Miehen sukuviettiin kuuluu taipumus yrittää levittää geenejään mahdollisimman laajalle. Tämä taipumus on puhtaan biologinen. Mieheltä vaatii aina suunnattomia ponisteluja pysyä uskollisena rakastumisvaiheen jälkeen, sillä miehen biologinen lisääntymisstrategia on juuri oman siemenen levitys mahdollisimman moneen naiseen.
Kannattaisi lukea Osmo Tammisalon kirja "Rakkauden evoluutio"
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202895.html
niin naisten olisi ehkä helpompi ymmärtää, että miehen ja naisen lisääntymisstrategiat ovat biologisesti hyvin erillaiset ja keskenään osittain ristiriidassa.
Kannattaisi lukea Osmo Tammisalon kirja "Rakkauden evoluutio"
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202895.html
niin naisten olisi ehkä helpompi ymmärtää, että miehen ja naisen lisääntymisstrategiat ovat biologisesti hyvin erillaiset ja keskenään osittain ristiriidassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
eläin eikä vain yksinkertasesti voi sille mitään, kun aivot kasvavat jalkovälissä..
munallansa siittiöitä...
Siksi nainen on taipuvaisempi pettämään ovulaation aikana. Nainen haluaa kilpailuttaa siittiöitä. Paras ja vahvin voittakoot...
...kertoa tuolla, että mies on ihan biologiansa vietävissä ja aivoja ei ole lainkaan?
Älä nyt naurata!
Ei pettämisestä mitään biologiaa tarvitse hakea. Kuka menee mulkkunsa mukaan kuka pimpsansa. Sen pystyy kyllä jokainen normaaliälykkyydellä varustettu ihminen päättämään, että ei petä, jos ei sitä halua tehdä, kun kerran ajatteleviksi ihmisiksikin eläinlajiamme kutsutaan. Syitä voi hakea mistä tahansa, mutta jos ei sen vertaa pysty hillitsemään itseään, niin sitten on parempi lähteä ennen kuin loukkaa toista tarpeettomasti.
Sitä paitsi, tuolla teorialla haetaan yleisesti eläimiin soveltuvaa teoriaa oman geenin leviämisestä, joka on yleisin maailmassa. Miksi pitää yleistää, voisimmehan me yhtä hyvin olla kuten joutsenet, joilla on vain yksi puoliso kerrallaan?
Tutkimukset on tutkimuksia ja niiden perusteella kirjoitetut suuret viisaudet aina jossakin vaiheessa kumottavissa/kumotaan.
Jos siihen tutkimukseen ei usko, niin ei tarvitse käyttäytyä olettamusten mukaisesti.
Minun lisääntymisstrategiani on ei lapsia, koska maailma on isättömiä ja äidittömiä täynnä jo muutenkin, joista pitäisi ensin pitää huolta. Kyvyssäni suoriutua "luonnon suomasta" tehtävästä ei ole oikeastaan ollut kuin haittaa, jos ei oteta seksuaalihalukkuutta ja itse tekotoimitukseen liittyviä asioita huomioon.
Yhteenvetona jonkin verran aiheen vierestäkin menneen kirjoitukseni vuoksi: Eiköhän se ole parempi, että ajatellaan ensin ja mennään sitten vasta sinne mihin jalkoväli näyttää, eikä piilouduta selitysten taakse.
Vähän vaikuttaa siltä kuin et olisi lukenut k.o. kirjaa. Oikein mainio opus, jota voi suositella lämpimästi!
Tosin sen perusteella ei voi vetää esittämiäsi johtopäätöksiä. Jätitkö lukemisen takakanteen?
Kirjassa käydään läpi ihmisapinoiden käyttäytymistä, ja siitä pyritään päättelemään asioita ihmisen käyttäytymisestä.
Ihmisapinoissa on suuria eroja - mm. gorilla-uros pitää haaremia (mutta vain harva uros on siinä asemassa), mutta simpansseilla sekä urokset että naaraat "pettävät" minkä kerkiävät pyrkiessään takaamaan jälkeläisilleen hyvät geenit.
Näin se toimii (jos olet simpanssi): Saat tasosi mukaisen kumppanin, jonka kanssa pyrit lisääntymään. Naaraasi tosin mielellään pyrkii salaa parittelemaan itsensä yläpuolella (lauman hierarkiassa) olevan uroksen kanssa, jonka jälkeläisiä siis sinä alempiarvoinen uros sitten hoivaat.
Kaikki urokset eivät saa kumppaia ollenkaan, sillä naaraat hankkivat mieluummin poikasensa alfauroksen kanssa :). Tästä syystä alempiarvoiset urokset yrittävät jatkuvasti paritella minkä tahansa naaraan kanssa, jopa väkisin.
Sen, että uroksista kaikki eivät tässä systeemissä saa jatkaa sukuaan ollenkaan, oletetaan olevan syyn siihen, että ihmisurokset ovat pyrkineet yksiavioiseen systeemiin. Se on ainoa tapa taata kaikille uroksille edes joku mahdollisuus saada jälkeläisiä.
Tämä on tosin evoluutioon motolle "survival of the fittest" vierasta, koska se mahdollistaa myös ressukka-urosten lisääntymisen, eli kehnojen geenien eteenpäin menon.
Naaraat ovat aina haluttuja lisääntymismielessä, alempiarvoiset urokset eivät. Yksiavioisuus suojelee miehiä, ei naisia. Noin niin kuin biologisevolutionaarisessa mielessä, siis.
"Sen, että uroksista kaikki eivät tässä systeemissä saa jatkaa sukuaan ollenkaan, oletetaan olevan syyn siihen, että ihmisurokset ovat pyrkineet yksiavioiseen systeemiin. Se on ainoa tapa taata kaikille uroksille edes joku mahdollisuus saada jälkeläisiä.
Tämä on tosin evoluutioon motolle "survival of the fittest" vierasta, koska se mahdollistaa myös ressukka-urosten lisääntymisen, eli kehnojen geenien eteenpäin menon."
Nyt sä ylität tietä katsomalla risteyksessä vain yhteen suuntaan ja sanot, että ei tule ketään.
Luonto ei pitkässä aikavälissä koskaan erehdy. Tietenkin "erehdyksiä" sattuu, mutta ne korjataan melko nopeasti ja ne kuuluu luonnolliseen kokeiluun.
Jos nyt lähdettäisiin esim. ihmisen kohdalla soveltamaan "survival of the fittest" -periaatetta, niin me edelleen käyskentelisimme metsässä karhuntaljat päällä ja hakattaisi toisia nuijilla päähän.
Jossain vaiheessa elinolojen muuttuessä on järkevää alkaa etsimään uutta geeniperimän jatkoa. Esim. nämä ressukka-urkoset ovat todennäköisesti niitä jotka eivät heimosodissa jaksaisi edes nostaa nujaa maasta ilmaan ja saisivat ensimmäiset osumat. Mutta ne ovat juuri niitä, jotka ovat keksineet mikropiirit, lääkkeet, koodaavat ohjelmia ja tuottavat jatkuvasti suurempaa laskentatehoa. Jossain vaiheessa on ollut järkevää luonnolta alkaa varmistamaan myös tämän rassukkageenin jatkuvuutta ihmisen kohdalla luomalla vahvat moraalikäsitykset.
enkä esittänyt omia mielipiteitäni. En ole evoluution, biologian enkä sosiologian asiantuntija, joten tyydyn esittämään alkuperäisessä viestissä esitellyn kirjan päätelmiä.
K.o. kirjaa suosittelen edelleen luettavaksi - muiltakin osin kuin vain kirjan markkinointitekstin verran.
pointti. Yhden asian vain monet taitavat unohtaa - sen että ihmispentu on avuton huomattavasti pitempään kuin apinoilla. Yksi uroksen tehtävä onkin myös turvata jälkeläistensä eloon jääminen. Silloin ei voi ajatella että olisi luononmukaista se, että uroksella olisi jälkeläisiä vähän siellä ja täällä.
Se tarkoittaa sitä että naaraan kanssa elellään vähän pitempään kuin panon ajan. Joku on laskenut että noin kymmenen vuotta per jälkeläinen olisi tuo aika. Monet ns. luonnonheimot ovat parisuhteessa juuri n. 15 vuotta. Elinikäkin on heillä tosin lyhempi.
Uros joka kiinnostaa useampia naisia, on houkuttelevampi kuin se joka ei kiinnosta ketään. Samoin mies pyrkii valitsemaan sen kiinnostavimman naaraan. Eli jos on puolisokseen valinnut puoleensavetävän yksilön, saa varatua syrjähyppyihin.
Olen itse sitä mieltä, että tapapettäjät ja jännityksenmetsästäjät ovat hiukan (ainakin omasta mielestään) arvoasteikossa alempana olevia jotka pyrkivät kompensoimaan tilannetta parittelemalla mahdollisimman monen naisen kanssa. Pyrkivät saamaan paremman aseman niiden kanssa, jotka oikeasti ovat arvoasteikossa ylhäällä.
Naisen kannalta he ovat edelleenkin huonoa ainesta, koska eivät pidä huolta jälkikasvustaan eivätkä "laumastaan".
tämä biologinen seikka josta kirjoitit, onhan siitä puhuttu niin kauan kuin minä olen elänyt (no jonkun mielestä en niin kovin kauan, toisten näkökulmasta ehkä olenkin jo vanha kuin taivas). Tiesitkö muuten, että ei se uskollisena pysyminen ole niin helppoa välttämättä naisillekaan nimenomaan tuon rakastumisvaiheen jälkeen? Miksi olisi naisena yhtään sen helpompaa olla tyytyväinen suhteessa joka on parhaat päivänsä jo nähnyt? Rakkaussuhteen ylläpito ja uskollisuus ovat valintakysymyksiä ja pysyäkseen "kaidalla tiellä" on tehtävä päätöksiä ja töitä sen eteen, että suhteella on tulevaisuus, jos sitä haluaa. Monen ongelma tuntuu vain olevan se, ettei ylipäänsä tiedetä mitä halutaan. Ylipäänsä puhuisin mieluummin ihmisen tarpeista ja moniavioisesta vietistä (jos nyt näin sallitaan asia ilmaistavan) kuin miesten ja naisten erilaisista tarpeista, koska tarpeita on molemmilla sukupuolilla aivan yhtälailla, lähtökohdat tosin pettämiselle saattavat olla usein erilaiset. Siis syyt sille että haetaan emotionaalista / fyysistä tyydytystä suhteen ulkopuolelta. Yhtä hyvin voitaisiin löpistä siitä, että nainen haluaa kokea rakkautta ja turvaa, että se on naisen luonnossa, ja se olisi sitten hyväksyttävä syy pettää jos näitä asioita ei omassa suhteessa ole, johtuen sitten vaikka mistä, esimerkiksi vaikka pettävästä miehestä. Vaikka tokihan myös naiset voivat pettää silkasta fyysisyyden näkökulmasta ja seksuaalisesta frustraatiosta mitä omassa parisuhteessa olevaan seksiin tulee. Sille vain ei ole tuollaista "hyväksyttävää selitystä" kuin miehen tarve levittää niitä siittiöitään pitkin maailmaa. Ihan totta, joka suhde on yksilö ja syyt pettämiselle ovat moninaiset, ei ole tuollaista yhtä teoriaa joka oikeuttaisi tai tekisi toisen sukupuolen seksikäyttäytymisestä hyväksyttävämmän. Molemmat sukupuolet ovat aivan yhtä biologisia ja molempien sukupuolten käyttäytymistä säätelee OSITTAIN biologia.
jos sattuu onnistumaan pokaamaan komeamman/isomman/varakkaamman miehen/menestyneemmän miehen. Naisen arvo naisten maailmassa mitataan sillä, minkälaisen miehen on onnistunut saamaan.
jos keinot ovat (nais)yhteisön arvomaailman vastaisia on arvostus negatiivista.
Että naiset eivät tarvitse henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta / aitoa rakkautta ja kumppanuutta, vaan juoksevat rahan ja aseman perässä näyttääkseen muille olevansa jotain? Kuule suurin osa tavallisista naisista on juuri päinvastaisia ja kelpuuttavat aivan tavallisen ukon, kunhan löytyy aitoja tunteita ja välittämistä molemmilta osapuolilta, myös sen rakastumisvaiheen jälkeen. Älkää nyt hyvänen aika enää jaksako kitistä siitä että naiset menee mammonan perässä, kun ne naiset on oikeasti harvassa jotka niin tekee. Riittää että ukolla on oma elämä suurinpiirtein hallussa. Sekä sitten tietysti osaa kohdella rakastamaansa ihmistä oikein.
on se kumma, kuinka ne naiset "rakastuvat" aina niihin menestyneempiin miehiin. Onko niillä joku fuckin nappula mistä voi painaa, kun osuva saalis on tyrkyllä. Epäilen vahvasti, että naiset kuvittelevat ja uskottelevat itselleen rakastumiseensa, kun on tarpeeksi hyvä poka.