Jos on n. 20-vuotiaaksi asti ollut rapakunnossa eikä harrastanut mitään liikuntaa niin kuinka kovia tuloksia voi olettaa saavuttavansa juoksussa.
Onko esim. maraton alle 3 h realistinen.
Nuoruuden rapakunto
12345
18
2686
Vastaukset
- -rapido-
Jos sulla on nyt niin huono kunto et esim. puolen tunnin juoksu/hölkkä ei onnistu, niin kävelyllä alat peruskuntoa kasvattamaan. Se ei tietenkään hetkessä nouse, sanoisin et tosi rapakuntonen tarvii ainakin 6 kk:den peruskuntoa kasvattavan ohjelman ennen kuin kannattaa alkaa juoksemaan. Kävely ja sauvakävely on hyviä, myös uinti, pyöräily yms. "perusliikunta". Hyötyliikunta kantsii myös muistaa, hissiä ei tarvi käyttää, lyhyet matkat töihin tai kauppaan menee kätevästi kävellen/pyöräillen. Myös salilla voi käydä, mutta kotonakin voi kuntopiiriä mennä. Sitten kun peruskunto on tarpeeksi hyvä, niin otetaan juoksu mukaan.
Jos yrittäisit nyt juosta maratonin alle 3 tuntiin yhtään treenamatta, niin kyllä nostan sulle hattua jos sen ajan alitat! :)- Heppu_
Kyllä normaalipainoinen rapakuntoinen voi aloittaa juoksun heti juoksemalla hitaasti muutaman minuutin kävelyn ohessa. Ylipainoinen voi aloittaa pelkällä kävelyllä.
- vuosiajuossut
Sullapa on kovat tavoitteet. Et ole ennen kuntoillut ja nyt pitäisi maraton vetää alle kolmen tunnin. Tyytyväinen saat olla, jos ylipäänsä saat säännöllisen liikunnan pysyväksi osaksi elämää.
- 123456789
24 vuotiaana ostin sukset ja aloin hiihteleen ja kävellylenkit aloitin myös. Ensimmäinen hiihtolenkki
oli n.2km. Siitä sitten liikunta säännölliseksi, hiihtokilometrit n.1500 talvessa, juoksu, pyöräily ja rullaluistelu kesäisin. Puolikas meni neljä vuotta liikunnan aloittamisen jälkeen 1.35. Nyt ikää reilu kolmekymmentä ja 3h ehkä joskus 10 vuoden sisään. Jos vaan jaksaa harjoitella, kova on haaste. - ------
Ei varmaankaan ihan mahdoton ajatus, mutta aikaa siihen menisi kyllä useampi ja vielä useampi ja vieläkin useampi vuosi.
Paljon suurempi kysymys on, että jos ei ole ikinä harrastanut liikuntaa, niin mitä todennäköisemmin tälläinen ihminen ei ole myöskään ikinä liikunnasta nauttinut ja tuntenut liikunnan riemua, mikä sinänsä jo tekee yhtälöstä melkein mahdottoman.
Mielestäni aivan ehdoton edellytys juoksussa on että siitä pitää, nauttii ja sitä rakastaa! Itsessään jo maratonin juokseminen (saatikka sitten alle 3h) on mielestäni tosi kova juttu, ja väitän ihan 99% varmuudella että yksikään ihminen ei juokse maratonia ellei todella oikeasti nauti juoksusta. (Enkä tod. tarkoita että kaikkien juoksijoiden pitäisi maraton juosta..)
Liikuntaa lisäämällä liikunnasta voi kyllä oppia nauttimaan, vaikkei siitä olisikaan ennen nauttinut.- himoliikkujatar
millähän ihmeen kumman perusteella kaksikymppisenä liikunnan aloittava ei voisi nauttia liikunnasta tai saada siitä elämäntapaa??? Kysynpä vaan.
Itse aloitin 19-vuotiaana kuntosalitreenaamisen. Tätä ennen liikuntaa olin elämässäni harrastanut säännöllisesti viimeksi lapsena. 12-18 vuotiaana satunnaisesti, innostukset olivat olleet ajoittaisia; kesäisin jonkin verran oli tullut rullaluisteltua, välillä käveltyä. Koululiikuntaa tuli "pakon edestä" kerran-pari viikkoon.
Kuntosalitreeni laajeni uintiin, spinningiin, aerobiciin, pyöräilyyn, lopulta juoksuun.
Nyt, kolmisen vuotta myöhemmin treenaan 4-6 krt viikossa; juoksua 30-60 km viikossa pari krt kuntosalia päälle. Mararonille lähdössä, juoksusta
äärettömän paljon nauttien.
Täyttä höpönhöpöä väittää, ettei parikymppisenä liikkumisesta innostunut voisi "ottaa takaisin" menetettyjä vuosiaan!!
Monella ja äärettömän monella kun teinivuodet menee aivan muiden kiinnostusten parissa; ensimmäiset seurustelusuhteet, kaverit, juhliminen..
Parikymppisenä tai sen jälkeen alkaa monella löytyä "vakaus" elämässä, joka tuo liikunnankin mukaan kuvioihin.
Mitään et ole menettänyt!!! Kestävyyslajeissa ikä (varsinkaan kun olet vasta 20) ei ikä ole este!! Ei, vaikka kymmenen vuoden päästä alkaisit juoksemaan.
Tsemppiä! - ripakinttu
himoliikkujatar kirjoitti:
millähän ihmeen kumman perusteella kaksikymppisenä liikunnan aloittava ei voisi nauttia liikunnasta tai saada siitä elämäntapaa??? Kysynpä vaan.
Itse aloitin 19-vuotiaana kuntosalitreenaamisen. Tätä ennen liikuntaa olin elämässäni harrastanut säännöllisesti viimeksi lapsena. 12-18 vuotiaana satunnaisesti, innostukset olivat olleet ajoittaisia; kesäisin jonkin verran oli tullut rullaluisteltua, välillä käveltyä. Koululiikuntaa tuli "pakon edestä" kerran-pari viikkoon.
Kuntosalitreeni laajeni uintiin, spinningiin, aerobiciin, pyöräilyyn, lopulta juoksuun.
Nyt, kolmisen vuotta myöhemmin treenaan 4-6 krt viikossa; juoksua 30-60 km viikossa pari krt kuntosalia päälle. Mararonille lähdössä, juoksusta
äärettömän paljon nauttien.
Täyttä höpönhöpöä väittää, ettei parikymppisenä liikkumisesta innostunut voisi "ottaa takaisin" menetettyjä vuosiaan!!
Monella ja äärettömän monella kun teinivuodet menee aivan muiden kiinnostusten parissa; ensimmäiset seurustelusuhteet, kaverit, juhliminen..
Parikymppisenä tai sen jälkeen alkaa monella löytyä "vakaus" elämässä, joka tuo liikunnankin mukaan kuvioihin.
Mitään et ole menettänyt!!! Kestävyyslajeissa ikä (varsinkaan kun olet vasta 20) ei ikä ole este!! Ei, vaikka kymmenen vuoden päästä alkaisit juoksemaan.
Tsemppiä!Allekirjoitan kaiken ylläolevan. Itsellänikin on nykyään rautainen kunto ja rakstan liikuntaa, vaikka teinivuodet menivätkin kallioilla bisseä kitatessa. Muista ystävä hyvä kuitenkin kohtuullisuus: 3h maratonia varten ns. normaalit ihmiset "treenaavat" vuosikausia. Eli jos normaaliin päiväohjelmaasi kuuluu töissäkäyntiä, opiskelua, perheen parissa elämistä jne. niin liikunta -niin tärkeää kuin onkin- on vain sivutoiminen osa elämääsi. Ota ensimmäiseksi tavoitteeksesi tehdä liikunnasta säännöllinen osa viikkorytmiäsi ja noin vuoden juoksemisen jälkeen varmasti osaat arvioida tavoitteesi selkeämmin.
Maraton on lähes jokaisen juoksijan tavoite ja useimmille riittää että kerran vuodessa sen juoksee läpi. Se mitä teet niinä 364:nä muuna päivänä vuodessa on sitä oikeata elämää... - ------
himoliikkujatar kirjoitti:
millähän ihmeen kumman perusteella kaksikymppisenä liikunnan aloittava ei voisi nauttia liikunnasta tai saada siitä elämäntapaa??? Kysynpä vaan.
Itse aloitin 19-vuotiaana kuntosalitreenaamisen. Tätä ennen liikuntaa olin elämässäni harrastanut säännöllisesti viimeksi lapsena. 12-18 vuotiaana satunnaisesti, innostukset olivat olleet ajoittaisia; kesäisin jonkin verran oli tullut rullaluisteltua, välillä käveltyä. Koululiikuntaa tuli "pakon edestä" kerran-pari viikkoon.
Kuntosalitreeni laajeni uintiin, spinningiin, aerobiciin, pyöräilyyn, lopulta juoksuun.
Nyt, kolmisen vuotta myöhemmin treenaan 4-6 krt viikossa; juoksua 30-60 km viikossa pari krt kuntosalia päälle. Mararonille lähdössä, juoksusta
äärettömän paljon nauttien.
Täyttä höpönhöpöä väittää, ettei parikymppisenä liikkumisesta innostunut voisi "ottaa takaisin" menetettyjä vuosiaan!!
Monella ja äärettömän monella kun teinivuodet menee aivan muiden kiinnostusten parissa; ensimmäiset seurustelusuhteet, kaverit, juhliminen..
Parikymppisenä tai sen jälkeen alkaa monella löytyä "vakaus" elämässä, joka tuo liikunnankin mukaan kuvioihin.
Mitään et ole menettänyt!!! Kestävyyslajeissa ikä (varsinkaan kun olet vasta 20) ei ikä ole este!! Ei, vaikka kymmenen vuoden päästä alkaisit juoksemaan.
Tsemppiä!et lukenut tota viimeistä lausetta minkä kirjoitin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa ja nauttia siitä!
Itse olen elävä todiste siitä, miten tärkeäksi osaksi liikunta on tullut elämääni. Olen 21v. ja vielä lukiossakin kolme vuotta sitten pakolliset liikuntatunnit oli jostain aivan perseestä. Inhosin liikuntaa todella paljon. Kaksi vuotta sitten en jaksanut juosta kilometriäkään pysähtymättä, ja jo parin sadan metrin juoksupätkän jälkeen tuntui että kuolen. Olin siis aivan rapakunnossa. Siitä kuitenkin pikkuhiljaa aloitin lenkkeilyn, kuntosalin, pyöräilyn ja liikunta tuli pikkuhiljaa osaksi eläämääni.
Tuosta on nyt kaksi vuotta aikaa. Neljä päivää sitten juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin aikaan 2:10 ja olen suht tyytyväinen. Juoksusta ja liikunnasta nautin suunnattomasti!
Mun pointti oli lähinnä se, että jos on todella rapakunnossa (niinkuin itse olen ollut), niin ei välttämättä kannata ottaa tavoitteekseen juosta maratonia alle 3h. Ehkä kysymys oli lähinnä teoreettinen, en tiedä. Joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, että ketjun aloittaja saa olla tyytyväinen jos saa ylipäätään liikunnan säännölliseksi osaksi elämää (tai jotain) mihin kyllä yhdyn täysin. - alle kaksikymppisenä
------ kirjoitti:
et lukenut tota viimeistä lausetta minkä kirjoitin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa ja nauttia siitä!
Itse olen elävä todiste siitä, miten tärkeäksi osaksi liikunta on tullut elämääni. Olen 21v. ja vielä lukiossakin kolme vuotta sitten pakolliset liikuntatunnit oli jostain aivan perseestä. Inhosin liikuntaa todella paljon. Kaksi vuotta sitten en jaksanut juosta kilometriäkään pysähtymättä, ja jo parin sadan metrin juoksupätkän jälkeen tuntui että kuolen. Olin siis aivan rapakunnossa. Siitä kuitenkin pikkuhiljaa aloitin lenkkeilyn, kuntosalin, pyöräilyn ja liikunta tuli pikkuhiljaa osaksi eläämääni.
Tuosta on nyt kaksi vuotta aikaa. Neljä päivää sitten juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin aikaan 2:10 ja olen suht tyytyväinen. Juoksusta ja liikunnasta nautin suunnattomasti!
Mun pointti oli lähinnä se, että jos on todella rapakunnossa (niinkuin itse olen ollut), niin ei välttämättä kannata ottaa tavoitteekseen juosta maratonia alle 3h. Ehkä kysymys oli lähinnä teoreettinen, en tiedä. Joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, että ketjun aloittaja saa olla tyytyväinen jos saa ylipäätään liikunnan säännölliseksi osaksi elämää (tai jotain) mihin kyllä yhdyn täysin.ei varmasti estä juoksemasta maratonia alle kolmeen tuntiin?? eihän se vaikuta asiaan! Ketjun aloittajalla on vaikka seuraavat kymmenen vuotta aikaa treenata maratonille.
- vuosiajuossut
alle kaksikymppisenä kirjoitti:
ei varmasti estä juoksemasta maratonia alle kolmeen tuntiin?? eihän se vaikuta asiaan! Ketjun aloittajalla on vaikka seuraavat kymmenen vuotta aikaa treenata maratonille.
Ei kukaan täällä yritäkään väittää, etteikö teoreettisesti olisi mahdollista juosta maraton alle kolmeen tuntiin, vaikka ei olisi 20 ensimmäisenä ikävuotena kuntoillut ollenkaan.
Jos ei kuitenkaan ole vielä edes aloittanut kuntoilua, niin tämänkaltaisten tavoitteiden asettaminen on aivan järjetöntä. Haaveilla saa tietenkin mistä tahansa, vaikka olympiavoitosta. Ensin kuitenkin todellakin kannattaa aloittaa se kuntoilu ja katsoa riittääkö rahkeet edes säännöllisessn harjoitteluun. On nimittäin aikamoinen elämänmuutos sohvaperunalle... - justiin näin
vuosiajuossut kirjoitti:
Ei kukaan täällä yritäkään väittää, etteikö teoreettisesti olisi mahdollista juosta maraton alle kolmeen tuntiin, vaikka ei olisi 20 ensimmäisenä ikävuotena kuntoillut ollenkaan.
Jos ei kuitenkaan ole vielä edes aloittanut kuntoilua, niin tämänkaltaisten tavoitteiden asettaminen on aivan järjetöntä. Haaveilla saa tietenkin mistä tahansa, vaikka olympiavoitosta. Ensin kuitenkin todellakin kannattaa aloittaa se kuntoilu ja katsoa riittääkö rahkeet edes säännöllisessn harjoitteluun. On nimittäin aikamoinen elämänmuutos sohvaperunalle...tuo 3 tuntia maratonilla on kuitenkin jo niin kova aika normaalille kipittäjälle, että tavoitteena se noin harrastuksen alkuvaiheessa on älytön. Tietty mahdollista,mutta...
Siitä rajasta ei sitten olekaan kuin 55min. maailmanennätykseen, että näin... - tietenkään
justiin näin kirjoitti:
tuo 3 tuntia maratonilla on kuitenkin jo niin kova aika normaalille kipittäjälle, että tavoitteena se noin harrastuksen alkuvaiheessa on älytön. Tietty mahdollista,mutta...
Siitä rajasta ei sitten olekaan kuin 55min. maailmanennätykseen, että näin...ole realistista vielä piiiiiiitkään aikaan, mutta pointtihan oli, ettei liikunnan harrastamattomuudella ennen kahta kymppiä ole mitään merkitystä siihen, etteikö kolmen tunnin alittaminen JONAIN päivänä olisi mahdollista.
- -----
vuosiajuossut kirjoitti:
Ei kukaan täällä yritäkään väittää, etteikö teoreettisesti olisi mahdollista juosta maraton alle kolmeen tuntiin, vaikka ei olisi 20 ensimmäisenä ikävuotena kuntoillut ollenkaan.
Jos ei kuitenkaan ole vielä edes aloittanut kuntoilua, niin tämänkaltaisten tavoitteiden asettaminen on aivan järjetöntä. Haaveilla saa tietenkin mistä tahansa, vaikka olympiavoitosta. Ensin kuitenkin todellakin kannattaa aloittaa se kuntoilu ja katsoa riittääkö rahkeet edes säännöllisessn harjoitteluun. On nimittäin aikamoinen elämänmuutos sohvaperunalle...Teoreettisesti kyllä mahdollista joo, mutta elämäntapamuutosta ei tehdä sohvanpohjalta tv:n ja sipsipussin äärestä jääräpäisellä päätöksellä "huomenna kun kello lyö tasan 12.00 niin minusta tulee himoliikkuja ja aktiivijuoksija ja aion juosta maratonin".
Kaikki elämäntapamuutokset (esim. laihduttaminen, ruokailutottumusten muuttaminen, tupakan polton lopettaminen jne) on aina vaikeita, mikään ei koskaan tapahdu hetkessä, vaan se vie aikaa, toisilla vähemmän, toisilla enemmän, jotkut eivät onnistu muuttamaan elämäntapojaan koskaan vaikka kuinka yrittäisivät/haluaisivat. Päätös on aina helppo tehdä, mutta sen omaksuminen on sitten aivan toinen juttu, ja yleensä into koko touhuun loppuu ennen kuin ehtii kunnolla edes alkaa.
- nyt ensin
tähtäimeen ylipäänsä maratonin läpijuokseminen, joka jo pelkästään vaatii säännöllistä treeniä. Saat siitä jonkin kuvan mitä se touhu on. Valtaosa kuntoilijoista kun ei koskaan alita 3h rajaa!!!
- intojuoksija
Minä ainakin suosittelen tekemään, niinkuin itse tein, kun puolivahingossa aloin juosta. Tosin yli tuplasti vuosia olin ehtinyt lorvailla sinuun verrattuna lapsuutta lukuunottamatta, jolloin etenin lähinnä hyppelehtimällä paikasta toseen. Minun nuoruudessa urheilu ei ollut huudossa ja vain harva ajatteli kuntoa, terveyttä tai oikeestaan mitään.
Aloin vaan juosta kävelyn lomassa kunnes väsyin, ensin ihan lyhyitä pyrähdyksiä ja sitten pitempiä ja pitempiä ja hyvin pian se kunto nousee niin, että ei kertakaikkiaan malta kävellä vaan on ihan pakko juosta. Ikinä en kuitenkaan juokse rumissa maisemissa, vaan aina siellä missä silmä ja sielu lepää. Menen vain sinnepäin, minne tykkään ja juoksen merenrannalla tms. missä nautin juoksemisesta ja maisemista enemmän enkä lähde mitään harmaata maantietä tahkoomaan. Sillon alussa kävelin ylämäet, mutta en enää. Kunto alkaa varmaan 20-kymppisellä kohota heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja siinä iässä vielä nivelet ja luut kestää toisin kun myöhään heränneillä. Olen itse ollut todella yllättynyt tästä juoksuharrastuksesta, en olis voinut kuvitellakkaan että rupean intojuoksijaksi viisikymppisenä. Suosittelen, olethan ihan baby vielä. - Fanni
Teoriassa mahdotonkin on mahdollista, ainakin melkein. Ketjun aloittaja kuitenkin nimenomaan kysyi "Onko esim. maraton alle 3 h REALISTINEN", niin se ei kyllä todellakaan ole realistinen tavoite! (Vaikka kylläkin mahdollista).
- kirjoittaja
ei kysynytkään, että MISSÄ AJASSA kolmen tunnin alitus maratonilla on mahdollinen.
- Fanni
kirjoittaja kirjoitti:
ei kysynytkään, että MISSÄ AJASSA kolmen tunnin alitus maratonilla on mahdollinen.
Osaan itse lukea. Hän kysyi onko 3h alitus realistinen ja ottaen huomioon kysyjän lähtökohdat niin tavoitteena se ei ole todellakaan realistinen.
Ensimmäinen realistinen tavoite kysyjälle on että saa säännöllisen ja monipuolisen liikunnan osaksi jokapäiväistä elämää. Tuossakin tavoitteessa on jo ikävä kyllä suurimmalle osalle ihmisistä aivan liikaa haastetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692723
- 632664
- 681792
- 241627
- 201550
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91480- 151392
- 381233
- 441216
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197