusedellytys on valo, sillä pimeässä emme näe värejä.
Tässä muutama tieto värin muodostumisesta.
"Umpipimeällä" tarkoitin pimeää, iltapimeää, ei katuvaloja.
kuuluisi nimimerkkiäsi kunnoittaen esittää; "miksi tuo mäellä oleva mummon punainen mökki siintävällä yötaivaalla vaikuttaa"
punainen.
Se, että mökin väriolio näyttää erilaiselta eri valossa, kertoo lähinnä sen, että sama olio voidaan kokea eri tavoin, riippuen siitä "minkä väristen lasien läpi" katsellaan.
Olion ja merkin vastaavuussuhteita käsitellyt filosofia huipentui Wittgensteinissä ja siihen vedoten toteankin, että vastaus on sama tähän, kuin edelliseenkin kysymykseen.
Kysymys on "mieletön", koska molemmat vastaukset, kyllä ja ei, ovat yhtäaikaa sekä oikein, että väärin.
Tämä johtuu siitä, että olioiden ja merkkien vastaavuussuhteissa joudutaan aina tiettyyn paradoksiin, joka tunnetaan Russellin paradoksina.
Se ilmeni alunperin matematiikassa, mutta pätee kaikkiin kielellisiin järjestelmiin.
Russellin paradoksi johtuu siitä, että merkin vastaavuussuhdetta ei olioon ei voida todistaa, vaikka se olisi ilmeinen. Täten merkki käytännössä viittaa itseensä. Sivutuotteena voimme havaita, että kaikki kielelliset järjestelmät ovat uskontoja.
Kieli on aina asioiden suhteen kuvaus ja vasta täydellinen kaiken kuvaus, eli Jumalallinen täydellinen tieto antaisi mahdollisuuden olioiden vastaavuussuhteiden määrittelyyn.
Lähestyin kysymystä fysikaalisena ilmiönä, ja vastasin siihen sen mukaan, mitä fysiikka opettaa väreistä ja valosta.
Sitä, miten kukakin em. asian aistii tai näkee, tietää vain jokainen itse. Siitä syystä, että emme pysty katsomaan asioita toisten silmin.
Fysikaalinen totuus kuitenkin on, että valo tekee värin. Esim. vihreä koivunlehti heijastaa vihreän värin aallonpituutta. Voisiko sanoa, että kaikki muut värit em. lehti on "imenyt" itseensä ja vain vihreä näkyy silmille. Miten se nyt sitten kenellekin näyttäytyy.
"Fysikaalinen totuus kuitenkin on, että valo tekee värin. Esim. vihreä koivunlehti heijastaa vihreän värin aallonpituutta."
Jaetaan tilanne kolmeen osaan, jossa on väriolio-valo-valonaistija-ketju.
Väriolio on tietynlainen pinnan ominaisuus. Valo taas on väriolion ja ihmisen välillä oleva välittäjäaine.
Ihminen ei aisti väiroliota suoraan, vaan ihmisen näköaisti mittaa valontilan muutoksia.
Valon tilan ja sen muutoksien perusteella voimme arvioida valon takana olevia asioita.
On mieletöntä sanoa, että valo tekee värin. Valo ainoastaan välittää ihmiselle tietyn kokemuksen ja valosta saatetaan havaita olio jonkin värisenä.
Väriolio ei kuitenkaan muutu eri valoisuuksissa, sillä se on pinnan ominaisuus.
Väite, että valo tekee värin on samaa luokkaa, kuin väite, että Audi muuttuu Citroeniksi junan kulkiessa ohitse.
"Sitä, miten kukakin em. asian aistii tai näkee, tietää vain jokainen itse. Siitä syystä, että emme pysty katsomaan asioita toisten silmin."
Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen, mutta samanarvoinen kokemusmaailma.
Sillä ei ole suurtakaan merkitystä, onko näetkö sinä punaisen sellaisena, kuin minä sinisen, sillä käytämme kuitenkin samoja nimityksiä samoista väriolioista.
"Voisiko sanoa, että kaikki muut värit em. lehti on "imenyt" itseensä ja vain vihreä näkyy silmille."
Niin, vihreä lehti heijastaa valkoisessa valossa vihreää väriä. En tunne asiaa syvällisemmin, mutta olen samaa mieltä kanssasi tässä kohtaa.
"On mieletöntä sanoa, että valo tekee värin". Lainaus tekstistäsi. Fysikaalisena ilmiönä ei ole ollenkaan mieletöntä sanoa, että "valo tekee värin". Lue aiempi kirjoitukseni valosta ja väreistä tässä samassa ketjussa.
Jos palaamme alkuperäiseen kysymykseen, miltä mummon punainen mökki näyttää pimeässä, niin sitä ei edes näe, jos on tarpeeksi pimeää. Ei kuuta, taivas pilvessä, ei katuvaloja eli sysipimeää. Onko silloin koko mökkiä olemassa, kun sitä ei voi havaita?
Tiedän kyllä, mitä tarkoitat fysikaalisella ilmiöllä ja luin aiemman viestisi jo kertaalleen.
Fysiikankin täytyy noudattaa mahdollisuuksien teitä. Mielettömiin kysymyksiin ei voida vasta "kyllä", tai "ei", koska molemmat vastaukset ovat samaan aikaan oiken ja väärin.
Aloittajan kysymys vaati käsittelemään merkin ja olion välistä suhdetta ja kuten Gödel osoitti, tuo suhde on uskon varassa.
Edelleen sanon, että on olemassa oliot havainnon takana.
Ihminen havaitsee olioita, mutta ei suoraan. Olion ja ihmisen välissä on havainto.
Ihmisen näköaisti tulkitsee valoa, eli valittäjämateriaalia. Sitä, mikä on havainnon takana, ei voida nähdä ilman välittäjämateriaalia.
Monesti tehdäänkin se virhetulkinta, että havaittava kohde on välittäjämateriaalissa, kun se todellisuudessa on välittäjämateriaalin takana.
Mökki on pimeässäkin olemassa, mutta sitä ei voida nähdä. Tuntoaistilla voidaan mökki tuntea pimeässäkin. Tämä todistaa sen, että tietyt aistit mittaavat tiettyjä välittäjämateriaaleja, eivät havaittavaa kohdetta.
Painotan vielä, että mitään ei voida aistia ilman välittäjämateriaalia. Kaikissa aisteissa on mukana jokin välillinen komponentti.
"Ihmisen näköaisti tulkitsee valoa, eli valittäjämateriaalia. Sitä, mikä on havainnon takana, ei voida nähdä ilman välittäjämateriaalia." Lainaus tekstistäsi.
Nyt tunnustan, että en ihan ymmärrä, mitä tarkoitat. Valo on siis välittäjäainemateriaali(ko)? Jos ymmärsin yhtään, niin eihän valossakaan, jos se on välittäjäainemateriaali näkevällä ihmisellä, voi nähdä, mitä sen takana on, koska tämä toinen "esine", "olio", mökki" jää piiloon.
Tämähän koskee pelkästään näkeviä ihmisiä yleensäkin. Aivoissa, tarkemmin takaraivossa, on näköaivokuori, joka tekee näkemisen mahdolliseksi. Eli jos se on jostain syystä tuhoutunut, miten näitä asioita, sitten tulkitaan tai mietitään?
Voidaanko fysiikka irrottaa esim. filosofiasta tai muista tieteistä? Eikö tieteitä voi käyttää/tulkita yhdessä?
"Nyt tunnustan, että en ihan ymmärrä, mitä tarkoitat. Valo on siis välittäjäainemateriaali(ko)? Jos ymmärsin yhtään, niin eihän valossakaan, jos se on välittäjäainemateriaali näkevällä ihmisellä, voi nähdä, mitä sen takana on, koska tämä toinen "esine", "olio", mökki" jää piiloon."
Niin, tarkoitin todellakin, että valo on välittäjämateriaali. Valo tuo ihmiselle informaatiota, jonka mittaamiseen silmät, näköhermot ja aivot ovat sopeutuneet. Tässä vielä lisäys, että myös näköhermot ovat välittäjämateriaalia, sillä ne ovat informaation kuljetusta varten.
Eli valo on sellaista, joka kuljettaa ihmiselle informaation siitä, mitä on valon takana.
Aistit kuitenkin siis mittaavat aina ainoastaan informaatiota tuovaa välittäjämateriaalia, kuten valoa, eikä suoraa tietoa ole todellisuudesta saatavilla.
Aistit ikään kuin välittävät ihmiselle todellisuuden kuvia, joiden mahdollisen loogisuuden ja epäloogisuuden selvittäminen ratkeaa ihmisen henkisen kapasiteetin avulla.
"Eli jos se on jostain syystä tuhoutunut, miten näitä asioita, sitten tulkitaan tai mietitään?"
Sillä tavalla, kuinka todellisuutta koetaan ei ole merkitystä, sillä kaikki tavat ovat välttämättä loogisia rakenteita.
Sama pätee kieleen, eli kaikki kielet sopivat tiedon välittäjiksi yhtä hyvin. Informaatiojärjestelmän ulkoisella muodolla ei ole merkitystä, sillä kaikki ovat sisäisesti loogisia, eli identtisiä.
(Loogisia vaihtoehtojahan on vain yksi, eli oikea ja epäloogisia äärettömästi ja kaikki ovat vääriä.)
Todellisuuden arvioimisen ratkaisee siis ihmisen viisaus, järki ja hyvyys.
Niin siis, myös tuntoaisti mittaa välittäjämateriaalia, kuten myös kuuloaisti. Kaikki ruumiin kautta saatava tieto on aina välillistä.
Välitön tieto on Jumalallista.
Tätä voidaan jatkaa loputtomiin... Kirjoitan aiheesta kirjan, niin voin antaa sen sinulle ilmaiseksi.
Teoria selittää loppupeleissä oikeastaan kaiken.
"Voidaanko fysiikka irrottaa esim. filosofiasta tai muista tieteistä? Eikö tieteitä voi käyttää/tulkita yhdessä?"
Samaa maailmaahan kaikki tieteet tulkitsevat. Maailma ei muutu, kun vaihdetaan eri väriset lasit. Pelkästään lasit maailman edessä muuttuvat.
Jokainen tulkitsekoon maailmaa, kuten parhaiten ja helpoiten osaa.
Jos menee aina siitä, mistä aita on korkein, ei koskaan saavuta mitään. Saavutukset ovat sitä, kun on löydetty matalin kohta aidassa.
Menestyneimmät menevät aina siitä, mistä aita on matalin...(ajatus harhailee sivupoluille)
"Jos menee aina siitä, mistä aita on korkein, ei koskaan saavuta mitään." Lainaus tekstistäsi, vaikka asian vierestä olisikin.
Minä ajattelen juuri toisinpäin. Miten voi mitään oppia, jos menee siitä, mistä aita on matalin? Silloinhan se saattaisi tarkoittaa sitä, että omaksuu jonkun muun esittämän valmiin tiedon, joka ei välttämättä ole edes sama kuin itsellä. Miksi tyytyä valmiiseen tietoon, ja uskoa se totuudeksi, miksi ei esitä itselleen ja toisille kysymyksiä, pohdi asioita useammalta kantilta. Voi olla ja todennäköisesti on, että lopulliseen vastaukseen ei pääse, mutta jotakin on ainakin saanut aikaiseksi.
Jos hyväksyisi toisten "totuudet" ainoina oikeina, loppuisivat tutkimuksetkin nopeasti. Mitä enää tutkia, kun jollakin on jo "vastaus"?
Minä en halua valmiita vastauksia. Mieluummin hyviä kysymyksiä, joka panee, Aku Ankan sanoin "ajukopan" raksuttamaan.
Kiitos vastauksestasi, nyt ymmärsin, mitä tarkoitit, ja jatkan pohtimista.
"Minä ajattelen juuri toisinpäin. Miten voi mitään oppia, jos menee siitä, mistä aita on matalin?"
Minä tarkoitin sitä, että kaikki oppiminen on menemistä aidan matalemmista kohdista.
Konkretisoidaan: et voi opettaa ylä-aste ikäisille lapsille fysiikkaa latinaksi, sillä he eivät ymmärrä sitä.
Oppimisesta voisi sanoa, että ne oppivat parhaiten, jotka ymmärtävät parhaiten. Koska esim. koulussa opettaminen on rakennettu keskitasoiselle mahdollisimman suuren määrän mukaan, keskitasoinen älykkyys on parempi, kuin korkea.
"Silloinhan se saattaisi tarkoittaa sitä, että omaksuu jonkun muun esittämän valmiin tiedon, joka ei välttämättä ole edes sama kuin itsellä."
Ei tarkoita. Eihän sellainen ole lainkaan oppimista, missä omaksutaan valmis tieto. Se on sellaista, missä mennään siitä, missä kohtaa aidassa on portti.
Opitaan, mitä on opetettu, muttei ymmärretä sitä. Tällöin opetuksen sisältö voi olla mieletöntä ja epäloogista. Kouluissa opetus perustuu juuri tällaiseen.(ironisesti toisinaan sanotaankin, että "portti tietoon")
Kouluissa taas pärjäävät(huomaa, pärjäämiseen oma, oppimisesta erillinen aita-vertaus) ne, jotka menevät siitä, mistä aita on matalin, eli ne, jotka ovat sopeutuneet parhaiten koulun olosuhteisiin ja jotka pääsevät parhaiten toimimaan omilla vahvuuksillaan.
(Nyt joku voisi alkaa ajattelemaan, että toiset ovat visuaalisia, toiset oppivat tekemisen kautta... toiset ovat parempia käsitöissä, toiset parempia uimaan...
Ei näin. Nyt ei ole kyse pinnallisuuksista ja siitä, miltä näyttää... vaan todellisesta oppimisesta. Jokainen oppii saman asian, mutta eri tavalla.
Tapa ei muutu vaihdettaessa visuaalinen esitys käytännön tekemiseen. Ainoastaan tavan nimi muuttuu.
Asioiden käsittelyjärjestys ja näkökulmat, joita on äärettömästi, vaikuttavat.)
"Miksi tyytyä valmiiseen tietoon, ja uskoa se totuudeksi, miksi ei esitä itselleen ja toisille kysymyksiä, pohdi asioita useammalta kantilta."
Pohdi itse asioita useammalta kantilta. Menit selvästi lukemaan asiaani sellaisessa mielessä, että koitit liian korkean kohdan yli.
Yhdeltä kantilta pohtiessa tulee mieleeni evoluutioteoria. Sen mukaan parhaiten sopeutuneet lajita selviävät parhaiten.
Siinä on kyse samasta: selviytyvät lajit menevät siitä, mistä aita on matalin ja pääsevät helpoimmalla, kun katoavat lajit ovat joutuneet aidan ollessa liian korkea, niin epäsopiviin olosuhteisiin, etteivät selviä.
Selviytyminen voisi merkata aidan yli pääsemistä.
Sama pätee kaikessa sosiaalisessa toiminnassa; ne joille olosuhteet ovat otolliset, menestyvät.
Ne joita olosuhteet eivät suosi, eivät menesty.
Jokainen ihminen on saman arvoinen, mutta jokainen omassa ympäristössään.
"Voi olla ja todennäköisesti on, että lopulliseen vastaukseen ei pääse, mutta jotakin on ainakin saanut aikaiseksi."
Siitähän tässä olikin kyse; koitin sanoa tällä, että vaikka lopulliseen vastaukseen ei pääse, "on ainakin jotain saanut aikaiseksi".
Itse sanoisin sen niin, että "ymmärtääkseen todellisuutta, ihmisen on seurattava totuuden teitä, sillä jos niitä ei seurata, saadaan loppullisia vastauksia ja totuuden merkki on loputon".
Ajauduit hieman sivupoluille liittäessäsi "toisten totuudet" minun juttuuni.
Tuosta aiheestahan on keskustelu tuossa alempana.
Niin ja kyllähän kaikilla on sama totuus. Kaikki vain ymmärtävät totuutta omilla tavoillaan.
Ne jotka eivät tuota totuutta löydä, ovat väärässä.
Ne jotka saavat ymmärtää totuutta parhaiten omilla tavoillaan, ymmärtävät sitä parhaiten.
Elämässä menestymisen kannalta ei tietenkään ole mitään merkitystä touudella, mutta aita-vertaus pätee siihen ehkäpä kaikkein parhaiten.
Useimmiten yksi menestystekijä on juuri kyvyttömyys kiinnostua totuudesta.
Suomalainen sananlasku:
Yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata !
Asia on kyllä ihan päinvastoin! Se, joka pitää itseään viisaana, ja luulee omaavansa vastaukset kaikkeen, on väärällä polulla. Yksi hyvä kysymys, joka saa ihmisen ajattelemaan, on paljon parempi kuin kymmenen "viisaan" vastaukset.
Mitä tyhmää kysymisessä on? Millä muulla tavalla ihminen voi oppia kuin kysymällä ja pohtimalla asioita?
Jos olet perehtynyt johonkin oikein hyvin, niin siitä aukeaa sinulle uusia todellisia kysymyksiä, joita voit joko yksin tai kolleegoidesi kanssa pyrkiä ratkomaan.
Tässä kohden viisas kysyy ja toinen viisas vastaa.
Ratkaisustanne tulee jäädä selkeät jäljet joita pitkin muut voivat edetä ja myös kyseenalaistaa ratkaisunne.
On vielä enemmän asioita joihin et ole perehtynyt. Voidaksesi nauttia niihin sisältyvistä tiedoista ja tuloksista en selkeintä hyväksyä kyselemättä asiantuntijoiden tekemä työ liikoja kyselemättä. Jos et ymmärrä, niin ei sinun tarvitsekaan kaikkea ymmärtää.
Tässä kohden tyhmä kysyy ja kymmenen viisasta ei yrittää vastata, mutta ...... tai sitten toinen tyhmä vastaa ja hedelmätön hölinä jatkuu.
Viisaalla ja tyhmällä en tarkoita välttämättä älyllistä suorituskykyä, vaan sitä miten älyään käyttää.
Siinä mielipiteeni.
Millä muulla tavalla voi oppia kuin kysymällä ja pohtimalla ja hakemalla tietoa? Tieto on muuttunut koko ihmiskunnan olemassaolon ajan, miksi nyt oltaisiin tultu pisteeseen, jossa kysymykset ovat turhia?
Ehkä tarkoitit, että jankutan asioita liikaa, siitä olen pahoillani, se ei ole tarkoitus.
Ensimmäisestä kappaleestasi olen samaa mieltä, mutta kysymistä, pohtimista, valmiiden vastausten kyseenalaistamista ja tiedon hankintaa en aio lopettaa.
Mökki on edelleen punainen, koska kemianlait sen todistaa. Ihmisen aistit ovat tässä enemmän harhaa.