tyhmiä? Luin muutaman viestiketjun ja aikamoista soppaa tuntuu täällä olevan. Onko tämä syöpään liittyvä keskustelupalsta vai turhautuneiden kotirouvien taisteluareena?
Itseltäni leikattiin rintasyöpä huhtikuussa, nyt odotan mitä tulevan pitää. En edes tiedä vielä mitä kaikkia hoitoja minulle tulee...
uskaltaako kysyä
uusi täällä
29
2911
Vastaukset
- Marianneta
hei sairaalassa varmaan kerrottiinkin että he tutkivat sen leikatan palan ja sen perusteella sitten he päättää palaverissa mitä hoitoja tulee.
tod.näk. sytostaattihoitoja ja ehkäpä sädehoitoa. nyt leikkauksen jälkeen sulla kuitenkin on toipumisvaihe ennen hoitojen alkua, mikäli niitä tulee sulle. itseni on leikattu helmikuussa ja olen saanut nyt 3sytostaattia ja lisää tulossa. kaikki järjestyy ole turvallisella mielin.- uusi täällä
En ole aikaisemmin edes tuntenut ketään, jolla olisi rintasyöpä. Lisäksi olen mielestäni vielä aika nuori ( 40 v).
Minulle tehtiin osapoisto. Onko mahdollista että rinta joudutaankin vielä poistamaan? - Marianneta
uusi täällä kirjoitti:
En ole aikaisemmin edes tuntenut ketään, jolla olisi rintasyöpä. Lisäksi olen mielestäni vielä aika nuori ( 40 v).
Minulle tehtiin osapoisto. Onko mahdollista että rinta joudutaankin vielä poistamaan?juttelu auttaa usein, jos haluat poikkea tuonne terveyschattiin vaikka. ei ne varmaan nyt sua leikkaile vähään aikaan ainakaan. minä olen 45v.
- etukäteen
uusi täällä kirjoitti:
En ole aikaisemmin edes tuntenut ketään, jolla olisi rintasyöpä. Lisäksi olen mielestäni vielä aika nuori ( 40 v).
Minulle tehtiin osapoisto. Onko mahdollista että rinta joudutaankin vielä poistamaan?tuollaisia.Ei poisteta,ellei myöhemmin leviä.Onko leikkauksestasi kauan aikaa ?
- LPolku
uusi täällä kirjoitti:
En ole aikaisemmin edes tuntenut ketään, jolla olisi rintasyöpä. Lisäksi olen mielestäni vielä aika nuori ( 40 v).
Minulle tehtiin osapoisto. Onko mahdollista että rinta joudutaankin vielä poistamaan?Minulle tehtiin osapoisto 34-vuotiaana.
Ja uusiminenhan on aina mahdollista, ei tästä mitään takuita saa, ikävä kyllä....
Jos vain osapoisto tehtiin, selviät todennäköisesti pelkällä sädehoidolla, jos imusolmukkeet olivat puhtaat. Tai näin siis yleisimmin käy.
Sitten kun se syövän alkushokki on mennyt ohi, alkaa elämäkin uudestaan hymyillä - koita nyt vaan ottaa rauhallisesti ja lepäillä. - uusi täällä
LPolku kirjoitti:
Minulle tehtiin osapoisto 34-vuotiaana.
Ja uusiminenhan on aina mahdollista, ei tästä mitään takuita saa, ikävä kyllä....
Jos vain osapoisto tehtiin, selviät todennäköisesti pelkällä sädehoidolla, jos imusolmukkeet olivat puhtaat. Tai näin siis yleisimmin käy.
Sitten kun se syövän alkushokki on mennyt ohi, alkaa elämäkin uudestaan hymyillä - koita nyt vaan ottaa rauhallisesti ja lepäillä.poistettiin kun vartijaimusolmuketutkimus eäponnistui. Siis vartijaimusolmuketta ei löytynytkään ja poistivat varmuuden vuoksi kaikki!!!
- LPolku
uusi täällä kirjoitti:
poistettiin kun vartijaimusolmuketutkimus eäponnistui. Siis vartijaimusolmuketta ei löytynytkään ja poistivat varmuuden vuoksi kaikki!!!
on poistettu kaikki - ja olivat vielä puhtaat, ihan turhaan veivät.
- kevätmielinen
LPolku kirjoitti:
on poistettu kaikki - ja olivat vielä puhtaat, ihan turhaan veivät.
Ei se kainaloevakuaatio koskaan turhaa ole, vaikka imusolmukkeet olisivat puhtaat.
Näin minullakin, silti nyt on imutiet poikki kainaloon, joten jos syöpä joskus uusii, se toivottavasti uusii paikallisesti!
Näinhän sinullakin LPolku on käynyt. Jos kainaloasi ei olisi tyhjätty, niin kuka tietää mihin ne pirulaiset olisivat livahtaneet.
Joten kainalotyhjäyksellä on aina myös hoidollista merkitystä, tämän hetken tiedon mukaan vähintäin 10 imusolmukkeen poisto estää tehokkaasti syövän uusimisen kainaloon ja sitä tietä leviämisen muualle.
Kainaloevakuaatio parantaan eloonjäämisennustetta pitkällä seurantavälillä 5%, joten minä ainakin otan mieluummin sen hyödyn, kuin mietin jäikö kainaloon sittenkin jokin väylä syövälle kulkea muualle elimistöön!
Ja osapoisto/ablaatio ei ole sidoksissa tuleviin hoitoihin, vaan syöpäkasvaimen ominaisuudet, koko, gradus, imusolmukelevinnäisyys, mahdolliset invaasiot veri- tai imusuoniin, hormoniherkkyys, her2-status jne.
Itsellä osapoisto, imusolmukkeet terveet ja solunsalpaajahoito puolivälissä, edessä vielä sen jälkeen 30 kertaa sädehoitoa ja 5 vuoden antiestrogeenihoito. Näin siis tähäm hetken tietämyksen mukaan. Uutta tutkimusta tehdään koko ajan esim. hormoonihoidon pituudesta, joten matkalla voi tulla muutoksia.
Nuorilla potilailla syöpä uusii herkemmin, siksi alle 35-vuotiaille suositellaan nykyisin rinnanpoistoa jo ensivaiheen hoitona, sekä heti samantien solunsalpaajia, sädehoitoa ja mahdollisia hormonaalisia hoitoja.
Nykyisten hoitojen pitkäaikaistulokset ovat tiedossa vasta kun se pitkä aika on kulunut. Hoitovaste on kuitenkin parempi kuin esim. 10 vuotta tai viisikin vuotta sitten uusien kolmannen asteen solunsalpaajien ja ylipäätään liitännäishoitojen merkityksen ymmärtämisen tähden.
Osalla potilaista syöpä valitettavasti uusii, uskoisin kuitenkin että osuus on pienempi jahka me joita nyt hoidetaan olemme esim. 5-vuoden seurantatilastoissa mukana. Mehän saamme heti kaikki mahdolliset hoidot, eikä jäädä odottelemaan kevyemmillä vaihtoehdoilla, uusiiko syöpä vai ei.
Näillä palstoilla ja sairaalassa tulee herkästi tunne, että tämähän uusii kaikilla. Näihän ei ole, eihän ajat sitten parantuneet enää täällä roiku tai käy sairaalassa hoidoissa. Heillä elämä pikkuhiljaa tasaantuu ja ehkä he haluavatkin unohtaa syövän mahdollisuuksien mukaan. Syöpäpalstoilla pyöriminen tuskin edesauttaa asiaa. Me tietty joille tämä on ajankohtaista ja akuuttia, tunnemme tarvetta jakaa kokemuksiamme vertaistemme joukossa ja on onneksi silloin tällöin joku antamassa toivoa esimerkkinä paranemistakin. Suurin osa kuitenkin selviää!
Sitä ei vain aina tahdo uskoa todeksi, itselleni parhaita vertaistukikohtaamisia ovat olleet syöpäjärjestön vertaistukipäivystykset, joissa on oikeita eläviä ihmisiä, jotka ovat sairastaneet saman sairauden kuin minä ja elävät edelleen viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden jälkeen sairastumisestaan - terveinä.
Osalla sairaus on uusinut ja hoidettu, osalla se on levinnyt, mutta hoidoilla saatu hallintaan pitkiksikin ajoiksi.
Useimmille sairastuminen syöpään on shokki. Alkujärkytyksen jälkeen valtaosa kuitenkin sopeutuu tilanteeseensa ja hoitojen alkaminen antaa turvallisuuden tunnetta. Pyri jatkamaan kontakteja ystäviisi ja harrastuksiasi mahdollisuuksien mukaan, syövän takia ei tarvitse erakoitua. Masennuskin pysyy kauempana kun saa välillä muuta ajateltavaa ja huomaa, että elämä jatkuu sairastumisesta huolimatta.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia omassa "taistelussasi". Tulet huomaamaan, että vaikka sairastuminen tuntuu epäreilulta, niin se tuo mukanaan myös uusia, hyviä asioita elämääsi! - kevätmielinen
kevätmielinen kirjoitti:
Ei se kainaloevakuaatio koskaan turhaa ole, vaikka imusolmukkeet olisivat puhtaat.
Näin minullakin, silti nyt on imutiet poikki kainaloon, joten jos syöpä joskus uusii, se toivottavasti uusii paikallisesti!
Näinhän sinullakin LPolku on käynyt. Jos kainaloasi ei olisi tyhjätty, niin kuka tietää mihin ne pirulaiset olisivat livahtaneet.
Joten kainalotyhjäyksellä on aina myös hoidollista merkitystä, tämän hetken tiedon mukaan vähintäin 10 imusolmukkeen poisto estää tehokkaasti syövän uusimisen kainaloon ja sitä tietä leviämisen muualle.
Kainaloevakuaatio parantaan eloonjäämisennustetta pitkällä seurantavälillä 5%, joten minä ainakin otan mieluummin sen hyödyn, kuin mietin jäikö kainaloon sittenkin jokin väylä syövälle kulkea muualle elimistöön!
Ja osapoisto/ablaatio ei ole sidoksissa tuleviin hoitoihin, vaan syöpäkasvaimen ominaisuudet, koko, gradus, imusolmukelevinnäisyys, mahdolliset invaasiot veri- tai imusuoniin, hormoniherkkyys, her2-status jne.
Itsellä osapoisto, imusolmukkeet terveet ja solunsalpaajahoito puolivälissä, edessä vielä sen jälkeen 30 kertaa sädehoitoa ja 5 vuoden antiestrogeenihoito. Näin siis tähäm hetken tietämyksen mukaan. Uutta tutkimusta tehdään koko ajan esim. hormoonihoidon pituudesta, joten matkalla voi tulla muutoksia.
Nuorilla potilailla syöpä uusii herkemmin, siksi alle 35-vuotiaille suositellaan nykyisin rinnanpoistoa jo ensivaiheen hoitona, sekä heti samantien solunsalpaajia, sädehoitoa ja mahdollisia hormonaalisia hoitoja.
Nykyisten hoitojen pitkäaikaistulokset ovat tiedossa vasta kun se pitkä aika on kulunut. Hoitovaste on kuitenkin parempi kuin esim. 10 vuotta tai viisikin vuotta sitten uusien kolmannen asteen solunsalpaajien ja ylipäätään liitännäishoitojen merkityksen ymmärtämisen tähden.
Osalla potilaista syöpä valitettavasti uusii, uskoisin kuitenkin että osuus on pienempi jahka me joita nyt hoidetaan olemme esim. 5-vuoden seurantatilastoissa mukana. Mehän saamme heti kaikki mahdolliset hoidot, eikä jäädä odottelemaan kevyemmillä vaihtoehdoilla, uusiiko syöpä vai ei.
Näillä palstoilla ja sairaalassa tulee herkästi tunne, että tämähän uusii kaikilla. Näihän ei ole, eihän ajat sitten parantuneet enää täällä roiku tai käy sairaalassa hoidoissa. Heillä elämä pikkuhiljaa tasaantuu ja ehkä he haluavatkin unohtaa syövän mahdollisuuksien mukaan. Syöpäpalstoilla pyöriminen tuskin edesauttaa asiaa. Me tietty joille tämä on ajankohtaista ja akuuttia, tunnemme tarvetta jakaa kokemuksiamme vertaistemme joukossa ja on onneksi silloin tällöin joku antamassa toivoa esimerkkinä paranemistakin. Suurin osa kuitenkin selviää!
Sitä ei vain aina tahdo uskoa todeksi, itselleni parhaita vertaistukikohtaamisia ovat olleet syöpäjärjestön vertaistukipäivystykset, joissa on oikeita eläviä ihmisiä, jotka ovat sairastaneet saman sairauden kuin minä ja elävät edelleen viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden jälkeen sairastumisestaan - terveinä.
Osalla sairaus on uusinut ja hoidettu, osalla se on levinnyt, mutta hoidoilla saatu hallintaan pitkiksikin ajoiksi.
Useimmille sairastuminen syöpään on shokki. Alkujärkytyksen jälkeen valtaosa kuitenkin sopeutuu tilanteeseensa ja hoitojen alkaminen antaa turvallisuuden tunnetta. Pyri jatkamaan kontakteja ystäviisi ja harrastuksiasi mahdollisuuksien mukaan, syövän takia ei tarvitse erakoitua. Masennuskin pysyy kauempana kun saa välillä muuta ajateltavaa ja huomaa, että elämä jatkuu sairastumisesta huolimatta.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia omassa "taistelussasi". Tulet huomaamaan, että vaikka sairastuminen tuntuu epäreilulta, niin se tuo mukanaan myös uusia, hyviä asioita elämääsi!viestiketjun aloittajalle siis lähinnä oli tuo teksti kirjoitettu, vaikka kommentoinkin LPolun kainalotyhjäykseen aluksi :)
- LPolku
kevätmielinen kirjoitti:
Ei se kainaloevakuaatio koskaan turhaa ole, vaikka imusolmukkeet olisivat puhtaat.
Näin minullakin, silti nyt on imutiet poikki kainaloon, joten jos syöpä joskus uusii, se toivottavasti uusii paikallisesti!
Näinhän sinullakin LPolku on käynyt. Jos kainaloasi ei olisi tyhjätty, niin kuka tietää mihin ne pirulaiset olisivat livahtaneet.
Joten kainalotyhjäyksellä on aina myös hoidollista merkitystä, tämän hetken tiedon mukaan vähintäin 10 imusolmukkeen poisto estää tehokkaasti syövän uusimisen kainaloon ja sitä tietä leviämisen muualle.
Kainaloevakuaatio parantaan eloonjäämisennustetta pitkällä seurantavälillä 5%, joten minä ainakin otan mieluummin sen hyödyn, kuin mietin jäikö kainaloon sittenkin jokin väylä syövälle kulkea muualle elimistöön!
Ja osapoisto/ablaatio ei ole sidoksissa tuleviin hoitoihin, vaan syöpäkasvaimen ominaisuudet, koko, gradus, imusolmukelevinnäisyys, mahdolliset invaasiot veri- tai imusuoniin, hormoniherkkyys, her2-status jne.
Itsellä osapoisto, imusolmukkeet terveet ja solunsalpaajahoito puolivälissä, edessä vielä sen jälkeen 30 kertaa sädehoitoa ja 5 vuoden antiestrogeenihoito. Näin siis tähäm hetken tietämyksen mukaan. Uutta tutkimusta tehdään koko ajan esim. hormoonihoidon pituudesta, joten matkalla voi tulla muutoksia.
Nuorilla potilailla syöpä uusii herkemmin, siksi alle 35-vuotiaille suositellaan nykyisin rinnanpoistoa jo ensivaiheen hoitona, sekä heti samantien solunsalpaajia, sädehoitoa ja mahdollisia hormonaalisia hoitoja.
Nykyisten hoitojen pitkäaikaistulokset ovat tiedossa vasta kun se pitkä aika on kulunut. Hoitovaste on kuitenkin parempi kuin esim. 10 vuotta tai viisikin vuotta sitten uusien kolmannen asteen solunsalpaajien ja ylipäätään liitännäishoitojen merkityksen ymmärtämisen tähden.
Osalla potilaista syöpä valitettavasti uusii, uskoisin kuitenkin että osuus on pienempi jahka me joita nyt hoidetaan olemme esim. 5-vuoden seurantatilastoissa mukana. Mehän saamme heti kaikki mahdolliset hoidot, eikä jäädä odottelemaan kevyemmillä vaihtoehdoilla, uusiiko syöpä vai ei.
Näillä palstoilla ja sairaalassa tulee herkästi tunne, että tämähän uusii kaikilla. Näihän ei ole, eihän ajat sitten parantuneet enää täällä roiku tai käy sairaalassa hoidoissa. Heillä elämä pikkuhiljaa tasaantuu ja ehkä he haluavatkin unohtaa syövän mahdollisuuksien mukaan. Syöpäpalstoilla pyöriminen tuskin edesauttaa asiaa. Me tietty joille tämä on ajankohtaista ja akuuttia, tunnemme tarvetta jakaa kokemuksiamme vertaistemme joukossa ja on onneksi silloin tällöin joku antamassa toivoa esimerkkinä paranemistakin. Suurin osa kuitenkin selviää!
Sitä ei vain aina tahdo uskoa todeksi, itselleni parhaita vertaistukikohtaamisia ovat olleet syöpäjärjestön vertaistukipäivystykset, joissa on oikeita eläviä ihmisiä, jotka ovat sairastaneet saman sairauden kuin minä ja elävät edelleen viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden jälkeen sairastumisestaan - terveinä.
Osalla sairaus on uusinut ja hoidettu, osalla se on levinnyt, mutta hoidoilla saatu hallintaan pitkiksikin ajoiksi.
Useimmille sairastuminen syöpään on shokki. Alkujärkytyksen jälkeen valtaosa kuitenkin sopeutuu tilanteeseensa ja hoitojen alkaminen antaa turvallisuuden tunnetta. Pyri jatkamaan kontakteja ystäviisi ja harrastuksiasi mahdollisuuksien mukaan, syövän takia ei tarvitse erakoitua. Masennuskin pysyy kauempana kun saa välillä muuta ajateltavaa ja huomaa, että elämä jatkuu sairastumisesta huolimatta.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia omassa "taistelussasi". Tulet huomaamaan, että vaikka sairastuminen tuntuu epäreilulta, niin se tuo mukanaan myös uusia, hyviä asioita elämääsi!ole itse ymmärtänyt - ihmetellyt vaan kun uusii ja uusii mutta (onneksi) aina paikallisesti. Ne peevelithän on motissa!
Kiitos kevätmielinen! - Ihme.Sopa
kevätmielinen kirjoitti:
Ei se kainaloevakuaatio koskaan turhaa ole, vaikka imusolmukkeet olisivat puhtaat.
Näin minullakin, silti nyt on imutiet poikki kainaloon, joten jos syöpä joskus uusii, se toivottavasti uusii paikallisesti!
Näinhän sinullakin LPolku on käynyt. Jos kainaloasi ei olisi tyhjätty, niin kuka tietää mihin ne pirulaiset olisivat livahtaneet.
Joten kainalotyhjäyksellä on aina myös hoidollista merkitystä, tämän hetken tiedon mukaan vähintäin 10 imusolmukkeen poisto estää tehokkaasti syövän uusimisen kainaloon ja sitä tietä leviämisen muualle.
Kainaloevakuaatio parantaan eloonjäämisennustetta pitkällä seurantavälillä 5%, joten minä ainakin otan mieluummin sen hyödyn, kuin mietin jäikö kainaloon sittenkin jokin väylä syövälle kulkea muualle elimistöön!
Ja osapoisto/ablaatio ei ole sidoksissa tuleviin hoitoihin, vaan syöpäkasvaimen ominaisuudet, koko, gradus, imusolmukelevinnäisyys, mahdolliset invaasiot veri- tai imusuoniin, hormoniherkkyys, her2-status jne.
Itsellä osapoisto, imusolmukkeet terveet ja solunsalpaajahoito puolivälissä, edessä vielä sen jälkeen 30 kertaa sädehoitoa ja 5 vuoden antiestrogeenihoito. Näin siis tähäm hetken tietämyksen mukaan. Uutta tutkimusta tehdään koko ajan esim. hormoonihoidon pituudesta, joten matkalla voi tulla muutoksia.
Nuorilla potilailla syöpä uusii herkemmin, siksi alle 35-vuotiaille suositellaan nykyisin rinnanpoistoa jo ensivaiheen hoitona, sekä heti samantien solunsalpaajia, sädehoitoa ja mahdollisia hormonaalisia hoitoja.
Nykyisten hoitojen pitkäaikaistulokset ovat tiedossa vasta kun se pitkä aika on kulunut. Hoitovaste on kuitenkin parempi kuin esim. 10 vuotta tai viisikin vuotta sitten uusien kolmannen asteen solunsalpaajien ja ylipäätään liitännäishoitojen merkityksen ymmärtämisen tähden.
Osalla potilaista syöpä valitettavasti uusii, uskoisin kuitenkin että osuus on pienempi jahka me joita nyt hoidetaan olemme esim. 5-vuoden seurantatilastoissa mukana. Mehän saamme heti kaikki mahdolliset hoidot, eikä jäädä odottelemaan kevyemmillä vaihtoehdoilla, uusiiko syöpä vai ei.
Näillä palstoilla ja sairaalassa tulee herkästi tunne, että tämähän uusii kaikilla. Näihän ei ole, eihän ajat sitten parantuneet enää täällä roiku tai käy sairaalassa hoidoissa. Heillä elämä pikkuhiljaa tasaantuu ja ehkä he haluavatkin unohtaa syövän mahdollisuuksien mukaan. Syöpäpalstoilla pyöriminen tuskin edesauttaa asiaa. Me tietty joille tämä on ajankohtaista ja akuuttia, tunnemme tarvetta jakaa kokemuksiamme vertaistemme joukossa ja on onneksi silloin tällöin joku antamassa toivoa esimerkkinä paranemistakin. Suurin osa kuitenkin selviää!
Sitä ei vain aina tahdo uskoa todeksi, itselleni parhaita vertaistukikohtaamisia ovat olleet syöpäjärjestön vertaistukipäivystykset, joissa on oikeita eläviä ihmisiä, jotka ovat sairastaneet saman sairauden kuin minä ja elävät edelleen viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden jälkeen sairastumisestaan - terveinä.
Osalla sairaus on uusinut ja hoidettu, osalla se on levinnyt, mutta hoidoilla saatu hallintaan pitkiksikin ajoiksi.
Useimmille sairastuminen syöpään on shokki. Alkujärkytyksen jälkeen valtaosa kuitenkin sopeutuu tilanteeseensa ja hoitojen alkaminen antaa turvallisuuden tunnetta. Pyri jatkamaan kontakteja ystäviisi ja harrastuksiasi mahdollisuuksien mukaan, syövän takia ei tarvitse erakoitua. Masennuskin pysyy kauempana kun saa välillä muuta ajateltavaa ja huomaa, että elämä jatkuu sairastumisesta huolimatta.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia omassa "taistelussasi". Tulet huomaamaan, että vaikka sairastuminen tuntuu epäreilulta, niin se tuo mukanaan myös uusia, hyviä asioita elämääsi!Kiitos tiedosta. Minulla on vaan 7 imusolmuketta poistettu ja kaks vartijasolmuketta = 9. Minustakin on hyvä että minultakin poistettiin,vaikkei kainalossa ollut mitään. Varsinkin kun se ehkäisee uusimista. :)
- älytöntä höpötystä
kevätmielinen kirjoitti:
Ei se kainaloevakuaatio koskaan turhaa ole, vaikka imusolmukkeet olisivat puhtaat.
Näin minullakin, silti nyt on imutiet poikki kainaloon, joten jos syöpä joskus uusii, se toivottavasti uusii paikallisesti!
Näinhän sinullakin LPolku on käynyt. Jos kainaloasi ei olisi tyhjätty, niin kuka tietää mihin ne pirulaiset olisivat livahtaneet.
Joten kainalotyhjäyksellä on aina myös hoidollista merkitystä, tämän hetken tiedon mukaan vähintäin 10 imusolmukkeen poisto estää tehokkaasti syövän uusimisen kainaloon ja sitä tietä leviämisen muualle.
Kainaloevakuaatio parantaan eloonjäämisennustetta pitkällä seurantavälillä 5%, joten minä ainakin otan mieluummin sen hyödyn, kuin mietin jäikö kainaloon sittenkin jokin väylä syövälle kulkea muualle elimistöön!
Ja osapoisto/ablaatio ei ole sidoksissa tuleviin hoitoihin, vaan syöpäkasvaimen ominaisuudet, koko, gradus, imusolmukelevinnäisyys, mahdolliset invaasiot veri- tai imusuoniin, hormoniherkkyys, her2-status jne.
Itsellä osapoisto, imusolmukkeet terveet ja solunsalpaajahoito puolivälissä, edessä vielä sen jälkeen 30 kertaa sädehoitoa ja 5 vuoden antiestrogeenihoito. Näin siis tähäm hetken tietämyksen mukaan. Uutta tutkimusta tehdään koko ajan esim. hormoonihoidon pituudesta, joten matkalla voi tulla muutoksia.
Nuorilla potilailla syöpä uusii herkemmin, siksi alle 35-vuotiaille suositellaan nykyisin rinnanpoistoa jo ensivaiheen hoitona, sekä heti samantien solunsalpaajia, sädehoitoa ja mahdollisia hormonaalisia hoitoja.
Nykyisten hoitojen pitkäaikaistulokset ovat tiedossa vasta kun se pitkä aika on kulunut. Hoitovaste on kuitenkin parempi kuin esim. 10 vuotta tai viisikin vuotta sitten uusien kolmannen asteen solunsalpaajien ja ylipäätään liitännäishoitojen merkityksen ymmärtämisen tähden.
Osalla potilaista syöpä valitettavasti uusii, uskoisin kuitenkin että osuus on pienempi jahka me joita nyt hoidetaan olemme esim. 5-vuoden seurantatilastoissa mukana. Mehän saamme heti kaikki mahdolliset hoidot, eikä jäädä odottelemaan kevyemmillä vaihtoehdoilla, uusiiko syöpä vai ei.
Näillä palstoilla ja sairaalassa tulee herkästi tunne, että tämähän uusii kaikilla. Näihän ei ole, eihän ajat sitten parantuneet enää täällä roiku tai käy sairaalassa hoidoissa. Heillä elämä pikkuhiljaa tasaantuu ja ehkä he haluavatkin unohtaa syövän mahdollisuuksien mukaan. Syöpäpalstoilla pyöriminen tuskin edesauttaa asiaa. Me tietty joille tämä on ajankohtaista ja akuuttia, tunnemme tarvetta jakaa kokemuksiamme vertaistemme joukossa ja on onneksi silloin tällöin joku antamassa toivoa esimerkkinä paranemistakin. Suurin osa kuitenkin selviää!
Sitä ei vain aina tahdo uskoa todeksi, itselleni parhaita vertaistukikohtaamisia ovat olleet syöpäjärjestön vertaistukipäivystykset, joissa on oikeita eläviä ihmisiä, jotka ovat sairastaneet saman sairauden kuin minä ja elävät edelleen viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden jälkeen sairastumisestaan - terveinä.
Osalla sairaus on uusinut ja hoidettu, osalla se on levinnyt, mutta hoidoilla saatu hallintaan pitkiksikin ajoiksi.
Useimmille sairastuminen syöpään on shokki. Alkujärkytyksen jälkeen valtaosa kuitenkin sopeutuu tilanteeseensa ja hoitojen alkaminen antaa turvallisuuden tunnetta. Pyri jatkamaan kontakteja ystäviisi ja harrastuksiasi mahdollisuuksien mukaan, syövän takia ei tarvitse erakoitua. Masennuskin pysyy kauempana kun saa välillä muuta ajateltavaa ja huomaa, että elämä jatkuu sairastumisesta huolimatta.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia omassa "taistelussasi". Tulet huomaamaan, että vaikka sairastuminen tuntuu epäreilulta, niin se tuo mukanaan myös uusia, hyviä asioita elämääsi!Sinulle kevätmielinen, kertoisitko minulle, mitä uusia, hyviä asioita syöpään sairastuminen tuo kolmen pienen lapsen yksinhuoltajalle?
Minä en niitä hakemallakaan löydä, mutta jospa kertoisit!
- LPolku
vai eikö vielä sitäkään tiedetä? Kai ne jotain on kertoneet?
Kyllä sen tulevan kestää kun alkuun pääsee - parempaan päinhän sitä vain mennään. Minulta leikattiin viime syksynä ja nyt olen jo töissäkin taas. Täällä on kyllä monenlaisia hoitoja saaneita, ihan varmasti kohtalotovereita sinullekin, oli se tuleva hoito sitten mitä tahansa.- uusi täällä
Leikkaus oli huhtikuun loppupuolella. Sanottiin kyllä että kotiin tulee tietoa muutamassa viikossa. Pitääkö tässä nyt sitten vain odottaa?
- LPolku
uusi täällä kirjoitti:
Leikkaus oli huhtikuun loppupuolella. Sanottiin kyllä että kotiin tulee tietoa muutamassa viikossa. Pitääkö tässä nyt sitten vain odottaa?
syöpäpoliklinikalle sitten kun leikkauksen tulokset ovat selvillä ja haavakin jo varmaan parantunut. Siihen mennessä hoidot on suunniteltu valmiiksi ja saat lisää tietoa.
Koita nyt vaan kestää se odottelu - ja jos sulla jotain pelättävää olisi, et olisi osapoistolla selvinnyt. - uusi täällä
LPolku kirjoitti:
syöpäpoliklinikalle sitten kun leikkauksen tulokset ovat selvillä ja haavakin jo varmaan parantunut. Siihen mennessä hoidot on suunniteltu valmiiksi ja saat lisää tietoa.
Koita nyt vaan kestää se odottelu - ja jos sulla jotain pelättävää olisi, et olisi osapoistolla selvinnyt.niin, kai sitä panikoi turhaan. Sairaalassa puhuivat jostain tukihenkilöstäkin, mutta sellaista ei sitten ilmaantunutkaan. Kaikki kävi niin nopeasti, jotenkin on ihan turta olo!
- Marianneta
uusi täällä kirjoitti:
niin, kai sitä panikoi turhaan. Sairaalassa puhuivat jostain tukihenkilöstäkin, mutta sellaista ei sitten ilmaantunutkaan. Kaikki kävi niin nopeasti, jotenkin on ihan turta olo!
missä päin suomea asustat? itse keskisuomessa jos samalla suunnalla niin voisi harkita vaikka kahvittelua jossain
- LPolku
uusi täällä kirjoitti:
niin, kai sitä panikoi turhaan. Sairaalassa puhuivat jostain tukihenkilöstäkin, mutta sellaista ei sitten ilmaantunutkaan. Kaikki kävi niin nopeasti, jotenkin on ihan turta olo!
on Syöpäyhdistyksen järjestämä, sinne piti muistaakseni soittaa ja sitten sai sieltä nimen ja puhelinnumeron.
Onhan se kamala tilanne mutta se pelko on yleensä pahempaa kuin itse tauti. - *Inka
uusi täällä kirjoitti:
niin, kai sitä panikoi turhaan. Sairaalassa puhuivat jostain tukihenkilöstäkin, mutta sellaista ei sitten ilmaantunutkaan. Kaikki kävi niin nopeasti, jotenkin on ihan turta olo!
Hei Uusi! Onko kotikaupungissasi syöpäyhdistystä? Itse liityin jäseneksi melko pian sairastumisen jälkeen ja olen käynyt muutaman kerran juttelemassa yhdistyksen sairaanhoitajan kanssa. Hänellä on todella laaja tietämys erilaisista syöpäsairauksista, häneltä saa myös neuvoja ruokavalion ynnä muun suhteen.
Olen huomannut että en enää edes kaipaa mitään tukihenkilöä kun saan niin hyvin infoa tältä hoitajalta. Toisenlaisiakin kokemuksia varmasti on, mutta tässä yksi. - uusi täällä
Marianneta kirjoitti:
missä päin suomea asustat? itse keskisuomessa jos samalla suunnalla niin voisi harkita vaikka kahvittelua jossain
ajatuksesta, mutta Etelä-Suomea asustan. Olisikin tosi kiva vaihtaa kuulumisia jonkun saman kokeneen kanssa "livenä".
- uusi täällä
LPolku kirjoitti:
on Syöpäyhdistyksen järjestämä, sinne piti muistaakseni soittaa ja sitten sai sieltä nimen ja puhelinnumeron.
Onhan se kamala tilanne mutta se pelko on yleensä pahempaa kuin itse tauti.ja vastauksia saa etsiä...
- uusi täällä
*Inka kirjoitti:
Hei Uusi! Onko kotikaupungissasi syöpäyhdistystä? Itse liityin jäseneksi melko pian sairastumisen jälkeen ja olen käynyt muutaman kerran juttelemassa yhdistyksen sairaanhoitajan kanssa. Hänellä on todella laaja tietämys erilaisista syöpäsairauksista, häneltä saa myös neuvoja ruokavalion ynnä muun suhteen.
Olen huomannut että en enää edes kaipaa mitään tukihenkilöä kun saan niin hyvin infoa tältä hoitajalta. Toisenlaisiakin kokemuksia varmasti on, mutta tässä yksi.sain kyllä sairaalasta mukaan nipun esitteitä. En vain ihan hahmottanut, mitä hyötyä mm. syöpäyhdistyksestä on minulle. Täytyypä soittaa...
- LPolku
uusi täällä kirjoitti:
ja vastauksia saa etsiä...
Minäkin alussa etsin joka ainoan tiedon mitä syövästä vain on ikinä kirjoitettu.... Mörköjä siinä rupesi näkemään. Mutta sitten se eka polilla käynti selventää paljon, kirjoita kysymyksiä vaikka paperille valmiiksi.
- uusi täällä
sainkin paljon asiallisia viestejä. Ja nyt tiedän että jos eteen tulee lisää kysymyksiä, voin kirjoitella tänne...
- Marianneta
miuta löytää usei kirkko cafeest ja saa tulla koska vaa kiskoo hihasta
- LPolku
Tässä porukassa on kyllä monenlaista kokemusta.
- Kukka-maaria
Olen myös Etelä-Suomesta, Meilahdessa annettiin hoidot v. 2004. Oletko sinäkin Meilahteen menossa?
- Ihme.Sopa
Sinä olet alussa,minä olen loppusuoralla. Kyllä sinä selviät,niin kuin me muutkin. Käy lukemassa cancer.fi ja sinnekin voi kirjoitella -siellä on hyvää porukkaa!
- Anonyymi
Moi. Mulle annettiin sädehoitoa kertaluonteisesti syövästä johtuvaan selkä kipuun. Onko kenelläkään kokemusta kauanko kestää kun kipu alkaa helpottamaan. Reilut 2 viikkoa odotellut, mutta ei ole vielä helpottanut. Särky välillä kovempaa kuin ennen sädehoitoa.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen vaalilupaus oli euron bensa
Nyt puhutaan jo kolmen euron bensasta. Kyseessä on Suomen historian törkein vaalipetos.1382368Vain vasemmistohallitus saa minut menemään töihin
Änkyräkapitalistien sortaessa kansaa en laita rikkaakaan ristiin. Elän mielummin Kelan tuilla, ja jos niitä leikataan, n712289Maataloustuet perittävä korkojen kera takaisin
Yrittäjiltä jotka ovat myyneet tuotantoaan ulkomaille. Veronmaksajan kustantama tuki on tarkoitettu elintarvikkeiden hi661959EK: Suomi tarvitsee vuosittain 45 000 maahanmuuttajaa
Senpä takia Riikkakin laulaa sen lauluja kenen leipää syö. Viime vuonnahan Suomeen muutti 50 tuhatta ulkomaalaista. htt751658- 1051533
Topi osti Askon
Hieno mies. Pelastaa työpaikkoja. Kiitokset myös emännälleen, joka pitää isännän virkeänä. https://www.is.fi/taloussan1021498Oliko se oikeasti epäselvää
sinulle että olin ihastunut sinuun? (Ymmärrän että siitä on aikaa, eikä voi olettaa että kaikkea muistaisi tai että men1191391Uskomatonta touhua!
Ei olis uskonut että kateus yrittäjää kohtaan menee noin pitkälle. TTP:ssa irrotettu sähköjohto jäätelöaltaasta. Kaikki321254Kastaa ja upottaa on eri sanat
Kastaa ja upottaa on eri sanat ja niillä on eri merkitys. Eikä Jeesusta haudattu upottamalla maahan kaivettuun kuoppaan2191191- 811134