Vanhempani erosivat jo joskus neljä vuotta sitten. En vieläkään pysty hyväksymään isäni tekoa. Hän nimittäin petti äitiäni. Sitten pitäisi vielä hyväksyä tämä huora, jonka kanssa isäni petti äitiäni. He kun menivät naimisiin.
Olen lukenut, että erolapsien pitäisi hyväksyä isän ja äidin uudet naiset ja miehet, mutta minä en yksinkertaisesti voi. Puhun äidilleni rumasti isästäni ja hänen uudesta ämmästään. Isälle en uskalla sanoa mitään, koska hän on hieman pelottava ja suuttuu pahasti. Tekisi kyllä mieli joskus haukkua sitä sen ämmää ja isääkin ihan vasten naamaa! Mutta en voi.
Haluan vain sanoa, että on törkeää mennä sanomaan, että pitäisi hyväksyä vanhempien uudet panokamut. Avioliitto on pyhä asia, eikä sitä saa mennä katkaisemaan. Olen suuttunut ja pettynyt. On se kumma, kun ei aikuinen ihminen osaa noudattaa sääntöjä!
Olen lukenut, että erolapsien pitäisi hyväksyä isän ja äidin uudet naiset ja miehet, mutta minä en yksinkertaisesti voi. Puhun äidilleni rumasti isästäni ja hänen uudesta ämmästään. Isälle en uskalla sanoa mitään, koska hän on hieman pelottava ja suuttuu pahasti. Tekisi kyllä mieli joskus haukkua sitä sen ämmää ja isääkin ihan vasten naamaa! Mutta en voi.
Haluan vain sanoa, että on törkeää mennä sanomaan, että pitäisi hyväksyä vanhempien uudet panokamut. Avioliitto on pyhä asia, eikä sitä saa mennä katkaisemaan. Olen suuttunut ja pettynyt. On se kumma, kun ei aikuinen ihminen osaa noudattaa sääntöjä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et sitten tullut ajatelleeksi, etteivät vanhempasi olleet onnellisia liitossaan.
Olisitko halunnut, että isäsi ja äitisi olisivat viettäneet loppuelämänsä onnettomina toistensa kanssa?
Jos isäsi löysi uuden onnen - ole iloinen isäsi puolesta. Äitisikin löytänee vielä uuden kumppanin.
Elämä ei ole valmiiksi kirjoitettuna missään - ihmiset muuttuvat - tilanteet muuttuvat.
Huomaat sen kyllä kun saat sitä kuuluisaa elämänkokemusta.
Minusta lapsen pettymys, kiukku ja viha on oikeutettua.
Ilman vihavaihetta ihminen, nuorikaan, ei pääse tunne-elämässään eteenpäin.
Toivottavasti sinä, ap, työstät vuosien kuluessa pettymystäsi niin, ettei se siirry sinun aikuissuhteisiisi.
Voisit puhua pettymystunteistasi jonkun kanssa. Kukahan olisi sellainen aikuinen? Tasapainoinen elämää nähnyt vanhempi ihminen, esim mummu, tai sitten ammattiauttaja, esim. psykologi. Purkaessasi pahaaoloasi löydät vähitellen uudet väylät selvitä eheänä ihmisenä eteenpäin.
kommentteihisi? Uskon, että hänellä on myös katkeria tunteita isääsi kohtaan, mutta hänen pitäisi nyt lohduttaa sinua ja auttaa näkemään realiteetit. Onhan selvää ettei heidän liitto ole ollut onnellinen, koska näin kävi. Isäsi uutta vaimoa sinun on turha syyttää. Hän on vain seurausta onnettomasta liitosta tavallaan. Sitä paitsi, he menivät naimisiin. Isäsi ei siis hurvitellut joka puolella.
Hienointa olisi, jos voisit avata hieman ovea tälle uudelle ihmiselle isäsi elämässä. Hän voisi lohduttaa sinua, jos äitisi ei pysty. Olet jo itsenäistymässä, joten sinun ei pidä elää äitisi elämää, vaan tutustua ihmisiin varauksettomasti.
Pura kiukkuasi vaikka metsän puihin tai huuda tuuleen, mutta älä loukkaa sinulle kuitenkin rakkaita ihmisiä. Avaa solmu ja mene eteenpäin.