Kaikki mitä täällä pallolla on, tulee iankaikkisesti olemaan osa tämän pallon koostumusta. Oman lisänsä tähän palloon tuo tietty maahan asti osuvat meteorit ja ufot ja neutronit.
Mutta niin kauan kuin elämää on, tulee koostumus sekä olosuhteet muuttumaan. Tämä ei ole mikään lintukoto vaan rajusti vellova kiviplaneetta yhden tähden armoilla. Jos joku väittää, että ihminen kykenee muuttamaan olosuhteet vakioiksi aurinkokunta tasoa myöten, niin suotakoot hänelle se mahdollisuus.
Kaikkihan kuitenkin tiedämme, että maapallolla tapahtuvan muutoksen myötä myös kiertoratamme vaihtelee, akselikulmamme muuttuu ja magneettikenttä vaihtaa napaisuuttaan. Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin myös auringon aktiivisuus vaihtelee.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta tosiaanko ihminen on niin yliolento, että saa tuhottua kokonaisen planeetan ja puolivahingossa?
Mutta niin kauan kuin elämää on, tulee koostumus sekä olosuhteet muuttumaan. Tämä ei ole mikään lintukoto vaan rajusti vellova kiviplaneetta yhden tähden armoilla. Jos joku väittää, että ihminen kykenee muuttamaan olosuhteet vakioiksi aurinkokunta tasoa myöten, niin suotakoot hänelle se mahdollisuus.
Kaikkihan kuitenkin tiedämme, että maapallolla tapahtuvan muutoksen myötä myös kiertoratamme vaihtelee, akselikulmamme muuttuu ja magneettikenttä vaihtaa napaisuuttaan. Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin myös auringon aktiivisuus vaihtelee.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta tosiaanko ihminen on niin yliolento, että saa tuhottua kokonaisen planeetan ja puolivahingossa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
koko roskaa hajalle vaikka haluaisikin mutta pallon pinnalla olevan kalvomaisen ohuen biosfäärin luonne voi jossain vaiheessa pikkaisen muuttua.
Eliökunta on toki hyvin puskuroitunut pitkän aikavälin muutoksiin, sitä selviytymisstrategiaa sanotaan evoluutioksi. Nopeimmillaan sopeutuminen ja muutos voi tapahtua vaikkapa bakteeripopulaatioissa päivissä tai viikoissa, pitkäikäisten eliöiden kuten ihmislajin kohdalla kuluu aikaa satoja tuhansia vuosia, joten jyrkät ja äkkinäiset heilahdukset planeettamme oloissa eivät ole kannaltamme kovin mukavia.
Kävi miten kävi, elämää jää aina kytemään ja aikanaan monimuotoinen biosfääri palautuu.
Vaikka elämä tuhoutuisi "maan päältä" kokonaan, meriin jäisi jotain alkueliöitä josita evoluutio voisi käynnistyä uudelleen ja aikaa myöten meristä kavuta maalle. Aikaa on vielä se vajaa 5 miljardia vuotta ennen kuin Aurinko puhaltaa kaasukehänsä avaruuteen ja kärventää maapallon. Nykyinen elämäkin on kehittynyt alkeellisista merieliöistä 1-2 miljardissa vuodessa.
kääriydytä linnunradan kanssa yhteen sumppuun ja siihen sumppuun muitakin linnunratoja vielä tulee, ennenkuin keskuksessa sellainen paine että pamahtaa jälleen ja avaruus on täynnä tavaraa pitkin ja poikin josta sitten taas arvotaan minne mitäkin planeettoja sun muita syntyy. me olemme avaruus, osa sitä, emme siitä erillään.