Tämä on selvää, kun karpidikiveen lisätään vettä tuottaa se asetuleenikaasua.
Mutta mistä valmistetaan karpidikiveä.
Tämän muistan kouluajoilta, karpidikiveä lisätään sulaan alumiiniin, jotta ei tulisi huokosia.
Mutta miten se käyttäytyy kuumassa. Palaako. sulaako. muuttuuko kaasuksi,,, mitä tapahtuu.
Ja vielä mistä sitä saa ostettua.
Mutta mistä valmistetaan karpidikiveä.
Tämän muistan kouluajoilta, karpidikiveä lisätään sulaan alumiiniin, jotta ei tulisi huokosia.
Mutta miten se käyttäytyy kuumassa. Palaako. sulaako. muuttuuko kaasuksi,,, mitä tapahtuu.
Ja vielä mistä sitä saa ostettua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
karbidia eli kalsiumkarbidia valmistetaan sulattamalla kalkkia ja hiiltä valokaariuunissa.
Mistä sitä saa - en tiedä. Sota-aikana tai heti sen jälkeen oli karbidilamppujakin, joista minulla on vain hämärä muistikuva.
Hakukoneet tuntevat karbidin paremmin kuin karpidin ja asetyleenin paremmin kuin asetuleenin.
Muistelen kuulleeni/lukeneeni, että karbidia voisi ostaa AGAlta.
http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/likelgagafi.nsf/docbyalias/nav_abus_producegas_acetylene
Kalsiumkarbidia voidaan valmistaa pieniä määriä kotioloissa, mutta en suosittele prosessin kokeilemista!
Pieneen paristohiileen kaivetaan kuppa, joka täytetään hiilijauholla ja kalkkijauheella (1:2 seos). Hiili kytketään tasavirtalähteeseen (120V ~10A). Toinen johdin kytketään hiilisauvaan, joka tuodaan kuoppaan niin, että hiilikohtioiden väliin muodostuu valokaari. Noin viiden minuutin kuluttua karbidia on valmistunut tarpeeksi asetyleenin muodostumisen havaitsemiseksi.
Tätä koetta ei ehdottomastikkaan kannata suorittaa, jollei ole perillä puuhailuistaan.
Kaaritalttausta varten myydään ohuesti kuparoituja hiilitankoja. Kyselkää hitsaustavaraa myyvistä kaupoista (mutta aika harvinaisia nykyään, joten tilattava).
Hiilipuikot eivät taida liittyä tähän karpidiin eikä asetyleenin muodostukseen. Hiilipuikot johtaa sähköä ja sitten sen leikkaustyön tekee happi (tai paineilma).
Konepajamiehenä tunnen nämä leikkaustavat:
- kaasupoltinleikkaus hapella ja asetyleenillä (vetykin kelpaa)
- plasmaleikkaus, plasmakaasulla ja sähkövirrallla
- hiilikaarileikkaus, sähkövirralla ja hapella (tai paineilmalla)
- vesileikkaus korkeapaineisella vedellä
- kipinätyöstö
- laserleikkaus
- mekaaniset leikkaustavat. mm. peltisakset ja muut leikkurit
Teräsvalun korjaushitsauksessa käytetään paljon hiilikaarileikkausta. Valuvirhe "avataan" hiilikaarileikkauksella, sitten hiotaan rälläkällä ja täytetään päällehitsillä.
Vesileikkaus tekee mittatarkkoja levytuotteita.
Hiilikaarileikkaus (tai talttaus) ei sovi tarkkaan työhön. Se on semmoinen karkea menetelmä mutta tehokas teräsvaluissa.
Meilläpäin löydettiin karpidia erään lääketehtaan nurkilta. Ei muut kuin korkilliseen alumiiniputkeen , siihen korkkiin reikä. Sitten kastettiin vedellä, ne oli meidän raketteja, ne vihelsivät mennessään.