itselläni on ikävä tilanne, anoppi ei siedä minua, en ole sellainen kun hän toivoo, monta
kertaa olen yrittänyt jopa liikaakin ja nyt tuntuu että väsähdän lopullisesti. Hän moittii
minua lähes kaikille, muut ovat onneksi sen
kertoneet, en jaksa, hän moittii minua minulle
suoraan ja sanoo aika usein sopimatonta ja hyvin
loukkaavaa, onnenksi mieheni on vihdoin viimein
sen huomannut ja on puolellani, mut kamalaa tämä
on. Onko parempi että en ole anoppini kanssa
tekemisissä kuin pakolliset, ei minun tarvitse,
eihän miehenikään esim. äitini kanssa ole tekemisissä, ainoastaan silloin kuin tapaavat.
Anoppi utelee kaiken minulta ja uhkailee ja vaatii suorituksia joita en osaa, esim, kerran
eitkö osaa edes tätä eikö äitisi ole opettanut.
Minulla on kaksi tytärtä edellisestä avioliitosta
ja toinen on kehitysvammainen, häntä ei paljon
uskalleta vieraille näyttää ja on sanonut, että
häpee kun hän ottaa kädestä kiinni kun on ulkona,
vaikka on jo 18 ai kamala kun se sattui, se sattui ihan liikaa, hän ei ymmärrä mitä hän minulle sanoo ja en jaksa nyt enenpää toivottavasti joku lukee tämän ja vaikka vaihtaisi minun kanssa ajatuksia toisenkin kerran vastaan kyllä, olen marja-leena hki
kertaa olen yrittänyt jopa liikaakin ja nyt tuntuu että väsähdän lopullisesti. Hän moittii
minua lähes kaikille, muut ovat onneksi sen
kertoneet, en jaksa, hän moittii minua minulle
suoraan ja sanoo aika usein sopimatonta ja hyvin
loukkaavaa, onnenksi mieheni on vihdoin viimein
sen huomannut ja on puolellani, mut kamalaa tämä
on. Onko parempi että en ole anoppini kanssa
tekemisissä kuin pakolliset, ei minun tarvitse,
eihän miehenikään esim. äitini kanssa ole tekemisissä, ainoastaan silloin kuin tapaavat.
Anoppi utelee kaiken minulta ja uhkailee ja vaatii suorituksia joita en osaa, esim, kerran
eitkö osaa edes tätä eikö äitisi ole opettanut.
Minulla on kaksi tytärtä edellisestä avioliitosta
ja toinen on kehitysvammainen, häntä ei paljon
uskalleta vieraille näyttää ja on sanonut, että
häpee kun hän ottaa kädestä kiinni kun on ulkona,
vaikka on jo 18 ai kamala kun se sattui, se sattui ihan liikaa, hän ei ymmärrä mitä hän minulle sanoo ja en jaksa nyt enenpää toivottavasti joku lukee tämän ja vaikka vaihtaisi minun kanssa ajatuksia toisenkin kerran vastaan kyllä, olen marja-leena hki
Vastaukset 3
Vanhimmat
ettei sinun tarvitse olla anoppisi kanssa tekemississä kuin pakolliset tapaamiset. Anoppisi käytös on aika pöyristyttävää kehitysvammaista lastasi kohtaan. Jo tuo seikka osoittaa anoppisi pienuuden ihmisenä. Hyvä asia on, että miehesi tukee sinua, liitto on teidän kahden, ei anopin. Älä väsytä itseäsi loppuun tuollaisen ihmisen vuoksi, nauti omasta liitostasi ja elämästäsi.
Jokainen on hyvä omalla sarallaan, kenenkään ei edes tarvitse osata kaikkea, joten unohda moiset moitteet.
Terv. anoppi minäkin
olen minäkin: Todella pöyristyttävää käytöstä anopilta tuo hänen suhtautuminen kehitysvammaiseen lapseesi. Pidä lapsesi puolta ja tuollainen anoppi etäällä !
Voimia sinulle. Puhu miehesi kanssa ja yritä saada hänet ymmärtämään sinunkin tunteesi mahdollisimman hyvin. Jaksamisia.
t. myös anopin riivaama
Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan. Tässä vaiheessa pikkuisen kritisoin ajatelmaa, kyllä elämä välillä ottaa ja antaa enemmän kuin olisit ansainnut.
Sitäkin suuremmalla syyllä pitää keskittyä siihen mikä on olennaista. Elät vain kerran ja ihmisen voimavarat on rajalliset. Ei kannata heittää helmiä sioille. Jos joku levittää myrkkyä ympärilleen, ei siihen tarvitse mukaan mennä, oltiin sitten sukulaisia veren tai avioliiton/seurustelun kautta.