Narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsistinen luonnehäiriö (narsismi) on sairaalloista ihastumista vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestään. Se on myös itsekästä ja säälimätöntä oman mielihyvän, vallan ja kunnian tavoittelua. Narsistille ovat tyypillisiä itsetunnon häiriöt ja epätasapainoiset ihmissuhteet. Hän yliarvostaa itselleen hyödyllisiä ihmisiä ja aliarvostaa henkilöitä, joista ei ole hänelle hyötyä. Aluksi hyödyllinen ihminen voi muuttua hänen silmissään hyödyttömäksi silmänräpäyksessä. Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").
Tutkimuksien mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo hyvin nuorena. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat poikkeavia. Hänelle on tärkeää ulkopuolinen huomio (ihailu, kuuluisuus, julkisuus), jota hän käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsismi on oireyhtymä, johon sairastuu arvioiden mukaan yksi ihminen sadasta. Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta. Narsistia voi sietää, ja hänen kanssaan voi tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä. Hänen täytyy vain antaa tuntea olevansa ihailtu ja kunnioitettu. Narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan yrittää hoitaa puheterapialla, mutta aikuisen narsistin paranemisennuste on usein huono. Lääkitystä käytetään toisinaan sivuilmiöiden - kuten mielialojen vaihtelun - hoitoon.
Psykopatia on vakavampi aste narsistisesta luonnehäiriöstä. Narsistilla on tunteet, mutta psykopaatti (luonnevikainen henkilö) on täysin tunnekylmä, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Psykopatiaan liittyy usein aggressiivisuutta ja väkivaltaista toimintaa. Psykopaatti käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Hänelle muut ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa. Sekä narsisti että psykopaatti on useammin mies kuin nainen.
Narsisti:
- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti
- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa
- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia
- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa
Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen.
Tutkimuksien mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo hyvin nuorena. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat poikkeavia. Hänelle on tärkeää ulkopuolinen huomio (ihailu, kuuluisuus, julkisuus), jota hän käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsismi on oireyhtymä, johon sairastuu arvioiden mukaan yksi ihminen sadasta. Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta. Narsistia voi sietää, ja hänen kanssaan voi tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä. Hänen täytyy vain antaa tuntea olevansa ihailtu ja kunnioitettu. Narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan yrittää hoitaa puheterapialla, mutta aikuisen narsistin paranemisennuste on usein huono. Lääkitystä käytetään toisinaan sivuilmiöiden - kuten mielialojen vaihtelun - hoitoon.
Psykopatia on vakavampi aste narsistisesta luonnehäiriöstä. Narsistilla on tunteet, mutta psykopaatti (luonnevikainen henkilö) on täysin tunnekylmä, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Psykopatiaan liittyy usein aggressiivisuutta ja väkivaltaista toimintaa. Psykopaatti käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Hänelle muut ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa. Sekä narsisti että psykopaatti on useammin mies kuin nainen.
Narsisti:
- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti
- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa
- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia
- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa
Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niin, psykopaattisuuteen monesti liitetään sekavuus tai jopa "hulluus" agressioineen, mutta näin ei todella ole.Tunsin yrityselämässä olleen psykopaatin, joka oli erittäin "taitava" ihminen saamaan ihmiset puolelleen ja erikoisesti jokainen tiesi nahoissaan jos oli häntä vastaan.Psykopaatillahan on voimakas tarve jakaa ihmisiä vastaan ja puolella oleviin ryhmiin.
Niin, valitettavasti psykopaattisuutta esiintyy myös uskonvien yheisöjen johtajissa.Uskohan on erittäin hyvä maaperä psykopaatille.Psykopaatti saa helposti puolelleen herkät, johdateltavat ihmiset, joita hän häikäilemättömästi käyttää tarpeidensa tyydyttämiseksi.
Itseäni harmittaa, miten psukopaatilla on täysin näivettynyt empaattisuus eli hän ei todella ymmärrä/tiedosta mitä hän tekee toiselle ja miten se sattuu ja tätä voi jatkua pitkäkestoisesti.
Harmillista, mutta tätä roblematiikkaa ei saa muutoin selkeytettyä kuin rohkeasti poistuu psykopaatin vaikutus piiristä/vallasta.On aivan turhaa odottaa hänen muuttuvan.
Psykopaatti on täysin sokea käyttäytymisestään.
Uskon Raamatussa ilmenevän raatelevien susien, jotka raatelevat seurakuntaa, niin heidän olevan psykopaatteja.Seurakunnan johtopaikoille ei valittaisi "kiiluvasilmäistä" hullua, joka olisi agressiivinen käytökseltään.
Mutta, taitava psykopaatti on alussa, jopa miellyttävä ihminen, joka just hakeutuukion johtaja paikoille tarpeitaan tyydyttämään.Psykopaatti vaatii ympäristöltä alistumista hänen mielikuviensa hallintaan.
ihan täyttä asiaa ja totuuksia. Kuinkahan moni hoitaja lukiessaan viestin ymmärtää osansa. Ehkä ei yksikään, koska on kysymys todellla vakavasta sairaudesta.
tekemisistään.
Eiväthän narsistiset häiriöt mitään sairauksia ole.
"Mukava lukea täältä...
Kirjoittanut: Asian ydin 3.6.2007 klo 07.29
ihan täyttä asiaa ja totuuksia. Kuinkahan moni hoitaja lukiessaan viestin ymmärtää osansa. Ehkä ei yksikään, koska on kysymys todellla vakavasta sairaudesta."
Ikävä lukea tämmöistä tekstiä, joka on paljon asian vierestä.
Tarkoitatko, etteivät persoonallisuuhäiriöt ylipäätäänkään ole "sairauksia" - narsistinen persoonallisuushäiriö mukaan lukien?
No, tässä tullaan häiriö/sairaus -jakoon, joka voi olla veteen piirretty viiva, ei siitä enempää.
Valitettavasti narsistinen persoonallisuushäiriö on täyttä totta. Itse epäilin pitkään, suhtauduin kriittisesti, kun tätä narsku-lyömäasetta käytetään nykyisin niin helposti, vaikkapa avioerotilanteissa. Siis huono ase maallikoiden käsissä (vaikka mikseivätkin hekin voisi joskus tunnistaa).
Mutta todelliseen narsistiseen persoonallisuushäiriöön... näitä siis on, valitettavasti.
"ylipäätäänkään ole 'sairauksia'"
Tarkoitan ylipäänsä - esim. skitsotypaalinessa saattaa olla sairauden elementtejä.
Jos narsistinen menee lääkäriin tai patologi tekee ruumiinavauksen kuoleman jälkeen, ei mitään narsismia edesauttavaa sairautta lyödy.
Miksi se sairaus olisi? Eihän lestadiolaisuuskaan mikään sairaus ole.
No, jos patologin tehtäväksi jätetään, eipä hän enää löydä depressiotakaan saati muitakaan mielenterveyden häiriöitä. Silti monia psykiatrisia "häiriöitä" voi pitää sairauksina?
Häiriö on vaan sanana sairautta vähättelevämpi. Minusta monia psykiatrisia häiriöitä voi ihan syystä pitää sairauksina. (Mihin häiriön/sairauden raja...?)
No, jos patologin tehtäväksi jätetään, eipä hän enää "löydä depressiotakaan saati muitakaan mielenterveyden häiriöitä."
Ei löydä, ja mm. siksi ne eivät useimmiten mitään sairauksia olekaan. Kuitenkin depressiosta saattaa löytyä esim. hippocampuksen atrofiaa.
"Silti monia psykiatrisia "häiriöitä" voi pitää sairauksina?"
Ei minun mielestäni. Millä perusteella?
"Häiriö on vaan sanana sairautta vähättelevämpi. Minusta monia psykiatrisia häiriöitä voi ihan syystä pitää sairauksina. (Mihin häiriön/sairauden raja...?)"
Sinulla on joku esiajatus sairauden luonteesta?
"Esiajatuksesta"... Ajattelisin niin, että sairaus aiheuttaa enemmän haittaa ja vahinkoa, (ihmiselle itselleen, työkyvylle, lähipiirille, muille ihmisille), on näkyvämpää, "häiriö" voisi olla jotain lievempää. Persoonallisuushäiriöitä voisi useimmiten pitää sairauksina. (Vaikuttavat niin laajalti.)
Sanakirjasta:
häiriö= tilapäinen kiusa, vaikeus, hämminki, katkos tai vika
´Häiriölomaakaan´ei myönnetä, sairauslomaa kyllä...
"(- -) Ajattelisin niin, että sairaus aiheuttaa enemmän haittaa ja vahinkoa, (- -) "häiriö" voisi olla jotain lievempää."
Tällöin häiriö ja sairaus olisivat vain saman dimension eri asteita. On lieviä ja suhteellisen harmittomia sairauksiksi sanottuja tiloja, joista ei ole kovin suurta haittaa (flunssa). Myös vaikeita tiloja sanotaan sairauksiksi (syöpä).
"Persoonallisuushäiriöitä voisi useimmiten pitää sairauksina. (Vaikuttavat niin laajalti.)"
Kärjistäen: Tällöin luonteenpiirteitä voisi sanoa sairauksiksi. Esim. lestadiolaisuus vaikuttaa laajasti ympäristöön. Kuitenkaan se ei ole sairaus.
"Sanakirjasta:
häiriö= tilapäinen kiusa, vaikeus, hämminki, katkos tai vika ´
Häiriölomaakaan´ei myönnetä, sairauslomaa kyllä..."
Nyky-yhteiskunnassa sairaus on medikaalis-sosiaalipoliittinen, ei tieteellinen, käsite. 1972 vaikea sairaus, homoseksuaalisuus, muuttui yhdessä yössä normaaliudeksi.
Persoonallisuushäiriöt ovat pääosin kieroonkasvamisia.
Kuules Pertti. MT-häiriödiagnoosin ehtona on, että tila häiritsee joko potilasta itseään tai muita ihmisiä. Ei tietenkään patologia näe mikroskoopissaan masennusta tai muita mt-häiriöitä, mutta esimerkiksi radiologi voisi teoriassa todeta skitsofrenian tai depression. MT-diagnoosit ovat sovittuja oirekokonaisuuksia, niiden kritisoiminen siitä etteivät ne ole absoluuttisia totuuksia olisi kuin veden sanominen märäksi ja osoittee ettet voi olla terveydenhuollon ammattihenkilö kun et edes tunne DSM/ICD-10:tä.
Tietojesi taso on jostakin 1600-luvulta; on kuules psykiatriassa edistytty niiltä ajoilta. On hyvin outoa että muka koulutettu psykoterapeutti kieltäisi psyykkisten häiriöide olemassaolon. Puoskari!
"(- -) et edes tunne DSM/ICD-10:tä. (- -)"
Tottakai tunnen sekä nykyisen että vanhemman diagnostiikan. Olen 1980-luvulta kirjannut ICD- ja DSM-diagnoosit rinnakkain! - Osa käsikirjastoani:
16. D I A G N O S T I I K K A
Benjamin, Lorna Smith (1996): Interpersonal Diagnosis and Treatment of Personality Disorders. Second Edition. Foreword by Allen Frances. New York (etc.): The Guilford Press, 2003. – xvi 431 p.
Cave, Susan (2002): Classification and Diagnosis of Psychological Abnormality. Hove: Routledge. – xv 211 p.
First, Michael B. & Allan Tasman (editors) (2004): DSM-IV-TR Mental Disorders. Diagnosis, Etiology, and Treatment. 91 Contributors. West Sussex, Chichester: Wiley. (”DSM-IV-TR Plus”) – xxvii 1323 xxix p.
ICD: International Classification of Diseases. ICD-I (1900) – ICD-10 (1992).
http://www.wolfbane.com.icd/
ICD-10 (1992). Blue book (CDDG): Clinical descriptions and diagnostic guidelines. Geneva: WHO. xii 362 p.
ICD-10 (1993) Green book (DCR): Diagnostic criteria for research. Geneva: WHO. xiii 248 p.
ICD-10 (1994): Pocket Guide to the ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders with Glossary and Diagnostic Criteria for Research. Compilation and editorial arrangements by J. E. Cooper. (Conversion Table between Chapters V of ICD-9 and ICD-10 [379–400].) Edinburg (etc.): Churchill Livingstone. – xiii 419 p.
ICF ([2001] 2004): Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus – ICF. WHO: International Classification of Fuctioning, Disability and Health: ICF (2001). Helsinki: STAKES. – 287 s.
Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit (1997). Psykiatrian luokitustyöryhmä, puheenjohtaja Ville Lehtinen. (Pohjaa ”siniseen” kirjaan ja ”vihreään” kirjaan [yllä].) Helsinki: STAKES, Sosiaali- ja terveydenhuollon luokituskeskus. – 211 s.
Schulte-Markwort, Kathrin Marutt & Peter Riedesser (editors)(2003): Cross-walks ICD-10 – DSM-IV-TR. A Synopsis of Classifications of mental Dis-orders. With Forewords by Horst Dilling and Hanns-Ulrich Wittchen. Washington & Göttingen: Hogrefe & Huber. – vi 73 p.
Tautiluokitus ICD-10 ([1992] 1995). Klassifikation av sjukdomar. Systemaattinen osa. Suomalainen laitos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10, International Statistical Classification of Diseases and Related Health problems. Volume 1 (1992). Luvun V käännös Kaija Eerola. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus (STAKES), 1995. – 868 p.
"Tietojesi taso on jostakin 1600-luvulta; on kuules psykiatriassa edistytty niiltä ajoilta."
Tiedoksi vaan, että minulla on harvinainen psykiatrian cum laude (erinomaisin tiedoin) historiallis-kielitieteellisen osaston vaatimusten mukaan. - Achtén mukaan se vastaa psykiatrian erikoislääkärin tenttiä muun kuin lääkkeiden osalta.
Laitan vielä "ksykonatologillekin" opiksi tietoa nyky-psykiatrian isästä:
K r a e p e l i n, Emil Wilhelm Magnus Georg (1856-1926),
saks. psykiatrian prof. (1904-1922, Ludwig-Maximilians-Universität, München), modernin *psykiatrian isä, "psykiatrian Linné". Oppikirjansa 300-s. "Compendium der Psychiatrie. Zum Studirende und Aerzte Gebrauchè" (1883) kasvoi 4-osaiseksi järkäleeksi "Psychiatrie. Ein Lehrbuch für Studierende und Aertze" (8.p. 1909-15, 9. p. 1927 mit Johannes Lange [oppilas]). Hän erotti 1899 sairaudet manisch-depressives Irresein ja Dementia praecox, jonka alle hän kokosi hebefrenian (Hecker 1871) ja *katatonian (*Kahlbaum 1874) sekä tietyt *paranoiat (vrt. *Bleuler). *DSM-III:n (1980, *Spitzer) myötä Kraepelin koki *renessanssin.
p s y k-i a t r i a (kr. psykhe mieli, iatreia parantaa),
aik. mielitautioppi. Psykiatria-termin esitti 1808 saks. lääkäri Johann Christian Reil (1759–1813). Aiemmin psyykkisten *häiriöiden ja *mielisairauksien hoito ja tutkimus sisältyi *neurologiaan. 1811 saks. Johann Christian August Heinroth (1773–1843), *psykosomatiikan nimikkeen (1818) esittäjä, nimitettiin Leipzigin yliopiston ylim. professorin virkaan opetusalanaan psychische Therapie. Kuitenkin vasta 1865 perustettiin Berliiniin ensimmäinen neurologian ja psykiatrian oppituoli, jota hoiti aiemmin sisämedisiinan professorina toiminut tieteellisen psykiatrian isäksikin mainittu saks. Wilhelm Griesinger (1817–1869). (Hänen sloganinsa oli ”mielisairaudet ovat aivosairauksia".) Täten erikoistuneet lääkärit olivat sekä neurologeja että psykiatreja, neuro-psykiatreja. Historiallisesti *Kraepelin’in vaikutus psykiatriaan 1880-luvulta lähtien on ollut suurin. N. 1945–65 psykiatrian avant garde oli *psykoanalyysissä, tämän jälkeen *biologisessa psykiatriassa.
Suomessa hermo- ja mielitautien erikoislääkärin spesialiteetti eriytyi neurologiaksi ja psykiatriaksi 18.4.1960 annetulla päätöksellä, yliopisto-tasolla käytännössä Helsingissä 1961, Turussa 1967 ja Oulussa 1969.– Nykyään neurologia ja psykiatria ovat taas lähentyneet, mikä liittyy varsinkin *psykooseista tehtyihin uusiin neurobiologisiin ym. löydöksiin ja psykofarmakologian kehitykseen. (Kuitenkin psykiatrin ja neurologin käytännön työt ovat tuntuvan erilaisia.) Yhä enemmän psykiatria pyrkii olemaan luonnontiede muiden lääketieteen spesialiteettinen joukossa (*EBM), ja se on etääntynyt *humanistisista tieteistä, joihin sillä oli aiemmin kiinteämpi kontakti mm. psykoanalyysin kautta. *sosiaalipsykiatria, *Spitzer, *DSM.
Eräs arvostetun suvun päänainen päätti, että narsistisesta (omatekoinen diagnoosi) puolisosta saa ottaa avioeron. Ja näin hän myös toimi.
Miten muut uskovaiset suhtaudutte asiaan, itsestäni tuo oli vain synnin peittämistä? Onko toisen sairausepäily riitävä syy avioeroon?
e m-p a t i a (kr. en sisään, pathos tunne, empatheija kiintymys),
saks. filosofin Theodor Lipps’in (1851–1914) Einfühlung, eläytyminen toiseen (jolloin subjektit pysyvät erillään). Ei välttämättä edellytä positiivista tunnetta; esim. hyvä kiduttaja voi olla empaattinen. *sympatia.
s y m-p a t i a (kr. sym, yhdessä; pathos tunne), myötätunto;
sympaattinen nauraa nauravien kanssa ja itkee itkevien kanssa (jolloin subjektit voivat fuusioitua). *empatia.
voi löytyä narsisteja, kuten kaikissa ihmis- ja ammattiryhmissä.
Itse olen törmännyt aivan selvään narsistiseen psykiatriin, johon sopivat lähes kaikki narsistille luetellut piirteet.
Hän oli hyvin taitava manipuloimaan häntä kiinnostavia potilaita ja jopa heidän hoidon ulkopuolista elämää,oli mustasukkainen joistakin potilaistaan jne.
No, hän ei ole enää kyseisessä virassa syystä tai toisesta, mutta että varmaankin ammatin suoma "ylivalta" tunne ja keino ohjailla ihmisiä on yksi esim. lääkärin tai psykologin tai vast. ammattivalintaan.
"Jotain vanhaa
Kirjoittanut: Jotain uutta 2.6.2007 klo 22.19
Narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsistinen luonnehäiriö (narsismi) on sairaalloista (- -)"
Mistä olet kopioinut tämän horror-tekstin?
En puutu tekstin kopiointiin sinänsä, ehkä on kooste useammasta lähteestä, niitä mainitsematta?
Mutta ei aloittajan teksti mitään "horroria" ole vaan ihan todellisuutta. (Kieltämättä joskus sama asia.)
"kooste"
Suomi24:n säännöissä kielletty.
Narsismissahan on kyse että henkilö ei ole kykeneväinen kokemaan omia tunteitaan eikä täten osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Kuitenkin on tutkimus tuloksia, joissa normaaleissa perheissä masennukseen sairastuneen äidin sairauden vuoksi lapsen tunne-elämä on jäänyt puutteelliseksi, eli hän on olosuhteiden pakosta jäänyt tunteiltaan vajaaksi. Tosiasia tässä tilanteessa kuitenkin on, että hän on silti narsisti, eli miten nämä narsistikeskustelut ovat tässä jo pidemmän aikaa edenneet, on hän paha, sairas, luonnehäiriöinen, vastuuton, jne...vai onko?
Minäkin olen viime vuosina kiinnittänyt pahalla mielellä huomiota tuommoiseen syyttelyyn narsistisesta persoonasta. Ikäänkuin ei olisi ihminenkään. Koskaan ei ymmärrystä ollenkaan eikä sitä, miten kauhean paljon tällä tavalla rikkonainen ihminen tarvitseekaan rakkautta ja siis hyväksyntää ja ystävällisyyttä.
Tää narsismista puhuminen on edennyt semmoiseksi, että hyi-hyi, jättäkää nuo tyypit. Tarkistakaa, ettette asu semmoisen kanssa jne. Kaikenlaista amatoori-diagnoosia lentelee, narsisti siellä, narsisti täällä. Minua satuttaa ! Ikävä muoti.
Tässä edellä just on hienosti kirjoitettu syntymekansmin tyyppikuva. Miksi rangaista niin kauheasti asenteissa jo moneen kertaan rangaistua ihmistä, joka raukka-parka yrittää räpiköidä täällä elämään oikeutettuna. Minusta on kauheaa, kun on jäänyt tunnepuoli kehittymättä, se on semmoinen asia, jota ei voi paljonkaan korjata. Teettää ihan epätoivoa. Pssst, ainakin minulle....
Ehkä selitys tälle "lynkkausmielialalle" on siinä, että narsismi syynnyttää niin paljon vihaa ihmisissä, jotka ovat sen kohteiksi joutuneet. Heillä on se kokemus, millaista on ensin luottaa ja uskoa hyvää ja sitten jonakin päivänä havahtua siihen kammottavaan todellisuuteen, että onkin tullut kohdelluksi pelkkänä esineenä. Tai on tullut vain manipuloiduksi/ hyväksikäytetyksi. Tai millaista on kun narsisti projisoi omia vikojaan armotta ja loputtomasti toiseen - pessen itseään "puhtaaksi".
Asian varjopuoli on siinä, jos/kun syyttömätkin saavat jo näistä epäilyistä ja asenteista osansa. Sitä ei voi hyväksyä.
http://www.amazon.com/Narcissism-Alexander-Lowen/dp/0684842998
1985 (1997); 242 p. (Akateemisessa 14,90) - Suositeltava!
Lowen (p. 14) listaa narsismi-spektriin liittyvien häiriöiden patologisuuden asteen lisääntymisen seuraavasti:
1. Fallis-narsistinen karaktääri
2. Narsistinen karaktääri
3. Borderline-persoonallisuus
4. Psykopaattinen persoonallisuus
5. Paranoidinen persoonallisuus
Itse koen olevani juuri päinvastainen ihminen, kuin tämä narsiatinen.. Näin kuitenkin edellisen suhteen aikana mulle diagnosoitiin..
Itselläni herää epäilys, voiko mies olla niin narsistinen ja vallanhimoinen, joka on hyvässä ammatissa, että osaa tarvittaessa puhua psykiatrinkin uskomaan puheitaan.. Eli voiko mies olla niin hyvä puhumaan, että antaa psykiatrille kuvan, että avovaimonsa on narsistinen..???
Itse kun en omista mitään avoliittoni jälkeen, ystäviä on useita, oon hyvä kuuntelija, elän uudessa parisuhteessa jo neljättä vuotta(jossa käsitellään ongelmat heti ja käydään aikuismaisia keskusteluja, ja molemmat nauttivat omista harrastuksistaan, omasta ajastaan ilman mitään mustasukkaisuutta)
Ja toivon, että nykyinen suhde on pysyvä, ja sen takia oon harrastanut ns. itsetutkiskelua, ja miettinyt onko mulla niitä narsistisia puolia.. Mutta ei kukaan ainakaan omista tutuistani tai ystäväni tai puolisoni välttele mua narsistisuuteni vuoksi.. eikä kukaan ainakaan sano mulle suoraan että olen narsistinen..
Kun haluaisin tietää olenko todella sellainen, ja kuinka voisin oppia käyttäytymään toisin, jos mulla olisi narsistisuutta??
En haluaisi aiheuttaa muille mielipahaa tai muita näitä ärsyttäviä piirteitä.. koska voin kuvitella minkälaista sellaisen ihmisen kanssa on elää!! Koska oonpa tainut itsekin elää narsistin kanssa, mulla ei jäänyt suhteesta kuin pahat muistot, ja tämä diagnoosi mitä kannan mukanani..