Onko tämä joku psykologinen ilmiö?

En tiedä onko kyseessä psykologiaan liittyvä asia, mutta koitetaan jos joku tietäisi.

Eli olen koko elämäni pitänyt itseäni erittäin huumorintajuttomana ja melko vakavana. Tosin olinpa seurassa missä tahansa niin sanon aina jotain muka hauskaa ja muut aina nauraa sille. Olen tähän asti luullut, että kyseessä on vain se, että juttuni ovat niin typeriä ja kaikki vain vilkuilee toisiansa miettien, että: "hitto toi on tyhmä!!". Toisaalta nautin tästä tunteesta, että sain naurut niskoilleni ja tunsin olevani se henkilö joka sai kaikki nauramaan.


Nyt vähä aika sit ku olin yhdessä paikassa jossa oli lisäkseni 10 muuta henkilö(kavereita ja ystäviä) ja sit kehuttiin jokaista vuorotellen. No ku tuli mun vuoro ni kaikki alko kehumaan mun mahtavaa huumorintajua ja sanoivat, etteivät ikinä ole törmänneet yhtä huumorintajuiseen tyyppiin kuin minä. Oli aika mykkä olo, koska olin luullut, että minulle nauretaan eikä jutuilleni.

No tästä on jo ehkä kuukausi aikaa. Mutta siis nykysin en enää osaa missään seurassa sanoa niitä mun normaaleja juttuja joita pidin itse tyhminä. Nyt kun tiedostamn, että muut tykkää niistä, niin menen ihan lukkoon ja ajattelen kaikkee, et "nyt pitää keksii viel parempi juttu, et mun taso pysyy yllä". Joten minusta on tullut nyt ihan huumorintajuton ja enää en osaa edes nauraa itsellenikään. Ennen kuin tiedostin huumorintajuani, niin se oli vielä hauskaa, koska sille oli niin hauska nauraa.

Mistä tää johtuu?