Ruotsin huumausainepolitiikka: pakoa todellisuudesta

Törkeästi HPPry:n sivulta varastettuna:
   
   
Lundin yliopiston eläkkeellä oleva kansataloustieteen professori Sven Rydenfelt arvostelee kovasanaisesti Ruotsin harjoittamaa huumausainepolitiikkaa. Artikkelin taustaksi sanottakoon, että hänen edustamansa Uusliberaalit ovat kaiketi olleet ainoa taho, joka on uskaltanut kritisoida maan huumausainepolitiikkaa vuosien varrella.

Päihteiden, jotka ovat kultturillemme uusia ja siksi tuntemattoamia, kritiikitön kieltäminen on vaarallista. Kokemukset alkoholin kieltolaista ovat nyt ajankohtaisia keskusteltaessa huumausainepolitiikasta.
Lapsenuskomme valtion mahdollisuuksista lakien, kieltojen ja pakon avulla poistaa epätoivotun "pahan" yhteiskunnastamme on liikuttavaa.

Kalliisti hankittu kokemus

Kun kieltolaki astui USA:ssa vuonna 1920 voimaan, olivat sen kannattajat uskossaan vielä vahvoja. Bill Sunday, kuulu saarnaaja ja itse ehdotomuus taistelussaan "viinapaholaista" vastaan, julisti heti lakiin johtaneen äänestysvoiton jälkeen: "Kyynelten virta on loppu. Slummit tulevat olemaan vain muisto menneisyydestä. Nyt muutamme vankilat tehtaiksi, vankeinhoitolaitokset varastoiksi ja viljasailioiksi. Miehet voivat kulkea selkä suorassa , naiset voivat hymyillä ja lapset nauraa. Helvetti tyhjennetään ja se on nyt vapaa vuokrattavaksi."

Kun kieltolaki lopetettiin vuonna 1933 oli myös lapsenusko hävinnyt. Kallisti hankittu kokemus oli osoittanut amerikkalaisille että kieltolaki oli tehnyt "pahan" moninkertaiseksi sekä oli saanut aikaan enemmän rikollisuutta ja pahuutta mitä se oli poistanut. Kokemukset kieltolaista Norjassa 1919-26 ja Suomessa 1919-32 olivat yhtä masentavia. Ruotsissa oli oli vuodesta 1917 voimassa viinakortti-systeemi , joka sääteli yksilöllistä kulutusta. Mutta jopa tämä mieto kontrollisysteemi aiheutti enemmän haittoja kuin hyötyä ja lopetettiin vuonna 1955. Yksi melkoisen ainutlaatuinen kontrollisyysteemi Ruotsissa on kuitenkin jäljellä: alkoholijuomia saa ostaa vain niille erityisesti varatuista kaupoista (viinakaupoista). Tällä alueella on saatu oppia monta läksyä ja jopa aikaisemmin kaikista fanaattisimmat kieltolain ajajat, siis raittiusliikkeet, ajattelevat asian tänään toisin. Kieltolain vaatimuksesta ne ovat luopuneet täysin ja hävittyään viimeisen taiston viinakortista 1955 he ovat haudanneett sotakirveensä.

Kasvava painostus

Tätä taustaa vasten onkin nyt valokeila suunnattava tämän päivän ruotsalaista huumausainepolitiikkaa kohti. Tavoite siinä on ollut valtiopäivien päätöksen pohjalta vuonna 1978 että lakien ja kieltojen avulla luodaan Ruotsista täysin huumausainevapaa yhteiskunta. Ja kun huumausaineiden käyttö vain näytti nousevan, lisättiin resersseja lisäämisen jälkeen tavoitteen saavuttamiseksi. Tullilaitos sai suunnata enemmän ja enemmän resursseistaan huumausaineiden etsintään. Ja eikä vähemmän kuin 500 poliisia työskentelee nykyään täysipäiväisesti huumausaineiden vastaisessa työssä. Aluksi oli vain huumausaineiden myynti kielletty mutta äskettäin on käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta tullut myös rangaistava rikos.

Kokemukset edellä mainituista valtioista ovat opettanut meille että taistelu yhtä vaarallisimmista huumeista, alkoholia vastaa valtiollisin kielloin on epäonnistunut niin täydellisesti, etteivät edes parkkiintuneimmat raittiusintoilijat halua yrittää sitä uudelleen. Tuomioistuimet joutuvat suuntaamaan resursseistaan enemmän ja enemmän huumausainerikoksiin. Ja eikä vähempää kuin 6000 tapausta saa tuomion vuodessa (naista 2000 vankeustuomiota). Sitten 1990-luvun alkupuolen on yli puolet huumausainenvankeusrangaistuksista yli 6 vuoden tuomioita. Näin kovia tuomioita on aikaisemmin saatu vain vakavista väkivallanteoista kuten tappo ja murha. Viime aikoina on hysteria mennyt niin pitkälle, että jos ravintolan asiakasta epäillään huumausaineden vaikutuksen alaisena olemisesta, hänet haetaan poliisivoimin virtsakokeeseen. Perustavanlaatuinen kysymys tässä yhteydessä koskee tapaa määritellä huumausaine-käsite. Huumausaineella tarkoitetaan Ruotsissa muualta tulleita päihteitä, joita viimeisen vuosikymmenen aikana on käytettyn entistä enemmän - heroiini, kokaiini, kannabis jne. Lainsäädännössä ja käytännön politiikassa on itsestäänselvästi nämä "uudet" päihteet määritelty huumausaineiksi. Ja poikkeuksetta juuri näihin "määriteltyihin" huumausaineisiin kohdistuu suuren yleisön pelko ja halveksunta, josta seuraa poliittinen paine ankarimpiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin. Tämä kapea määritelmä on käytännössä suuremman luokan pakoa todellisuudesta. Pakoa, joka tarkoittaa sitä, että kaikki sulkevat silmänsä ja kieltäytyvät uskomasta, että ehdottomasti vaarallisimmat huumausaineemme ovat tupakka ja alkoholi. Lääketieteellisten arvioiden mukaan Ruotsissa aiheutuu tupakanpoltosta osapuilleen 10 000 kuolemantapausta ja alkoholinkäytöstä 6000. Kun taas virallisesti huumausaineiksi luokitellut aineet aiheuttavat muutama sata kuolemantapausta vuodessa.

Pelko tuntematonta kohtaan

Pelko uudempia huumausaineita vastaan saa suorastaan hysteerisiä muotoja. Naama pokkana puhutaan, että ne aiheuttavat riippuvuutta. Ja että ne ovat vaarallisia terveydelle. Mutta ajatella että perinteiset huumausaineemme ovat aivan yhtä paljon riippuvuutta aiheuttavia. Ja vaurioittavat ruotsalaisten terveyttä paljon enemmän. Kaikista uskomattominta on se, että poliitikot ja media täysin ilman kritiikkiä suorastaan lietsovat hysteriaa ja pakoa todellisuudesta. Kuinka tämän voisi selittää psykologisesti? Vallitsevin selitys on varmasti se, että tupakka ja viina ovat kuulunut viitisensataa vuotta olennaisena osana arkipäiväämme ja monissa suhteissa on suorastaan olennainen osa kulttuuriamme. Me koemme ne nautintoaineina - ei ollenkaan "huumausaineina". Samalla hyväksymme niiden haittavaikutukset samalla mielenrauhalla kuin liikenteen tai vuoristokiipeilyn aiheuttamat onnettomuudet. Ehdottomasti suurin osa alkoholinkäytöstä on kohtuukäyttöä. Sellaista, joka keventää juhlien tunnelmaa aiheuttamatta enempiä ongelmia. Hyvällä omallatunnolla lauleskelemme juomalauluja, jotka ylistävät alkoholin iloa aiheuttavia ominaisuuksia. Todellisuudessa ylistetään enempiä ajattelematta vaarallisinta huumettamme. Samaa ei voisi kuvitella suhteessa muihin huumeisiimme. Viini- ja viinahistoria museossa, valtiollisessa instituutiossa, on kerättynä yli 6000 snapsi- ja juomalaulua. Ja hyvällä omallatunnolla kerää Ruotsin valtio joka vuosi 18-19 miljardia kruunua voittoa alkoholinmyynnistään. Rahaa, jota valtio tarvitsee kipeästi. Sekä myy uskomattomia määriä Absolut Vodkaa ulkomaille, erityisesti amerikkalaisille. Taitavien ja kalliiden mainoskampanjoiden avulla. Ja koska amerikkalaiset eivät - pain vastoin kuin ruotsalaiset - ole kieltaneet alkoholin mainontaa, saavat he syyttää itseään. Sellaista kutsutaan kaksinaismoraaliksi mutta siitä saa hyvät voitot. Ja jokaisen ansaitsemansa dollarin Ruotsin velkainen valtio ottaa kiitollisesti vastaan. Amerikkalaisten tieteellisten tutkimusten mukaan on huumausaineista terveydelle eniten vaarallista heroiini mutta hyvänä kakkosena tulee tupakka. Vähiten vaarallisia ovat kannabistuotteet - marijuana ja hasis. Jopa kahvi on vaarallisempaa ja kahvin väärinkäyttä - 12-15 kuppia päivässä - saattaa aiheuttaa odottavalle äidille sikiovaurioita. Tuoreen tutkimuksen mukaan Hvidovren sairaalassa Tanskassa ovat sikiön epämuodostumat tavallisempia alkoholin kuin heroiinin käytön yhteydessä.

Ongelma huumausaineiden taustalla

Keskinen kysymys on se miksi huumausaineita, siis myös alkoholia ja tupakkaa, käytetään? Siksi, että ihmisillä on hankalaa - kipua sielussa - ja huume vaikuttaa kuten särkylääke. Eli pakoa kiusallisesta todellisuudesta. Huonommin palkatut ja vähemmän koulutusta saaneet polttavat ja juovat eniten. Sairaaloissa siivoojat ja hoitoapulaiset polttavat eniten, lääkärit vähiten. Yksinhuoltajaäidit polttavat paljon. Eniten huumaita käyttävät syrjäytyneet - kodittonmat, kerjäläiset ja prostutioidut. Ja kaikista eniten vangit vankiloissamme. Mikään kontrolli maailmassa ei näytä estävän vankeja hankkimasta huumeita, jotka lievittävät heidän tuskiaan. Kaiken huolestumisemme takana on tosiasia, että aivan liian monet yhteiskuntamme jäsenet tarvitsevat henkisiin kipuihinsa lievitystä - arvottomuuden ja epäonnistumisen tunteisiinsa. Eikä vähiten tämä koske Ruotsin 600 000 työtöntä. Tämä on tulosta yritystemme toiminnan vaikeuttamisesta. Tällainen tulkinta pakottaa meidät tuntemaan vastuuta olosuhteista, joka lietsoo huumausaineiden käyttöä.

Suositut syntipukit

Mutta sellaista vastuuta emme hartioillemme ota. Sen sijaan haemme syntipukkeja, jotka voivat vapauttaa meidät syyllisyydentunteistamme. Suosituin syntipukki on mainonta ja ennen kaikkea tupakkamainonta. Miellyttävimmän tulkinnan mukaan nimenomaan tupakkayhtioiden mainokset, eikä mikään muu, houkuttele nuorisoamme tupakoimaan. Tämä on sitä meidän pakoamme ikävästä todellisuudesta. Niin mukava ja miellyttävä tulkinta että kieltäydymme näkemästä tulkinnan puutteita. Huumausaineilla tarkoitetaan ruotsalaisessa huumausainepolitiikassa sellaisia maahantuotuja aineita, jotka ovat viimeisten vuosien aikana tulleet yhä enemmän käyttöön - heroiini, kokaiini, marijuana, hasis jne. Tämä niukka tulkinta sisältää uskomattoman yrityksen paeta todellisuutta. Kiina on sosialistinen maa, jonka miehistä 2/3 polttaa tupakkaa. Eniten maailmassa. Ja tämä huolimatta siitä, että siellä ei ole tupakan mainostusta. Seuraavalla sijalle tuleekin entinen Neuvostoliiton alue missä puolet miesväestöstä polttaa tupakkaa. Huolimatta siitä, että vasta viime vuosina sinne on tullut ylipäätään mitään mainoksia. Miksi suljemme silmämme tosiasialta että nuoriso aloittaa tupakanpolttonsa jäljitelläkseen aikuisväestöä. Myös Kiinan suuri johtaja Mao Tsetung oli ketjupolttaja.

Kokemukset tiettyjen maiden alkoholin - pahimman huumeemme - kieltolakipolitiikasta on opettanut meille peruuttamattomasti sen, että valtiojohtoinen kieltolakipolitiikka epäonnistui niin täydellisesti etteivät edes vannoutuneimmat raittiusliikkeen edustajat ole enää valmiita kokeilemaan sitä uudelleen. Se todistaa tekopyhää haluamme olla katsomatta todellisuutta silmiin kun olemme taistelemassa "uusia" huumausaineita vastaan - vähemmän vaarallisia kuin tupakka tai alkoholi - kielloin ja uhkaamalla kovilla rangaistuksilla niiden myyjiä ja jopa käyttäjiä. Ihmisiä, joilla on vahva tarve lievittää - lääkitä - siulunsa tuskaa.

Ruotsissa on poliittisesti korrektia halveksia ja vihata narkomaaneja sekä vaatia kovempia mahdollisia tuomioita niille jotka rikkovat kieltoa vastaan. Kaikki "vastuuntuntoiset" kansalaiset käyttäytyvät niin. Mutta vain harvat - melkein ainostaan uusliberaalien joukoista - uskaltavat nousta vastustamaan ja arvostelemaan vallitsevaa huumausainepolitiikkaa vaikka heidät leimataan huumausainekauppiaiden puolustajiksi, moraalittomiksi hylkiöiksi ja puolirikollisiksi pettureiksi. Tähän poliittisesti korrektiin käytökseen kuuluu myös ilmaista halveksuntansa sitä vapaamielisempää huumausainepolitiikkaa kohtaan, jota joukko vanhoja kulttuurimaita Euroopassa harjoittaa, kuten Saksa, Hollanti, Sveitsi, Italia ja muutama muu maa. Ruotsalainen tekopyhyys saavuttaa huippunsa kun ruotsalaiset sosiaalidemokraatit ja vihreät ottavat inhoten etäisyyttä sisarpuolueihinsa Euroopassa. Puolueisiin, jotka kulkevat vapaamielisemmän huumausainepolitiikan kärjessä.

Kieltopolitiikan loppuvaihe?

Maat, jotka ovat omaksuneet huumausaineiden kieltolakipolitiikan, kuten Ruotsi, ovat nyt samassa tilanteessa kuin maat, joissa alkoholin kieltolaki aikoinaan eli viimeisiä vuosiaan. Kiellon haitat tulevat vuosi vuodelta silmäänpistävemmiksi. Kieltolain arvostelu kasvoi ja 1930-luvun alussa kieltolaki kumottiin ja poistettiin kuin ylikypsät ja mädät hedelmät. Jopa vannoutuneimmat kiellon kannattajat joutuivat tuskallisesti muuttamaan käsityksiään kiellon toimivuudesta. Myös Ruotsin huumausainekieltolaki elää loppuvaihettaan. Sen päivät ovat luetut ja puolustajat tulevat aina vain epätoivoisimmiksi. Ennuste on päivän selvä. Lähitulevaisuudessa joutuvat he samalla tavalla arvioimaan uudellen käsityksensä kuin alkoholinkieltolain kannattajat aikoinaan. Tulevaisuudessa on poliittisesti korrektia olla kriittinen huumausainekieltoa kohtaan. Yhtä korrektia kuin nykyään on olla kriittinen alkoholinkieltolakia kohtaan.

Sven Rydenfelt,
Lundin yliopiston eläkkeellä oleva kansantaloustieteen professori

Suomennos: Juha Alakulppi artikkelista : http://www.frihetsfronten.pp.se/Frihetsfronten/ideologi/ideas/narkotika/flykt.html