Lumous

Mikä hulluuden muoto on tämä, että joskus uudet asiat ja kokemukset saavat mieleni kohoamaan korkeisiin sfääreihin; olen kuin lumottu näiden juttujen aikana.
Tuntuu kuin olisin mukana jossain suuremmassa, minua "viedään", kaikki onnistuu ja sujuu kuin vettä vaan, elämä on Elämää, jne.
Siten tämä homma loppuu, siihen tulee joku särö tai katkos - ja kuinka ollakaan: lumous on mennyt. Se on kuin pudotus, mahalasku. Nyt näen saman asian arkipäiväisesti, asiallisesti, ilman huumaa ja taikaa.
Lumouksessa kyse ei ole todellisuudentajun hämärtymisestä, melkeinpä päinvastoin. Eikä se ole maniaa, vaan euforinen ja sisäisesti rauhallinen tila.
Huomaan, että y.o. kuvaukseni muistuttaa tyypillistä rakkauden huumaa - minulle tämä lumo voi tulla monista asioista, mutta aina ne ovat jollain tavalla ennenkokemattomia. Voiko uutuudenviehätys tai voimakas kaipuu arkitodellisuutta suurempaan elämykseen tuottaa näin vahvoja fiilareita? Toisaalta: lumouksen aikana asiat todella sujuvat hienosti, se ei ole itseaiheutettua tai kuviteltua!
Lisään vielä, etten tosiaan ole tunneryöpyissä seilaava teini, vaan epävakaassa !!! keski-iässä.
3288
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ihminen haluaa oppia uutta ja innostuu uudesta. Se on kehitystä eteenpäin vievä voima. Ilman sitä olisimme vieläkin puussa raapimassa täitä.
Minäkin kehittellin tuossa yhtä juttua pari päivää niin tohkeissani, että kaikki muut asiat jäivät taka-alalle. Nyt kun se on valmis, niin ei se enää kiinnosta. Ilman innostusta homma olisi kuitenkin jäänyt tekemättä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja sen haihtuminen kirjoitti:

Mikä hulluuden muoto on tämä, että joskus uudet asiat ja kokemukset saavat mieleni kohoamaan korkeisiin sfääreihin; olen kuin lumottu näiden juttujen aikana.
Tuntuu kuin olisin mukana jossain suuremmassa, minua "viedään", kaikki onnistuu ja sujuu kuin vettä vaan, elämä on Elämää, jne.
Siten tämä homma loppuu, siihen tulee joku särö tai katkos - ja kuinka ollakaan: lumous on mennyt. Se on kuin pudotus, mahalasku. Nyt näen saman asian arkipäiväisesti, asiallisesti, ilman huumaa ja taikaa.
Lumouksessa kyse ei ole todellisuudentajun hämärtymisestä, melkeinpä päinvastoin. Eikä se ole maniaa, vaan euforinen ja sisäisesti rauhallinen tila.
Huomaan, että y.o. kuvaukseni muistuttaa tyypillistä rakkauden huumaa - minulle tämä lumo voi tulla monista asioista, mutta aina ne ovat jollain tavalla ennenkokemattomia. Voiko uutuudenviehätys tai voimakas kaipuu arkitodellisuutta suurempaan elämykseen tuottaa näin vahvoja fiilareita? Toisaalta: lumouksen aikana asiat todella sujuvat hienosti, se ei ole itseaiheutettua tai kuviteltua!
Lisään vielä, etten tosiaan ole tunneryöpyissä seilaava teini, vaan epävakaassa !!! keski-iässä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu