Millähän perusteella erilaisia menestysfilosofioita moititaan, varsinkin kun niitä moititaan yleisesti sen paremmin erittelemättä ja selvästi ilmaisten, että kaikki itsensä kehittäminen ja eteenpäin pyrkiminen ovat mahdottomuudessaan turhaa.
No, ehkä me kaikki olisimme sitten jääneet peruskoulun ensimmäiselle luokalle, jos ei kerran kannata luokalta pääsyä edellyttäviä tehtäviä osata suorittaa. Sama ammattikoulun tai muun myöhemmän opiskelun suhteen: turhaa haihatteluahan se on koettaa pyrkiä eteenpäin.
Ei tietenkään asia ole näin. Mutta paljon on niitä, jotka pyrkivät torjumaan ja jarruttamaan kun joku koettaa menestyä jossakin. Kateus yhdessä saamattomuuden kanssa näyttää yhdistävän jopa erilaisten lehtien toimittajia.
Nyt kun kuitenkin on meistä monella näyttää esimerkkejä omasta elämästään, että kuinka on päästy pienistä suurempiin rahatuloihin, 20 neliön lähiö-vuokrakopista 80 neliön omistusasuntoon, alamaailman väljähtyneestä keskikaljakapakasta on siirrytty kokoomuksen vaalivalvojaisiin...
Jos siis kuitenkin joku on onnistunut tähtensä muuttamaan, niin kuinka hän on sen tehnyt? Siinä on aivan päivänselvä faktapohja Jari Sarasvuon ym. perusajatukselle - menestyksen filosofialle. Jos kaikki on kiinni pelkästä tuurista ja hyvästä onnesta, niin ehkä kannattaisi mennä sänkyyn makaamaan, varpaita katsomaan ja odottamaan hyviä sattumia.
Menestysfilosofiaa on täysin turha mollata. Ne, jotka sitä tekevät ovat mitä pahimpia luusereita, koska koettavat pakottaa muutkin mukaan omaan asenteelliseen saamattomuuteensa.
No, ehkä me kaikki olisimme sitten jääneet peruskoulun ensimmäiselle luokalle, jos ei kerran kannata luokalta pääsyä edellyttäviä tehtäviä osata suorittaa. Sama ammattikoulun tai muun myöhemmän opiskelun suhteen: turhaa haihatteluahan se on koettaa pyrkiä eteenpäin.
Ei tietenkään asia ole näin. Mutta paljon on niitä, jotka pyrkivät torjumaan ja jarruttamaan kun joku koettaa menestyä jossakin. Kateus yhdessä saamattomuuden kanssa näyttää yhdistävän jopa erilaisten lehtien toimittajia.
Nyt kun kuitenkin on meistä monella näyttää esimerkkejä omasta elämästään, että kuinka on päästy pienistä suurempiin rahatuloihin, 20 neliön lähiö-vuokrakopista 80 neliön omistusasuntoon, alamaailman väljähtyneestä keskikaljakapakasta on siirrytty kokoomuksen vaalivalvojaisiin...
Jos siis kuitenkin joku on onnistunut tähtensä muuttamaan, niin kuinka hän on sen tehnyt? Siinä on aivan päivänselvä faktapohja Jari Sarasvuon ym. perusajatukselle - menestyksen filosofialle. Jos kaikki on kiinni pelkästä tuurista ja hyvästä onnesta, niin ehkä kannattaisi mennä sänkyyn makaamaan, varpaita katsomaan ja odottamaan hyviä sattumia.
Menestysfilosofiaa on täysin turha mollata. Ne, jotka sitä tekevät ovat mitä pahimpia luusereita, koska koettavat pakottaa muutkin mukaan omaan asenteelliseen saamattomuuteensa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos joku kokee menestymiseksi sen että juoksee valmiiksi kalkituilla radoilla kovemmin kuin muut, kyllä hänelle varmaan tuon onnen mielellään suo. Eri juttu, jos olemassaolevat kilparadat eivät tyydytä. Silloin joutuu itse luomaan itselleen ne tavoitteet, joihin nähden menestystään mittaa. Silloin jarisarasvuot näyttävät typeryksiltä, jotka tuppaavat kylkeen hokemaan omia totuuksiaan ja hopuuttamaan kovaan kiriin, vaikka itse on ihan toiseen suuntaan menossa.
Yksi mittaa menestystään asuntonsa neliömäärillä tai asteikolla kaljasta konjakkiin. Toisille taas tärkeitä ovat oivallukset omien korvien välissä. Samoilla mitoilla näitä vaihtoehtoja ei kannata arvioida. Jos ulkokohtainen menestys riittää, eikös se ole sillä hyvä? Pitäisikö siitä jotenkin tehdä jokin yleispätevä kaikkien sisäistämä normikin?
Näillä foorumeilla on melkein toivotonta keskustella mitään filosofista, kun kukaan ei vastaa puheistaan.. Eipä tämä aihekkaan oikein osoita todellista filosofista kiinnostusta, "menestysfilosofia" terminä on jo täysin ristiriitainen. Jos menestymisessä on kyse eteenpäinpyrkimisestä, omaneduntavoittelusta ja joksikintulemisesta, ja filosofiassa kokonaisuuksien ymmärtämisestä, harmonian edistämisestä ja asioiden selkiinnyttämisestä (nuo vain omat määritelmäni), ei "menestysfilosofit" ole minkäänlaisia filosofeja.
Ilmaistulla tavallaan menestysfilosofia on siis kaiken keskinkertaisuuden korostamista, sitä en toivoisi lisää mihinkään yhteiskuntaan (varsinkaan tähän kapitalistiseen), ja sen korostaminen osoittaa ajattelun yksipuolisuutta. Ei silti että tietyssä määrässä aineellista hyvinvointia mitään vikaa olisi; vastentahtoinen köyhyys on alentavaa. On eri asia toimia hyvin ja hyödyllisesti kuin "menestyä". Menestyä -sana pitää sisällään halun olla muiden yläpuolella, rikas ja kuuluisa yms. Tämä on eräs motiivi joka ohjaa ihmisten toimintaa käytännön elämässä, eikä sen osuutta pidä vähätellä, mutta sen järkevyyttä on syytä epäillä.
Palataan siihen mitä elämältä kukakin haluaa.. haluatko loputtomasti materian ja aseman tuomaa turvallisuudentunnetta, vai etsitkö ratkaisua tähän ongelmaan jostain syvemmältä? Huomaa kuitenkin että pohjimmiltaan mieli joka korostaa menestystä kaiken muun yläpuolelle on olennaisesti poroporvarillinen, keskinkertainen, mitätön mieli, eikä se kykene näkemään asioita syvemmin. Ja tähän syyllistyy nykypäivän yhteiskunnassa yhtälailla rikkaat ja köyhät, korkeasti koulutetut ja kouluttamattomat.
Monet pyyhkivät Sarasvuon filosofioilla persettä, yleensä tällaisillä ihmisillä on menestymisen edelle laittaa paljon arvokkaampiakin arvoja.
Mutta ettei nyt väärinkäsityksiä tule, niin jokainen tyylillään.
Terve olen hieman hämmästynyt? Filosofian ja taloustieteen sekoittaminen on kuin marxilaista filosofiaa, jossa talous on määräävässä asemassa. Tavallaan näsäviisaasti kommentoit kritiikkiä, joka on minusta aiheellista. Se, että, joku menestyy, tai jotkut, on minusta fakta. Mutta, että niin monet elävät nykysuomessa toimeentulominimin rajalla on surullista.