Minkä takia joutilaisuutta mollataan yhteiskunnassa nykyään? Vallitsevan ilmapiirin ydin näyttää olevan että koko ajan pitäisi olla liikkeellä ja tekemässä jotakin, olla tuottavampi ja suorittaa kaikenlaista, tienata enemmän rahaa, saavuttaa meriittejä milloin milläkin elämänalueella.
Ja sitten ihmistä arvotetaan juuri sen perusteella mitä hän on saanut elämänsä varrella aikaan ja tämähän tietysti toimii tarkoituksenmukaisena keinona pitää yllä yhteiskunnallisia hierarkioita ja luokitteluita, joissa tietty toiminta on menestymistä ja johtaa huipulle. Ja ehkäpä erilaiset meriitit toimivat keinona pönkittää omaa egoa ja naureskella muille ihmisille jotka eivät ole yhtä menestyksekkäitä.
Ja sitten ihmistä arvotetaan juuri sen perusteella mitä hän on saanut elämänsä varrella aikaan ja tämähän tietysti toimii tarkoituksenmukaisena keinona pitää yllä yhteiskunnallisia hierarkioita ja luokitteluita, joissa tietty toiminta on menestymistä ja johtaa huipulle. Ja ehkäpä erilaiset meriitit toimivat keinona pönkittää omaa egoa ja naureskella muille ihmisille jotka eivät ole yhtä menestyksekkäitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanot, että joutilaisuutta mollataan "yhteiskunnassa nykyään".
Sanon, että tuo on ns. heitto, jota ei voi verifioida. Se tuntuu
siltä varmaankin, mutta puhut samasta asiasta kuin ne, jotka
kertovat, että nuoreltaparilta "odotetaan lasta" tai että ylioppilaan pitäisi pyrkiä jonnekin. Tämä on sisäistettyä herruutta, joka ilmenee ilman että kukaan sitä varsinaisesti sanoo. Itse kyllä kannatan 10-16h vapaata per päivä, kunhan loppuaikana on jotain tuottavaa tekemistä, joten en ole asiaasi vastaan.
Onko joutilaisuus ollut koskaan hyve? Joissain yhteiskunnissa sitä on voitu käyttää palkintona herroille. Kun pääset tarpeeksi korkealle, niin sitten on lupa olla joutilas. Työmiehen on kuitenkin pitänyt olla ahkera ja kulkurit ovat olleet aina epäilyttäviä.
Kaikki tietenkin haluaisivat pitää vapaata silloin kun huvittaa. Nykyisin on vain vaikeaa päätellä, kuka lusmuilee oman työn hedelmillä ja kuka toisten ahkeruuden kustannuksella. pienissä agraari ja keräily-yhteisöissä asia oli helppo päätellä, mutta miten suhtautua vaikkapa yrittäjään, joka jää vapaalle kolmikymppisenä? Väkisinkin herää epäilys, ettei menestys ole tullut ihan omilla ansioillaan. Jos tällainen yrittäjä ei ole rikollinen, nin ainakin hän on onnistunut käyttämään yhteiskuntaa hyödyksi enemmän kuin muut. Se herättää kateutta ja tunteen siitä, että se on itseltään pois.
Työttömillä on vielä vaikeampaa. Edellisen voi hyväksyä, koska kyseistä olotilaa voi pitää omanakin tavoitteena. Työtön on kuitenkin varmasti toisten kustannuksella eläjä ja vieläpä sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä alempana, joten häntä on helpompi vihata. Sillä ei ole väliä, onko työttömyys vapaaehtoista vai ei.
Jos joudut pilkan kohteeksi, voit aivan mainiosti kertoa pohtivasi filosofisia kysymyksiä ja maailma on jälleen valmis kumartamaan joutilaalle.