Olen seurustellut jo hyvän aikaa poikaystäväni kanssa, olemme molemmat täysi-ikäisiä, ja tosissamme.
Hän asuu vielä kotonaan, heillä on lammastila ja paljon metsää, joten työmiestä tarvitaan, tila jää hamassa tulevaisuudessa poikaystäväni hoidetavaksi. Joten minun pitäisi siis joskus muuttaa hänen vanhempiensa kanssa saman katon alle tai vähintään toiselle puolen tietä poikaystäväni kanssa.
Olen kotoisin kaupungista ja olen paha ruoka-aine allergikko sekä siitepöly- ja eläinpöly allergikko. Poissulkematta on vielä keliakia sekä muita mahdollisia, mutta tähän asti olen pystynyt oleilemaan tilalla ilman suurempia ongelmia ja jopa ystävystynyt perheen koiran ja kissan kanssa sekä pystynyt olemaan avuksi kotihommissa.
Tilanne on nyt tämä:
poikaystäväni isä ei jostain syystä hyväksy minua. Hän yrittää kovin sanoin saada poikaystävääni jättämään minut sillä minulla ei kulemma "tee mitään" - ku olen niin allergine!! Minulla ei hänen mielestään ole mitään ihmisarvoa.
Hän kohtelee minua kuin karitsaa joka syntyy siinä kunnossa että sen voi heittää pois ja todeta "ei tuosta tule kalua" niinkuin tiloilla karitsoille tehdään!
Poikaystäväni on päivät töissä ja jos satun olemaan paikalla silloin, pistetään minut armotta töihin. eihän siinä mitään, mukava sen emännän kanssa on puuhailla, mutta isänsä kulkee kyttäämässä ja haukkumassa kuinka hidas oikein olen.
Poikaystävälläni on käytössä talon yläkerta, mutta emme saa olla kahta tuntia enempää rauhassa, sillä isänsä ramppaa koputtamatta sisälle, ihan sama onko meillä vaatteet päällä vai ei?! hänellä on omasta mielestään valta käskeä myös minua töihin ja kiroaa yleensä molemmat alimpaan helvettin, "tässä talossa ei nukuta!"
yritin jo olla menemättä sinne, tai syödä ja olla vaivaksi. muttakun teen niin, nämä huutavat kilpaa että jumalauta tässä talossa syödään ihmisten lailla.. tilalta on kaupunkiin matkaa joten ei viitsi ihan edestakaisinkaan ajella..
Tämä on siis käsittämätöntä.. mitähän mun pitäisi tehdä..?? olishan se ihan mukava olla hyvissä väleissä ku ehkä joutuu saman katon alla joskus vielä elämään.
Hän asuu vielä kotonaan, heillä on lammastila ja paljon metsää, joten työmiestä tarvitaan, tila jää hamassa tulevaisuudessa poikaystäväni hoidetavaksi. Joten minun pitäisi siis joskus muuttaa hänen vanhempiensa kanssa saman katon alle tai vähintään toiselle puolen tietä poikaystäväni kanssa.
Olen kotoisin kaupungista ja olen paha ruoka-aine allergikko sekä siitepöly- ja eläinpöly allergikko. Poissulkematta on vielä keliakia sekä muita mahdollisia, mutta tähän asti olen pystynyt oleilemaan tilalla ilman suurempia ongelmia ja jopa ystävystynyt perheen koiran ja kissan kanssa sekä pystynyt olemaan avuksi kotihommissa.
Tilanne on nyt tämä:
poikaystäväni isä ei jostain syystä hyväksy minua. Hän yrittää kovin sanoin saada poikaystävääni jättämään minut sillä minulla ei kulemma "tee mitään" - ku olen niin allergine!! Minulla ei hänen mielestään ole mitään ihmisarvoa.
Hän kohtelee minua kuin karitsaa joka syntyy siinä kunnossa että sen voi heittää pois ja todeta "ei tuosta tule kalua" niinkuin tiloilla karitsoille tehdään!
Poikaystäväni on päivät töissä ja jos satun olemaan paikalla silloin, pistetään minut armotta töihin. eihän siinä mitään, mukava sen emännän kanssa on puuhailla, mutta isänsä kulkee kyttäämässä ja haukkumassa kuinka hidas oikein olen.
Poikaystävälläni on käytössä talon yläkerta, mutta emme saa olla kahta tuntia enempää rauhassa, sillä isänsä ramppaa koputtamatta sisälle, ihan sama onko meillä vaatteet päällä vai ei?! hänellä on omasta mielestään valta käskeä myös minua töihin ja kiroaa yleensä molemmat alimpaan helvettin, "tässä talossa ei nukuta!"
yritin jo olla menemättä sinne, tai syödä ja olla vaivaksi. muttakun teen niin, nämä huutavat kilpaa että jumalauta tässä talossa syödään ihmisten lailla.. tilalta on kaupunkiin matkaa joten ei viitsi ihan edestakaisinkaan ajella..
Tämä on siis käsittämätöntä.. mitähän mun pitäisi tehdä..?? olishan se ihan mukava olla hyvissä väleissä ku ehkä joutuu saman katon alla joskus vielä elämään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kysyt, mitä sinun pitää tehdä. Vastaus on yksiselitteinen antamasi kuvauksen perusteella.
Sinun pitää tehdä valinta.
Poikaystäväsi on nähdäkseni valinnan tulevasta työpaikastaan jo tehnyt.
Älä ehdoin tahdoin mene tilanteeseen tuon syvemmälle. Tiedät jo, mitä on odotettavissa, jos suostut samaan huusholliin. Mikäli tästä huolimatta teet päätöksen mennä naimisiin poikaystäväsi kanssa ja asettua asumaan yhdessä appivanhempiesi kanssa, vastuu on sulla itselläsi.
Jätä tilanne! Juokse!
Olen maatalosta kotoisin, sitten menin miniäksi, nyt olen emäntä. Sinun tilanteesi kuulostaa ihan mahdottomalta. Sietämättömältä suorastaan.
Poikaystävän vanhemmat ovat kertakaikkisen typeriä ja ymmärtämättömiä. Tuskin pystyt heitä muuttamaan. Täällä on jo neuvottu, että älä laita nokkaasi siihen soppaan. Olen samaa mieltä; elämä on tarpeeksi haasteellista muutenkin, ilman että ehdoin tahdoin hakeutuu hankaluuksiin.
En toki kehoita eroamaan, mutta pysy poissa tilalta. Seurustelkaa (tavatkaa sinun luonasi kaupungissa) ja katsokaa, mihin suhteenne johtaa. Jos se johtaa yhteiseen elämään, niin älä muuta tilalle, jos pojan vanhemmat asuvat siellä. Laita alun alkaen ehdoksi se, että samalle tontille ei asetuta.
Tämän saman antaisin neuvoksi, vaikka appelat olisivat ihan OK fiksuja ihmisiä. Ja sama on meininki omalla tilalla: jos meidän lapsista joku jää pitämään tilaa, niin me muutamme takuuvarmasti muualle.
Miksi edes haluat mukaan tuollaiseen elämään? Sinusta tulisi pelkkä palvelija ja passaaja poikaystäväsi vanhemmille!
Itse en kaupunkilaisena voisi edes kuvitella elämää maatilalla ja varsinkin jos puolison vanhemmat olisivat myös asustamassa samassa taloudessa ja määräilemässä nukkumisestani tai mistä tahansa mitä teen. Hittoako se niille kuuluu!
Jos muutat sinne, niin sinun on hyvä varautua siihen, että poikaystäväsi isä määrää kuolemaansa saakka elämästäsi..
Ethän menisi astmaatikkona rautavalimoonkaan töihin, vaikka olisit rakastunut valimotyöläiseen. Miksi menisit tekemään työtä tilalle, jossa et pärjää?
Jos sinne muutat, joudut tietenkin osallistumaan eläinten hoitoon, ja vaikka pysyisit poissa lampolasta, pahentuisi allergiasi joka tapauksessa vaikeasti tilalla.
Appesi on siinä oikeassa, että on nähnyt, ettei sinusta allergiasi vuoksi ole emännäksi tähän taloon. Ehkä hän tylyydellään haluaa osoittaa sinulle, että sinun on tultava siihen tulokseen, että poikaystäväsi tulevaisuuteen et sovi.
Ukko ei voi ajatellakaan muuta kuin tilaa, poikaansa ja sukupolven vaihdosta. Hän ei halua varmaankaan ajatella, että tilasta luovuttaisiin sinun allergiasi takia, ja heidänkin koko eläkeaikansa menisi uusiksi jossakin kirkonkylän rivitalon pätkässä.
Ajattele siltä puolelta asiaa. Tulevat appivanhempasi joutuisivat ikäihmisinä muuttamaan koko elämänsä. Ei ihme, että appiukko yrittää savustaa sinua ulos kuviosta.
Teidän täytyy ajatella asia uudestaan. Miten tulette toimeen, miten tilaa hoidetaan, miten itse siinä olet mukana. Miten appivanhemmat saavat rauhalliset eläkepäivät.
Allergiasi on paha asia, ja sinun tulee aina ottaa se huomioon tehdessäsi valintoja, ettet riskeeraa terveyttäsi ja pahenna tilaasi.
Poikaystäväsi on jo uransa valinnut ja päättänyt jatkaa vanhempiensa tilaa.
MUTTA - allergia ei tässä nyt selvästikään ole pääongelma, vaan miksi ihmeessä sinun tulisi tehdä työtä appivanhempiesi tilalla? Saatko korvausta siitä? Mikä suhde appiukollasi on tilanteessa? Onko heillä usein tapana laittaa yövieraat töihin?
Ei morsiamen oleteta tekevän työtä esim. tehtaan kokoonpanolinjalla, vain siksi, että sulhanen työskentelee siellä. Sinulla on oma urasi, omat suunnitelmasi. Kai sinulla muuten on ura, se ei tullutkaan aloituksessasi ilmi?
Mikäli suhteenne jatkuu, niin missään tapauksessa ei saman katon alle appivanhempien kanssa, vaan pysykää siellä tien toisella puolen, ja pidä tiukasti reviirit ja työasiat erillään! Mikäli huutoa tulee, niin kysele työsopimuksesta ja korvauksista.
Vanhanajan miniäinstituutio on kuollut ja kuopattu jo pari sukupolvea sitten.
Yläkerran huoneeseen voitte asentaa hakasen ennen kuin saatte sen tien toisella puolen sijaitsevan asumuksen käyttöönne. Sen käyttöehdoista on hyvä tehdä paperit ja maksaa vuokraa, niin voitte käyttää tätä loistavaa keksintöä nimeltä abloy hyvällä omatunnolla.
tietysti minulla on omat urasuunnitelmani, ja pystyn kyllä ne toteuttamaan vaikka kuinka olisin talon emäntänä. mieheni äiti kulkee myös päivätöissä kaupungissa, ei isänsäkään vaadi emännältä muuta kuin kodinhoidon ja yleisiä hommia..
ei siis minultakaan vaadittaisi niin paljon ns."maataloustöitä", tietysti nyt maatalossa on hommaa johon nyt yleensäkin osallistuvat kaikki, mutta perusperiaate tulisi olemaan se, että miehelläni olisi isänsä tapaan tilan- ja metsienhoidosta enemmän huolta kuin minulla ja työntekijöitä palkattuna kuten isällänsä on nyt, sillä minä kulkisin kaupungissa omissa hommissani..
koko asetelma ei vaan tunnu sopivat appiukolleni allergioitteni vuoksi, enkä ymmärrä yhtään miksi. se että minä en pysty syömään tiettyjä asioita ei ole koskaan vaikeuttanut muiden elämää, sillä olen aina tehnyt itse omat evääni, ja emäntänä pystyisin ihan hyvin tekemään sekä heille että itselleni ruokaa, kun sitä kerran on tapana.. tai saa nyt nähdä.. ja kerrankun kulkisin itse töissä niin en eläisi heidän siivelläkään..
toistaiseksi kuitenkin opiskelen vielä ainakin vuoden ennenkuin valmistun kokonaan.
Kun lähden poikaystäväni luo käymään on sielä tapana olla monta päivää joka tarkoittaa sitä että syön siellä... joka taas ilmeisesti isännän mukaan velvoittaa minut töihin.. tietysti ymmärsin tämän, tai alun alkaen se olin minä joka kyselin miten voisin auttaa emäntää kun mieheni lähti töihin. mutta isänsä on alkanut menemään päivä päivältä vihaisemmaksi ja käskettää minua milloin mihinkin hommaan..
mitä nyt olen kuulustellut niin minun pitäisi olla mieheni kanssa rivissä seisten ilmoittautumassa ulkotöihin hänelle?! tottakai minä nyt voin pihaakin mennä haravoimaan, ei siinä mutta mielestäni hänellä ei ole mitään oikeutta kohtdella minua näin? mitä minä tekisin? enpä kai minä nyt voi oikein alkaa "kapinoimaankaan" isäänsä vastaan. tilanne vaan jatkuu ja jatkuu..
äitinsä kanssa minä olen aina tehnyt talon töitä sillä välin kun miehet ovat ulkona, eikä se ole ilmeisesti sopinut isännälle, kun kerta minua poikaystävälleni sättii aina kun en itse ole edes paikalla. ei vain päin naama kehtaa muuta kuin näyttää myreää naamaa tai komennella.
miehelläni ei ole ollut mitään sen vakavempia suhteita koko ikänsä aikana, joten hän on vain oleillut kotonaan ja tehnyt töitä kun ehtii - eli miltein koko ajan. nyt sen ajan kun minä olen ollut kuvioissa ja miehelläni ei olekkaan ollut joka sekunti aikaa rassailla koneita tai värkätä pihahommia silloin kun ei olisi niin väliksikkään, niin tämä isäntä on kuin perseelle ammuttu karhu..
voiko oikeasti olla mahdollista että isänsä on kasvattanut poikansa ihan vain tuommoiseksi työkoneeksi jolla ei saa olla mitään muuta elämää kuin heidän tilansa? tämän vanhan kansan kasvatin käyttäytyminen alkaa pikkuhiljaa kauhistuttamaan.. olenko minä tosiaan itse syypää tähän?
on allergikko. Et voi asettua asumaan lampaita hoitavan poikaystäväsi kanssa samaan huusholliin. Allergeeneja kulkeutuu hänen mukanaan sisätiloihin, vaikka kuinka yrittäisi sitä estää. Siitepölyaika maalla on vaikea, vaikempi, kuin kaupungissa. Lisäksi allergisten vanhempien lapsilla on suurempi alttius sairastua allergioihin. Voitte tietysti jatkaa suhdettanne, mutta yhteinen arki maatalossa ei taida olla mahdollista. Neuvottele myös allergiaasi hoitavan lääkärisi kanssa.
Muista kuitenkin, että allerginen ihminen ei ole muita huonompi. Älä anna poikaystäväsi isän masentaa sinua, luulen, että hän näkee asia realistisesti ,mutta on vaan harvinanisen tökerö.Olen itse mieheni kautta joutunut paneutumaan allergioihin ja luopumaan esim koirasta, joka sitten muutti äitini luokse loppuvuosikseen.
Eikohan vastaus ole aika nenasi edessa. Valitse!
Henkilokohtaisesti painuisin helvettiin tilanteesta (jos tuon lahemmas helvettia nyt edes voi paasta). Ylipaataan en jaksa uskoa, etta tuollainen kimppa-asuminen toisen osapuolen vanhempien kanssa onnistuisi, olivat millaisia tahansa.
Jos poika haluaa tilaa hoitaa niin muuttakaa nyt jonnekin lahelle, josta ukkosi voi kayda toissa tilalla ja sina hankkia oman ammatin toisaalla, kylla ihmiset kulkevat pitkiakin matkoja toihin.
Mina en tosiaankaan jaisi pyorimaan jalkoihin saati muuttaisi asumaan tuollaiseen kokoonpanoon, hyiks!
On välit sitten hyvät tai ei, ihanat appivanhemmat tai ei, ihanat omat vanhemmat tai ei, ÄLKÄÄ muuttako samaan huusholliin heidän kanssaan.
Jokaisella on oikeus omaan elämään, ja vaikka avunanto ja huolenpito olisikin tärkeää ja jatkuvaa, pitää jokaisella perheellä olla oma huushollinsa. Myös näillä vanhemmilla.
Älä mene käskyläiseksi apellesi.
Älä asu niin, että joku ulkopuolinen voi hyökätä makuuhuoneeseesi koputtamatta.
Älä mene paikkaan, jossa allergiasi pahenee ja aiheuttaa närää ihmisissä, joilla ei allergiaa ole.
On vaikea saada vanhemmat ihmiset uskomaan sairauteen, joka mukamas tulee siitepölystä tai elukoiden karvoista.
Moni ei sitä usko millään.
Älä mene jatkuvaan riitaan.
Minullakin on astma ja minunkin appivanhemmilla on lampaita, lehmiä, sikoja, peltoja ja metsää..
Minuakaan ei appiukko hyväksy muka astman vuoksi.. Tämä on kuitenkin minusta vain yksi keino omia poikaansa itseleen. HÄn on vain mustasukkainen minulle pojastaan. Minä olen antanut takaisin ja minä muutin pojan kanssa yhteen n.50km päähän appivanhemmista=) Poika valitsi minut siis.
Me käymme yhdessä ja erikseen tilalla auttamassa appivanhempia, mutta tiedän ettei minun mieheni aio alkaa tilaa jatkamaan. En ole häntä vaatinut tekemään ratkaisua minun ja tilan välillä. Sen teki appiukko. Mieheni huomasi hankalan tilanteen ja muutti kanssani yhteen. Nyt olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Edelleen minulla on kisnaa appiukon kanssa, mutta nykyään annan takaisin ja minun talossani pelataan minun ja mieheni ehdoilla ihan samalla tavalla, kuin heidän talossaan heidän ehdoilla.
Edelleen appiukkoni ja osa mieheni suvusta yrittää polkea minua johonkin suohon, vaan minäpä en taivu koskaan.
Katso mihin elämä sinua vie, appiukko ei ole syy luopua rakkaastasi. Ole ilkeä takasin ja kutsu miestäsi enemmän kaupunkiin. Jaksamista sinulle!
ihana kuulla että joku voi olla samassa tilanteessa :)
Minun appiukkoni nälvii muistakin asioista. Oli kotihoidontuella niin hän ilmoitti minun elävän mieheni siivellä.. Noh, näinhän se oli tavallaan, mutta mies pyysi minua jäämään kotiin. Kun minulta leikattiin nilkka, hän syytti minua alatisairaaksi.. Kun menimme naimisiin ja pidimme suuret häät, hän syytti minua tuhlauksesta hänen poikansa rahoilla. Häämme maksoimme itse ja meillä on lisäksi yhteiset rahat.
Kun kielsin häntä opettamasta 4v tytölle kirosanoja hän suuttui.
Sellaisia ne appivanhemmat joskus ovat. He ajattelevat asioita niinkuin itse tahtovat. Alkuun itkin ja olin surullinen. Sitten päätin kostaa. NYt olen aina kuin herran enkeli=) Aina kun piilov--tuilulta ehdin;)