RADS

"Enkä tarkoita nyt minkäänlaista hometta. "

Miksi sitten kirjoitat homesairauksia palstalle???

et tämä on väärä palsta aiheesee, täällä mietitään ainoastaan homeen aiheuttamien sairauksien vastuu- ja korvausvaateita

ttl:n altistuskokeissa, niillä jotka ovat saaneet diagnoosikseen astman.

Työterveyslaitoksen julkaisu (Työperäiset sairaudet) kertoo seuraavaa:

Äkillinen tulehdus saattaa jontaa bronkiaaliseen hyperreaktiviteettiin, johon usein liittyy keuhkoputken supistumisen piirteitä, kuten alentunut FEV1 ja FVC. Tila tunnetaan myös nimellä Reactive Airways Dysfunction Syndrome eli RADS.

Monelle on tullut tälläinen tila ttl:llä jopa laimennusliuoksella. Sitten potilas on pistetty kuukaudeksi sairaslomalle popsiin kortisonipillereitä ja sitten vasta A. fumugatusta keuhkoihin.

Tämän tilan aiheuttaa ttl:n altistuskokeen lisäksi kaikki ärsyttävät kaasut ja höyryt, kuten rikkivety, dimetyyliamiini, muovikäryt, rikkidioksidi. Kosteusvauriomikrobit eivät tietenkään aiheuta tälläistä tilaa.

Tiedot näistä sairauksista tähän vuonna 1993 julkaistuun kirjaan on kirjoitanut, kukas muuten, kuin tri Henrik Nordman.

Kysymyksesi oli loistava. Näin tuli jälleen kerrattua, mitä ttl:n astmat ovat todellisuudessa.

Teollisuusrakennuksen kosteusvaurion seuraukset työntekijöille

Lääkärilehti

2003;58(47):4809-4814

Kari Reijula, Kaarina Huuskonen, Ritva Piipari, Vuokko Hupli ja Tari Haahtela


Kosteusvaurion havaitseminen

Potilastutkimukset

Kuntoutustutkimus

Kolme tapausesimerkkiä

Pohdinta

English summary:Work-related symptoms of employees in a water-damaged industrial building
Kirjallisuutta

Altistuminen mikrobeille kosteusvauriorakennuksessa voi johtaa ärsytysoireisiin, allergiseen sairauteen, yleisoireisiin tai toistuviin tulehdussairauksiin (1-3). Työterveyslaitoksen työperäisten sairauksien rekisterin mukaan vuonna 2001 todettiin 153 homeiden aiheuttamaa ammattitautia, joista 57 oli maanviljelijöiden homepölykeuhkoja (4). Suurin yksittäinen tautiryhmä oli ammattiastma, jota todettiin 66 tapausta vuodessa (43 % kaikista).

Kosteusvaurioiden runsas esiintyminen edellyttää työpaikkarakennusten asianmukaista tutkimista, vaurioituneiden rakenteiden mikrobiologista analyysia ja oireilevien työntekijöiden kliinisiä tutkimuksia. Kosteusvauriorakennuksissa altistuvien terveysvaaran arviointi edellyttää kosteusvaurion laajuuden määrittämistä, rakenteita pilaavan mikrobikasvuston sukujen ja lajien nimeämistä ja joissakin tapauksissa mikrobitoksiinien (endo- ja mykotoksiinien) määrittämistä (5).

Tässä kirjoituksessa esitetään Etelä-Suomessa sijaitsevan teollisuuslaitoksen kosteusvaurio-ongelman kehittyminen, rakennukseen liittyvät tutkimukset, työntekijöiden oireet, kliiniset tutkimukset ja korjaustöiden vaikutukset oireiluun. Lisäksi arvioimme sairastuneiden ja työstä pois jääneiden työntekijöiden työhön paluun onnistumista ja ammatillisen kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen käynnistymistä.

Kosteusvaurion havaitseminen
1950-luvulla rakennetussa betonirunkoisessa yksikerroksisessa tehdasrakennuksessa oli työssä 140 henkilöä. Tuotantohalli oli kooltaan noin 1 000 m2 ja siinä sijaitsi yrityksen kemikaaleja valmistava tuotanto-osasto, varastotilat, keittiö, ruokala ja työterveysasema. Rakennus oli muurattu kevytbetoniharkoista, siinä oli peltikatto ja lattiana valettu betonilaatta.

Yhdellä tehtaan työterveysaseman työntekijöistä alkoi esiintyä työpäivien aikana ja niiden jälkeen yskää ja hengenahdistusta, joita tutkittiin paikallisessa keskussairaalassa ilman, että oireiden aiheuttajaa saatiin selville. Oireiden jatkuessa heräisi epäily, että oireet voivat liittyä rakennuksessa esiintyneisiin kosteusvaurioihin. Samanaikaisesti havaittiin, että tuotantotilojen alapohjassa, erityisesti työterveysaseman alueella, oli merkittäviä kosteusvaurioita. Tarkempia tutkimuksia varten työnantaja palkkasi ulkopuolisen asiantuntijan, joka mittasi huoneilman mikrobipitoisuudet ja antoi arvion rakenteissa olevista kosteusvaurioista.

Tuotantolaitoksen sisäilman mikrobiologisissa mittauksissa (Andersen keräin, 15 min keräysaika, 28 l/min) todettiin seuraavia mikrobeja: Aspergillus, Geotrichum, Phialophora, Paecilomyces ja Cladosporium. Kosteusvaurioituneista materiaalinäytteistä kasvoi Aspergillus, Paecilomyces, Trichoderma, Rhizopus ja Cladosporium sienet.

Toinen ulkopuolinen asiantuntija teki pistokoemaisen rakennusteknisen selvityksen. Betonipintaisessa lattialaatassa todettiin halkeamia, joiden kautta lattian pesuvesi oli päässyt laatan alla oleviin kerroksiin kostuttaen rakenteita. Rakennuksen alla olevan saviperäisen maa-aineksen kosteus oli lisäksi noussut rakennuksen perustuksiin. Toimimattomat salaojitukset lisäsivät maakosteutta rakennuksen ympärillä. Ulkoseinässä todettiin kevytbetoniharkoissa halkeamia, joiden kautta kosteus oli noussut myös seinärakenteisiin. Kattorakenteiden vuodot olivat aiheuttaneet kosteus- ja homevaurioita yläpohjan eristeisiin.

Rakennuksen ryömintätilassa oli vuosien kuluessa ollut syksyisin ja keväisin vettä, joka kostutti lattian kantavan betonilaatan rakennusmuotteja. Ne olivat lahonneet ja osa niistä oli pudonnut saviperäiseen maahan. Alapohjaan rakennusaikana jätetty jäte oli kastunut ja homehtunut. Ryömintätilan pinnoilla oli silmin nähtävää ja pitkälle edennyttä homekasvustoa. Puutteellisesti tiivistettyjen lattialuukkujen ja putkistojen läpivientien sekä huoneilman alipaineisuuden takia mikrobeja ja niiden aineenvaihduntatuotteita saattoi levitä ryömintätilasta tuotantotiloihin. Tämän vuoksi homeen haju oli aistittavissa useissa kohdissa tehdasrakennusta.

Potilastutkimukset
Kosteusvaurion tultua ilmi työntekijöille tehtiin Työterveyslaitoksen sisäilmastokysely (6) olosuhdevalitusten ja työhön liittyvän oireilun laajuuden määrittämiseksi. Kyselyyn vastasi 122 (87 %) työntekijää. Eniten valituksia tuli työtilan pölystä ja liasta (36 % vastaajista) sekä tunkkaisesta ilmasta (32 %). Työntekijät valittivat eniten työhön liittyvänä oireena väsymystä (25 %), käsien ärsytystä (25 %) sekä nenän (21 %) ja silmien (18 %) oireita.

Työntekijöille ilmoitettiin, että terveystarkastus tehdään niille työntekijöille, jotka epäilevät oireiden johtuvan työpaikan sisäilmasta. Yrityksessä toimivista 140 työntekijästä 75 hakeutui terveystarkastukseen. Yleisimmin työhön liittyneinä oireina valitettiin yskää (75 %), nenän tukkoisuutta (73 %), hengenahdistusta ja hengityksen vinkumista (65 %) sekä silmien oireilua (62 %).

Koska rakennuksen kosteus- ja homevaurio todettiin merkittäväksi ja altistumista homeille tuotantotiloissa pidettiin todennäköisenä, 52 oireilevaa työntekijää lähetettiin perusteellisempiin tutkimuksiin Työterveyslaitokselle, Hyksin keuhkosairauksien poliklinikalle tai Iho- ja allergiasairaalan sisäilmapoliklinikalle. Työterveysasemalla kirjatut keskeisimmät tulokset näiden potilaiden kliinisestä tilasta on esitetty taulukossa 1.

IgG-vasta-aineet määritettiin työntekijöiden (n = 80) verinäytteistä Kuopion aluetyöterveyslaitoksessa ELISA-menetelmällä (7). Niillä työntekijöillä, joilla oireilu ja löydökset viittasivat työperäiseen oireiluun ja jotka lähetettiin tämän vuoksi jatkotutkimuksiin, oli muita yleisemmin kohonnut vasta-ainetaso tutkituille kosteusvauriomikrobeille. Löydös oli vain viitteellinen, sillä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä minkään yksittäisen mikrobin vasta-aineissa.

Jatkotutkimuksissa todettujen ammattitautien ja muiden sairauksien yhteenveto esitetään taulukossa 2. Työterveyslaitoksen ja Hyksin jatkotutkimuksissa todettiin ammattitauteina kolme ammattiastmaa, kaksi allergista alveoliittia, yksi työperäinen alveoliitin kaltainen reaktio, 4 ODTS (organic dust toxic syndrome, orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) -tapausta sekä yksi allerginen laryngiitti. Yhdellä työntekijällä, jolla oli ammattiastma, todettiin myös laryngiitti ja toisella työntekijällä työperäinen silmän sidekalvotulehdus. Lisäksi tutkimuksissa löytyi joukko muita sairauksia, jotka on lueteltu taulukossa 2. Ylähengitysteiden työperäisenä ärsytysoireistona pidettiin tilaa, jossa työpaikalla esiintyi hengitystieoireita, mutta ammattitautia ei voitu varmistaa.

Kuntoutustutkimus
Kaksitoista työssä oireilevaa työntekijää ohjattiin työnantajan kustantamana kuntoutustutkimukseen Kuntoutussäätiön Malminkartanon kuntoutuskeskukseen. Siellä sosiaalityöntekijä selvitti jokaisen työntekijän sosiaalisen tilanteen, ristiriitatilanteet ja ohjasi tarvittaviin jatkotoimiin. Työryhmän psykologi haastatteli jokaisen, kartoitti oppimis- ja päättelykykyä, etsi persoonallisuuden erityispiirteitä ja lahjakkuusalueita. Hän arvioi kunkin psyykkistä toimintakykyä ja edellytyksiä selviytyä työhön liittyvästä kriisistä. Työryhmän lääkäri tutustui aikaisempiin potilasasiakirjoihin ja oli yhteydessä työpaikan työterveyslääkäriin lisätutkimusten järjestelyissä. Tavoitteena oli kokonaisvaltainen terveydentilan tutkiminen, hoidon tarpeen ja mahdollisuuksien sekä lääketieteellisten toiminnallisten rajoitusten selvittäminen.

Työryhmä perehtyi tutkittavien aikaisempiin ja nykyisiin työolosuhteisiin työterveyshuollon työpaikkaselvitysraporttien, työhygieenisten mittaustulosten, työsuojelupäällikön haastattelun ja työryhmän lääkärin tekemän työpaikkakäynnin perusteella. Työryhmä oli yhteydessä myös työpaikan tapaturmavakuutus- ja työeläkeyhtiöihin sekä Vakuutuskuntoutuskeskuksen (VKK:n) kuntoutuspäällikköön.

Kuntoutuskeskuksessa järjestettiin yhteistoimintakokous, johon osallistuivat tutkittavien, kuntoutustyöryhmän, työnantajan ja työterveyshuollon edustajien lisäksi tutkittavien valitsemat luottamushenkilöt ja ammattiliittojen lakimiehet. Keskustelussa neuvoteltiin tutkittavien työhön paluuseen liittyvien ongelmien ratkaisuvaihtoehdoista.

Kuntoutusjakso kesti kaksi kuukautta, jona aikana jokaiselle työstettiin ja käynnistettiin yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma. Jatkoseuranta ja prosessin hoito siirtyivät sen jälkeen työterveyshuoltoon.

Selvitysten perusteella kolmen työntekijän katsottiin voivan palata entiseen työhönsä työjärjestelyin. Heistä yksi palasi täysiaikaiseen ja kaksi osa-aikaiseen työhön. Yhdeksän työntekijää todettiin oireidensa takia soveltumattomaksi tavalliseen työhönsä. Heistä kuusi, joille työnantaja ei pystynyt osoittamaan terveydelle sopivaa uutta työtä, ohjattiin vajaakuntoisina työnhakijoina työvoimatoimistoon ammatillisen kuntoutuksen käynnistämiseksi. Yhdelle ikääntyneelle ja monioireiselle ehdotettiin yksilöllisen varhaiseläkkeen ennakkopäätöksen hakemista. Samalla sovittiin, että jos eläkepäätös olisi kielteinen, tutkittu ilmoittautuu työnhakijaksi työvoimatoimistoon, ja jollei työllistyminen onnistu, hän siirtyisi aikanaan työttömyyseläkkeelle. Kahden työntekijän ammatillisen kuntoutuksen suunnittelu jatkui VKK:n kuntoutusneuvojan ohjauksessa yhteistyössä työeläkelaitoksen ja tapaturmavakuutusyhtiön kanssa.

Kolme tapausesimerkkiä
Tapaus 1
Työntekijä oli 35-vuotias pakkaaja, jolla ei ollut aikaisemmin allergiasairauksia. Äidillä oli astma, mutta sisarukset sekä omat lapset olivat terveitä. Hän asui uudessa rivitalossa, jossa ei ollut kosteusvaurioita. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut 10 vuotta noin 10 savuketta päivässä. Perheessä oli kissa.

Työntekijä oli työskennellyt useita vuosia tehtaan tiloissa, joista löytyi kosteusvauroita. Hänelle ilmaantui työssä iltapäivisin ja työpäivien iltoina kuumeilua sekä hengenahdistusta, yskää ja nivelkipuja ranteissa, polvissa, kyynär- sekä olkanivelissä. Vapaapäivinä ei ollut kuumeilua ja yskä oli vähäisempää kuin työpäivinä.

Tehdyissä astmatutkimuksissa ja thoraxkuvassa ei todettu poikkeavaa, ja ihon pistotestin perussarja oli negatiivinen. Keuhkotilavuudet ja kaasujenvaihdunta olivat normaalit työterveyshuollossa tehtyjen diffuusiokapasiteetti- ja spirometriamittausten perusteella. Työpaikka-PEF-seurannassa kuukautta myöhemmin PEF-taso oli 510-550 l/min eikä PEF-tasossa ollut eroa työ- ja vapaapäivien välillä. Tämän seurannan aikana potilas oli ollut vain muutamana päivänä työssä. Verinäytteessä todettiin IgG-luokan vasta-aineita Aspergillus fumigatukselle ja Phialophora bubakiille.

Työterveyslaitoksen tutkimuksia edeltävällä viikolla potilas oli ollut työssä vain kaksi päivää. Tutkimuksissa ei todettu poikkeavaa kliinisessä tilassa ja verikokeissa. Ihon pistotestit homeilla olivat negatiiviset. Keuhkojen ohutleiketietokonetomografia (HRCT) -tutkimuksessa todettiin molemmin puolin subpleuraalisesti vähäisiä, mutta selviä mattalasimuutoksia, jotka sopivat allergiseen alveoliittiin. Spirometria ja diffuusiokapasiteetti olivat normaalit. Potilaalle tehtiin työpaikka-altistuskoe, jolloin hän oli yhden päivän työpaikalla seuraten lämpöä ja PEF-arvoja. Lämpö nousi työpaikalla 37,5 C:seen, mutta PEF-arvot pysyivät tasaisina (530-560 l/min). Alveoliitti- ja ODTS-epäilyn takia tehtiin bronkoskopia ja bronkoalveolaarinen huuhtelu (BAL), joissa löydökset olivat normaalit.

Altistumistietojen, oireiden ja keuhkojen HRCT-tutkimuksen perusteella sairautta pidettiin kosteusvaurion rakenteissa olleiden mikrobien aiheuttamana allergisena alveoliittina. Tutkittava oli oireeton sairauslomalla, jonka jälkeen Työterveyslaitoksen tutkimuksessa tehtiin keuhkojen HRCT-tutkimus uudelleen. Muutokset olivat hävinneet, joten alveoliitti katsottiin parantuneeksi.

Työntekijä on yrittänyt palata työhönsä kosteusvaurioremontin jälkeen, mutta työpaikalla tehdyistä saneerauksista huolimatta oireet kuumeiluineen alkoivat poikkeuksetta ensimmäisenä päivänä työhön paluun jälkeen. Potilaalle aloitettiin ammatillinen kuntoutus ja hän vaihtoi työtä ja työpaikkaa.




Tapaus 2
Työntekijä oli 25-vuotias pakkaaja, jolla oli nuoruusiästä alkaen ollut ympärivuotista nenän tukkoisuutta. Hänellä oli todettu pölypunkkiallergia ja nikkeliallergia. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut 7 vuotta 10 savuketta päivässä. Hänellä oli koira ja hän asui kerrostaloasunnossa, jossa ei ollut merkittäviä kosteusvaurioita.

Työntekijä oli työskennellyt noin kolme vuotta tehtaan tiloissa, joista löydettiin kosteusvaurioita. Parin vuoden aikana hänellä oli ollut toistuvia hengitystieinfektioita, pitkittynyttä kuivaa yskää, päänsärkyä ja väsymystä. Noin vuoden ajan hänellä oli työviikkoina äänen käheytymistä ja vetistävää nuhaa. Työpaikan korjausremonttien aikana oireet voimistuivat ja uusina oireina ilmeni limaisuutta sekä lämmönnousua työpäivinä.

Työterveyshuollossa keuhkotilavuudet ja kaasujenvaihdunta olivat normaalit. PEF-seurannassa todettiin työviikon edetessä laskevia arvoja ja PEF-taso vaihteli välillä 510- 430l/min. Merkitsevää vuorokausivaihtelua ei todettu. Työviikon aikana todettiin työpäivinä lämmönnousua tasolle 37,8 C:tta. Vapaapäivinä kuumeilua ei todettu. Verinäytteessä ei todettu IgG-luokan homevasta-aineita.

Työterveyslaitoksen tutkimuksissa keuhkojen kuuntelulöydös oli normaali. Ihon pistotesti perussarjalle, vesivauriohomeille ja varastopunkeille olivat negatiiviset. Nenän sivuontelo- ja thoraxkuvissa sekä keuhkojen HRCT-kuvauksessa ei todettu poikkeavaa. Keuhkotilavuudet olivat normaalit eikä hyperreaktiviteettia todettu. Hemoglobiinin suhteen korjattu kokonaisdiffuusiokapasiteetti oli normaalin alarajalla (76 % viitearvosta) ja spesifinen diffuusiokapasiteetti oli normaali (93 %). Verrattaessa diffuusiokapasiteettitulosta pari kuukautta aiemmin tutkittavan työssä ollessa tehtyyn tutkimukseen todettiin merkitsevä diffuusiokapasiteetin lasku. Alveoliitti- ja ODTS-epäilyn takia tehdyssä bronkofiberoskopiassa todettiin keuhkoputkissa makroskooppisesti lievät tulehdusmuutokset sekä runsaasti limaa. BAL-näytteessä todettiin selvästi kohonnut kokonaissolumäärä, voimakas makrofagilisä sekä tavallista enemmän neutrofiilejä. Löydös sopi ODTS:aan, sen sijaan alveoliittiin viittaavaa lymfosytoosia ei todettu.

Altistumistietojen, oirekuvan, BAL-löydöksen ja diffuusiokapasiteetin laskun perusteella työntekijällä diagnosoitiin kosteusvauriomikrobien aiheuttama työperäinen ODTS.

Työterveyslaitoksen tutkimuksissa diffuusiokapasiteetti oli selvästi alentunut työssäolojakson aikana, mutta arvot palautuivat normaaleiksi pitemmän sairausloman aikana. Tällöin tehtiin myös kliininen rasituskoe valtimoverikaasuseurannalla, jossa ei todettu rasitushypoksemiaa. Työpaikalla jatkuvan remontin takia potilas oli sairauslomalla, jonka aikana hän oli oireeton. Kun potilas yritti palata työhön, äänen käheys, yskä ja limaisuus alkoivat uudestaan, mutta kuumeilua ei ilmennyt. Hän sanoutui irti työstään ennen kuin kuntoutustutkimus käynnistyi.

Tapaus 3
Työntekijä oli 35-vuotias nainen, joka aikaisemmin oli yleensä terve eikä hänellä ollut allergisia sairauksia. Hän asui kerrostalossa, jossa ei ollut kosteusvaurioita. Aikaisemmin hän oli työskennellyt karjatilan emäntänä yli kymmenen vuotta, minkä jälkeen hän oli toiminut vuoden siivoojana ennen nykyistä työtään. Hänellä ei ollut kotieläimiä. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut keskimäärin 20 savuketta päivässä noin 10 vuoden ajan.

Nainen oli työskennellyt kaksi vuotta pakkaajana työpisteessä, jossa todettiin kosteusvaurioita. Vuoden kuluttua työn aloittamisesta hänelle ilmaantui yskää, äänen käheytymistä, vetistä nuhaa, toistuvia keuhkoputken tulehduksia sekä myöhemmin hengityksen vinkumista, mutta ei kuumeilua. Oireet pahenivat työpäivinä, ja hän oli oireeton ainoastaan pidempien lomien aikana.

Työntekijä hakeutui useita kertoja työterveysasemalle hengenahdistus- ja äänenkäheytymiskohtausten vuoksi. Työterveyshuollossa todettiin toistamiseen vinkunoita uloshengityksessä ja äänen käheys. PEF-seurannassa ei havaittu merkitsevää vuorokausivaihtelua eikä eroa työn ja vapaapäivien välillä. Verinäytteessä todettiin IgG-luokan vasta-aineita seuraaville mikrobeille: Rhodotorula glutinis, Aspergillus fumigatus ja Phialophora bubaki.



Työterveyslaitoksella keuhkojen kuuntelulöydös oli normaali. Ihon pistotestissa perussarja ja työpaikalta saadut aineet henna ja senna, joita tutkittava työssään pakkasi, olivat negatiiviset. Ihotestissä homesarjassa todettiin Aspergillus fumigatukselle histamiinia pienempi (3/6 mm) reaktio, muut homeet olivat negatiiviset. Keuhkotilavuudet ja kaasujen vaihdunta olivat normaalit eikä histamiinialtistuksessa todettu keuhkoputkien hyperreaktiviteettia. Potilaan oireita pidettiin epäspesifisinä ärsytysoireina, jotka voivat liittyä työpaikan kosteus- ja homevaurioihin.

Potilas yritti palata työhön, mutta oireilu jatkui ja hän sai työssä hengenahdistuskohtauksen, jolloin työterveyshuollossa kuultiin keuhkoista pidentynyt uloshengitys ja vinkunat. Vuorokausi-FEV1/PEF-seurannan tulos oli tasainen, keuhkotilavuudet ja kaasujen vaihdunta olivat normaalit eikä potilaalla todettu keuhkoputkien hyperreaktiviteettia. Aspergillus fumigatus-homeuutteella tehdyssä keuhkoputkialtistuksessa todettiin merkitsevä FEV1- ja PEF-lasku, ja korvalääkäri totesi kurkunpäässä ja äänessä altistuskokeen jälkeen olennaisen muutoksen. Tutkittavalla todettiin Aspergillus fumigatuksen aiheuttama ammattiastma ja laryngiitti. Työterveyslaitoksen kontrollitutkimuksessa kuuden kuukauden kuluttua, jolloin tutkittava oli sairauslomalla, keuhkotilavuudet olivat normaalit ja PEF-seuranta tasainen.

Potilas yritti palata työhön kosteusvaurioremontin valmistuttua astmalääkitystä käyttäen, mutta lähinnä laryngiittioireiden takia työhön paluu epäonnistui. Kuntoutustutkimuksen perusteella käynnistettiin ammatillinen kuntoutus ja uudelleenkoulutus.

Pohdinta
Homepölylle altistuminen voi aiheuttaa allergisen astman, nuhan ja silmätulehduksen (8). Mikrobeille ja niiden aineenvaihduntatuotteille (esim. toksiineille) altistuminen voi johtaa myös allergiseen alveoliittiin tai ODTS-oireyhtymään (7-9). Mikäli altistuminen on tapahtunut pääasiallisesti työpaikalla, näitä tauteja voidaan pitää ammattitauteina, jos ammattitaudin kriteerit muuten täyttyvät. Työpaikan rakennuksesta peräisin olevat mikrobit (home- ja hiivasienet ja bakteerit) voivat aiheuttaa astmaa, nuhaa ja allergista alveoliittia (1,12). Näissä tautitapauksissa sairaus voi syntyä IgE-välitteisen välittömän yliherkkyyden (allerginen astma, nuha ja sidekalvon tulehdus) tai pääasiassa soluvälitteisen immuniteetin (allerginen alveoliitti) mekanismeilla.

Valtaosassa kosteusvauriorakennuksissa todetuista ammattiastmatapauksista ei voida osoittaa IgE-välitteistä herkistymistä, vaikka taudinkuva sopii immunologisella mekanismilla syntyneeseen sairauteen. Ärsytyspohjaisia oireita ja sairauksia ovat mm. silmätulehdukset, nuha ja keuhkoputkentulehdukset. ODTS-oireyhtymällä tarkoitetaan keuhkorakkulatason ei-immunologista reaktiota hengitysilman epäpuhtauksiin, kuten hometoksiineihin, joskin rajanveto alveoliitin ja ODTS:n välillä on usein vaikeaa. Ärsytyspohjaisista sairauksista vain ODTS hyväksytään nykyisen ammattitautilain mukaan ammattitaudiksi.

Mikäli homealtistuminen työpaikalla on ilmeinen ja työntekijöiden oireet liittyvät työpaikalla tapahtuvaan altistumiseen, on sairauksien diagnostiikassa noudatettava hyväksyttyjä toimintatapoja (1,13). Allergisen alveoliitin diagnostiset kriteerit on määritelty aikaisemmin (10). Ammattiastman ja -nuhan diagnostiikka edellyttää yleensä altistuskokeiden tekemistä (14-16). Oireiden alkuvaiheessa oikein tehty työpaikka-PEF-seuranta auttaa arvioimaan jatkotutkimustarpeen ja on arvokas apu lopullisessa diagnostiikassa. Tässä työpaikassa työterveyshuolto päätyi käyttämään Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyä ongelman laajuuden määrittämiseen. Kyselyä suositetaan käyttämään toimistotyöpaikoilla, eikä siitä ole vertailuaineistoja teollisilta työpaikoilta (6).

Keuhkoputkialtistuskokeita homeiden aiheuttamien ammattiastmojen toteamiseksi tehdään Suomessa joidenkin keskussairaaloiden keuhko-osastoilla ja Työterveyslaitoksen potilasosastolla. Näihin tutkimuksiin potilaat yleensä pääsevät vasta vaihtelevan odotusajan jälkeen, jolloin työpaikan altistustilanne ja potilaiden oirekuva voivat olla jo oleellisesti muuttuneet alkuvaiheen tilanteesta. Tällöin oireiden alkuvaiheessa tehdyt työpaikka-PEF-seurannat ja keuhkojen toimintakokeet ovat hyviä apuvälineitä diagnostiikassa. Keuhkoputkialtistuskokeeseen soveltuvia uutteita on tällä hetkellä käytettävissä vain kolmesta kosteusvauriomikrobista. Altistuskoe voi siten jäädä negatiiviseksi, jos nämä mikrobilajit eivät kata työpaikalta eristettyjä mikrobeja. Tällöin oikein toteutettu työpaikka-PEF-seuranta ja mahdollinen työpaikka-altistuskoe voivat auttaa diagnostiikassa.

IgG-luokan homevasta-aineiden esiintyminen työntekijän veressä on merkki jossain elämän vaiheessa tapahtuneesta altistumisesta. Vasta-aineet eivät kerro allergisesta herkistymisestä eivätkä altistumisen ajankohdasta. Osuessaan yksiin työpaikalta otettujen mikrobimääritysten kanssa, vasta-aineiden esiintyminen viittaa siihen, että työpaikan mikrobialtistus on voinut aiheuttaa vasta-aineen muodostumisen. Yksilötason ammattitautien diagnostiikassa IgG-vasta-ainelöydöksistä on näin ollen apua altistumisen arviossa, mutta ei itse sairauksien diagnostiikassa. Laajassa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin hiljattain, että IgG vasta-aineet Trichoderma citrinovirideelle näyttivät liittyvän kohonneeseen riskiin sairastua astmaan (17). Sairastumisen yhteyttä ei todettu muilla tutkituilla kosteusvauriomikrobeilla.

Keuhkopoliklinikoilla ja Työterveyslaitoksella kosteusvaurioiden mikrobialtistumisen takia tutkituilla ammattitautiepäilypotilailla todetaan runsaasti muitakin kroonisia keuhko- ja ylähengitysteiden sairauksia, jotka voivat selittää oireilun. Tässä aineistossa todettiin yhteensä 18 muuta keuhko- tai ylähengitystiealueen diagnoosia (taulukko 2) eli enemmän kuin ammattitautidiagnooseja. Näiden sairauksien erotusdiagnostiikka on syytä pitää mielessä jo perusterveydenhuollossa kosteusvaurioaltistuneita henkilöitä tutkittaessa.

Tässä tapauksessa kosteusvaurio ja siihen liittyvä homeongelma oli selvä ja laajuudeltaan varsin mittava. Työntekijöiden tutkimuksissa alkuvaiheen työterveyshuollon tarkastukseen hakeutui 140 työntekijästä 75, mikä vastaa aiemmin esitettyjä arvioita oireilevien työntekijöiden osuudesta (1,5,17). Kosteusvauriohomeiden aiheuttama ammattitauti voitiin perusteellisissa tutkimuksissa todeta 12 työntekijällä, ja näistä 10 oli vakavia alempien hengitysteiden sairauksia (astma, alveoliitti, ODTS). Tämä esimerkki osoittaa, että työpaikan kosteusvaurioihin liittyvä mikrobialtistuminen voi olla todellinen ja merkittävä työperäinen terveysriski.

Rakennus on tutkittava samanaikaisesti kuin työntekijät, jotta oireiden aiheuttajat saadaan selville. Kosteusvaurion laajuuden määrittäminen ja mikrobiologiset tutkimukset auttavat työterveyshuoltoa arvioimaan terveysvaaraa. Vaurioituneiden materiaalien mikrobiologiset tutkimukset auttavat selvittämään oireiden ja sairauksien aiheuttajat, ja rakennetutkimuksien avulla arvioidaan korjaustoimenpiteiden laajuus ja aikataulu. Korjaukset tehdään osastoimalla tilat siten, että työntekijät eivät altistu toimenpiteiden yhteydessä. Useimmiten korjaustoimenpiteet joudutaan tekemään tuotannon jatkuessa. Tässä tapauksessa osalla työntekijöistä esiintyi varotoimenpiteistä huolimatta oireita vielä korjausten jälkeen, mikä viittaa siihen, että pölyä pääsi korjausaikana kulkeutumaan muihin tiloihin tai ettei siivous poistanut kaikkea remonttipölyä.

English summary:Work-related symptoms of employees in a water-damaged industrial building
Moisture problems with molds can cause work-related symptoms and occupational diseases. Usually the problems are located only in limited areas of the workplace buildings causing symptoms in a limited number of workers. Exposure to molds in water-damaged buildings tends to lead to symptoms more likely than to clear-cut occupational diseases. In the present report, moisture problems in a factory building were exceptionally large, leading to work-related symptoms and occupational diseases caused by molds in a large proportion of the workers. Altogether 75 employees contacted the occupational health personnel of the workplace because of work-related symptoms. Out of them 52 were distinquished as potential cases of occuaptional disease and were referred either to the Finnish Institute of Occupational Health, Helsinki or to the local central hospital. In 12 workers, a definion of mold-induced occupational disease was confirmed by clinical examinations. Overall 10 workers were not able to return to the workplace because of work-related symptoms that appeared soon after entering the workplace building.

Kirjoittajat
Kari Reijula
LKT, professori
aluelaitoksen johtaja
Uudenmaan aluetyöterveyslaitos
[email protected]
Kaarina Huuskonen
LL, kuntoutuslääkäri
Vuokko Hupli
LKT, ylilääkäri
Kuntoutussäätiö, Helsinki
Ritva Piipari
LKT, erikoislääkäri
Työlääketieteen osasto
Työterveyslaitos, Helsinki
Tari Haahtela
LKT, professori
HUS, Iho- ja allergiasairaala

Taulukko 1. Kosteusvauriorakennuksessa oireilevien ja
ammattitautiepäilyinä jatkotutkimuksiin lähetettyjen työntekijöiden
(n = 52) löydökset työterveysasemalla.
__________________________________________________
Löydös n (%)
__________________________________________________
Kohonnut lämpö (Tax > 37 C) 26 (50)
Uloshengityksen vinkuminen 21 (40)
Poikkeava eturinoskopialöydös 19 (37)
Äänen käheys 9 (17)
Ihoreaktio (punoitus) 6 (12)
Silmien sidekalvon punoitus 5 (10)

Taulukko 2. Kosteusvauriorakennuksessa oireilevilla ja
jatkotutkimuksiin lähetetyllä 52 työntekijällä Työterveyslaitoksella
ja keskussairaalassa todetut ammattitaudit sekä muut sairaudet.
__________________________________________________
AmmattitauDIT
Orgaanisen pölyn toksinen oireyhtymä (ODTS) 4
Allerginen alveoliitti 2
Ammattiastma 2
Ammattiastma ja allerginen laryngiitti 1
Konjunktiviitti 1
Laryngiitti 1
Reactio alveolitica 1
Yhteensä 12
Muut tutkimuksissa todetut sairaudet tai oireet
Ylähengitysteiden ärsytysoireet 18
Astma 9
Keuhkoahtaumatauti (COPD) 4
Ympärivuotinen nuha 3
Allerginen nuha ja konjunktiviitti 2
Hengenahdistus 2
Yhteensä 38

Kirjallisuutta
Reijula K, Haahtela T. Sisäilmasto-ongelmat; altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suom Lääkäril 1998;53:4215-30.
Bornehag CG, Blomquist G, Gyntelberg F ym. Dampness in buildings and health. Nordic interdisciplinary review of the scientific evidence on associations between exposure to "dampness" in buildings and health effects. Indoor Air 2001:11:79-89.
Verhoeff AP, Burge HA. Health risk assessment of fungi in home environments. Ann Allergy Asthma Immunol 1997;78:544-56.
Karjalainen A, Aalto L, Jolanki R, Keskinen H, Mäkinen I, Saalo A. Ammattitaudit 2001. Helsinki: Työterveyslaitos, 2002.
Reijula K, Kallas T, Kähkönen E ym. Kosteus- ja homevaurio-ongelmat työpaikalla. Opas työterveyshuoltoa varten. Helsinki: Työterveyslaitos, 1999.
Sundman-Digert C, Reijula K. Sisäilmaongelmien tutkiminen työpaikoilla kyselyn avulla. Suom Lääkäril 2002;57:1235-40.
Laitinen S, Reiman M, Kujanpää L, Haatainen S, Pennanen S. IgG antibodies against Aspergillus versicolor as a biological monitoring method for mould exposure in water-damaged buildings. Occup Hygiene 1995:4:289-96.
Gutman A, Bush RK. Allergens and other factors important in atopic disease. Kirjassa: Patterson R toim. Allergic diseases. Diagnosis and Management. Philadelphia: J.B. Lippincott Company, 1993:93-158.
Rylander R, Haglind P. Airborne endotoxins and humidifier disease. Clinical Allergy 1984;14:109-12.
Terho EO. Keukorakkuloiden yliherkkyysreaktiot. Kirjassa: Haahtela T, Hannuksela M, Terho E, toim. Allergologia. Vammala: Duodecim, 1993:332-39.
Terho EO. Orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä. Kirjassa: Kinnula V, Tukiainen P, Laitinen LA, toim. Keuhkosairaudet. Jyväskylä: Duodecim, 2000:341-42.
Kerätär R, Reijula K. Kosteusvaurioon liittyvän homepölyaltistuksen aiheuttama allerginen alveoliitti. Duodecim 1995;111:1033-8.
Majvikin suositus: Kosteusvaurioimikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suom Lääkäril 1998;53:2149-55.
Newman Taylor AJ. Occupational asthma. Thorax 1980;35:241-5.
Nordman H, Keskinen H. Keuhkojen ammattitaudit, Ammattiastma. Kirjassa: Kinnula V, Laitinen LA, Tukiainen P, toim. Keuhkosairaudet. Jyväskylä: Duodecim, 2000:604-12.
Reijula K, Haahtela T, Klaukka T, Rantanen J. Incidence of occupational asthma and persistent asthma in young adults has increased in Finland. Chest 1996;110:58-61.
Männistö J, Salmi T, Mäkinen-Kiljunen S, Haahtela T. Homevauriotalon asukkaiden sairastaminen. Suom Lääkäril 1995;27:2805-10.
Jaakkola MS, Laitinen S, Piipari R, ym. Immunoglobulin G antibodies against indoor dampness-related microbes and adult-onset asthma; a population-based incident case-control study. Clin Exp Immunol 2002;129:107-12.

--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll20022 (2003474809)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto

RADS (Reactive Airways Dysfunction Syndrome) tarkoittaa ärsytyksestä johtuvaa astmaa ja se hyväksytään ammattitaudiksi. (Työterveyslaitos 2003, 19.) RADS on vaikea-asteinen keuhkoreaktio, joka on seurausta tapaturmaisesta altistumisesta ärsyttävien ja tukahduttavien kaasujen (kloorihappo, muurahaishappo, ammoniakki, rikkivety ym.) liian suurille pitoisuuksille. Lievempi altistuminen voi johtaa astmaattisiin oireisiin ja yleensä ohimenevään hyperreaktiviteettiin. Kyse ei ole yliherkkyysilmiöstä: herkistymisaikaa ei tarvita ja tautitila on seurannut ensimmäistä tapaturmaista altistumista. Seurannassa oireet ja hyperreaktiviteetti ovat saattaneet kestää vuosikausia ja jopa jäädä pysyviksi. (Nordman, Keskinen 1999, 612.)
***
pätkä hilkka-liisan tekstistä jonka olen tallentanut palstakeskustelusta

tässä koko teksti:

hilkkaliisan liite 1.
Opinnäytetyö 2004:
Noin vuonna 400 eKr. Hippokrates havaitsi, että joillekin henkilöille juuston syönti aiheutti negatiivisia vaikutuksia. Tämä on varhaisimpia viittauksia ruoka-allergiaan. Toisella vuosisadalla eKr. Galenos kuvaili, miten jotkut ihmiset aivastelivat tietyistä kasveista. Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Luccretius ilmaisi allergiaa ja sairauksia koskevan avainperiaatteen: ”Jokin mikä on toiselle ravintoa (tai jopa lääkettä), voi olla jollekulle toiselle myrkkyä”. (Wilhelmsson 1991, 62.)

Pirquet loi allergian käsitteen vuonna 1906. Allergia on johdettu kahdesta kreikankielisestä sanasta: ”allos”, joka tarkoittaa muuntunutta tai erilaista ja ”ergos”, joka tarkoittaa työtä tai toimintaa. Toisin sanoen tapa, jolla vieras aine toimii elimistössä eli reaktio, jonka se aiheuttaa, on jotenkin muuttunut. Farr ja Spector esittivät 1975 allergian määritelmän: ”Allergia tarkoittaa immunologisten reaktioiden välittämää haitallista fysiologista tapahtumaa. Määritelmä edellyttää, että (a) reaktion aiheuttama antigeeni tunnetaan ja (b) osoitetaan antigeenin ja haitallisen kudosreaktion välinen syy-yhteys sekä (c) tunnistetaan haittareaktioon johtanut immunologinen mekanismi.
Vuonna 1964 Gell ja Coombs jakoivat allergiset tilat neljään tyyppiin:
Tyyppi 1: nopea, välitön allergia (atopia);
Tyyppi 2: sytotoksiset reaktiot (reaktio, jossa vasta-aineet reagoivat soluihin,
esimerkiksi punasoluihin, kiinnittyneen antigeenin kanssa);
Tyyppi 3: immunokompleksi-välitteiset reaktiot (reaktion aiheuttavat antigeenin
ja vasta-aineen muodostamat kompleksit);
Tyyppi 4: viivästyneet soluvälitteiset reaktiot.
(Haahtela, Hannuksela & Backman 1985, 9.)

Allergeeni tarkoittaa sellaista vierasta ainetta, joka aikaansaa allergisen reaktion. (Haahtela ym.1985,10) Välittömässä allergiassa allergeeniksi nimitetään antigeenia, joka pystyy sitomaan immunoglobuliini (Ig) E:tä ja laukaisemaan välittömän allergisen reaktion. (Haahtela ym. 1999, 37.)

Allergia tarkoittaa tietyn aineen tai sen rakenneosan, antigeenin, laukaisemaa kehon immuunipuolustusjärjestelmän välittämää haitallista fysiologista tapahtumaa. Allergisen reaktion syntymiseksi on ensin herkistyttävä kyseiselle antigeenille eli allergeenille. Välitöntä reaktiota (tyyppi 1) kutsutaan myös anafylaktiseksi tai IgE-välitteiseksi. Kun kyseistä allergeenia joutuu uudelleen limakalvolle, kohdesolu vapauttaa ympäristöön välittäjäaineita. Välittäjäaineet saavat aikaan allergisen tulehduksen, joista aiheutuu allergian oireet. (Pohjola 1998, 11.)

Allerginen konjuktiviitti on silmän sidekalvon (konjunktiivan) tulehduksellinen sairaus, jossa tulehduksen aiheuttaa jokin ympäristön allergeeni. Konjuktiviitti voi olla kausittaista tai ympärivuotista. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)

Anafylaksialla tarkoitetaan elimistön äkillistä IgE-välitteistä reaktiota, johon liittyy voimakkaita yleisoireita. Anafylaksiaa aiheuttavat sellaiset antigeenit, jotka joutuvat elimistöön pistoksina (mehiläisen ja ampiaisen pistot sekä lääkeruiskeet) tai suun kautta (ruoka-aineet ja lääkkeet). Reaktio voi olla hengenvaarallinen. Limakalvoille juuttuva siitepöly ei saa aikaan niin rajuja reaktioita. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)

Antigeeni on mikä tahansa aine, joka aikaansaa immunoreaktion, olipa reaktio haitallinen niin kuin on allergiassa tai hyödyllinen niin kuin on immuniteetissa. (Haahtela, Hannuksela & Backman 1985, 10.)

Atopia tarkoittaa ihmisessä olevaa periytyvää ominaisuutta muodostaa helposti tietyntyyppisiä vasta-aineita eli immunoglobuliini-E (IgE) tavallisille ympäristöallergeeneille kuten siitepölyille. Atopia on allergiaa suppeampi käsite. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)

Bronkiektasiat eli keuhkoputkien laajentuma tarkoittaa rustoa sisältävien keuhkoputkien epäsäännöllistä laajenemista, joka pohjautuu krooniseen paikalliseen tulehdusprosessiin. Laajentumiin liittyy märkäisen liman kerääntymistä keuhkoputkiin ja usein toistuvia bakteeritulehduksia. Hallitseva oire on pitkäaikainen tai toistuva yskä sekä ysköksien erittyminen. Jatkuva märkäisen liman erittyminen on hyvin invalidisoiva haitta. Vaikeilla tulehduksilla voi olla vakavia seurauksia, ellei niitä hoideta tehokkaasti. Bronkiektasiat voivat olla perinnöllinen sairaus, mutta tavallisesti niiden syynä on tulehdukset (keuhkokuume, hinkuyskä, tuberkuloosi), limakalvon värekarvasolujen toiminnan häiriö, immuunivasteen puutokset ja hengitysteihin joutuneet syövyttävät tai muuten vahingolliset aineet.
http://www.hengitysliitto.fi/terveysinfo/hengityssairau det/harvinaiset/bronkiektasia.html

Byssinoosi tarkoittaa raakapuuvilla- pellava-, tai hamppuöljyn epäpuhtauksien aiheuttamaa oireyhtymää, joka syntyy ainoastaan altistumisesta raakamateriaalin pölylle paalien avauksen, puhdistuksen, karstauksen ja siivoamisen yhteydessä. Taudin syynä oletetaan olevan farmakologinen reaktio jollekin raakapuuvillan aineosalle, mahdollisesti endotoksiineille. (Nordman, Keskinen 1999, 612.)

COPD (chronic obstructive pulmonary disease) tarkoittaa keuhkoahtaumatautia. Se on sairaus, jolle ovat tyypillisiä hitaasti etenevä keuhkojen hengitysteiden ahtauma ja keuhkojen hidastunut uloshengitysvirtaus. Hidastunut hengitysvirtaus aiheutuu hengitysteiden ahtaumasta, keuhkojen laajentumasta (emfyseema) ja siihen liittyvästä keuhkojen kimmoisuuden heikentymisestä. Yleisin syy on tupakointi, mutta myös passiivinen tupakointi ja sisäilman pölyisyys saattavat vaikuttaa taudin kehitykseen. Kroonisessa pitkälle edenneessä keuhkoahtaumataudissa voidaan joutua käyttäämään hoitona mm. sähkökäyttöistä happirikastinta tai kotona käytettäviä varastosäiliöstä täytettäviä nestehappisäiliöitä. Tärkeitä ovat myös sairauden lääkkeellinen hoito ja kuntoutus. Kotihappihoito mahdollistaa COPD potilaille selviytymisen sairaalan ulkopuolella. Nestehappihoito tarjoaa edellytykset myös ulkona liikkumiseen. (Kallanranta ym. 2001, 309, 316 – 317.)

Eosinofiilinen pneumonia eli eosinofiilinen keuhkokuume tarkoittaa yleensä tuntemattomasta syystä kehittynyttä keuhkokuumetta (keuhkoröntgenkuvassa muutoksia) jossa keuhkoissa ja veressä esiintyy runsaasti eosinofilisia soluja. Tunnettuja syitä samankaltaiselle sairaudelle ovat mm. Allerginen aspergilloosi, suoliloisten aiheuttama keuhkokuume ja lääkkeiden aiheuttama eosinofilinen keuhkokuume. Eosinofiliset solut ovat veren valkosoluja, joita on esiintyy määrältään lisääntyneenä mm. allergisten reaktioiden yhteydessä. Hoitona eosinofiliseen pneumoniaan käytetään yleensä kortisonikuureja, hoitoa joudutaan jatkamaan niin pitkään kuin muutoksia keuhkoissa esiintyy. (Antti Ahonen 6.3.2004. Hengityspuhelin-kysymys [email protected] .)

Farmarinkeuhkosairaus tarkoittaa maanviljelijöiden homepölykeuhkoa, joka on homeisen kasvimateriaalin – yleensä heinien tai kuivikkeiden – käsittelystä aiheutuva allerginen alveoliitti. Se paranee useimmiten mutta voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin ja keuhkojen toiminnan pysyvään huonontumiseen. (Duodecim: Vilkka ym.1992, 1487 – 1493.)

Fibromyalgia tarkoittaa kroonista, lihasten laala-alaista kiputilaa, johon ei selvästi liity tulehduksellisia piirteitä. Fibromyalgiassa kipuaisti toimii ylivilkkaasti. Fibromyalgian syntytapa on epäselvä. (http://www.kipupotilasyhdistys.com/fibro/fibro1.htm tulostettu internetistä 4.4.2004.)

Herkistymisellä tarkoitetaan elimistön immuunivastetta allergeenille. Immuunivaste voi ilmetä vasta-aineiden muodostumisena tai solujen reaktiotavan muuttumisena. Herkistymiseen ei liity vielä oireita. Vasta kun herkistynyt henkilö joutuu uuteen, riittävän voimakkaaseen allergeenialtistukseen tai tilanteeseen liittyy muu laukaiseva tekijä, puhkeaa oireinen allergia. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)

Homeallergiat voivat olla hyvin hankalia ja vaikeahoitoisia. Oireet hankaloituvat erilaisista syistä, esimerkiksi homevauriorakennuksissa, sateen vaikutuksesta, erityisesti syksyisin ja keväisin, kosteassa metsässä liikuttaessa, navetassa, ruohon leikkuun tai mullan käsittelyn yhteydessä, lämmittämättömällä kesämökillä, sahalla tai muulla työpaikalla, jossa on runsaasti hometta. Yhdenkin homeallergiatapauksen toteaminen kosteusvauriorakennuksessa on merkittävä asia, sillä homeallergiat ovat elinikäisiä ja jättävät pysyvän terveyshaitan. (Pohjola 1998, 11.)

Homealtistuspotilaan toksiseen oireyhtymään kuuluu Husmanin mukaan voimakas väsymys, päänsärky, kuumeilu, lämmönnousu, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet; lihasnykinä ja –heikkous, vapina; selittämättömät (polttavat) kivut hengitysteissä ja jäsenissä; kuiva yskä, hapennälkä rasituksessa, suorituskyvyn lasku; nivelkivut ja –turvotukset (paikkaa vaihtavia), lihaskivut; verenvuoto nenästä, ikenistä, veriyskä; ihon lehahtelu, kutina, polttelu, toksinen ekseema paljailla ihoalueilla ja vaatteiden kontaktipinnoilla; tihentynyt virtsaamisen tarve, verivirtsaisuus; vatsakivut, ripuli, laihtuminen; muutokset verenkuvassa ja maksan toimintakokeissa. Näillä potilailla tavalliset kipulääkkeet ja allergialääkkeet auttavat huonosti. Kortisoni sammuttaa oireita. Oireille on tunnusomaista työkykyä uhkaavat voimakkaat yleisoireet kuten kuumeilu, laihtuminen, niveloireisto, johon voi liittyä immunologisia poikkeavuuksia. Näillä potilailla on säännönmukaisesti vaihteleva määrä IgG-vasta-aineita kosteusvauriomikrobeille, jotka ovat usein toksiineja tuottavia. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)

Ihon ja limakalvojen ärsytysoireilla tarkoitetaan seuraavia oireita: ihon kutinaa, ihottumaa, punotusta ja / tai ylähengitystieoireita, nuhaisuutta, nenän tukkoisuutta ja nenän kutinaa, kirkasta vuotoa nenästä (”vesinuha”), aivastelua, kurkun karheutta ja / tai kipeyttä ja äänen käheytymistä. Alempaa hengitysteistä tulevia oireita ovat yskä, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Silmissä voi esiintyä kutinaa, punoitusta, kyynelvuotoa ja karheuden tunnetta. Ärsytysoireet ovat tavallisia kosteusvauriokohteissa tavattavia oireita, eivätkä ne jätä pysyvää haittaa. Kun altiste poistetaan, rakennus korjataan tai rakennuksesta muutetaan pois, pitäisi oireiden hävitä muutamien päivien kuluttua altistumisen loppumisesta (Pohjola 1998, 10.) Homesienten aiheuttamia ammatti-ihotauteja oli vuonna 2002 Työterveyslaitoksen tilastojen mukaan 5. Punkkien aiheuttamia ammatti-ihotauteja oli samana vuonna 90. (Työterveyslaitos 2003, 70.)

Immunoglobuliinit. Vuodesta 1921 lähtien veressä kiertäviä vasta-aineita on tutkittu intensiivisesti. Allergiseen reaktioon osallistuvia vasta-aineita kutsutaan reagiineiksi, joilla tarkoitetaan ihoa herkistäviä eli myönteisiin ihotestaustuloksiin johtavia vasta-aineita. Sodan jälkeen veren vasta-aineet ovat olleet suuren mielenkiinnon kohteena. Vuonna 1966 japanilainen tutkijapariskunta K. ja T. Ishizaka osoittivat reagiinin olevan immunoglobuliini E:tä (Järvinen 1998). Ihmisen vasta-aineet jakautuvat viiteen pääryhmään: IgE, IgA, IgM, IgD, ja IgG. IgE on limakalvojen puolustusjärjestelmän vasta-aine, se osallistuu välittömien, tyypin 1 allergiareaktioiden ilmaantumiseen. (Haahtela ym. 1999, 20-21, 67.)

Infektio on tautia aiheuttavan mikrobin (virus, bakteeri yms.) aiheuttama tartuntatauti. (Klaukka ym. 1996, 9).

Inflammaatio on solutason tulehdus. Astman mekanismeissa on korostettu inflammaatiota. (Husman 2000, 9.) Inflammaatio on kudosten tulehdusreaktio, joka voi syntyä infektoivien, ärsyttävien ja allergisoivien tekijöiden aiheuttamana. Allergiassa tulehduksen aiheuttaa allergeen. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)

Konjuktiviitti tarkoittaa silmän sidekalvon tulehdusta, joka voi johtua allergisesta reaktiosta tai viruksen tai bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta. (Duodecim 2000, 314, 603.)

Majvikin suositus tarkoittaa työterveyshuollolle tehtyä suositusta, jonka mukaan työpaikan homealtistuksesta oireilijat ja sairastuneet on tutkittava. Vaikka kyse on rakennusten epäkohdista ja korjaustoimenpiteet ovat teknisiä, kosteusvaurioiden selvittämisessä turvaudutaan usein lääketieteellisiin tutkimuksiin. Tilanteen selkiinnyttämiseksi 30 terveydenhuollon ja terveydensuojelun edustajaa kutsuttiin 1. – 2.9.1997 Majvikin kurssikeskukseen pohtimaan kosteusvauriomikrobeista oireita saaneiden henkilöiden hoitoon ohjausta ja tutkimusta sekä hoitomahdollisuuksia. (Suomen Lääkärilehti vsk. 53. Nr. 18 – 19 / 1988. s. 2147 - 2149. Osasto Yleiskatsaus;
Seurin mukaan vuonna 1998 tehty Majvikin suositus on tarkoitus uusia lähivuosina.
(Seuri 8.1.2004, luento.). MAJVIK 2 KOKOUSHAN OLI TÄNÄ VUONNA 2006.

Mykoosi (mycosis) tarkoittaa mikrosienien aiheuttamaa tulehdusta. Sitä on käytetty myös sienten aiheuttamien tautien yleisnimenä. Mukaan luetaan sienten aiheuttamat infektiotaudit ja toisinaan myös niiden aiheuttamat allergiset taudit, mutta ei sieniruokien syömisestä aiheutuneita myrkytyksiä eli mysetismejä. (Duodecim 2002, 442.)

Mykotoksikoosi tarkoittaa vaikeaita mykotoksiinien aiheuttamia oireita. Toksista oireyhtymää voivat aiheuttaa useat homesuvut. Mykotoksikoosin oireita ovat kuumeilu, hengenahdistus ja polttavat kivut ylähengitysteissä, suussa ja keuhkoissa, lihas- ja nivelkivut, ihon punoitus tai ihottuma, päänsärky, voimakas väsymys, laihtuminen, pahoinvointi, ripuli ja muut suolisto-oireet, verenvuoto- ja mustelmataipumus. Yksittäisissä tapauksissa on todettu neurologisia oireita kuten vapinaa ja lihasnykinöitä, tajunnanhäiriöitä ja muutoksia verenkuvassa (leukopeniaa ja trombosytopeniaa) ja nousua maksa-arvoissa sekä verivirtsaisuutta. (Husman 2000, 12.)

Nebulisaattori (kapillaari- tai ultraäänisumutin) tarkoittaa sähköllä tai ladattavalla akulla toimivaa hengitysteiden lääkitykseen käytettävää laitetta, joka muuttaa nesteen pieniksi pisaroiksi (Duodecim 2000, 450.) Nebulisaattoria tarvitaan, kun tavalliset astmasuihkeet eivät riitä. Nebulisaattorin avulla lääke pääsee syvemmälle keuhkoihin. Täten tehostetaan astman lääkehoitoa ja usein vältytään toistuvilta päivystyspoliklinikkakäynneiltä. (Kaleva 11.5.2003, 5; Salmela 1/ 2004 henkilökohtainen tiedonanto.)

PEF seurannalla tarkoitetaan pef-mittarin avulla seurattavaa uloshengityksen huippuvirtausarvojen tilastointia asianmukaiselle kaavakkeelle. Lukemien perusteella voidaan arvioida astmaattisen ilmatieahtauman muutoksia. Ahtautumisen aikana huippuvirtausarvot pienenevät ja keuhkoputkien väljyyden lisääntyessä arvot vastaavasti suurenevat. Pef-seurantaa käytetään astman tasapainon seuraamiseksi. (Työterveyslaitos 1999, 24-25.)

Polymyalgia rheumatica tarkoittaa reumaattista lihastautia. (Simo Jyväsjärvi, internet hakupalvelut Google 7.3.2004).

Purpura tarkoittaa pieniä verenpurkaumia ja mustelmia, jotka syntyvät veren tihkuessa verisuonta ympäröivään kudokseen. Verenvuoto voi tapahtua ilman todettavaa vammaa tai mekaanisen vamman seurauksena. Taustalla voi olla verisuonen tai sitä ympäröivän kudoksen heikkous, verisuonten tulehdukselliset sairaudet (joiden seurauksena verisuonet rikkoutuvat helposti), verenhyytymisen häiriö verihiutaleiden toiminnan häiriöstä johtuen, tai erilaisten verenhyytymiseen osallistuvien tekijöiden toiminnassa esiintyvä vajavuus. Iho-oireiden lisäksi saattaa esiintyä nivelkipuja sekä verenvuotoja muissa elimissä ja limakalvoilla. Verenhyytymishäiriöiden taustalla voi olla lukuisia yleissairauksia, infektioita ja maksa- ja pernasairauksia. Myös lääkkeet saattavat aiheuttaa hyytymishäiriöitä. (http://www.tohtori.fi/ihotautilaakari/65.html.)

RADS (Reactive Airways Dysfunction Syndrome) tarkoittaa ärsytyksestä johtuvaa astmaa ja se hyväksytään ammattitaudiksi. (Työterveyslaitos 2003, 19.) RADS on vaikea-asteinen keuhkoreaktio, joka on seurausta tapaturmaisesta altistumisesta ärsyttävien ja tukahduttavien kaasujen (kloorihappo, muurahaishappo, ammoniakki, rikkivety ym.) liian suurille pitoisuuksille. Lievempi altistuminen voi johtaa astmaattisiin oireisiin ja yleensä ohimenevään hyperreaktiviteettiin. Kyse ei ole yliherkkyysilmiöstä: herkistymisaikaa ei tarvita ja tautitila on seurannut ensimmäistä tapaturmaista altistumista. Seurannassa oireet ja hyperreaktiviteetti ovat saattaneet kestää vuosikausia ja jopa jäädä pysyviksi. (Nordman, Keskinen 1999, 612.)


Raynaud`n oireyhtymä (syndroma Raynaud) tarkoittaa Raynaud`n ilmiötä eli kylmyyden ja sympatikusärsytyksen laukaisemia kohtauksia, joissa pienten valtimoiden kouristuminen aiheuttaa sormien ja varpaiden muuttumiseen kylmiksi, tunnottomiksi ja valkeiksi, myöhemmin sinertäviksi ja kohtauksen lauettua punoittaviksi. (Duodecim 2002, 566.)
Reuma on noussut esiin uutena sairausryhmänä epäiltäessä kosteusvauriomikrobien, reuman ja muiden autoimmuunisairauksien yhteyttä. (Myllykangas Luosujärvi ym. 1999; Terho ym. 1983; Schonheyder ym. 1993). Husmanin mukaan on todettu useita ”nivelsairauksien ryväksiä kosteusvauriokiinteistöissä”. (Husman 2000, 12). Kuopion aluetyöterveyslaitoksen johtajan Markku Seurin mukaan on varsin todennäköistä, että kosteusvauriomikrobeilla ja reuman puhkeamisella on jokin syy-yhteys. (Helsingin Sanomat 2.2.2000, internet verkkolehti.)

Stachybotrys-toksiinien on todettu aiheuttavan muutoksia nenän ja suun limakalvoille. Ihoärsytystä on kuvattu ihoalueilla, jotka ovat olleet kosketuksessa kontaminoituneeseen rehuun. On myös kuvattu pikkulasten vakava sairastuminen kodeissa, joissa esiintyi Strachybotrys atra hometta. Lapsilla esiintyi mm. verenvuotoa keuhkoissa. (Hintikka Eeva-Liisa, Reijula Kari, Nikulin Marjo 1998, Suomen Lääkärilehti 53(18-19):2171.)

Sjögrenin syndrooma tarkoittaa tulehduksellista reumasairautta, jonka oireet ovat samankaltaisia kuin homesairaudessa. Perinnöllisen alttiuden lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, kuten virus ja / tai muu immuunijärjestelmään vaikuttava voimakas stressi. (http:www.kolumbus.fi/sjogreninsyndrooma/ss/ss.htm.)

Syöpä. Salkinoja-Salosen mukaan (1999) kosteusvauriomikrobien on perustellusti arveltu aiheuttavan syöpää. Aspergillus versicolor kasvaa tapettiliisterissä, erilaisissa liimoissa, oljessa ja mädässä puussa. Se tuottaa ummehtuneita hajuja (geosmiinia) ja aineita, jotka ärsyttävät silmiä ja hengitystysteiden limakalvoja, sekä myrkkyjä, toksiineita, joista sterigmatokystiini tunnetaan syöpää aiheuttavana aineena. (Salkinoja-Salonen 1999, 67.)

Hintikan ym. (1998, 2171) mukaan kosteusvaurioiden tuottamat toksiinit voivat aiheuttaa syöpää. Kosteus- ja homevauriorakennusten sisäilmassa saattaa esiintyä homesienten tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä, mykotoksiineja. Mykotoksiineja sisältävien homeitiöiden on todettu, esimerkiksi viljojen ja maapähkinöiden käsittelyn yhteydessä, lisäävän maksa, keuhko,- ja virtsateiden syövän riskiä. Rakennusmateriaaleilla kasvavien homeiden tuottamista yhdisteistä on vasta vähän tietoa, mutta on todettu, että eri lajien yhteisvaikutuksen johdosta niiden myrkyllisyys lisääntyy ja homekasvusto sinänsä voi olla merkkinä mykotoksiinien esiintymisestä. Hengitysaltistus mykotoksiineille tapahtuu hengittämällä ilmassa esiintyviä toksiineita sisältäviä itiöitä. Kosteus- ja homevauriorakennusten tyypillisiä toksiinien tuottamiseen kykeneviä homelajeja ovat Aspergillus fumigatus, Aspergillus versicolor, Aspergillus ochraceus, Strachybotrys atra ja eräät Fusarium ja Penicillium lajit. Eräs parhaiten tunnetuista mykotoksiineista on aflatoksiini, jota tuottavat eräät Aspergillus flavus ja Aspergillus parasiticus- kannat, toksiinia esiintyy erityisesti Aspergilluksen kontaminoimissa maapähkinöissä. Aflatoksiinien on todettu aiheuttavan ihmisille maksasyöpää. Aspergillus fumigatus tuottaa tremorgeenisia yhdisteitä, jotka aiheuttavat selkärankaisilla vapinaa. Myös eräät Penicillium lajit voivat tuottaa tremorgeeneja. Fusarium-toksiinit ärsyttävät ihoa ja limakalvoja. Ruuansulatuskanavan kautta tapahtuvan altistuksen on todettu aiheuttavan muutoksia valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden määrissä sekä pidentävän veren hyytymisaikaa. Ne vaikuttavat immuunisuojaukseen vähentämällä vasta-aineiden muodostumista antigeeneille, jolloin vastustuskyky infektioille huononee. (Hintikka ym.1998, 2171. Suomen Lääkärilehti.)

Tromboottinen trombosytopeeninen purppura (TTP) on hengenvaarallinen oireyhtymä, jolle on luonteenomaista mikroverenkierron tromboositaipumus eripuolilla elimistöä. TTP:n tunnusomainen piirre on tukosten ja niiden aiheuttamien vuotojen kehittyminen kapillaari- ja arteoliverisuoniston alueella eri puolille elimistöä. Useimmiten verisuonitukokset esiintyvät aivoissa, munuaisissa, haimassa, pernassa, sydämessä tai lisämunuaisissa, mutta niitä voi olla myös muissa elimissä. (Oulun yliopisto internet 6.3.2004. http:/cc.oulu.fi/~sisawww/esit/~temp00.htm .)

Toistuvilla infektioilla tarkoitetaan tavallisia hengitystieinfektioita, flunssaa, nuhakuumetta, keuhkoputkentulehdusta ja poskiontelotulehdusta. Hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset tarttuvat tervettä limakalvoa herkemmin ärsytyksen tai alkavan allergisen tulehduksen vaurioittamaan limakalvoon. Hengitystieinfektioiden on arveltu johtuvan myös siitä, että kosteusvauriomikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet lamaavat keuhkojen värekarvojen toimintaa, jolloin ne eivät tehokkaasti pysty poistamaan epäpuhtauksia keuhkoista ja keuhkoputkista. (Seuri 8.1.2004.) Eräiden homeiden aineenvaihduntatuotteiden on todettu heikentävän limakalvojen immunologista puolustuskykyä. Homealtistus voi lisätä tulehdussairauksiin sairastumista olematta kuitenkaan tulehdusten pääasiallinen aiheuttaja. (Pohjola 1998, 10.) Reijulan (2003, 48) mukaan homesairaus on krooninen tila, jonka oireet aaltoilevat suhteessa altistustilanteisiin. Pienetkin määrät hometta aktivoi sairauden. (Reijula 2003, 48.)

Varastopölypunkkeja on useita lajeja Ne ovat tärkeitä allergeeneja, aiheuttaen allergiaa, allergista nuhaa ja astmaa. Ammattitautina korvattuja varastopunkkiastmoja oli 19, vuonna 2002 ammattinuhia oli 18. (Työterveyslaitos 2003, 19). Varastopölypunkit viihtyvät yli 80% kosteudessa ja käyttävät ravintonaan hometta ja viljaa. (Haahtela, Hannuksela & Backman 1985,122).


Vaskuliitti / Wegenerin granulomatoosi oireyhtymä tarkoittaa verisuonen seinämän tulehdusta, etenkin valtimotulehdusta (mahdollisesti valtimoiden kyhmytulehduksen eli polyarteritis nodosan alamuotoa), jolle on ominaisia mm. granuloomat, ylähengitysteiden haavaumat ja munuaiskerästulehdus. (Duodecim 2002, 190.)