onko kellään teillä muilla kokemusta isän haukkumisesta ja huonosta lapsuudesta?joku joka haluais jutella samasta aiheesta että miten se on vaikuttanut sinun elämääsi yms..
isän suhde lapseen?
joku
8536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mun isä harvemmin minua haukkui, mutta huusi paljon ja osa siitä oli miun syytä. esim kerran sairaalaan jouduttuani pienenä lapsena huusi miun huoneessa ja hoitajat tuli ihan kattomaan mitä tapahtuu.
joudun asumaan kotona kun ei ole muuta paikkaa asua ja olen täysi-ikäinen.
nykyisin on itsetunto ongelmia, masennusta, paniikkihäiriö ja kammo lapsuuden isä-muistoista. tulevaisuudesta en vielä tiedä. olen muuten nuori nainen.
hänellä on juomisongelmia mutta ei niin pahoja että työ olisi mennyt. viikonloppu juomista enemmänkin. ja huutamista.. vieläkin pelkään isääni ja kaikkia auktoriteetti hahmoja, kuten poliisia ja opettajia.
kerran vain isä on fyysisesti satuttanut minua ja silloinkaan ei tiennyt satuttaneensa koska itkin ennen tapahtumaa. sen jälkeen en enää ole uskaltanut itkeä isän seurassa, olin silloin alle kouluikäinen.
kaikkea sitä traumat tekeekään...
joo,mun isällä on kans alkoholi ongelma,aina haukkui minua ja sisaria ulkonäöllisesti vaikka meissä tuskin oli mitään vikaa,jollain lailla halusi pönkittää itsetuntoa haukkumalla muita,kovaääninen oli humalassa.mä oon kärsiny siitä ku tulin siihen ikään että tajusin että kaikki ei ole kunnossa,huono omatunto,turrutan ne tunteet viinalla,olen aggressiivinen joskus humalassa,todellisia patoutumia ja haluaisin ne pois sydämmestä,mut en tiiä miten,vaikee jutella tuntemattomien kans esim terapeutin tms.nykyään isä yrittää olla oikein hyvä ystävä.mä olen poika,veljeni kärsii paniikkihäiriöstä ja siskoni kanssa,pikkuveli on siinä iässä kun me olimme hänen ikäisiä,nyt isä haukkuu sitä jollain tavalla ja muuta samanlaista mitä teki meille.tiedän että minulla on olluty paljon ongelmia elämässä ja luulisin että isässä on ainaki jonkinlainen osa siihen.tuntuu että en tunne itseäni,koulua en ole voinut käydä loppuun kun tulee masennus yhtäkkiä.
Heip,ystävät.Minäpä olen sitten täti-ihminen,joka on kokenut samankaltaista,paitsi isäni ei huutanut minulle,vaan riitelivät alituisesti äitini kanssa.Isäni oli myös alkoholi-ongelmainen ja me muut tietenkin sairastuttiin myös.
Silloin vain ei tunnettu näitä asioita.Olen hyvin monimutkainen tapaus ja samat vaivat pitkälti kuin teilläkin.
Koulukin jäi,samoin,kun en voinut,en jaksanut,mutta kävin aikuisena itselleni ihanan ammatin nuorten parissa teen työtä.
Minkähän ikäisiä olette?
Miten äiti voi ja suhtautuu?
Nyt jonkun pitäisi ottaa vastuu avun hakemisesta,ettei kaiki pahene.Alkoholi on niin kova juttu,tosi paha sairaus koska se sairastuttaa koko perheen.
Turruttaminen viinalla vie vain pahempaan suohon,se ei ole lääke.
Jos ei äiti pysty hakemaan apua,se olisi kyllä jonkun tehtävä.Alkoholistin lapsi saa kyllä aikuisen vastuun liian aikaisin.
On olemassa esim.AA-n ryhmiä nuorille,mutta kun en tiedä missä asutte,/kirjoitan teille kummallekin.
AA-n auttava puhelin löytyy puhelinluettelosta ja sinne voi soittaa ja anonyymina jutella ja kysyä mitä oikein voisi tehdä.
Sitten on Nuorten auttava puhelin ja MLL eli Mannerheimin Lastensuojeluliiton puhelin, mihin voi soittaa.
Ajoissa; tai nyt viimeistään pitäisi apua saada,sillä kaikki vaikeutuu kun pitkittyy.
Totta ihmeessä koti vaikuttaa.Sinulla,poika,ei tarvitse olla huonoa omaatuntoa,mutta kun se tulee väkisin siinä ympäristössä..
Toivoisin voivani auttaa,sillä olen itse kärsinyt tosi paljon lapsuuden traumoista.
Kannattaa soittaa noihin puhelimiin,jos on helpompi puhua näkymättömänä ja sitten kuulostella mitä sanotaan.
Te , kaikki pojan perheessä olevat lapset tarvitsette välittömästi apua,samoin kuin sinäkin,tyttö.
Olen kaukaa taustatukija...soittakaa ja jutelkaa,voitte vielä auttaa itseänne ja sisaruksianne kun aloitatte asian työstämisen niin pian kuin mahdollista.
Voimaa,vahvuutta ja uskoa omiin kykyihin.Lohduksi;minäkin olen selvinnyt!!!Jos on jotain missä voin auttaa,kirjoittakaa tänne tai antakaa s.pos.os.
mie olen se sama kuka kirjoitti aikaisemminkin. olen muuten parikymppinen
täti manna, tiedoksesi vain mie olen käynyt lähimenneisyydessä psykologilla ja kertonut asiasta ja edelliset psykologini tiesitvät asiasta myöskin. nyt olen menossa yksityiselle jos siellä olisi mukavampia ihmisiä kuin mitä aikaisemmin, jotka haluavat oikeasti auttaa minua. tärkeää näissä asioissa on löytää joku johon voi luottaa. hyvä puoli miulle mistä miulle on sanottu että miun puheliasta luonnetta ei ole perhe ongelmat vaikuttaneet.
vaikka perheessä on alkoholi ongelmia se ei tarkoita että muille tulisi niitä. esimerkiksi mie. en ole vielä koskenut alkoholiin ja en tulekkaan, kammoni takia mitä en aio saada lievemmäksi niin pitkään kun on alkoholismiin mahdollisuus.
missään nimessä vanhempien ongelmat eivät ole meidän lapsien syytä! siitä ei ikinä kannata ottaa omalle omatunnolleen. mitä mie olen oppinut on se, äitini kautta, että juuri isän kiusaamisen takana on isien omat ongelmat, opitut käytöstavat ja "heikkouden" tunne. pystyme muuttamaan itse tätä kierrettä kunhan keksimme mistä se lähtee.
usko voi olla yksi asia mikä auttaa näistä läpikäymiseen, kuten alkoholistivanhempien lasten tukiryhmä.
Kädenpuristus ja uskoa,voimaa ja tahtoa edelleen.
Minäkin olen puhelias ja sillä voittanut monta pistettä itselleni selviämisen.olen avoin ja toisaalta hyvin rohkea,toisaalta kärsin juuri tietyistä paniikki ym.häiriöistä,en enää niinkään,mutta olen kärsinyt.
Ei minullekaan alkoholi ole itselle ongelma.Olin paljon yli 20-vuotias kun ensi kertaa maistoin.En tarvitse sitä.Enää ei ole kammo,mutta miksi otan jos nautin olemisesta ilmankin;)
Sinulla tuntuu olevan ote hanskassa.Hienoa.Kuiskaan sinulle tässä,että kotonani,kun olin aivan pieni,perustettiin meidän paikkakunnalla AA-kerho.Siellä oli mukavaa ja perhe yhdessä ja isä silloin aina selvin päin.Mutta ei hän silti raittiutta saanut.Shhh:)
Iloa sulle!Ps.usko on myös minun elämäni juoni ja tarkoitus ja apu vaikeuksissa!
miulle usko ei auta mutta sanoin vain että joillekin se voi auttaa.
miun isä ei ikinä menisi AA-kokoukseen ja hänen juomistavoillaan hän ei ikinä tunnustaisi itseään alkoholistiksi.
oikean auttajan löytäminen vaatii ainakin minulta paljon kärsivällisyyttä. se ei onnistu aina heti ekalla ihmisellä.
kannattaa myös tutustua kirjalliseen tietoon henkisestä väkivallasta, se ainakin auttaa minua ymmärtämään asioita, miksi niin tapahtuu. olen saanut apua jopa itsetunto kirjasta.
kannattaa etsiä asioita joista nauttii. se voi olla lukeminen, elokuvat tai vaikka laulaminen. niitä kannattaa harrastaa niin usein kuin mahdollista. nauttia voi ilman alkoholia tai huumeita. yleensä ilmaisevat taiteet auttavat, kuten laulaminen, liikunta, tai piirtäminen. niillä voi ilmaista itseään kun on huono olla.
Täti-Manna jos saan kysyä mikä kammo siulla oli?
Paniikkihäiriö n.5 vuotiaasta asti,määrittelemätön kauhu,riippuvuussuhde äitiin,äidin menettämisen pelko,kaikki mahdolliset "tavallisemmat"fobiat.
Erilaisia hetkittäisiä "poissalotiloja" yms.jne.
Olen kulkenut pitkän tien kautta...mutta olen luova ja juuri ilmaisulliset harrastukset ovat auttaneet minua todella paljon.
Olen esiintynyt ja näytellyt,laulanut,kirjoittanut,piirtänyt yms.mutta en tiedä olisinko enemmän tai vähemmän jos ei olisi noita ahdistuksia ollut.
Nyt mietin syntyjä syviä ja ilmaisen itseäni yhä kirjoittamalla fiktio-faktaa.Ja näinkin joskus..kuten tässä;)Huumori on ollut myös minun tieni valo!
Ja apuna myös huumorintajuinen turvallinen Luoja.
Millaista kirjallisuutta on sitten olemassa henkisestä väkivallasta? tai millaista itsetunnosta?