Tyhjyys

Minulta puuttuu jotain, en vain tiedä mitä. Se jokin on puuttunut aina ja tämä tunne saa minut tuskaisen levottomaksi. Materia ei sitä korvaa, ihmissuhteet eivät sitä korvaa. Piirtäminen, tunteiden kirjoittaminen paperille ei helpota. Alkoholi, lääkkeet, tupakka, kahvi ei auta (huumeita en ole kokeillut, ainakaan vielä). Luonnossa liikkuminen ei rauhoita mieltä, ystävien kanssa keskustelu ei riitä. Vaikka pakenisin maailman ääriin tämä tyhjyyden tunne seuraa. Se on kuin varjo, kammottava taivaan pimentävä varjo. Miten sisimmän voi rauhoittaa kun se ei kerro mitä tarvitsee?
6668
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Sinulla on tyhjiö elämässäsi. Löydä autenttinen itsesi ja elä sen ohjaamaa elämää. Sanot että "olen kokeillut sitä ja tätä ja sitä ja tätä ja sitten vielä sitä ja tätä.." Jospa koittaisit löytää ensin mielenrauhan.

Äänestä
  • Minä kun en koskaan ole ollut mielenrauhainen ihminen..

    Äänestä

Mikä tekee miehestä "masterhenkisen"?!

Ehkäpä siinä tyhjyyden avain - tai vähintäänkin lukko.

-Kelloseppä-

Äänestä
  • Mies joka s/m seksissä nauttii masterin asemasta on masterhenkinen. Eikait sitä muuten tarvitse olla, kunhan vaan seksuaalisessa mielessä.. Mutta ei sellaista miestä saa mistään jumaliste!!

    Äänestä

"Yksi sinulta puuttuu,ja sen mukana kaikki,Kristuksen sisäinen tunteminen"...sanoi seppä Höggman kun Paavo Ruotsalainen meni sisäisessä kivussaan hänen luokseen mielenrauhattomuuttaan tuskailemaan./
Saat torjua lauseen heti,mutta en minä sitä sanonut,vaan olen lukenut sen kirjoista.
Kas kummaa,juuri samaa tuskaa olen koko ikäni huutanut;Tyhjyys...keskellä ihmismeren!!!
Kirjoittanut seinään:"Mitä etsit levoton sielu?"
...Totean vain,että jotain on puuttunut!

Äänestä
  • Kyllä seppä Höggman oli oikeilla jäljillä, elämän tarkoitus kun löytyy, helpottaa huomattavasti. Tunsin samaa tyhjyyttä, erikoisesti nuorena.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Malice kirjoitti:

Minulta puuttuu jotain, en vain tiedä mitä. Se jokin on puuttunut aina ja tämä tunne saa minut tuskaisen levottomaksi. Materia ei sitä korvaa, ihmissuhteet eivät sitä korvaa. Piirtäminen, tunteiden kirjoittaminen paperille ei helpota. Alkoholi, lääkkeet, tupakka, kahvi ei auta (huumeita en ole kokeillut, ainakaan vielä). Luonnossa liikkuminen ei rauhoita mieltä, ystävien kanssa keskustelu ei riitä. Vaikka pakenisin maailman ääriin tämä tyhjyyden tunne seuraa. Se on kuin varjo, kammottava taivaan pimentävä varjo. Miten sisimmän voi rauhoittaa kun se ei kerro mitä tarvitsee?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu