yhteishuoltajuus vai yksinhuoltajuus

Tuossahan nuo faktat ovat:

http://www.eroperhe.net/?core=huolto

Arkeen sillä ei ole meritystä. Huotajuusmuoto (yh tai yhteishuoltajuus) on aivan eri asia kuin tapaamiset... tai edes "määrää" tai "halukkuus" millä etävanhempi lapsen arkeen aktiivisesti ymmärtää ottaa osaa tai hänen annetaan osallistua.

Mutta "suurempiin" asioihin ja periaatteeseen noilla kahdella on valtava ero.

Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että kumpikin vanhemmista osallistuvat ydessä joihinkin lastaan koskeviin suurempiin päätöksiin ja valintoihin, toinen vanhemmista ei yhteishuoltajuudessa voi yksin esim. :
- muuttaa lapsen sukunimeä
- hakea lapselle passia
- vaihtaa lapsen uskontokuntaa

Yksinhuoltaja voi.

Lisäksi, lapsen isä tai äiti ei automaattisesti saisi lapsensa huoltajuutta, jos yksinhuoltaja lähivanhempi kuolee. Eikä yksinhuoltajuudessa lapsen toinen vanhempi saisi esim. sairaalasta tietoa lapsensa terveydentilasta onnettomuuden jälkeen... lievemmästä päästä, ei voisi allekirjoittaa huoltajana lapsen koulutodistusta "nähdyksi".

Totta, nuo eivät ole suinkaan asioita joihin törmätään kerran viikossa... mutta kun törmätään, sitäkin tärkeämpiä.

Yksinhuoltajuudessa toiselta vanhemmalta joko riistetään (joskus syystäkin evätään) tai hän tahtoo luvuottaa lastaan koskevan päätöksenteon kokonaan toiselle vanhemmalla ... jälkimmäinen on tietenkin OK, kunhan etävanhempi ymmärtää mitä yksinhuoltajuus ehdotukseen suostuminen tosiaan merkitsee.

Yhteishuoltajuus on "oletusarvo" niin oikeudessa kuin lastenvalvojallakin... jos yksinhuoltajuutta vaatimalla vaaditaan, on siihen oltava vankat perusteet ja näyttöä.

Esimerkiksi avoeron yhteydessä on vanhempien mahdollista päättää, että lapsi jää jommankumman yksinhuollettavaksi.
Ainakin edellä mainitussa tilanteessa voi siinä tapauksessa, että yksinhuoltaja kuolee, seurata ongelmia. Esimerkiksi sitten ei olekaan automaattista, että lapsi menee biologiselle vanhemmalleen. Tällaisessa tapauksessa kuvioon tulee sosiaalihuolto ja voi tulla riitoja kuolleen vanhemman isovanhempien yms sukulaisten kanssa.
Edellä mainitun tiedän kokemuksesta lähipiiristäni.

Kaikkein viisain ratkaisu on yhteishuoltajuus, Edellyttäen, että molemmat ovat täysin vastuuntuntoisia ja ajattelevat lapsen parasta. Tietenkin jos kyseessä on esim. vakava riippuvuussairaus, kuten alkoholismi tmsv. voi olla lapsen kannalta paljon turvallisempaa, että hän on vain toisen vanhemman luona.
Kyseessä on kuitenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa. Oletetaan, että käy jokin tapaturma toiselle lapsen vanhemmista. Yhteishuoltajuudessa lapsi ei jää ilmaan roikkumaan vaan on yhä se tuttu ja turvallinen huoltaja, jonka luona lapsi on tottunut käymään tai asuu.
Meidän vanhempien tehtävä on turvata ja suojata lapsiemme tulevaisuus mahdollisimman hyvin ja antaa heille turvallinen ja rakastava koti. Tällä turvallisella kodilla on oleellinen merkitys lapsen kehitykselle erityisesti hänen itsetunnon suhteen, koska lapsi ottaa vanhemmistaan kuitenkin mallia käyttäytymisessään.