Miksi kaikki kaunis on niin naiivia ?
Näin kysyi ja kysyy edelleen Eppu Normaali biisissään.
Vahvinkin mies taipuu rahan edessä.
Siksi ei ole häpeä ajattelijoille taipua väkivallan edessä, sillä rahalla ostetaan ihminen hänen vastustelustaan huolimatta.
Mitenkä rakkaus on niin heikko rahan edessä ?
Saako todellisella rakkaudella aikaan suuremman muutoksen kuin rahalla ja väkijoukolla/-vallalla ?
Tosi totuutta rakastava rakkaus ei viehätä useimpia ihmisiä, koska sillä ei voi maksaa laskuja.
Sensijaan toista ihmistä riistämällä saa itselleen enemmän taloudellista hyötyä.
Rakkaudella saa itselleen vain henkistä hyötyä, ja sillähän ei ruumis elä kovin pitkään.
Tämän vuoksi materia voittaa hengen tässä maailmassamme.
Voimme tuntea henkistä pahoinvointia sen johdosta, mutta omantunnon ääni on helpompi vaientaa kuin kurnivan suoliston ääntä.
"Miksi et rakasta itseäsi ?", kysyy Mika biisissään.
Tätä ei saa sekoittaa narsismiin, mikä otetaan heti esille, kun yksilö alkaa kehittää itsessään piilevää hyvyyttä.
Oikeanlainen itsensä rakastaminen on jalostunutta rakkaudenmuotoa, jossa henkinen rakkaus on kaiken ympärillään olevan ymmärtämistä ennenkuin osaa arvostaa itseään ja toimintojaan koko kokonaisuudessa. Tämä ymmärtäminen vaatii paljon tietoa, ja siksi on lohdulllista tietää, että joskus tulevaisuudessa ihminen ymmärtää ympäristöään tarpeeksi rakastaakseen itseään riittävästi, jolloin kaiksesta tästä seuraa se, että rakkautta riittää muillekin ihmisille, kun oma tietoisuus on tasapainossa huolimatta ympäristön ja oman kehon kriiseistä.
Väärät asenteet johtavat ahneuteen ja se johtaa itsensä inhoamiseen omantunnon vuoksi, jolloin ei voi enää oikeasti ja aidosti rakastaa toista ihmistä. Kehittyy näkymätön mielen muuri ihmisten välille.
Lapsille opetetaan mammonan palvelemista, mikä kuihduttaa ihmisten välistä aitoa rakkautta.
Kun seuraa yhteiskunnassamme tiedotusvälineiden käyttöä rahan palvontamenoja vauhdittamaan itsekkäiden rakkaudenosoitusten vuoksi ja toisenlaisen äänen eli epäitsekkään rakkauden vaimentamista, niin ei ole ihme, että aivopestyistä ihmisistä tulee toisiaan vihaavia ja vahingoittavia onnettomia yksilöitä, joita kaitsemaan tarvitaan yhä enemmän rautaisia ja tehokkampia väkivaltajoukkoja eli armeijoita, joiden olemassaoloa ei tyytymättömyyden kasvavassa mielettömyydessä tarvitse enempää perustella.
Monesti joudumme taistelemaan rajallisista rikkauksista, jolloin opimme polkemaan toista ihmistä alas saavuttaaksemme tavoitteemme.
Kristinuskon alkuajoissa huomattiin tämä ihmisten välisen rakkaudettomuuden syveneminen henkilökohtaisen ahneuden seurauksena. Siksi ihminen ei kristinuskon käsityksen perusteella voi palvella kahta herraa.
Ratkaisuna on kehitetty monenlaisia valtiollisia järjestelmiä tämän ahneuden kitkemiseksi ja niihin voimme tutustua kirjastoissa pursuaviin teorioihin ihmisten energiantarpeen rajoittamisesta terveelliseen malliin, josta ei ole haittaa toisille ihmisille, jolloin kaikki voisimme toimia onnellisemmassa yhteiskunnassa.
Olisi aika katsoa peiliin ja todeta, että syntyvä lapsi on energiasyöppö, jonka tarkoituksena on syödä kaikki eteensä tuleva ja jättää taakseen jätettä. Kaikki sci-fi filosofioihin tutustuneet tunnnistavat nämä merkit ihmistenn maailmanvalloituksesta, jossa ihmistä verrataan syöpään, mikä leviää planeetalta toiselle kuluttaen kaiken edestänsä löytävän energiamuodon kuten ruuan ja lämmön.
Vasta vanhalla iällä ihminen on saattanut saavuttaa sen tiedon tason, että tunnistaa oman tuhoavan toimintansa seuraukset itsessään ja toisissa ihmisissä. Tällöin ihminen voi enää vain taistella itseinhoaan vastaan ymmärtäessään saavuttamiensa tavoitteiden merkityksettömyyden, joita on koko elämänsä ajan joutunut toteuttamaan tahtoen tai tahtomattaan. Elämänkaaren tässä vaiheessa onkin sopivaa kääntyä uskovaiseksi ja sovittaa elämänsä aikaiset virheet valmistautuen ikuista ja parempaa tulevaisuutta varten taivaassa. Tässäkö koko ihmisen komeus ?
Kaikki ihmisten luomat järjestelmät uhkaavat demokratian ja oikeudenmukaisen elämän kehittymistä täydelliseen kukkaan.
Tällä tarkoitan esimerkiksi juuri tänään vallitsevaa monetarismia, mikä tekee demokratiasta näennäisdemokratiaa, minkä huomaa siitä, että valta valuu hierarkian huipulta yhä enemmän kansalaisten tasolle ja siinä sivussa oikeudenmukaisuus on yhä ohuempaa pahvia, jolla ihmiset yrittävät suojautua viranomaisten kylmyyttä vastaan. Tämä oli mielestäni tärkeä sanottava kaikkien niiden oivaltavien filosofien puolesta, jotka rahanvalta on hiljentänyt pohtimaan jonkin merkityksettömän Occamin partaveitsen tylsyyttä.
Muistakaamme Sokratesta ja Jeesusta hetken ennenkuin syöksymme päivittäiseen kulutushysteriaan vanhemmiltamme ja taustavaikuttajilta oppimamme kyynärpäätaktiikan keinoin.
Toivottavasti rakastat minua edelleen kirjoittamastani tekstistä huolimatta. Kiitos :)
Näin kysyi ja kysyy edelleen Eppu Normaali biisissään.
Vahvinkin mies taipuu rahan edessä.
Siksi ei ole häpeä ajattelijoille taipua väkivallan edessä, sillä rahalla ostetaan ihminen hänen vastustelustaan huolimatta.
Mitenkä rakkaus on niin heikko rahan edessä ?
Saako todellisella rakkaudella aikaan suuremman muutoksen kuin rahalla ja väkijoukolla/-vallalla ?
Tosi totuutta rakastava rakkaus ei viehätä useimpia ihmisiä, koska sillä ei voi maksaa laskuja.
Sensijaan toista ihmistä riistämällä saa itselleen enemmän taloudellista hyötyä.
Rakkaudella saa itselleen vain henkistä hyötyä, ja sillähän ei ruumis elä kovin pitkään.
Tämän vuoksi materia voittaa hengen tässä maailmassamme.
Voimme tuntea henkistä pahoinvointia sen johdosta, mutta omantunnon ääni on helpompi vaientaa kuin kurnivan suoliston ääntä.
"Miksi et rakasta itseäsi ?", kysyy Mika biisissään.
Tätä ei saa sekoittaa narsismiin, mikä otetaan heti esille, kun yksilö alkaa kehittää itsessään piilevää hyvyyttä.
Oikeanlainen itsensä rakastaminen on jalostunutta rakkaudenmuotoa, jossa henkinen rakkaus on kaiken ympärillään olevan ymmärtämistä ennenkuin osaa arvostaa itseään ja toimintojaan koko kokonaisuudessa. Tämä ymmärtäminen vaatii paljon tietoa, ja siksi on lohdulllista tietää, että joskus tulevaisuudessa ihminen ymmärtää ympäristöään tarpeeksi rakastaakseen itseään riittävästi, jolloin kaiksesta tästä seuraa se, että rakkautta riittää muillekin ihmisille, kun oma tietoisuus on tasapainossa huolimatta ympäristön ja oman kehon kriiseistä.
Väärät asenteet johtavat ahneuteen ja se johtaa itsensä inhoamiseen omantunnon vuoksi, jolloin ei voi enää oikeasti ja aidosti rakastaa toista ihmistä. Kehittyy näkymätön mielen muuri ihmisten välille.
Lapsille opetetaan mammonan palvelemista, mikä kuihduttaa ihmisten välistä aitoa rakkautta.
Kun seuraa yhteiskunnassamme tiedotusvälineiden käyttöä rahan palvontamenoja vauhdittamaan itsekkäiden rakkaudenosoitusten vuoksi ja toisenlaisen äänen eli epäitsekkään rakkauden vaimentamista, niin ei ole ihme, että aivopestyistä ihmisistä tulee toisiaan vihaavia ja vahingoittavia onnettomia yksilöitä, joita kaitsemaan tarvitaan yhä enemmän rautaisia ja tehokkampia väkivaltajoukkoja eli armeijoita, joiden olemassaoloa ei tyytymättömyyden kasvavassa mielettömyydessä tarvitse enempää perustella.
Monesti joudumme taistelemaan rajallisista rikkauksista, jolloin opimme polkemaan toista ihmistä alas saavuttaaksemme tavoitteemme.
Kristinuskon alkuajoissa huomattiin tämä ihmisten välisen rakkaudettomuuden syveneminen henkilökohtaisen ahneuden seurauksena. Siksi ihminen ei kristinuskon käsityksen perusteella voi palvella kahta herraa.
Ratkaisuna on kehitetty monenlaisia valtiollisia järjestelmiä tämän ahneuden kitkemiseksi ja niihin voimme tutustua kirjastoissa pursuaviin teorioihin ihmisten energiantarpeen rajoittamisesta terveelliseen malliin, josta ei ole haittaa toisille ihmisille, jolloin kaikki voisimme toimia onnellisemmassa yhteiskunnassa.
Olisi aika katsoa peiliin ja todeta, että syntyvä lapsi on energiasyöppö, jonka tarkoituksena on syödä kaikki eteensä tuleva ja jättää taakseen jätettä. Kaikki sci-fi filosofioihin tutustuneet tunnnistavat nämä merkit ihmistenn maailmanvalloituksesta, jossa ihmistä verrataan syöpään, mikä leviää planeetalta toiselle kuluttaen kaiken edestänsä löytävän energiamuodon kuten ruuan ja lämmön.
Vasta vanhalla iällä ihminen on saattanut saavuttaa sen tiedon tason, että tunnistaa oman tuhoavan toimintansa seuraukset itsessään ja toisissa ihmisissä. Tällöin ihminen voi enää vain taistella itseinhoaan vastaan ymmärtäessään saavuttamiensa tavoitteiden merkityksettömyyden, joita on koko elämänsä ajan joutunut toteuttamaan tahtoen tai tahtomattaan. Elämänkaaren tässä vaiheessa onkin sopivaa kääntyä uskovaiseksi ja sovittaa elämänsä aikaiset virheet valmistautuen ikuista ja parempaa tulevaisuutta varten taivaassa. Tässäkö koko ihmisen komeus ?
Kaikki ihmisten luomat järjestelmät uhkaavat demokratian ja oikeudenmukaisen elämän kehittymistä täydelliseen kukkaan.
Tällä tarkoitan esimerkiksi juuri tänään vallitsevaa monetarismia, mikä tekee demokratiasta näennäisdemokratiaa, minkä huomaa siitä, että valta valuu hierarkian huipulta yhä enemmän kansalaisten tasolle ja siinä sivussa oikeudenmukaisuus on yhä ohuempaa pahvia, jolla ihmiset yrittävät suojautua viranomaisten kylmyyttä vastaan. Tämä oli mielestäni tärkeä sanottava kaikkien niiden oivaltavien filosofien puolesta, jotka rahanvalta on hiljentänyt pohtimaan jonkin merkityksettömän Occamin partaveitsen tylsyyttä.
Muistakaamme Sokratesta ja Jeesusta hetken ennenkuin syöksymme päivittäiseen kulutushysteriaan vanhemmiltamme ja taustavaikuttajilta oppimamme kyynärpäätaktiikan keinoin.
Toivottavasti rakastat minua edelleen kirjoittamastani tekstistä huolimatta. Kiitos :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Okkamin partaveitsi,
engl. filosofin ja fransiskaanin Vilhelm Okkamilaisen, engl. William Occam (Ockham; n. 1285–1349/50) mukaan (liikanimi Dr. invincibilis). Entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem eli yksityisolioita (oletuksia) ei tule kertoa enempää kuin on välttämätöntä; so. yksinkertaiset selitykset ovat parhaita.