pyörällä Saimaalle

Kesällä 2005 tuli siellä kierreltyä. Vaarallisena en sitä pitänyt. Eikös vaaramaisemat ole Pohjois-Karjalassa:) Paikoitellen siellä oli melko raskaitakin osuuksia "kumpuilevasta" maisemasta johtuen, mutta kuntoa sen mukaan paljonko päivässä aikoo ajaa. Ei omalle reitille mitään ihmeellisiä mäkiä osunut, mutta etenkin Punkaharjun seudulla jatkuva pienien kumpujen ylitys tahtoi hiukan ottaa voimille. Kaunista maisemaa ja ehkä parasta seutua retkipyöräilijälle, jossa olen ollut. Joskus lähden vielä uudestaan sinne.

Ajeltiin viime heinäkuussa tuosta kierroksesta osuus Lappeenranta - Savonlinna. Ihan oman kunnon mukaanhan siellä saa mennä, joten suosittelen. Reitti kiertelee ja kaartelee yleensä vähän pienempiä teitä pitkin ja poikkeilee välillä vaikkapa arboretumiin tms. nähtävyyksien ohi. Kaunista oli.

Oppaassa ollut kartta oli aika summittainen keskustojen ulkopuolella ja aina ei nähnyt niitä pikku tarroja, joita risteyskohtiin oli laitettu, joten välillä oli hakemista reitin kanssa ja ei aina osuttu ihan oikeaan. Kannattaa hommata ao. alueen pyöräilykarttakin, niin osaa suunnistaa vaikka eksyisi muutaman kilometrin sivuun oletusreitiltä.

Vaaralliset osuudet on kai isoja valtateitä, mutta ei niitä niin paljon ole, pahimmat kohdat tuli vastaan jo ennen Saimaalle pääsyä. Tänä kesänä menen ehkä uudestaan tuolle toiselle puolikkaalle.

olen muutaman kerran kiertänyt Saimaan reittiä: Mikkeli-Lappeenranta- Imatra- Puumala-Anttola-Mli. Nykyään M:lin -Lpr.n väli on vilkkaasti liikennöity ja rekkoja kulkee paljon. Tie on paikoin mutkainen ja kapeahko liikennemäärää ajatellen. Mutta Mikkelistä pääsee Pellokselle (n. 25 km.) miltei kokonaan reunateitä käytellen. Jos Puolmatkasta kurvaa Suomenniemen kirkolle ja ajelee Partakosken tietä Savitaipaleelle, niin tie on rauhallisempi, mutta mutkainen, mäkinen ja isolta osin soratietä.Suomenniemellä on kiva Suomijärven leirintä-alue. Savitaipaleelta voi ajella Taipalsaaren kautta Lappeenrantaan jälleen kaunista, mutkaista ja kapeaa tietä. toki siellä on vilkasta lomaliikennettä kesä-aikaan. Aikaa kun varaa riittävästi, niin ei siinä ylivoimaista vaikeutta pitäisi olla. Edullisista majapaikoista ehdottaisin mikkelin kesähotelli Uusikuuta, Anttolan Lakeistenrannan leirintä-aluetta. Savitaipaleelta löytyy majoistutilaa, lieneekö suur-saimaan lomakylä vielä toiminnassa.
LPR-Imatra välitäkin löytyy valtatien suuntaisia reittejä hyvän matkaa. kaupungeista löytyy tasokasta majoistusta Imatran kylpylää, Savonlinnan kasinoa ym. Telttavarustuksella toki painoa tulee matkaan, joka kannattaa huomioida siten, että ei kuvittele keskinopeutta kovin isoksi ja varaa riittävästi aikaa. Matkan liepeiltä löytyisivät varsin kauniit Karkauksen tie ja Suurlahden tie, jotka voisi ehkä sijoittaa reitille.

Helsinki-Kouvola-L-Ranta-Imatra-Puumala-Mikkeli-Maitojuna
Aivan mahtavaa. Liian vähä oli aikaa.(5 päivää)
Puumalan ja Mikkelin väli oli paikoitellen rankka, ja kaunein. Polin siis sitä asfalttitietä joitain poikkeamia lukuunottamatta. Uudet jarrupalat pyörään ja eikun baanalle.

Tukkiiko pyöräilijät tulevana viikonloppuna taas puumalantien?

SUUR-SAIMAAN KALAKUKKO

"Syntynyt syvien selkien sylissä – täynnä muikkua, savua ja järvimaiseman makua."

Tämä kalakukko on kunnianosoitus Suur-Saimaan saarille, salmille ja soutajille. Se on muikkuinen, jämäkkä ja hiljainen kuin heinäkuinen aamu karjalaisella laiturilla. Jokainen pala vie suoraan rantasaunan terassille, missä kahvi höyryää ja järvi ei sano sanaakaan.

AINEKSET (5–6 järvellä karaistuneelle):

Kuori – kuin harmaa kalliopinta, kestävä ja aito:
– 1,3 kg ruisjauhoa (suoraan Saimaan rantaviljelyksiltä – tai kaupan säkistä)
– 200 g ohrajauhoa (ikivanha saimaalainen salaisuus – tai mummon perintö)
– 2 tl hienoa merisuolaa (meri on kaukana, mutta suola kulkee)
– 5 dl kylmää kaivovettä tai järvivettä (kiehautettuna jos epäilyttää)
– 2 rkl rypsiöljyä (pintaan ja pehmeyteen)

Täyte – järven sylistä:
– 800 g kokonaisia perattuja muikkuja (mieluiten Suur-Saimaan seliltä, mutta Lidlistäkin käy)
– 400 g savukylkeä tai kasvisvaihtoehtona reilusti maustettua savutofua
– 1 iso sipuli (Sulkavan suunnalta, jos haluaa autenttisuutta)
– ½ tl mustapippuria
– 1 tl kuivattua nokkosta tai tilliä (niittyjen ja rantaviivojen henki)
– (halutessa) muutama viipale keitettyä perunaa, jos muikut ovat liian yksin

VALMISTUS – hiljaa hyvä tulee, niinku Saimaalla:

1. Taikina:
– Sekoita ainekset, vaivaa tasaiseksi.
– Anna levätä, peiteltynä – kuin soutaja varjossa.

2. Täyte:
– Paista kylki/soija ja sipuli miedolla lämmöllä.
– Lisää mausteet ja muikut hellästi – ei hätäillä, järvellä ei kiirehditä.

3. Kokoaminen:
– Kauli taikina isoksi, reunoiltaan paksuksi.
– Täyte keskelle, päälle toinen taikinakerros tai sulje reunoilta.
– Muoto saa olla epätäydellinen – niin on Saimaan saaristokin.

4. Paisto:
– 250 °C / 15 min – pinnalle väriä, kuten auringonlasku vedessä.
– 125 °C / 5–6 h – hiljainen kypsyminen, kuin kesäpäivä ilman tuulta.

TARJOILU – ulkona, hiljaisuudessa:
– Leikkaa paksu siivu, aseta lautaselle, syö hiljaisesti.
– Kylkeen: voita, piimää tai kirkasta lähdevettä.
– Jälkiruoaksi vain laineen ääni ja yksi kaukainen kuikan huuto.

YHTEENVETO:
Suur-Saimaan kalakukko ei huuda eikä koreile – se on jykevä, rehellinen ja täynnä syvyyttä.
Se ei kaipaa koristeita, sillä järvi on jo tarpeeksi kaunis.

Syö kukko, sulje silmät – ja Saimaa on siinä. 🐟🪵🌊