Todennäköisesti aika monelle tutuksi tullut. Ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä seuraa - oli sitä tai ei. Mutta mikä siihen pisteeseen ihmisen ajaa?
Mulla meni aivan totaalisesti kuppi nurin pari päivää taakse, ja vähän sitä säikähdin ja lopulta jo huvittikin, että miten ihminen voi sillä tavalla johonkin mitättömiin asioihin reagoida.
Tiedän kyllä että todellakin alan olemaan vähän loman tarpeessa, mutta luulisi että viimeinen kk ennen lomia menisi sinnitellessä vaikka kiire onkin ja ajoittain tulee ns. paskaa niskaan oikein urakalla.
Kiinnostaisi vain tietää, että mikä tämmöisen reaktion takana oikein on? Onko se joku patoutumien ylivuoto tms?
En meinaa itse ainakaan tunne olevani mitenkään masentunut jne. Ehkä vähän kiire... mutta normaalia suuremmasta stressistäkään ei voi puhua, sillä stressiin olen aina suhtautunut enemmän tai vähemmän rennosti, tehostamalla toimintaa.
Valistakaa viisaammat hölmöläistä kiukkuilijaa
Mulla meni aivan totaalisesti kuppi nurin pari päivää taakse, ja vähän sitä säikähdin ja lopulta jo huvittikin, että miten ihminen voi sillä tavalla johonkin mitättömiin asioihin reagoida.
Tiedän kyllä että todellakin alan olemaan vähän loman tarpeessa, mutta luulisi että viimeinen kk ennen lomia menisi sinnitellessä vaikka kiire onkin ja ajoittain tulee ns. paskaa niskaan oikein urakalla.
Kiinnostaisi vain tietää, että mikä tämmöisen reaktion takana oikein on? Onko se joku patoutumien ylivuoto tms?
En meinaa itse ainakaan tunne olevani mitenkään masentunut jne. Ehkä vähän kiire... mutta normaalia suuremmasta stressistäkään ei voi puhua, sillä stressiin olen aina suhtautunut enemmän tai vähemmän rennosti, tehostamalla toimintaa.
Valistakaa viisaammat hölmöläistä kiukkuilijaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tänäänkin tee se itse sähkötöissä (jatkojohdon väsäys) proput paloivat jatkuvasti.
Sitten hokasin viimein jujun. Saman duunin saa tehdä moneen kertaan.
Nimitän niitä itsetuhoisiksi yllykkeiksi. Kadotan avaimiani, työkaluja tai asusteitani yhtenään.
Grafologin tulkintaa persoonallisuudestani: "Minäkeskiset tunnot tekevät hidasta persoonallisuuden eheytystötä".
Näin näyttää tapahtuvankin. Kiroilen ja karjun vuosi vuodelta vähemmän.
Mistäkö nämä Himalajalta vaikuttavat epäonnistumisen vuoret eteemme syntyvät?
Vissiin odotusten ja toteutuman välisestä ristiriidasta. Ei vaan yllä haluamaansa!
On pakotettava itsensä hetkeksi relaamaan. Ja eikun ongelman kimppuun apinanraivolla.
Itselleni olen saanut anteeksiantoa autismidiagnoosista; puuttuu eväät täydelliseksi kehittymiseen.
Itelläkin saattaa mennä totaalisesti hermot jos tulee eteen jokin vähänkin stressaavampi tilanne esim. liian kiire päättää/tehdä jotain. Sillon saatan vaikka mennä lattialle makaamaan ja itkemään kuten tänään :P
Mulla tulee kerran kuussa itkuraivari tai pari... ihan tyhjästä. Eli jos olet nainen niin kurkkaa allakkaan, josko vaikka PMS. No eipä se sitä helpommaksi tee vaikka tietäskin mistä johtuu.
Tottahan toki kierron siellä paikkeilla hermo on pinnassa ihan muutenvaan. Peruskiukuttelua kun on maailma silloin niin synkkä paikka! :)
Mutta en nyt joo todellakaan tarkottanu mitään normikeissiä naistenvaivoista tms, kiroilua kun lyö vasaralla sormeen tai rotan viskaamista nurkkaan kun PC on liian hitaalla mun niin nopealle ja partaveitsesn terävälle ajatuksenvirralle
Noh, ei sen väliä.
Lomia odotellessa......