On selvää että periaatteiden mukaan toimivan yksilön toimia on mielekkäämpi tutkia, kun sellaisen joka toimii vain pelon tai jonkin muun ”patologisen” ärsykkeen takia, periaatteet tulevat ainakin osittain itsestä. On siis viisasta tarkastella vain sellaisien olentojen toimintaa, jotka toimivat loogisesti ja arvostavat logiikkaa, kaikki jotka eivät arvosta toimivat sitten kuten haluavat. Siat pysykööt karsinoissaan.
Periaatteet voidaan pelkistää päämääriksi, tämä tapahtuu joka tapauksessa. Päämäärä on jokin ideaalinen tavoite, johon pyritään. Päämääriä voidaan siis tutkia ja tehdä johtopäätöksiä mitkä asiat sopivat päämäärien tavoitteluun, eli ristiriitoja voidaan tuoda esille. Jos jokin ei sovi päämäärien tavoitteluun, niin ulkopuolinen voi esittää ristiriidan ja siten yksilö joka väittää tavoittelevansa jotain esittää joko ristiriitaisia käsitteellisiä väitteitä tai sitten joko päämääriä tai keinoja pitäisi korjata.
Tärkeätä on siis asetettujen päämäärien käsitteellinen ristiriidattomuus, koska voimme olettaa että ristiriitainen käsitteellinen idealistinen teoria ei voi toimia käytännössä, jos se ei toimi edes teoriassa ristiriidattomasti. On siis hyvä pyrkiä jonkinlaiseen vuorovaikutukseen sanojen ja tekojen kanssa, vaikka se ei ole pakollista.
Koska päämäärien pitää olla käsitteellisesti ristiriidattomia voimme tulla siihen johtopäätökseen että päämäärien tulee muodostaa Hierarkia, kaikki päämäärät saavat alkunsa jostain, joten Ensimmäinen Päämäärä on tärkein ja siksi toiminnan tulee tapahtua siitä johdettujen välineellisten seurausten kautta, yksilö voi tehdä vain yhden valinnan kerrallaan. Itse asiassa kaikki muut päämäärät ovatkin tavoitteita, jotka toteuttavat Ensimmäistä Päämäärää, sillä vain Hierarkia voi muodostaa ristiriidattoman käsitteellisloogisen kokonaisuuden. Kahta samanarvoista päämäärää ei voi olla olemassa ja siksi täytyy olla olemassa Ensimmäinen Päämäärä.
Valinnat ovat siis ainakin käsitteellisesti selkeitä, jos niitä tarkastellaan Päämäärä Hierarkian kautta, tosin en väitä että etukäteen voitaisiin määritellä varsinaiset päämääristä koituvat seuraukset, mutta päämäärä voidaan ymmärtää ja siitä teoreettisesti aiheutuvat seuraukset. Jälkeenpäin taas voidaan sanoa mitä olisi pitänyt tehdä, jos teoria ei vastannutkaan todellisuutta.
On myös selvää että jokainen olemassaolon subjekti haluaa olla olemassa kun ei ole itseänsä tappanut. Voimme siis olettaa että toimimme toisia ihmisiä kohtaan oikein, eli toimimme heidän päämäärien mukaisesti, kun tarkastelemme heidän toimiaan Päämäärä Hierarkian kautta ja omalla toiminnallamme varmistamme heidän oman olemassaolonsa.
Kaikki olemassaolon subjektit, ovat velvollisia toimimaan olemassaolon vaatimusten mukaisesti, koska voimme tietää toisesta olemassaolon subjektista vain sen että hän haluaa olla olemassa, jos olemassaolon subjekti pitää tärkeänä toisten ihmisten huomioon ottamista. Olemme siis velvollisia toimimaan sellaisen päämärän mukaisesti, joka takaa oman olemassaolomme sekä muiden olemassaolon, jos haluamme toimia muiden mielestä oikein heitä kohtaan.
Vain olemassaolo voi siis toimia Ensimmäisenä Päämääränä, kun tavoitellaan moraalisia eli muita huomioon ottavia asioita, Päämäärä Hierarkian avulla.
Periaatteet voidaan pelkistää päämääriksi, tämä tapahtuu joka tapauksessa. Päämäärä on jokin ideaalinen tavoite, johon pyritään. Päämääriä voidaan siis tutkia ja tehdä johtopäätöksiä mitkä asiat sopivat päämäärien tavoitteluun, eli ristiriitoja voidaan tuoda esille. Jos jokin ei sovi päämäärien tavoitteluun, niin ulkopuolinen voi esittää ristiriidan ja siten yksilö joka väittää tavoittelevansa jotain esittää joko ristiriitaisia käsitteellisiä väitteitä tai sitten joko päämääriä tai keinoja pitäisi korjata.
Tärkeätä on siis asetettujen päämäärien käsitteellinen ristiriidattomuus, koska voimme olettaa että ristiriitainen käsitteellinen idealistinen teoria ei voi toimia käytännössä, jos se ei toimi edes teoriassa ristiriidattomasti. On siis hyvä pyrkiä jonkinlaiseen vuorovaikutukseen sanojen ja tekojen kanssa, vaikka se ei ole pakollista.
Koska päämäärien pitää olla käsitteellisesti ristiriidattomia voimme tulla siihen johtopäätökseen että päämäärien tulee muodostaa Hierarkia, kaikki päämäärät saavat alkunsa jostain, joten Ensimmäinen Päämäärä on tärkein ja siksi toiminnan tulee tapahtua siitä johdettujen välineellisten seurausten kautta, yksilö voi tehdä vain yhden valinnan kerrallaan. Itse asiassa kaikki muut päämäärät ovatkin tavoitteita, jotka toteuttavat Ensimmäistä Päämäärää, sillä vain Hierarkia voi muodostaa ristiriidattoman käsitteellisloogisen kokonaisuuden. Kahta samanarvoista päämäärää ei voi olla olemassa ja siksi täytyy olla olemassa Ensimmäinen Päämäärä.
Valinnat ovat siis ainakin käsitteellisesti selkeitä, jos niitä tarkastellaan Päämäärä Hierarkian kautta, tosin en väitä että etukäteen voitaisiin määritellä varsinaiset päämääristä koituvat seuraukset, mutta päämäärä voidaan ymmärtää ja siitä teoreettisesti aiheutuvat seuraukset. Jälkeenpäin taas voidaan sanoa mitä olisi pitänyt tehdä, jos teoria ei vastannutkaan todellisuutta.
On myös selvää että jokainen olemassaolon subjekti haluaa olla olemassa kun ei ole itseänsä tappanut. Voimme siis olettaa että toimimme toisia ihmisiä kohtaan oikein, eli toimimme heidän päämäärien mukaisesti, kun tarkastelemme heidän toimiaan Päämäärä Hierarkian kautta ja omalla toiminnallamme varmistamme heidän oman olemassaolonsa.
Kaikki olemassaolon subjektit, ovat velvollisia toimimaan olemassaolon vaatimusten mukaisesti, koska voimme tietää toisesta olemassaolon subjektista vain sen että hän haluaa olla olemassa, jos olemassaolon subjekti pitää tärkeänä toisten ihmisten huomioon ottamista. Olemme siis velvollisia toimimaan sellaisen päämärän mukaisesti, joka takaa oman olemassaolomme sekä muiden olemassaolon, jos haluamme toimia muiden mielestä oikein heitä kohtaan.
Vain olemassaolo voi siis toimia Ensimmäisenä Päämääränä, kun tavoitellaan moraalisia eli muita huomioon ottavia asioita, Päämäärä Hierarkian avulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...päämääränä on mielenkiintoinen. Se herättää seuraavia kysymyksiä:
1. kenen olemassaolo toimijan näkökulmasta on tärkeintä - voidaanko tehdä abstrakteja hierarkioita ja muodostaa Kantilaisia universaaleja prinsiippeja? (Esim. useiden ihmisten mielestä on kunnioitettavaa asettaa lapsen olemassa olo itsen edelle... joskin nykyisin tämä ei ole aina niin selvää)
2. Evoluutioteoria myös asettaa lajin olemassaolon abstraktiona yksilön olemassaolon edelle - etenkin ihminen voi toimia useiden muiden mielestä moraalisemmin, jos asettaa yhteisön olemassaolon itsen edelle. (Tämä johtaa joskus erilaisiin -ismeihin)
... mutta itse asiassa tuossa määrittelet Rakkauden kaksoiskäskyn toisen osan, joka löytyy jo Raamatusta:
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Ts. ei enempää eikä vähempää).
Joskus rakkaus, jota kutsut tuossa olemassaolon päämääräksi, voi "vaatia" ihmisiä uhrautumaan toisen ihmisen olemassaolon edestä. Toisaalta sen soveltamiseksi on vaikea määritellä Kantin tavoin universaaleja prinsiippeja (jotka ovat aina likiarvoja erilaisista konteksteista - eikä konteksti koskaan täysin "mahtune" universaalin prinsiipin sisään...).
prinsiippejä ei voida kehittää tai voidaan mutta ne ovat vain sanahelinää, olen ymmärtänyt että Nietzsche vihasi juuri sellaista ajattelua, koska se on mieletöntä, elämä on tässä ja nyt, ei kuolevainen voi sitoutua mihinkään. Olemassaolon on tragediaa tai mitä itse sitten sen haluaakin olevan, olemme kahlittuja vain omaan kohtaloomme.
Tarkoitinpa olemassaolon Ensimmäisellä Päämärällä jotain yleistä päämäärää, jonka jokainen elävä välttämättä omaa, siis siinä mielessä jotain yhteistä meillä kaikilla elävillä on, siksi kai suurimman osan ihmisistä ei kannata taistella toisiaan vastaan, kun kuitenkin on monta yhteistä asiaa tämänkin lisäksi, kun ne ei-yhteiset päämärät ei sitten välttämättä toteudu, jos yhteisistä ei päästä sovintoon.
Kuitenkin välineitä tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseen voidaan kehitellä, joita ei kuitenkaan pidä ottaa liian kahlitsevina.